Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2016

Terveyspsykologian päivien 2016 avauspuheenvuoro 25.10.2016

Suomen Psykologisen Seuran terveyspsykologian jaoksen puheenjohtajana, minulla on ilo toivottaa teidät lämpimästi tervetulleiksi toisille kansallisille terveyspsykologian päiville myös järjestelytoimikunnan puolesta! Ja suuri kiitos pääjohtaja Eskolalle ystävällisestä avauksesta ja mahdollisuudesta pitää täällä THL:ssa kongressimme ensimmäisen päivän tieteellinen ohjelma.

On hienoa nähdä täällä näin paljon terveyden ja hyvinvoinnin psykologiaan liittyvien teemojen tutkimuksesta kiinnostuneita! Kuten viime vuonna, olemme jo monta viikkoa sitten joutuneet laittamaan lappua luukulle, kun yli 200 ihmistä on tulossa jompaankumpaan tai molempiin päiviin – olemme todella ilahtuneita päivien suosiosta!

capture

(Slide-show löytyy tästä linkistä)

Taustaa: Varhaiskeski-ikäinen tieteenala

Terveyspsykologia tieteenalana on tullut suloiseen varhaiskeski-ikään: American Psychological Associationin terveyspsykologian jaos perustettiin 1970-luvun lopulla, jota seurasivat Britit 1980-luvulla kuten myös Euroopan Terveyspsykologian yhdistys EHPS. Suomen jaos perustettiin 1990-luvulla. Viime vuosina jaoksemme toiminta on kasvanut hurjasti, heijastellen tieteenalan nousua muutenkin. Terveyspsykologista tutkimusta tehdään usein monitieteisissä tiimeissä, ja siitä on suoraa hyötyä monille yhteiskunnallisille ongelmille fyysisen ja psyykkisen terveyden osalta. Tästä meidän keynote-luennot, posterit ja yli 40 tieteellistä esitelmää ovat loistava näyte.

Tieteenalan nosteesta on kenties paras esimerkki Health Psychology Review –lehti, 10 vuotta sitten perustettu. Empiiristen originaalitutkimusten määrä terveyspsykologiassa alkaa jo olla sitä luokkaa, että on tarkoituksenmukaista julkaista katsauksia ja meta-analyyseja niistä asialle omistetussa lehdessä. Ja alan tutkimuksen merkittävyydestä ja kiinnostavuudesta kertoo osaltaan impact factor, joka on tänä vuonna noussut jo lähelle yhdeksää – kova saavutus psykologian alan lehdeltä.

Terveyspsykologisella tiedolla on paitsi tieteellistä kiehtovuutta, myös vahva käytännön relevanssi. Meitä kaikkia yhdistää halu käyttää tutkimustietoa ihmisten elämänlaadun parantamiseksi ja terveiden, toimintakykyisten elinvuosien pidentämiseksi. Ja näyttöä on tämän perustelluudesta – esimerkki omalta alaltani: Jo useampien meta-analyysien mukaan terveyskäyttäytymisen edistämisen interventiot, jotka on suunniteltu hyödyntäen terveyspsykologisia teorioita, ovat vaikuttavampia kuin ne interventiot, joiden suunnittelussa ei ole hyödynnetty käyttäytymistieteitä.

On tarpeen myös mainita eurooppalainen emojärjestömme, European Health Psychology Society. Sen kongressi järjestetään ensi syksynä Padovassa. Tämän vuoden Aberdeenin kongressiin lähetettiin yli 900 abstraktia.

Kongressin esityöpajoissa käsitellään mm. sitä, miten voisimme hyödyntää käyttäytymistiedettä tutkimustulosten implementoinnissa käytäntöön, juurruttamisessa ja levittämisessä. Lisäksi on tulossa nuorille tutkijoille klassista tavaraa eli sitä, miten kääntää käyttäytymistieteelliset teoriat käytännön terveyden edistämisinterventioiksi.

En malta olla mainitsematta uutta, käytännön läheistä toiminnan muotoa: EHPS on juuri perustamassa säännöllisesti päivittyvää sivustoa suunnattuna terveyspsykologian käytännön soveltajille mm. terveydenhuollossa (”Practical Health Psychology Blog / Käytännön terveyspsykologiaa”). Tänne tulemme koostamaan kaikilla suurimmilla eurooppalaisilla kielille käännettyjä tutkimuskoosteita, joiden tietoa käytännön toimijat aina fysioterapeuteista sairaanhoitajiin voivat hyödyntää työssään. Esimerkiksi: kuinka auttaa potilaita muodostamaan automaattisia rutiineja, hyödyntäen tottumusten muodostamistutkimuksen löydöksiä?

Terveyspsykologian päivät taloudellisesti mahdollistaa Suomen psykologinen seura, jonka ansiosta olemme voineet pitää päivät maksuttomina. Kannustamme liittymään seuran jäseneksi! (Se onnistuu parhaiten tästä tilauslinkistä.) Etuina muun muassa mainio Psykologia-lehti sekä tapahtumat kuten maksuttomat kuukausikokoukset.

