Journalistiopiskelijoiden tuntoja alasta ja tulevaisuudestaan

Tampereen yliopiston journalistiopiskelijoille oma tulevaisuus alalla näyttäytyy jos ei synkkänä, niin ainakin hyvin epävarmana. Irtisanottujen toimittajien uudet työt -hankkeen tutkijat Auli Harju ja Kari Koljonen esittelivät hankkeen tutkimustuloksia Journalismin iltapäivä -luentosarjan viimeisellä luento-osuudella 13.10. Luentosarjan tavoitteena oli avata näkökulmia journalismiin julkisuutta rakentavana käytäntönä ja  ammatillisena toimintana sekä kuvailla median toimintaympäristössä, journalismissa ja toimittajan ammatissa tapahtuvia muutostrendejä. Hankkeessa haastateltujen toimittajien ajatusten ja kokemusten kertominen omaa uraansa aloittaville opiskelijoille kirvoitti opiskelijoissa sekä kritiikkiä että tunnereaktioita. Kukin kurssin suorittava opiskelija kirjoitti luennon pohjalta blogikirjoituksen, teksteistä osa julkaistiin toimittajakoulutuksen viikkolehdessä Utaimessa. Alla linkit julkaistuihin kirjoituksiin.

Valtteri Mörttinen: Työelämän Battle Royale kärjistyy jo luentosaleissa

Ilona Tyystjärvi: Kun harrastuksesta ei tulekaan työtä

Niko Kilpelänaho: Miksi toimittajia on vielä 2080-luvulla?

Tarmo Ylhävuori: 195 000 tuntematonta

Nelli Rönkkö: Opiskele toimittajaksi, päädy viestijäksi

Vilma Häkkinen: Itsensä brändäämisen jalo taito

Tutkimushanke ajan hermolla: ensimmäiset tulokset esiin

Irtisanottujen toimittajien uudet työt -hankkeen tutkijat Auli Harju ja Kari Koljonen esittelivät hankkeen tuloksia Journalismin päivässä Tärppejä urapolulle -työryhmässä 14.10.2016.  Tilaisuudessa olleet toimittajat kokivat hankkeen tärkeäksi ja ajankohtaiseksi, ja keskustelupuheenvuoroista päätellen he myös pystyivät samastumaan tutkimuksessa haastateltujen toimittajien tuntemuksiin ja kokemuksiin. Me tutkijat taas koimme tilaisuudessa käydyt keskustelut ja ”kentän” palautteen arvokkaaksi varsinkin tässä vaiheessa, kun parhaillaan kirjoitamme tutkimustamme raportiksi.

Journalismin päivän ständi, posteri ja tuoreita Journalisti-lehtiä.

Journalismin päivän ständi, posteri ja tuoreita Journalisti-lehtiä.

Tutkimustuloksia käytettiin myös Journalistissa julkaistussa jutussa, joka ilmestyi samalla viikolla. Tampereen yliopiston Journalismin iltapäivä -luentosarjassa tutkimustuloksia esiteltiin journalistiopiskelijoille ja muille aiheesta kiinnostuneille. Samassa tilaisuudessa Reunamedian päätoimittaja Vilma-Lotta Lehtinen kertoi omista kokemuksistaan nuoren journalistin näkökulmasta.  Luento lähetettiin suorana Radio Moreenissa 13. lokakuuta ja se on kuunneltavissa verkossa.

Kokenut toimittaja saa paikan?

Ikä on esteenä työllistymiselle, arveli moni puhelinhaastattelumme yli viisikymppisistä toimittajista. Heitä oli 47 puhelimitse haastattelemistamme toimittajista. Työttöminä haastatteluhetkellä heistä oli 13. Eläkkeelle oli jäänyt 7. Monella tilanne vaihteli, oli keikkatöitä, työsuhde juuri loppumassa. Muutama oli ryhtynyt freelanceriksi. Alla oleva kuvaus on koottu usean haastattelun pohjalta.

Irtisanominen oli hänelle järkytys ja tuntui loukkaavalta. On vaikea päästä yli siitä, että hän sai lähteä. Olihan hän tehnyt työnsä hyvin ja omistautuneesti. Kiireisimpinä vuosina perhe-elämäkin saattoi siitä kärsiä.

Töiden loppuminen jätti häneen lommon ja epäluottamuksen tunteen media-alan työnantajia kohtaan. Laakereilleen hän ei kuitenkaan ole jäänyt lepäämään. Hän on opiskellut mahdollisesti luovaa kirjoittamista, sosiaalista mediaa tai valokuvausta. Ehkä löydät hänet yrittäjyyttä opiskelemasta tai jatkamasta vanhan, alkuperäisen tutkintonsa opintoja.

Tai ehkä hän pyysikin pomoltaan pääsyä irtisanomisjonon kärkeen. Mieluummin hän saisi väistyä kuin nuoremmat kollegat. Ei hän töitäkään niin kovin kaipaa. Päivät täyttyvät tekemisestä, hän on järjestötoiminnan aktiivi ja käyttää kirjoitustaitojaan seuran tiedotustehtävissä.

Hän tekee kuitenkin edelleen surutyötä toimittajan ammatin loppumisen vuoksi ja kokee, ettei työnantaja osannut arvostaa hänen laajaa kokemustaan ja taitojaan. Halusiko työnantaja nuorentaa porukan irtisanomalla vanhimmasta päästä?

Työttömäksi jouduttuaan hän ei ole heittäytynyt avuttomaksi, vaan on aktiivisesti etsinyt työmahdollisuuksia. Onhan hänellä monipuolinen kokemus journalistisen alan töistä. Hän ei kuitenkaan ole saanut minkäänlaisia vastauksia lähettämiinsä työhakemuksiin, haastatteluihin pääsystä puhumattakaan. Työikää olisi kuitenkin jäljellä.

Enää ei kuitenkaan jaksaisi muuttaa työn perässä – aiemmin hän on vaihtanut kaupunkia jo useasti. On helpompi yrittää löytää töitä kotikaupungista, vaikka sitten joltakin muulta kuin journalistiselta alalta. 

Jonkinlaista fyysistä kremppaakin ehkä jo on ja hän arvelee työkykyisyytensä epäilyttävän työnantajia. Vapaaehtoisjärjestössä toimiminen tuntuu mielekkäältä ja hänellä on paljon annettavaa.

Toimettomuus jos mikä tuntuu tuhoisalta. Olisi kyllä edelleen mukava täyttää päivät jutunteolla. Masentavaa, ettei hän tämän ikäisenä enää kelpaa minnekään.

Ehkä ainoa keino työllistyä vielä journalismin parissa olisi tehdä freelancerina juttuja. Olisikohan mahdollista perustaa kokeneiden toimittajien työosuuskunta?

Hän saattaakin tehdä satunnaisia juttuja freenä. Näin hän saa edelleen nauttia journalistisen työn parhaista paloista vailla vakityön pakkoa – hän on nimittäin alkanut nyttemmin nähdä työelämän aivan toisenlaiseksi kuin ennen. On hän kuullut sellaisistakin ikätovereista, jotka tekevät polkuhinnalla töitä ja sinnittelevät vailla kelvollista toimeentuloa. Osa hänen uransa parhaista jutuista on syntynyt vasta irtisanomisen jälkeen. Mutta jutuista maksetaan todella vähän ja tuntuu, että niin palkkiotaso kuin juttujen kysyntä on viime aikoina entisestään laskenut. Hän saakin varsinaisen toimeentulonsa muualta. Sijaisuudet, työttömyyskorvaus, eläke ovat hänen taloudessaan juttujen kirjoittamista tärkeämpiä tulonlähteitä.

