Tasa-arvoa professorivalintoihin

Tampereen yliopistossa järjestettiin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusseminaari syyskuussa 2017. Tilaisuudessa professori Liisa Husu nosti esille, että miehiä suosivat käytännöt ovat edelleen yleisiä yliopistomaailmassa. Mieshakijoiden suosimisesta professorivalinnoissa on myös tieteellistä näyttöä. Tutkimus Tampereen yliopiston tietojenkäsittelytieteen professorivalinnoista kuvaa, miten naisten määräaikaiset professuurit loppuvat, mutta miesten vakinaistuvat, sekä miten miehiä otetaan kutsusta vakinaisiin professuureihin (Tiainen & Berki, 2017). Vaikka tietojenkäsittelyn imago on hyvin miehinen, niin se ei ole mitenkään poikkeus professorivalintojen sukupuolittuneena toimijana.

Vaikuttavin todiste hakijan sukupuolen vaikutuksesta pätevyyden arvioon on Steinpreis ja muiden (1999) tutkimus, jossa samat hakemusasiakirjat oli lähetty arvioitavaksi sekä miehen että naisen nimellä. Arvioijat pitivät miehen nimellä lähetettyä cv:tä vahvempana näyttönä pätevyydestä kuin samaa naisen nimellä. Kun nainen esitti julkaisseensa kiinnostavan paperin hyvällä foorumilla, arvioija saattoi kommentoida, että on tarkastettava naisen todellinen rooli tutkimuksessa; miehille vastaavia kommentteja ei esitetty.

Olisiko ratkaisu sukupuolen piilottaminen? Tällaiseen ratkaisuun ovat päätyneet monet naiskirjailijat, esimerkiksi J. K. Rowling. Riittäisikö sukupuolen piilottaminen vain hakuprosessin ajaksi vai pitäisi naiseus piilottaa pysyvästi? Sukupuoleton hakemusten käsittely on kuitenkin akateemisella alalla hyvin vaikeaa, koska merkittävä osa pätevyyttä syntyy tieteellisten artikkelien kirjoittamisen ja tiedeyhteisössä toimimisen kautta. Kumpaakaan näistä ei voi tehdä nimettömästi. Tiedeyhteisöt ovat usein myös niin pieniä, että ihmiset tuntevat tai ainakin tietävät toisensa, vaikka hakija esitettäisiin vain sukunimellä.

Monia yliopistolaisia yllättää se, että naispuoliset hakemusten arvioijat toimivat samoin kuin miehet; myös naisarvioivat arvostavat mieshakijoita enemmän kuin naishakijoita. Se ei kuitenkaan ole yllättävää, sillä akateemiset naiset elävät, työskentelevät ja toimivat samassa yhteisössä miesten kanssa. Tuossa yhteisössä miehet ovat olleet perinteisesti valta-asemassa, joten heidän toimintamallinsa on määritellyt yleiset normit. All male -paneelit ovat hyvin yleisiä akateemisilla foorumeilla. Tilaa toisenlaiseen toimintaan ja ajatustapaan on edelleen niukasti.

Professorin tehtävän täytöissä on siis niin kansainvälisesti kuin Suomessakin nähtävissä miesten suosimista. Professoriliiton palkkakyselyssä (2016) Tampereen yliopisto sijoittuu varsin hyvin vertailtaessa naisten ja miesten osuutta professuureissa eri yliopistoissa, mutta Tampereen teknillinen yliopisto on listan viimeisenä. Uutta yliopistoa rakennettaessa on tasa-arvoasiat otettava erittäin vakavasti. Onneksi Tampereen yliopiston rehtori Liisa Laakso on aktiivisesti kiinnostunut naisten uraesteiden poistamisesta ja Tampereen korkeakoulusäätiön hallituksen jäsenenä on sukupuolitutkimuksen professori Liisa Husu. Odotamme siis sukupuolivinoumista vapaita professorien tehtävän täyttöjä uudessa yliopistossamme.

Tampereen yliopiston tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyöryhmä
Johanna Kujala, Ismo Isopoussu, Niina Puronurmi, Ilona Taubert ja Tarja Tiainen

Hyvin muttei tasan

Työryhmä

Tampereen yliopiston tasa-arvo ja yhdenvertaisuustyöryhmä luovutti 4.11.2015 rehtorille katsauksen tasa-arvo ja yhdenvertaisuustyön tavoitteiden toteutumisesta. Tampereen yliopisto hyväksyi vuonna 2012 uuden tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman. Uusi suunnitelma ja siinä hyväksytyt periaatteet laajensivat tavoitteita tasa-arvopolitiikasta yhdenvertaisuuspolitiikkaan. Samalla siinä kirjattiin toiminnalliset lähtökohdat, joita noudattaen tähän tavoitteeseen ajateltiin päästävän. Raportti on ensimmäinen arvio ko. suunnitelman aikaisesta kehityksestä. Ryhmän, johon kuuluivat Pauli Borodulin, Leeni Herrala, Pertti Koistinen, Katri Otonkorpi Lehtoranta ja Niina Puronurmi, arvion mukaan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön tila on Tampereen yliopistossa hyvä ja paikoin kiitostakin ansaitseva, mutta parantamisen varaakin riittää.

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyöryhmän tehtävänä on joka kolmas vuosi toteuttaa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustavoitteiden toteutumisen arviointi yliopiston toiminnanohjauksessa syntyneiden aineistojen perusteella. Arviota tehdessämme työryhmä tukeutui niihin dokumentteihin, joita se piti relevantteina ja tarpeellisena. Dokumentteihin kuuluvat mm. henkilöstön työhyvinvointikyselyt, henkilöstöhallinnon tilastot, opiskelijakyselyt ja opiskelijavalinnan tilastot.

Tämän lisäksi työryhmä kävi keskusteluja mm. tasa-arvotyöstä eri vastuutahojen, kuten yliopistotiedotuksen, opetusneuvoston ja opetusalan asiantuntijoiden kanssa. Aineistoja ja virikkeitä olemme saaneet myös muista korkeakouluista. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyöryhmä oli toteuttamassa Tampereen yliopiston vuonna 2014 järjestämiä valtakunnallisia tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuspäiviä. Siinä yhteydessä kuultiin useita asiantuntijatahoja aina ministeriön edustajista, Tasa-arvovaltuutetusta, muista korkeakouluista alan tutkijoihin.

Työryhmän arvion mukaan Tampereen yliopiston tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma tarjoaa hyvät puitteet tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyölle. Ohjelmaa ja käytännön työtä olisi kuitenkin määrätietoisesti kehitettävä ja arvioitava, missä suhteessa se on yliopisto-organisaation sisäisiin ja ulkoisiin muutoksiin. Yliopis-to voi olla ylpeä siitä, että sen opiskelijat ja henkilöstö ovat kyselyjen mukaan tietoisia ja valveutuneita tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymyksistä, ja ettei yliopistossa ole tarkasteluajanjaksolla esiintynyt merkittäviä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusoikeuksien loukkauksia. Tasa-arvo-ongelmia kuitenkin esiintyy tarkasteltaessa naisten ja miesten palkkausta ja urakehitystä. Toisaalta tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tavoitteita ei tule myöskään nähdä minään stabiilina tilana vaan prosessina, jossa tavoitteet kasvavat työn edetessä ja ovat osa organisaation kehitystä ja yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä.

Raportin yksi tehtävä oli arvioida, miten vuonna 2012 hyväksytty tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma on toiminut käytännössä. Ryhmän arvioin mukaan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmassa lueteltujen toimenpiteiden vastuuttaminen tai niistä raportointi on toteutunut vain osittain. Osalle tavoitteista ja toimenpiteistä oli määritelty vain löyhästi se, kuinka niitä olisi tarkoitus seurata, joten niiden arvioiminen ei ollut mahdollista. Tampereen yliopiston olisi mahdollista toimia myös proaktiivisemmin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuspolitiikassa, palkkapolitiikassa ja työurien kehityksessä. Se edellyttäisi tuekseen asianmukaista tutkimustietoa ja avointa keskustelua.

Tasa-arvon edistämisen tavoitteiden, toimenpiteiden ja seurannan muotoiluun liittyy Tampereenkin yliopistossa haaste, miten velvoittaa toimijoita kantamaan vastuunsa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyöstä. Tasa-arvopolitiikassa harjoitettu varovaisuus saa aikaan sen, ettei sillä ole merkittävämpiä vaikutuksia.

Pohjoismaisten esimerkkien valossa voidaan myös kysyä, eteneekö tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, jos tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuspolitiikasta puuttuvat selkeät linjaukset velvoitteiden ja vapaaehtoisuuteen perustuvien tavoitteiden sekä tavoitteiden ja resurssien kesken? Millaisia tuloksia saavutetaan, jos tasa-arvo ja yhdenvertaisuus nähdään vain välineenä muiden tavoitteiden toteuttamiseksi, eikä se olekaan enää tavoite sinänsä? Ovatko kilpailukyky ja kaikkien voimien valjastaminen sen saavuttamiseksi jotenkin yleisempiä ja ylevämpiä tavoitteita kuin tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja yhtäläiset mahdollisuudet?

Poliittisella ohjauksella on viime vuosina suositeltu, että opiskelijavalinnoissa suositaan uusia ylioppilaita, ja että etusijalle asetettaisiin ensimmäistä korkeakoulututkintoa tavoittelevat. Positiivinen erityiskohtelu voi joissakin tapauksissa olla poliittisesti perusteltua, mutta tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustavoitteiden kannalta se herättää myös kysymyksiä, joihin ei ole vielä ohjaavia oikeustapauksia tai lainvalvontaviranomaisten ratkaisuja.

Olemassa olevien tuloerojen, ammatillisten asemien ja työurien kehityksen kannalta katsoen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuus näyttävät edelleen kaukaisilta ja vaikeasti saavutettavilta tavoitteilta. Tampereen yliopistolla on samat ongelmat kuin millä tahansa työorganisaatiolla. Mahdollisten tulevien rakenneuudistusten (Tampere3), henkilöstökustannusten säästöjen sekä avointen työpaikkojen täytössä Tampereen yliopistolla tulisi olla sellainen henkilöstöpoliittinen linjaus, joka palvelisi myös tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuspoliittisten tavoitteiden saavuttamista.

Työryhmän työ on nyt luettavissa näiltä blogisivuilta ja kaino toivomus on, että se herättäisi keskustelua eikä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyö jäisi rakenneuudistusten varjoon.

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön arviointiraportti 2012-2014

Tasa-arvopolitiikan valinnat

Niin Suomessa kuin muissakin pohjoismaissa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tavoitteet on kirjattu yliopistojen strategioihin ja tasa-arvosuunnitelmiin. Maiden ja yliopistojen kesken on kuitenkin huomattavia eroja sen suhteen nähdäänkö tasa-arvo ja yhdenvertaisuus yksilöiden luovuttamattomiin oikeuksiin, kuten koskemattomuus, oikeudenmukaisuus ja diskriminaation kieltämine, perustuvina tavoitteina vai joillekin muille tavoitteille, kuten hyödyllisyys, kilpailukyky ja innovatiivisuus, alisteisina tavoitteina.

Lue loppuun

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus – valttikortti!

Yhä useammat tutkijat ovat vakuuttaneet siitä, että yritysten menestyksen takana on pitkäjänteiset ja reilut investoinnit inhimilliseen ja sosiaaliseen pääomaan. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat sellaisia arvoja ja sellaista laatua, jotka varmentavat työyhteisöjen ja organisaatioiden toiminnan ja menestyksen vaativissakin tilanteissa. Tämä on ollut varmaan ajatuksena myös silloin kun Tampereen yliopisto vuonna 2012 hyväksyi Tasa-arvo ja yhdenvertaisuusohjelmansa ja velvoitti yliopistoyhteisön jäsenet ja vastuulliset toimijat toteuttamaan sitä käytännössä.

Ohjelmasta on kuitenkin vielä pitkä matka käytäntöön ja puhumattakaan siitä, että tilanteet muuttuvat ja sitä myötä myös tasa-arvo ja yhdenvertaisuustyön tehtävät. Siksi voidaankin ajatella, että parasta politiikkaa onkin se, joka ennakoi asioita ja pyrkii määrätietoisesti edistämään tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden asiaa.

opiskelijoita02_JR

Lue loppuun