Ihmisoikeusvelvoitteiden toteutumisen seuranta oikeusperusteisilla indikaattoreilla

Kansainväliset ihmisoikeudet luovat velvoitteita tietyntyyppiseen toimintaan. Se, miten niistä nousevia ihmisoikeusvelvoitteita käytännössä toteutetaan, on toisinaan monimutkainen, vaikea ja kalliskin prosessi. Oikeusperusteisia ihmisoikeusindikaattoreita muodostettaessa on kyettävä tunnistamaan ihmisoikeuden ja siitä nousevan ihmisoikeusvelvoitteen taustalla olevia merkityksiä ja niistä johtuvia käytännön vaikutuksia.

Ihmisoikeuden taustalla voidaan katsoa olevan jonkin perustavanlaatuisen arvon tai idean, jota halutaan suojella, tai jolla tietynlainen toiminta halutaan kieltää. Tämä suojeltava, ihmisoikeuteen kiinteästi liittyvä arvo käy usein ilmi jo kirjoitetusta säädösmuodosta.

Kirjatutkaan ihmisoikeudet eivät kuitenkaan välttämättä vielä tarkenna sitä, ketä kohtaan varsinaiset ihmisoikeusvelvoitteet syntyvät tai miten niiden perusteella tulisi toimia, vaan ne on kirjattu perin yleisluontoisiksi. Pelkkä säädösmuoto ei siis vielä kerro ihmisoikeusvelvoitetta selkeän säännön muodossa. Ihmisoikeusvelvoitteet on usein laveasti tai yleisesti ilmaistu, eivätkä ne ilmaise suoraan kirjatusta ihmisoikeudesta nousevaa tavoiteltavaa tai kiellettyä toiminnan muotoa. Kansainvälisen oikeuden mukaan päävastuullisena ihmisoikeuksien suojelijana pidetään yleisesti valtiota ja julkista valtaa, jonka on joko aktiivisesti tai passiivisesti tuettava ihmisoikeuksien suojelua alueellaan.

Sinänsä ihmisoikeusvelvoitteita voidaan yhtä lailla oikeudellistaa kuin politisoidakin. Ihmisoikeuksien suojelemisessa ja edelleen ihmisoikeusvelvoitteiden kunnioittamisessa on kyse paitsi oikeudellisista velvoitteista, myös samalla erityisesti poliittisesta tahdosta edistää ihmisoikeuksia ja niiden toteutumista. Julkisen vallan toimenpiteiksi konkretisoituva toiminta on vahvan poliittisesti latautunutta.

Kuinka oikeusperusteisilla indikaattoreilla sitten voidaan seurata ihmisoikeusvelvoitteiden täytäntöönpanoa ja toteutumista? Oikeusperusteisten ihmisoikeusindikaattoreiden avulla voidaan esimerkiksi seurata, minä toimenpiteinä ihmisoikeusvelvoitteista johtuva käytännön toiminta konkretisoituu. Ihmisoikeusvelvoitteiden täytäntöönpano ei kuitenkaan välttämättä kerro vielä mitään varsinaisesta ihmisoikeuden nauttimisen tai sen toteutumisen tilasta.

Oikeusperusteisia indikaattoreita rakennetaan valtion ihmisoikeusvelvoitteiden seurantaan siis pääosin tekemällä valintoja. Indikaattoripohjaisessa tarkastelussa huomio johdetaan johonkin tiettyyn oikeuden osaan ja sen kannalta keskeisen velvoitteen tarkasteluun. Ennen kaikkea ihmisoikeusindikaattorit, samalla tavoin kuin ihmisoikeusvelvoitteetkin, on nähtävä politiikkaa ohjaavina ja siten tiettyä tavoiteltavaa tilaa kohden ohjaavina.