Kiitokset päivien järjestelyyn osallistuneille!

järjestelytoimikunnan nimet ja kasvot näkyvät tästä – meiltä kaikilta voi kysyä neuvoa jos tänään tai huomenna tulee jotain kysyttävää.

Myös ihanat saliavustajamme ovat valmiina auttamaan. Kiitokset myös Kompleksi ry:n talkoolaisille iltatilaisuuden käytännön järjestelyistä, sekä Demos Helsingin Satu Korhoselle tilaisuuden paneelikeskustelun vetämisestä!

Jos päivien järjestäminen innostaa vuonna 2017, lämpimästi tervetuloa terveyspsykologian jaokseen / järjestelytoimikuntaan 2017! Ota yhteys minuun!

Päivän ohjelmasta muutama sananen:

Kutsuimme esitelmiä terveyspsykologian eri alueilta – aina työhyvinvoinnista teknologiavälitteisiin elintapatutkimukseen, mielenterveyden edistämisestä addiktioihin. Jälleen tänä vuonna meillä on erittäin nimekkäät keynote-luennoitsijat. Professori Martin Hagger, jonka esittelen kohta tarkemmin, on arvostettu ekspertti terveyskäyttäytymisen muutoksen teorioissa. Hän myös on äsken mainitun Health Psychology Review’n päätoimittaja. Professori Christina Salmivalli on kansainvälisesti tunnetuimpia koulukiusaamisen ennaltaehkäisyn ja vähentämisen tutkijoita, ja hänellä on uskomattoman laaja julkaisuluettelo. Emeritaprofessori Anja Koski-Jännes oli ensimmäisten joukossa tuomassa motivoivan haastattelun lähestymistapaa Suomeen ja tutkimassa päihdekuntoutuksen vaikuttavuutta ja prosesseja. Hän puhuu huomenna riippuvuuden muodostumisen ja muutoksen merkityksellisistä kokemuksista. Kaikki ovat julkaisseet merkittävän määrän vertaisarvioituja tieteellisiä tutkimuksia, mutta myös antaneet oman panoksensa terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Iloitsin juuri eilen, että meillä on todella aivan maailmanluokan puhujat tässä tilaisuudessa – olemme järjestelytoimikunnan kanssa todella kiitollisia, että nämä huippupuhujat tulivat mukaan!

Ohjelma on pyritty koostamaan siten että rinnakkaissessioissa olisi teemojen mukaiset aiheet kussakin. Jos kuitenkin huomaatte eri sessiossa teitä kiinnostavan esityksen, on luvallista siirtyä esitysten välillä sessiosta toiseen. Sessioiden puheenjohtajia on ohjeistettu muistuttamaan puhujia aikarajoista, jotta jokaisen esitelmän jälkeen on aikaa kysyä kysymyksiä ja käydä tieteellistä rakentavaa keskustelua hyvässä ja ystävällisessä hengessä kuten viimekin vuonna! Professori Salmivallin luento päättää päivän ja iltatilaisuuden lipun lunastaneet voivat siirtyä Kruununhakaan seuraamaan paneelikeskustelua psykologisen tiedon vaikuttavuuden parantamisesta buffet-illallisen lomassa. Huomenna tieteellinen ohjelma jatkuu, ja esitelmien ja keynoten jälkeen jaetaan gradupalkinto terveyspsykologian parhaalle gradulle. Iltapäivällä jatkamme vielä käyttäytymisgenetiikalla ja psykosomatiikalla.

Meillä on myös upea yhteisseminaari Valtioneuvoston kanslian kokeileva Suomi –kärkihankkeen kanssa, jossa etsitään uusia yhteistyön tapoja käyttäytymistieteilijöiden ja poliitikkojen sekä julkishallinnon toimijoiden välille. Terveyspsykologian professori Susan Michie (University College London) kertoo, miten käyttäytymistiedettä voi hyödyntää politiikkatointen suunnittelussa.

Pitemmittä puheitta, käydään herkuttelemaan tieteellä. Lämpimästi tervetuloa kaikille ja innostavaa kongressia!

Ulkonäöstä ja muista liikunnan motiiveista

Helsingin Sanomissa oli viime viikolla 29.9.2016 haastatteluuni pohjautuva Minä väitän -artikkeli Sosiaalipsykologi: Sosiaalisen median fitness-kuvat ovat huono motivaattori liikunnalle – lannistavat ja lisäävät tyytymättömyyttä omaan vartaloon” . Siinä väitän, että vähän liikkuvien, huonokuntoisten ihmisten liikkumaan motivoimiseksi ei kannata nojata ns. fitspiration-kuvastoon. Fitspiration-kuvat ja -sloganit ovat liian etäällä vähän liikkuvan henkilön tilanteesta ja niillä saattaa olla paljon ei-toivottuja sivuvaikutuksia (kuten kuntotasoon sopimatonta äärimmäistä treeniä ja liikuntavammoja, ks. lisää alla listatuista kirjoituksista).