Toimittajat ja Journalistiliitto ITUT-projektissa mukana

Idea irtisanottujen toimittajien tilanteiden tutkimiseen sai alkunsa keväällä 2014 Journalistiliiton Tasa-arvo ja työelämävaliokunnan keskusteluista. Journalistiliitto onkin ollut monin tavoin tukemassa hankettamme. Tutkimuskohteidemme – työn loppumisen tavalla tai toisella kokeneiden toimittajien – tavoittaminen ei ollut aivan helppoa, sillä mitään listausta yt-neuvotteluissa irtisanotuista ja määräaikaisuuksien loppumisen kokeneista ei ole olemassa. Niinpä lähdimme huhuilemaan tutkimuksen osallistujia eri reittejä: jaoimme osallistumiskutsua sosiaalisen median kanavissa ja sähköpostitse, teimme soittelukierroksen suurten mediatalojen luottamusmiehille ja pyysimme heitä välittämään sanaa hankkeesta. Journalistiliitto tiedotti omien kanaviensa kautta ja lisää osallistujia saimme lumipallomenetelmällä, toisin sanoen puhelinkyselyn päätteeksi kysyimme haastatelluilta, olisiko heillä tuttavapiirissään tutkimuksen kohderyhmään kuuluvia.

Nyt tammikuun 2016 loppupuolella voimme todeta, että pääsemme tavoitteeseemme ja 120 puhelinkyselyyn mukaan ilmoittautuneen raja rikkoutui. Välitön palaute puhelinkyselyyn osallistuneilta on tuntunut hyvältä: tutkimme tärkeää aihetta! Varsinaisen kyselyn sivutuotteena olemme saaneet käydä keskusteluja, joissa käsitellään journalismin muutosta ja erilaisia, hyvinkin henkilökohtaisia kokemuksia irtisanomisprosesseista, työttömyydestä ja työllistymisestä. Myös Skype-osallistuminen Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan kokoukseen tämän vuoden alussa antoi hienon mahdollisuuden sekä jakaa alustavia ajatuksiamme, että kuulla palautetta siitä, millaisia teemoja olisi tärkeää nostaa esiin puhelinkyselyä seuraavassa, kasvokkain 20 toimittajan kanssa tehtävässä teemahaastattelussa. Minulle tämä muodostunut vuoropuheluyhteys ”kentän” kanssa on arvokas kokemus ja antaa tunteen paitsi siitä, että työni on tärkeää, myös siitä, että yhdessä toimittajien ja Journalistiliiton kanssa voimme saada esiin tärkeää tietoa, joka ehkä ilman tätä tutkimustyötä ja keskustelua jäisi kokonaan piiloon.

Auli Harju
tutkija
Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskus COMET
Tampereen yliopisto

Journalistikoulutuksen viisastenkiveä metsästämässä

Olin viime viikolla Turussa keskustelemassa journalistisen työn muutoksista ja alan koulutuksen kehittämistarpeista (Media-ala. Nyt!). Tilaisuuden järjestäneet Turun ammattikorkeakoulun media-alan opiskelijat olisivat mielellään kuulleet minun kertovan tutkimuksestamme; kiinnostaahan alaa vasta opiskeleviakin se, mistä ihmeestä toimittajien uudet työt löytyvät. Valitettavasti olemme tutkimuksessamme vasta aineistonkeruuvaiheessa, minkä takia pystyin vastaamaan esitettyihin kysymyksiin siltä (mutu)pohjalta, joka itselläni on nykytilanteesta ja tulevaisuuden skenaarioista yliopistonlehtorina. Pohja rakentuu omista, journalismin muutosta käsittelevistä tutkimuksistani ja osallistumisestani journalistikoulutuksen suunnitteluun ja toteutukseen täällä Tampereen yliopistossa.

Saattoi olla, että minä ja keskusteluun kanssani osallistuneet Aamulehden päätoimittaja Jussi Tuulensuu ja Ylen toimittaja Sarita Blomqvist tuotimme kuulijoille pettymyksen siinä mielessä, ettemme osanneet tai halunneet ohjata kuulijoitamme yhden totuuden perään (esim. kaikki joukolla koodausta opettelemaan). Sen sijaan keskustelussa vilahtelivat epämääräiset avaukset oman erityisasiantuntijuuden rakentamisesta ja monipuolisen osaamisen välttämättömyydestä. Tosiaan työmarkkinoilla pärjätäkseen pitää samanaikaisesti olla niin kuin moneen tehtävään sujuvasti taipuva kameleontti kuin jonkin erityisalueen mestaritietäjä ja -taitaja.

Keskustelussa sivuttiin myös journalistiikan opettajia ja opiskelijoita kuumottavaa kysymystä: Miksi journalistikoulutuksen aloituspaikkoja ei vähennetä, vaikka alalta on viime vuosina hävinnyt satoja työpaikkoja ja journalistikouluista valmistuneille näyttäisi olevan tarjolla vain teeteeteetä ja teeämiitä (siis pätkätöitä ja yrittäjyyttä)? Oma lähtökohtani – korostan näkemykseni henkilökohtaisuutta – on se, että alempiin korkeakoulututkintoihin (medianomi, kandidaatti) johtavia aloituspaikkoja pitäisi vähentää ja niiden sijaan pitäisi tarjota nykyistä enemmän mahdollisuutta suorittaa ylempiä korkeakoulututkintoja ja räätälöidä erillisiä journalistiikan opintokokonaisuuksia sekä jo työelämässä oleville journalisteille täydennyskoulutuksena että muiden alojen opiskelijoille sivuaineena (ks. myös Vanjoen raportti.)

Vaikka tarve koulutuksen rakenteiden uudistukseen on akuutti, vieläkin tärkeämpää journalistikouluttajille on haastaa itsensä ja opiskelijansa päivittäin rohkeasti ja uteliaasti ”kävelemään” edellä. Korkeakouluissa on kyettävä tuottamaan uutta tietoa, ja tämän vaatimuksen tulisi kirittää niin yliopistoja kuin ammattikorkeakouluja kehittämään uudenlaisia tapoja journalismin tuottamiseen ja välittämiseen. Innovaatiot pitää siis tunkea osaksi koulutusta eikä kenenkään perseeseen.

Kari Koljonen, yliopistonlehtori

PS. Kiitos keskustelun juontaneille Carolus Manniselle ja Antti Hartikaiselle. Hyvin veditte!

Tutkimus toimittajista työelämän muutoksissa

Projekti: Irtisanottujen toimittajien uudet työt

Hankkeessa tutkitaan journalistien uusia työnkuvia, pärjäämistä työelämän muutoksissa sekä irtisanomisten vaikutuksia journalistisen työn sisältöihin ja toimittajan ammatti-identiteettiin. Tavoitteena on hahmottaa, miten journalistit ovat selvinneet media-alan kiristyneestä työtilanteesta, organisaatiomuutoksista ja yt-neuvotteluista.

Tutkimuksessa selvitetään 1) millaisia ovat journalistien uudet työsuhteet, ja miten niihin on päädytty, 2) miten journalistien työnkuva, tehtävät ja tekemisen tapa ovat muuttuneet irtisanomisten aikakaudella, 3) mitä meneillään oleva media-alan muutos merkitsee journalismille professiona ja työhön liittyvien kriteerien näkökulmasta ja 4) millaisia empiirisiä ja teoreettisia johtopäätöksiä tutkimus journalistien uudelleentyöllistymisestä tarjoaa tietotyön muutoksia ja ammatti-identiteetin murrosta käsittelevälle työelämän tutkimukselle.

Tutkimus toteutetaan monimenetelmäisesti. Laajalla kyselytutkimuksella selvitetään työttömäksi jääneiden journalistien tilanne, taustatekijät sekä kokemukset työttömyydestä ja uudelleentyöllistymisestä. Tutkimusta täsmennetään uudelleentyöllistymiseen liittyvien aiheiden osalta muistelumenetelmällä ja teemahaastatteluin. Tutkimus aloitettiin Tampereen yliopiston Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskus COMETissa elokuussa 2015. Tulokset julkaistaan lokakuussa 2016.

Vastuuhenkilö: Ari Heinonen
Tutkijat: Kari Koljonen, Auli Harju

Rahoittajat: Työsuojelurahasto, Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö ja Tampereen yliopisto