Millainen on hyvä ihmisoikeuksia mittaava indikaattorikehikko?

Jotta ihmisoikeuksien kokonaisvaltaista toteutumista voitaisiin mahdollisimman tehokkaasti ja totuudenmukaisesti mitata, on pohdittava millaista tietoa ja mitä tietoa indikaattorien avulla tulisi kerätä. Onnistuneen indikaattorikehikon luominen vaatii laaja-alaisen tiedon keruuta ja kokoamista sekä useiden osa-alueiden huomioon ottamista indikaattorityössä.

Ihmisoikeuksia arvioitaessa on koottava tietoa erilaisista menettelytavoista, kuten laeista ja valvontamekanismeista, joilla valvotaan ihmisoikeuksien toteutumista ja niihin kohdistuvia loukkauksia. Indikaattorikehikon tulee myös kerätä ja analysoida ne ihmisoikeussopimukset, jotka velvoittavat valtiota ja arvioida niiden yhteensopivuus ja kehitys suhteessa siihen, onko valtio sitoutunut kyseisiin oikeusvelvoitteisiin ja ratifioinut tarkastelun kohteena olevat ihmisoikeussopimukset.

Tämän lisäksi on otettava huomioon se informaatio, joka käsittelee tosiasiallisesti ihmisoikeuksien valvontaa ja rikkomustilanteiden määriä. On tarkoituksenmukaista arvioida oikeuksien yksilötason saaatavuus ja arvioida minkä laatuisia järjestelmiä on saatavilla. Kehikon tulisi myös ottaa huomioon ihmisoikeuksien käytännön tason toteutuminen. Tällöin ihmisoikeuksien tosiasiallinen toteutuminen ja niiden mittaaminen, sekä kansalaisten kokemukset oikeuksien toteutumisesta ja rikkomuksista toimivat oikeuksien toteutumisen mittaristona. Yksilöiden osallistettavuutta ja aktivointia osana indikaattorikehikon luomista ja indikaattorien keräämistä tulisi kannustaa.

Tästä mallista saadaan moniulotteinen, kun kehikossa otetaan huomioon sekä valtion että paikallishallinnon tasot, sillä esimerkiksi peruspalvelut ja niiden turvaaminen jakautuu valtion ja kunnan tehtäviin. Hyvä indikaattorikehikko tämän lisäksi kerää sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista aineistoa. Toisinaan saatavilla oleva tieto olisi tarkoituksenmukaista myös kategorisoida esimerkiksi iän, sukupuolen, asuinpaikan, etnisyyden, tuloerojen tai muiden sosiaalisten eroavaisuuksien mukaan.

Lopuksi kehikkoon voidaan kerätä sellaisia indikaattoreita, joita kansalaiset ymmärtävät ja arvostavat. Halutessaan malliin voidaan kerätä lisäksi kansallisia trendejä ja arvoja kuvaavia sekä mittaavia indikaattoreita. Mahdollisimman monipuolinen ihmisoikeusindikaattorikehikko voi näin ollen helposti valinnoillaan levittää ihmisoikeustietoisuutta ihmisoikeusongelmista ja polttavista ihmisoikeuskysymyksistä.