Vastavalmistuneiden maistereiden työllistymisen haasteista kasvatustieteilijän näkökulmasta

syksyinen-puu-original-27293584102_2b41d358d8_oOlen elokuussa 2016 valmistunut Kasvatustieteiden maisteri Elinikäisen oppimisen ja kasvatuksen koulutusohjelmasta Tampereen yliopistosta. Kirjoitin parityönä korkeakoulupoliittisen gradun opiskelijoiden asiantuntijuuden kehittymisestä yliopistokoulutuksessa sekä osaamisperustaisen opetussuunnitelman kehittämisen lähitulevaisuudesta.

Olen ollut koko opintopolkuni ajan kiinnostunut koulutuksen ja työelämän välisistä yhteyksistä. Koska akateeminen työttömyys on ollut jatkuvassa nousussa, olen aktiivisesti pyrkinyt kehittämään työnhakutaitojani jo opiskeluaikana osallistumalla erilaisiin työnhakuun liittyviin koulutuksiin. Yliopistokoulutuksesta sekä näistä vapaaehtoisista työnhakuun liittyvistä koulutuksista on ollut minulle hyötyä, sillä olen päässyt oman alani kesätöihin jo opiskeluaikana ja valmistuttuani pääsin vakituisen asiantuntijatehtävän haastatteluun jo ennen kuin sain edes tutkintotodistusta yliopistoltamme.

Gradumme tutkimuskysymyksistä yksi, käsitteli opiskelijoiden asiantuntijuuden kehittymistä yliopistokoulutuksen aikana ja siitä muodostimme yhteensä kolme asiantuntijuuden kehittymisen ulottuvuutta. Nämä ulottuvuudet olivat tietoperustan karttuminen, taitojen ja valmiuksien kehittymisen ulottuvuus sekä asiantuntijan valmiuksien kehittäminen. Ensimmäinen ulottuvuus eli tietoperustan karttuminen, joka lienee itsestään selvä ulottuvuus valmistuneille maistereille, tietysti vaihtelee riippuen koulutusohjelmasta ja esimerkiksi valinnaisaineista.

Toinen ulottuvuus taas sisältää esimerkiksi yleiset geneeriset taidot,  kuten kriittinen ajattelu, tutkimuksen tekemisen valmiudet sekä viestintävalmiudet. Opiskelijoiden asiantuntijuutta kartoittaneissa tutkimuksissa nämä edellä mainitut yleiset työelämätaidot ovat tulleet esille jo 15 vuotta sitten. Nykyisin työelämätaidoista kuitenkin puhutaan aiempaa enemmän ja asiantuntijuuden pohja luodaan jo yliopistokoulutuksessa, minkä jälkeen on mahdollista kehittyä asiantuntijaksi hyödyntäen työelämässä näitä koulutuksessa opittuja työelämätaitoja. Kolmas tutkimuksessamme esille noussut ulottuvuus kuvaa asiantuntijan luottamusta omaan osaamiseensa sekä sen joustavaan hyödyntämiseen työelämässä.

Näitä koulutuksessani oppimiani asiantuntijuuden ulottuvuuksia pääsin hyödyntämään, kun hain koulutuspoliittisen asiantuntijan tehtävää Helsingistä viime elokuussa. Miten siis pääsin työhaastatteluun? Koska olen pohtinut koulutuksen ja työelämän välisiä yhteyksiä lukiosta lähtien ja hakenut kesätöitä 14–vuotiaasta asti, on minulle kertynyt laaja kokemus siitä, miten rekrytointiprosessit Suomessa etenevät. Enää en laittaisi hakemusta yrityksen yleisen lomakkeen kautta tai hakisi avoimessa haussa olevaa paikkaa, mikäli motivaationi ei olisi riittävän korkea kyseistä työtehtävää kohtaan. Eri tutkimustenkin mukaan nykyisin työhaastatteluihin valitaan ne hakijat, joiden hakemuspapereista paistaa läpi motivaatio kyseistä työtehtävää kohtaan ja ne jotka osoittavat jo hakuprosessin aikana kiinnostuksensa ja aktiivisuutensa organisaatiota kohtaan. Moderneihin työnhaun keinoihin kuuluu nykyisin sosiaalisen median valjastaminen työnhakuun ja suosittuja kanavia ovat muun muassa LinkedIn, Twitter sekä oman osaamisensa näkyväksi tuominen esimerkiksi asiantuntijablogissa.

Työnhakuilmoitus, jonka kautta pääsin asiantuntijatehtävän haastatteluun, oli tosin työvoimahallinnon sivuston kautta avoinna ollut työnhakuilmoitus. Koska ilmoitus oli niin myyvä ja koska olin tehnyt koulutuspoliittisen gradun samasta aiheesta, mistä työnkuvassa olisi ollut kyse, tein kaikkeni, jotta minut valittaisiin. Pääsin haastatteluun, mutta tehtävään valittiin kokenut koulutuspolitiikan konkari. En kuitenkaan ollut pettynyt, koska tiedän, että tällä hetkellä samoista työpaikoista vastavalmistuneiden kanssa kilpailevat myös lomautetut tai YT-neuvotteluiden seurauksena työpaikkansa menettäneet asiantuntijat.

Työllistyminen näyttää siis olevan haaste erityisesti vastavalmistuneille maistereille Porin Suomi Areenallakin oli heinäkuussa 2016 aiheena työllistyminen. Eräässä tilaisuudessa keskusteltiin sopivan työntekijän ja sopivan työnantajan kohtaamisen haasteista, oikeista ”matcheista”. Eräs yritysedustaja kertoi työnhaun Tinder-sovelluksesta, joka ei tosin vielä ole laajemmassa käytössä. Sovellus voisi auttaa työnantajia ja työntekijöitä löytämään toisensa helpommin nykyajan tekniikkaa hyödyntäen.

Työttömyysprosenttien ollessa niin suuria koko maassa, on myös valtion johto nostanut työllistymisen yhdeksi kärkihankkeekseen. Suomesta halutaankin nyt maailman osaavin kansa vuoteen 2020 mennessä (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2013:8). Kuitenkin Aamulehti kirjoitti kesällä 2016, että Tampereella asuvat maailman koulutetuimmat työttömät ja akateeminen työttömyys onkin ollut koko ajan kasvussa. Hallituksen tavoite nostaa työllisyysastetta on kunnianhimoinen, ja näyttää siltä, että poliittisilla päättäjillä on tahtoa muuttaa suomalaisia työnhaunhallintorakenteita radikaaleilla ja nopeilla päätöksillä. Samaan aikaan kuulen kuitenkin eri tahoilta keskustelua työllistymisen vaikeuksista sekä toimeentulon saamisen haasteista. Media välittää koko ajan kuvaa siitä, kuinka jonot työvoimapalveluihin ovat pitkät ja kuinka työllistyminen on haastavaa erityisesti luovilla aloilla sekä humanistien keskuudessa. Hallituksen hienot tavoitteet eivät näytä ainakaan vielä toteutuneen. Kuitenkin tulee ottaa huomioon, että poliittisilla päätöksillä on usein kauaskantoisia vaikutuksia tulevaisuuteen. Jos hallituksen tavoitteena on työllistää suomalaisia ja tänne tulleita maahanmuuttajia sekä tehdä Suomesta maailman osaavin kansa vuoteen 2020 mennessä, toteutuvatko nuo tavoitteet niillä säästötoimenpiteillä, joita hallitus on kaavaillut?

Oma kokemukseni opiskelusta Oslon yliopistossa auttoi minua näkemään suomalaisen korkeakoulutuksen sekä myös työllistymisen ongelmakohtia. Palattuani opiskelijavaihdosta ja valmistuttuani ”jouduin” viettämään kesälomaa, koska ylipiston hallinto ja työvoimapalvelut eivät keskustelleet keskenään. Kuulen jatkuvasti samaa niin tuttavilta kuin myös eri medioista. Jos niin sanottu kitkatyöttömyysongelma on yleinen, miksi emme kehitä kauaskantoisia ratkaisuja työllistymisongelmaan, kun se on myös yksi hallituksemme kärkitavoitteista?

Koska haluaisin jonakin päivänä saada opettajan ja/ tai tutkijan työtehtäviä, kirjoitan nykyisin blogia, jonka keskeisiä teemoja ovat korkeakoulupolitiikka, korkeakoulutuksen kehittäminen sekä työhyvinvoinnin teemat. Lisää ajatuksistani voit lukea täältä: myacademicadventure-blog

Olin mukana Higher Education in Transition –tutkimusryhmässä, kun toteutimme graduhaastattelut syksyllä 2015. Nuo 22 asiantuntijoille tehtyä teemahaastattelua on nyt arkistoitu Yhteiskuntatieteellisen tietoarkistoon. Omassa gradussamme analysoimme niistä 11 opetussuunnitelmatyössä mukana olleen henkilökunnan edustajan teemahaastattelua fenomenologis-hermeneuttisella tutkimusotteella. (Ks. Partanen & Ruusunen 2016.) HET-työryhmässä oli mielenkiintoista työskennellä ja tehdä yhteistyötä alansa huippuasiantuntijoiden kanssa. Toivon, että jonakin päivänä minä ja muut vastavalmistuneet maisterit löydämme koulutustamme vastaavan työn.

Petra Ruusunen

Kasvatustieteiden maisteri 2016, Elinikäisen oppimisen ja kasvatuksen koulutusohjelma

 

Opetushallitus 2013:8. Maailman osaavin kansa 2020. Koulutuspolitiikan keinot, mahdollisuudet ja päämäärät. Koulutustutkimusfoorumin julkaisu. Seija Mahlamäki-Kultanen, Timo Hämäläinen, Petri Pohjonen & Kari Nyyssölä (toim.). Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy: Tampere.

Partanen & Ruusunen. 2016. Asiantuntijuus tänään ja huomenna osaamisperustaisen opetussuunnitelman kehittämisen valossa. Pro gradu. Tampereen yliopisto. Osoitteessa: http://tampub.uta.fi/handle/10024/99430.