Ymmärtäminen ja väärinymmärtäminen

Siitä on jo kauan, kun ryhdyimme pohtimaan Nykysuomen seuran tämänvuotisen teemapäivän aihetta. Onhan kyseessä perinteikkään Tampereen yliopiston suomen kielen oppialan kyljessä majaansa pitävän seuran 35-vuotisen elontaipaleen kunniaksi järjestettävä tilaisuus.

Tällä hetkellä seuran ytimessä toimimme me, joukko aktiivisia suomen kielen jatko-opiskelijoita, ja meille seura tarjoaa mahdollisuuden tarkastella kielen maailman liepeillä olevia ilmiöitä, joihin ei varsinaisessa opetus- ja tutkimustyössä pääse kosketuksiin. Nykysuomen seuran vuosittainen teemapäivä on oivallinen konsepti myös sen takia, että se liikkuu populaarin ja tieteellisen genren rajamailla, mikä on ensiarvoisen tärkeää maastoa niin maallikoille kuin tieteentekijöillekin.

Kun jo vuosia tai peräti vuosikymmeniä on ollut tekemisissä kielen analysoinnin kanssa, on analysoinut rakenteita, sanoja, merkityksiä, muotoja, tekstilajeja, kieltä merkkijärjestelmänä, kieltä ihmisessä, kieltä ihmisryhmässä, on muodostunut jotakuinkin kaoottisen järjestelmällinen kuva kielestä ja sen osien suhteesta toisiinsa. Kaikki näyttää toisinaan kaikessa kompleksisuudessaan melko loogiselta ja selkeältä. Nykymaailmassa, jossa lähes kaikki toiminta kielennetään, voi syntyä illuusio, että kunhan asia on kerrottu ja selitetty asianosaisille heidän hallitsemillaan kielillä, se on silloin tiedossa ja selvä.

Silti tiedämme kokemuksemme perusteella, että suuri osa kanssakäymisestä sisältää mitä moninaisimpia epäselvyyksiä: Nyt en ymmärtänyt. Mitä tuo nyt tuolla tarkoitti? Siis mistä sinä puhut? Siis tarkoitatko, että…? Eikö pikemminkin ole niin, että…?

Tai sitten se ongelmallisempi seuraus: Ei asia ole ollenkaan noin! Olet ihan väärässä! Kylläpä olet tyhmä, kun noin ajattelet! En kestä sinua enää!

Päädyimme siis pohtimaan, miksi kielenkäyttö on joskus niin vaikeaa, vaikka opimme äidinkielemme jo parin vuoden ikäisinä. Olemmehan tietoisia sanojen ja lauseiden merkityksistä ja niiden yhdistelemisen säännöistä. Ja niin löytyi tämänvuotisen syysteemapäivän aihe: ymmärtäminen ja väärinymmärtäminen.

Ymmärtämistä käsitellään tavallisesti eri kielten välisenä ilmiönä, vieraan kielen käytön ja oppimisen tai kääntämisen ja tulkkauksen näkökulmasta. Me haluamme tässä teemapäivässä tarkastella ymmärtämistä ja ymmärtämättömyyttä ihan äidinkielisten kesken. Kuinka paljon ihmiset ymmärtävät toisiaan väärin, vaikka puhuvat samaa äidinkieltä? Mitä ymmärtäminen edellyttää? Mikä sitä estää? Missä määrin yhteisymmärrys äidinkielisten kesken on illuusio?

Valitsimme kolme kutsupuhujaa, jotka valottavat ymmärtämisen problematiikkaa eri näkökulmista, ja suureksi iloksemme kaikki pyytämämme henkilöt suostuivat. Ensimmäinen puhuja on Helsingin yliopiston venäjän kielen professori Arto Mustajoki, joka on paneutunut ymmärtämisen problematiikkaan jo pitkään, on tutkinut sitä ja kirjoittanutkin siitä eri kielillä ja erilaisille yleisöille. Toisena esitelmöi kieliteknologian professori emeritus Kimmo Koskenniemi, niin ikään Helsingin yliopistosta, ja hän kertoo kielen ymmärtämisestä kieliteknologian näkökulmasta. Kolmanneksi puhujaksi saimme yhteiskuntatieteilijän ja koomikon Tuure Pitkäsen, joka puhuu väärinymmärrysten hyödyntämisestä komiikassa. Lopuksi – kuten teemapäivien perinteeseen kuuluu – on varattu aikaa yleistä keskustelua varten.

Olemme myös iloisia, että tänä vuonna saimme yhteistyötahoiksemme jo perinteisen suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestö Kopula ry:n lisäksi uuden kumppanin, LTL:n tutkimuskeskus Pluralin. Kiitos, Plural

Tämä blogikirjoitus on samalla kutsu tilaisuuteen. Olet siis tervetullut kuuntelemaan ja halutessasi myös osallistumaan kielen ytimestä käytävään keskusteluun, jollaiseen vain harvoin on näin antoisa tilaisuus.

Aika: lauantai 10.10.2015 klo 13.00–15.00
Paikka: Tampereen yliopisto, Linna-rakennus, luentosali K103

Tapahtuman ilmoitus yliopiston tapahtumakalenterissa ja Nykysuomen seuran Facebook-sivulla.

Kirjoittanut
Maija Tervola, tohtoriopiskelija