En tarkoita lytätä tai syyllistää ihmisiä ulkonäkömotiivista: Monien liikuntamotiivien joukossa juuri kropan ulkomuodon muokkaus on hyvin yleinen, monia meistä motivoiva tekijä. Varsinkin elämäntapamuutoksen alkuvaiheessa. Siinä ei ole mitään vikaa. Eikä fitness-kuvaston katselemisella ole kovakuntoisille urheilusta innostuneille välttämättä mitään haitallisia seurauksia, vaan se päinvastoin innostaa. Osa vähän liikkuvista voi myös löytää kipinän ja vision kuvista – eivät kaikki toki lannistu.

Silti kestävämmän elintapamuutoksen tuo tutkimusnäytönkin mukaan se, että motivaatiopohja on laajempi eikä nojaa yksinomaan ulkonäköseikkoihin: Liikunnan tavoitteita voidaan jaotella ns. sisäisempiin, omaehtoisiin ja ns. ulkoisiin tavoitteisiin. Sisäiset tavoitteet ovat yhteydessä psykologiseen hyvinvointiin, sisäiseen motivaatioon ja kestävään elintapamuutokseen.

 Esimerkkejä liikuntaan liittyvistä sisäisistä tavoitteista:

  • Parannan taitojani
  • Parannan kuntoani
  • Kohennan terveyttäni
  • Nautin ja pidän hauskaa liikkuessani
  • Nautin sosiaalisesta vuorovaikutuksesta
  • Kehitän kaverisuhteita
  • Vähennän stressiä

Esimerkkejä liikuntaan liittyvistä ulkoisista tavoitteista:

  • Tulen paremmannäköiseksi
  • Tuunaan kroppaani viehättävämmän näköiseksi
  • Teen vaikutuksen muihin ihmisiin

Painonpudotuskaan ei ole liikuntatavoitteena välttämättä ulkoinen, jos ainoana syynä ei ole hoikka kroppa ulkonäön tähden: Ylipainon vähentäminen vaikuttaa myönteisesti useisiin terveysseikkoihin kuten tuki- ja liikuntaelinsairauksien riskiin tai aineenvaihdunnan häiriöihin, ja huoli omasta terveydestä ja hyvinvoinnista johtaa liikkumaan – siten joskus laihtumistavoite heijasteleekin omaehtoista, sisäistä hyvinvointitavoitetta.

On ihan inhimillistä ja yleistä, että ihmiset huolehtivat, mitä hänestä ajatellaan, mutta mielestäni on tärkeää, ettemme ehdoin tahdoin ruoki toisissamme turhaa itsekriittisyyttä varsinkaan sellaisista asioista, joilla ei oikeastaan ole väliä. Ulkonäöllä ei ole loppupeleissä väliä, ihmisen hyvinvoinnilla on. Kiinnittäkäämme siis huomio omaan ja muiden hyvinvointiin. Se on psykologisesti terveellisempi ja kestävämpi liikunnan motiivi.


Näistä blogauksistani voit lukea lisää perusteluja väitteelleni:


LOPUKSI: Vetoomus personal trainereille ja liikunnan ohjaajille

  • Muistakaa, että asiakkaat tulevat treenaamaan monin eri motiivein, ja tätä motiivipohjan monipuolisuutta ja laajuutta voi ruokkia! Vaikka kaikki ohjaajat eivät niin tee, usein jumppatunnilla tai netin treenivideoissa minua yritetään tsempata jaksamaan muistuttamalla, kuinka litteä vatsa, hyvännäköinen takapuoli tai kiinteämmät käsivarret tästäkin treenistä seuraa.
  • Ehdotankin: Tsempatkaa meitä mieluummin muistuttamalla, että meistä tulee jaksavampia, vahvempia, energisempiä ja hyväntuulisempia! Meitä kutakin tavisliikkujaa innostaa ja motivoi yksilöllinen motiivivalikoima, jonka tärkeys itselle voi myös ajoittain vaihdella: Selkävaivat vähenevät ja niska-hartiakivut hellittävät – Nukun ensi yönä paremmin – Stressitaso laskee –  Lihakseni voimistuvat – Vastustuskyky syysflunssaa vastaan kasvaa – Röökinhimo hellittää… – on hyvä saada ihmiset palauttamaan mieleen heille itselleen tärkeitä syitä liikkua – ja mieluiten niitä sisäisiä ja omaehtoisia.
  • (Myös liikunnan pitkäaikaisemmista terveysseurauksista kuten sydäntauti- ja syöpäriskin pienentymisestä voi toki muistuttaa, mutta monet meistä perusterveistä ihmisistä innostuvat lyhyemmän tähtäimen seurauksista tutkimusnäytönkin mukaan :))

Siis: Liikunnalla on niin paljon monia suotuisia seurauksia – älkäämme typistäkö sitä pääosin ulkonäön muokkauskeinoksi! Liikunnallista syksyä!

Lisälukemistoa ja lähteitä: