Ammatillisen koulutuksen reformi ja haavoittuvassa asemassa olevat opiskelijat

“Sähköasentajaksi opiskeleva Esko Laitinen tappaa aikaa kotona – Opetuksen vähyyteen pettynyt äiti: “En antaisi Eskon asentaa sähköjä kotiini”” (Yle, 9.10.2018)

“Ammattiin opiskelevien tyytyväisyys opetukseen on laskenut.” (Amis 2018-kysely, Yle 28.9.2018)

“Ammattiopiskelu muuttui – heikoimpien pärjääminen huolestuttaa” (Yle 9.8.2018).

Syksyn kuumin puheenaihe kotimaan koulutussektorilla on ollut ammatillisen koulutuksen reformi, tai kuten OKM sen lanseerasi: “#amisreformi”. Vanhemmat ja kouluttajat ovat ilmaisseet huoltaan lasten ja nuorten pärjäämisestä ammatillisessa koulutuksessa. Huoli ammatillisen koulutuksen tulevaisuudesta nousi esille myös EduMAP-hankkeen haastatteluissa, joita teimme vuoden 2017 aikana VALMA[1]-opettajien ja vankiloissa työskentelevien ammatillisten opettajien parissa. Heidän asiakaskuntansa on muutenkin suuntaamassa ammatillisiin opintoihin haastavista asemista.

Kun kontaktiopetus vähenee, ryhmäkoot kasvavat ja itsenäistä opiskelua painotetaan, tukea tarvitsevien pelätään jäävän vaille huomiota. Opettajatkaan eivät kykene seuraamaan opiskelijoidensa edistymistä ja kokonaisvaltaista tilannetta, pohtii Ohjaamon Satakunnan hankepäällikkö Jyri Träskelin (HS 25.10.2018). Käykö niin, että resurssien leikkauksen ja reformin luonteen vuoksi niiden nuorten joukko kasvaa, joita pidetään erityisen tuen tarpeessa ja haavoittuvassa asemassa olevina? Haavoittuvia ovat ylipäätään 15-17-vuotiaat opiskelijat, joilta edellytetään suurta itseohjautuvuutta, kuten vanhemmat, nuorten ohjaajat ja kouluttajat tuovat julki päivälehden mielipideosaston kannanotoissaan (HS 25.10.2018). Kaiken tämän päälle moni epäilee, voidaanko yrityksiltä ja työpaikoilta odottaa osaamista erilaisista lähtökohdista ponnistavien työssäoppijoiden ohjaamiseen.

Opetushallituksen edustajat puolestaan katsovat uudistuksen tuovan monia parannuksia aiempaan tilanteeseen. Jokaiselle opiskelijalle suunnitellaan yksilöllinen opintopolku ja opiskelijan tarvitsemat ohjaus- ja tukitoimet (HS 25.10.2018). Sama näkemys toistuu haastatteluissamme. Yksilöllinen opintopolku ja siihen sisältyvät ohjaus- ja tukitoimet ovat lakiin kirjattuja oikeuksia, joiden voi ajatella parantavan varsinkin haavoittuvassa asemassa olevien opiskelijoiden mahdollisuuksia. Toisaalta toteutusvastuu on koulutuksen järjestäjillä, jotka samaan aikaan kipuilevat muutosten ja resurssien riittävyyden kanssa.

…eihän se ole se reformi pelkästään negatiivinen, siellähän on paljon hyvääkin ja siellä on ylevät ja hienot tavoitteet ja jos ne toteutuu, niin se on hyvä juttu […] että aikuiskoulutus ja nuorisoalalle tulee vain yksi tutkinto, niin se on hyvä asia. Yleisaineiden mahdollinen palauttaminen aikuisopiskelijoille on hyvä asia, mutta sitte tietenkin, että jos samalla pitää säästää valtavasti määrärahoja, niin ne on yleensä kaks sellaista käyrää, jotka kulkee eri suuntiin. – Ammatillinen opettaja EduMAP-hankkeen haastattelussa

#Amisreformi-keskustelussa toisiinsa kietoutuvat reformin hengen ja resurssileikkausten kritiikki. Onko reformi se viimeinen korsi, joka katkaisee kamelin selän, kun toimintaa on pitänyt sopeuttaa supistusten vuoksi jo jonkin aikaa? Aika näyttää, ovatko pelot aiheellisia. Onnistumisen mittatikuksi me EduMAPin tutkijat suosittelemme heikoimmassa asemassa olevien ammattiin opiskelevien pärjäämistä tulevien vuosien aikana.   

Voimme tässä vaiheessa peilata #amisreformia EduMAPin tutkimustuloksiin. Kun pelkona on opintojen keskeyttämisten dramaattinen lisääntyminen, motivaation yleinen heikkeneminen ja suoranainen nuorten heitteillejättö, voisi osaratkaisuna olla jo olemassa olevien mallien parempi nivominen uudistuneeseen ammatilliseen koulutukseen. Sujuva siirtyminen valmentavasta koulutuksesta (VALMA) tutkinto-opintoihin (ja tarpeen vaatiessa takaisin) sekä koulutusorganisaatioiden väliset, opintoaloja ylittävät yhteistyömallit ovat esimerkkejä hyvistä käytännöistä, joita reformin käytännön toteutuksessa nyt kipeästi kaivataan. Vuosien varrella hioutuneet mallit perustuvat koulutusorganisaatioiden ja niiden yhteistyökumppanien osaamiseen, jota ei ole varaa jättää käyttämättä.   

Jaakko Hyytiä, Hanna Toiviainen ja Kaisa Niiranen


[1] Ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus