Kääntäminen ja tulkkaus yhdenvertaisuuden takeena

« un tout grand KIITOS pour cette excellente organisation de TransLaw2016 à Tampere »

Tampereen yliopistossa järjestettiin 2.–3. toukokuuta 2016 kansainvälinen oikeuskielen, juridisten tekstien kääntämisen ja oikeustulkkauksen tutkimuksen konferenssi, TransLaw 2016. Konferenssin järjestäjinä toimivat Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriohjelman (Moviko) lain ja hallinnon tekstien kääntämisen ja oikeustulkkauksen opettajat ja tutkijat yliopistonlehtori Nina Isolahti, yliopistonlehtori Marja Kivilehto, professori Annikki Liimatainen (puheenjohtaja), yliopistonlehtori Arja Nurmi, tutkijatohtori Anna Ruusila ja yliopisto-opettaja Anu Viljanmaa sekä monikielisen käännösviestinnän professori Leena Salmi Turun yliopistosta.

Osallistujia oli 23 eri maasta ja konferenssissa kuultiin kolme plenaariesitelmää ja 47 muuta esitelmää. Yleisistuntoesitelmissä käsiteltiin kolmea alan keskeistä teemaa. Professori Jaakko Husa (Lapin yliopisto) puhui lain kääntämisestä ja tulkinnasta ja pohti lain staattisen ja dynaamisen tulkinnan vaikutusta kääntämiseen. Professori emerita Ingrid Simonnæs (Norges Handelshøyskole) esitteli Norjassa toteutettua verkko-opetusta, jolla pyritään pätevöittämään kääntäjiä erityisesti juridisten tekstien kääntämiseen. Tampereen yliopiston Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikössä kevätlukukauden 2016 Fulbright-professorina viettänyt professori Melissa Wallace (University of Texas San Antonio) kertoi suomalaisen auktorisoidun kääntämisen ja oikeustulkkauksen käytännöistä suhteessa EU:n oikeustulkkausdirektiiviin (direktiivi 2010/64/EU).

Muissa esityksissä käsiteltiin monia äärimmäisen ajankohtaisia aiheita. Eri puolilla Eurooppaa – niin Suomessa, Kreikassa kuin Belgiassakin – pohdituttaa tulkkaus- ja käännöstoiminnan saatavuus ja ammattimaisuus turvapaikanhakijoiden haastatteluiden ja turvapaikan hakuprosessin yhteydessä. Toinen ajankohtainen aihe oli monikielisten yhteisöjen kielipolitiikka: millä kielellä lait kirjoitetaan, millä kielellä oikeutta käydään ja toteutuuko syytettyjen, todistajien ja asianomistajien oikeus ammattimaiseen kääntämiseen ja tulkkaukseen oikeuksien turvana esimerkiksi Hongkongissa, Irlannissa sekä Yhdysvaltojen ja Meksikon rajakaupungeissa tai onko viittomakielellä tarjolla päteviä oikeustulkkauspalveluita. Tampereen yliopistossa Erasmus-vierailijana opettanut Maribel Del Pozo Triviño (Universida de Vigo) kertoi Espanjassa toteutetusta maahanmuuttajanaisten kokemaa väkivaltaa koskeneesta projektista, jossa kehitettiin koulutusmateriaalia tulkeille, jotta nämä tuntisivat paremmin poliisin, oikeusistuinten, terveydenhuollon ja sosiaalitoimen käytäntöjä ja pystyisivät näin paremmin toimimaan vaikeissa tilanteissa ammattimaisesti.

Monissa esityksissä pohdittiin lain ja hallinnon tekstien kääntämisen ja tulkkauksen kestoaiheita: miten erilaisten oikeusjärjestelmien sisäisiä termejä ja kiteytyneitä ilmaisuja voidaan kääntää toiselle kielelle, jonka termit ja fraseologismit kuvaavat aivan toisenlaista oikeusjärjestelmää, tai miten EU-lainsäädäntöä käännetään eri kielille. Keskeisiä aihepiirejä olivat myös oikeustulkkien koulutus, ammattirooli ja -etiikka, auktorisoitujen kääntäjien auktorisointiprosessit ja koulutus eri maissa sekä kääntäjien koulutus juridisen kääntämisen ammattilaisiksi. Erityistä mielenkiintoa osallistujien keskuudessa herätti tieto Suomessa juuri perustetusta oikeustulkkauksen valtakunnallisesta erikoistumiskoulutuksesta (O-ERKO), jota koordinoi projektipäällikkö Anneli Sorkio Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksiköstä.

Konferenssin osallistujista useimmat olivat kansainvälisiä kääntämisen ja tulkkauksen tutkijoita ja opettajia, mutta joukossa oli myös ilahduttavan runsaasti ammatissa toimivia lain ja hallinnon tekstien kääntäjiä ja oikeustulkkeja niin Suomesta kuin muualta Euroopasta. Heidän asiantuntemuksensa toi konferenssin keskusteluihin uuden ulottuvuuden, ja he saivat myös itse ajankohtaista tietoa uusimmasta tekeillä olevasta tutkimuksesta. Elävät yhteydet kääntämisen ja tulkkauksen ammattilaisten, tutkijoiden ja kouluttajien välillä luovat mahdollisuuden tuoda esiin erilaisia näkökulmia ja kehittää yhteistyötä kaikkien yhteiseksi eduksi.

Konferenssilla oli myös koulutuksellinen sekä opiskelijoita työelämään valmentava puolensa. Kun esitelmiä pidettiin neljällä eri kielellä, englanniksi, ranskaksi, saksaksi ja venäjäksi, Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen opiskelijat toimivat useissa esitelmissä tulkkeina ja saivat siten arvokasta kokemusta aidossa työympäristössä tapahtuvasta konferenssitulkkauksesta. Opiskelijat olivat harjoitelleet Nina Isolahden ja Anu Viljanmaan opastamina koko kevätlukukauden konferenssitulkkauksen ja reletulkkauksen erityispiirteitä ja esitykset tulkattiin muilta kieliltä suomeksi ja siitä edelleen toisille kielille. Kymmenkunta opiskelijaa toimi lisäksi molempina konferenssipäivinä apunamme konferenssin järjestelyissä sekä vieraiden opastamisessa myös kaupunkikiertokävelyn aikana. Opiskelijoidemme avulias ja iloinen asenne ilahdutti useamman konferenssikävijän mieltä. Myös lain ja hallinnon tekstien käännösseminaarin opiskelijat kävivät kuuntelemassa yksittäisiä esityksiä ja kirjoittivat niistä raportin osana kurssisuoritustaan.

Toukokuun alun lämpö helli konferenssin osanottajia ja konferenssi koettiin muutenkin monin tavoin onnistuneeksi, ja osallistujien palaute on ollut hyvin positiivista ja innostunutta. Konferenssiesitelmien pohjalta toimitetaan loppuvuodesta ja ensi vuoden aikana ainakin yksi kansainvälinen kokoomateos. Osallistujat ovat kyselleet myös suunnitelmistamme järjestää seuraava vastaavanlainen konferenssi, mutta toistaiseksi mitään ei ole sovittu. Kun Tampere on nyt noussut juridisen kääntämisen ja oikeustulkkauksen maailmankartalle, on tietenkin suuri houkutus luoda perinnettä ja järjestää seuraava tapahtuma parin vuoden kuluttua.

Annikki Liimatainen, professori
Arja Nurmi, yliopistonlehtori, ma. yliopistotutkija

Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikön opiskelijakonferenssi Kurki ja käki veti saleihin ennätysmäärän yleisöä

kurki ja kaki kuvaHuhtikuu lennätti Tampereen yliopistoon jälleen Kurjen ja käen. Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikön kaikki tutkinto-ohjelmat yhdistävä opiskelijakonferenssi järjestettiin neljännen kerran 7.–8.4. Kaksipäiväinen tapahtuma kokosi yhteen 3 plenaristia, 6 esitelmäsektioiden puheenjohtajina toiminutta tohtoriopiskelijaa, 8 opiskelija-avustajaa, 9 järjestelytoimikunnan jäsentä, 9 tulkkia, 23 esitelmöivää opiskelijaa ja peräti 129 ilmoittautunutta osanottajaa. Konferenssin tunnelma oli autenttinen, inspiroiva ja paikoin myös huomattavan tiivis.

Ensimmäistä kertaa opiskelijakonferenssi järjestettiin jo vuonna 2008, tuolloin vielä nimellä Kielipäivät. Hyväksi osoittautunut idea toistettiin hieman suuremmassa mittakaavassa heti seuraavana vuonna. Tätä vuoden 2009 konferenssia varten järjestettiin nimikilpailu, jonka voitti nyt jo tutuksi käynyt, aavistuksen arvoituksellinen mutta ehdottoman mieleenpainuva Kurki ja käki. Muutaman vuoden hengähdystauon jälkeen Kurki ja käki levitti siipensä jälleen vuonna 2014, ja tästä eteenpäin konferenssi on tarkoitus järjestää aina parillisina vuosina. Ensimmäinen opiskelijakonferenssi sai alkunsa silloisen suomen kielen oppiaineen ja Nykysuomen seura ry:n yhteistyössä. Sittemmin konferenssi on kasvanut koko Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikön laajuiseksi, ja Nykysuomen seuran lisäksi taustatukeaan antavat yksikkömme kaikki neljä ainejärjestöä.

Konferenssin salaperäinen nimi Kurki ja käki on kielitieteellisin termein ilmaistuna lyhennesana eli sanamainen lyhenne. Se muodostuu tietenkin yksikkömme keskeisten opetus- ja tutkimusalojen nimityksistä: Kurki ja käki – kulttuuri, kirjallisuus, kieli ja kääntäminen. Tänäkin vuonna kaikki nämä osa-alueet olivat konferenssissa edustettuina. Esitelmissä käsiteltiin niin suomen kielen alveolaaristen frikatiivien soinnillisuutta ja homoseksuaalisuuden representaatioita Harry Potter -fanifiktiossa kuin tulkkien ja viranomaisten kokemuksia puhelintulkkauksesta ja hämäläismurteen ilmentymiä sota-ajan kirjeenvaihdossa – vain joitakin mainitakseni. Niin kuin aiempien kokemusten perusteella arvattavissa oli, opiskelijat tarjoilivat jälleen kerran kuulijoilleen esimerkillisen hyvin valmisteltuja, huolellisesti analysoituja, rohkeita tieteellisiä esityksiä.

Opiskelijakonferenssin ajatuksena on alusta alkaen ollut tarjota opiskelijoille turvallinen tilaisuus harjoitella tieteellisen esitelmän pitämistä. Konferenssi myös tarjoaa hienon mahdollisuuden saada palautetta tekeillä olevasta opinnäytteestä paitsi kanssaopiskelijoilta myös henkilökunnan jäseniltä – muiltakin kuin omalta ohjaajalta. Järjestelytoimikunnan opiskelijajäsenet ja konferenssin opiskelija-avustajat puolestaan pääsevät henkilökunnan luotsaamina harjoittelemaan tieteellisen tapahtuman organisoimista alusta loppuun saakka. Tulkkeina toimivat opiskelijat saavat mahdollisuuden harjoitella simultaanitulkkausta aidossa konferenssitilanteessa, ja tänä vuonna myös tohtoriopiskelijat pääsivät näyttämään kyntensä puheenjohtajina toimiessaan. Puitteet on järjestetty kaikin tavoin aidoiksi: osallistujat saavat ilmoittautumistiskiltä konferenssikansion ja nimikyltin, väliajoilla keskustellaan tieteestä kahvikupposen ääressä, ja konferenssi huipentuu yhteiseen illanviettoon.

Tampereen yliopiston uudessa strategiassa todetaan muun muassa seuraavaa: ”Toiminnassaan yliopisto korostaa opetuksen ja tutkimuksen tiivistä yhteyttä ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta. — Opiskelijat kiinnittyvät osaksi tiedeyhteisöä opintojensa alusta alkaen. Yliopisto tukee innostavaa opettajuutta ja ohjaa opiskelijat hyödyntämään tutkimustietoa. Monipuoliset oppimistavat ja luovat oppimisympäristöt kannustavat jatkuvaan oppimiseen.”

Kurki ja käki jos mikä on opetuksen ja tutkimuksen saumatonta yhteistyötä, varhaista tiedeyhteisöön kiinnittämistä, innostavaa ja opettavaista. Luovana oppimisympäristönäkin tällainen opiskelijakonferenssi voidaan ilman muuta nähdä. Juuri päättynyt neljäs Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikön opiskelijakonferenssi osoitti, että toimintaa kannattaa tukea myös jatkossa. Kurki ja käki, tervetuloa takaisin taas kahden vuoden päästä!

Liisa Mustanoja
järjestelytoimikunnan puheenjohtaja

Työelämäviestinnän uusia tuulia tutkimaan

Kuinka konsulttiyritykset myyvät asiantuntijaorganisaatioiden esimiehille vuorovaikutuskoulutusta, joka tähtää johtamistaitojen kehittämiseen? Tätä pohtivat suomen kielen yliopistonlehtorit Riikka Nissi Jyväskylän yliopistosta ja Suvi Honkanen LTL:stä Soveltavan kielentutkimuksen yhdistyksen syyssymposiumissa, joka pidettiin marraskuun puolivälissä Helsingissä.

Symposiumissa pohdittiin, kuinka kielenkäytön normeja ja ideologioita pidetään erilaisissa instituutioissa yllä ja kuinka niitä voidaan piirtää uusiksi. Nissin ja Honkasen esitelmä keskittyi tarkastelemaan vuorovaikutuksen tuotteistamista työelämän kielikoulutuksissa.

Kun kielen tuotteistamisen tapoja on tutkittu aiemmin, on todettu, että erityisesti asiakaspalvelun työntekijöille suunnattu vuorovaikutuskoulutus tähtää usein kielenkäytön standardointiin ja työntekijöiden kielenkäyttötapojen yhtenäistämiseen. Asiantuntijaorganisaatioiden esimiehille suunnatuissa kurssimainoksissa tuotteistamisen mekanismit ovat Nissin ja Honkasen havaintojen mukaan kuitenkin toisenlaiset. Niissä painottuu standardisointipyrkimysten sijaan pikemminkin kielenkäyttäjien kyky osallistua ”aitoon vuoropuheluun” toisten työntekijöiden kanssa.

Mainonnan retoriikasta symposiumissa esitelmöineen Ville Virsun mukaan aitouden korostaminen on mainonnan tutkimuksessa liitetty kaupungistumisen ja modernisaation aiheuttamiin juurten menettämisen ja vieraantumisen kokemuksiin. Nissin ja Honkasen tutkimissa kurssikuvauksissa aidon vuorovaikutuksen taitoja markkinoidaan kuitenkin keinona ymmärtää, kestää ja hyödyntää työntekijöiden erilaisuutta. Näin esimiehet ja asiantuntijaorganisaatiot voivat pärjätä paremmin toimintaympäristöissä, joiden väitetään tietoyhteiskunnassa muuttuvan yhä kompleksisemmiksi. Samalla aitoutta ja läsnäoloa korostavat kielestä puhumisen tavat näyttävät esimiestyön kontekstissa haastavan perinteisemmän kieli- ja viestintäkoulutuksen, joka lähtökohdaksi hahmottuu selvemmin ajatus kommunikaation ”tehokkuudesta”.

Työelämän monipuolistuvat kielikäsitykset ja kielenkäytön tavat haastavat myös kielen ammattilaisten koulutuksen perinteitä. Jos tehokkaan viestinnän ihanne ei ole ainoa tapa myydä kieliosaamista, kuinka esimerkiksi tulevaisuuden kilpailukykyisimpiä kielikonsultteja koulutetaan?

Tampereen yliopiston suomen kielen tutkinto-ohjelmassa käynnistyy tammikuussa 2016 uusi Työelämäviestinnän ja kielikonsultoinnin erikoistumiskokonaisuus, joka kuuluu syventäviin opintoihin. Kokonaisuuden käynnistyessä työelämän kielenkäytön ja kielikonsultoinnin uusiin tuuliin päästään näin perehtymään ja kieliammattilaisen tulevaisuuden työnkuvaa pohtimaan myös LTL:n maisteriopiskelijoiden kanssa.

Työelämäviestinnän ja kielikonsultoinnin kokonaisuus antaa opiskelijalle valmiuksia sekä työelämän viestintäkäytänteiden tutkimiseen että käytännön kielityöhön ja sen kehittämiseen erilaisissa organisaatioissa. Kokonaisuuden voivat suorittaa myös muut kuin suomen tutkinto-ohjelman opiskelijat, vaikka he eivät suorittaisi suomen kielen syventäviä opintoja muuten.

Ilmoittautuminen kursseille alkaa joulukuun alussa. Opiskelija, jos opintosi ovat sopivassa vaiheessa, tule mukaan! Lisätietoja saa opintokoordinaattori Maija Ohvolta tai Suvi Honkaselta, joka toimii kokonaisuuden vastuuopettajana.

 

Humanistien verkostoitumispäivän satoa

Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö järjesti 16.10.2015 verkostoitumispäivän humanisteille. Verkostoitumispäivässä esiteltiin ajankohtaista tutkimusta ja kerrottiin uratarinoita. Opiskelijoilta pyydettiin päivän innoittamia blogitekstejä. Näistä julkaistaan nyt kolme.

Ammattina kirjallisuus?

Hyvä ystäväni opiskelee Tampereen teknillisessä yliopistossa arkkitehtuuria ja toinen ystävä on lääketieteen amanuenssi. Joskus aiemmin kadehdin hieman kumpaakin: molemmat opiskelevat alaa, josta pitävät kovasti ja tulevat valmistumaan suoraan selkeisiin ammatteihin. Molempien työllistymisnäkymät ovat suhteellisen hyvät: lääkäreitä ja uusia rakennuksia tarvitaan aina.

Aikaisemmin saatoin stressata sitä, mikä minusta tulisi valmistumisen jälkeen. On totta, että pääaineeni kirjallisuustiede itsessään ei vielä takaa valmiuksia minkään yhden tietyn ammatin harjoittamiseen. Kuitenkin mitä pidempään olen yliopistossa opiskellut, sitä selkeämmin olen ymmärtänyt olevani sellainen ihminen, joka ei edes halua valmistua mihinkään tiettyyn ammattiin. Kirjallisuustiede avaa äärettömästi mahdollisuuksia ja on itsestä kiinni, miten ne mahdollisuudet haluaa käyttää. Ei haittaa, vaikka ei opintojen alussa vielä tietäisi omaa suuntaansa tai olisi mitään selkeää käsitystä tulevasta ammatista – sellaiset asiat kyllä selviävät ja muotoutuvat matkan varrella.

Loppujen lopuksi mielestäni tärkeintä on se, että vilpittömästi rakastaa omaa alaansa. Olen mielestäni ihan hemmetin onnekas, kun saan päivästä toiseen tutkia kirjallisuutta, tehdä tiedettä ja keskustella siitä muiden yhtä kiinnostuneiden ja innostuneiden ihmisten kanssa. Samalla tieteen tekemisen ja kirjallisuuskeskustelujen ohessa on muotoutunut myös useita ystävyyssuhteita, jotka toivottavasti kestävät pitkään, sitten valmistumisen jälkeenkin. Olemme muutamien ystävien kanssa puhuneet siitäkin, miten mahtavaa olisi tehdä töitä yhdessä kirjallisuudentutkimuksen parissa ja nyt jo viritteillä on heidän kanssaan kaikenlaisia työelämään liittyviä projekteja.

Uskon ja omasta kokemuksesta myös tiedän, että mahdollisuuksia työllistymiseen kyllä tulee, kun vain itse on aktiivinen ja avoin, asioista kiinnostunut ja osaa ottaa tilaisuudesta kiinni silloin, kun se kohdalle sattuu.

Helena Haavisto

Jopa harha-askeleilla on merkityksensä 

Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö järjesti humanisteille verkostoitumispäivän 16.10.2015. Päivän teemana olivat yksikön ajankohtaiset tutkimukset sekä uratarinat.

Opiskelen itse englannin kieltä ja kirjallisuutta, ja olen opinnoistani kertoessani jopa kyllästymiseen saakka kuullut saman kysymyksen: ”Ai, no susta tulee varmaan opettaja/kääntäjä?” Yhtä lailla kyllästymiseen saakka olen toistanut vastaustani suunnilleen näillä sanoilla: ”Tuskinpa, ei ainakaan ole tarkoitus.” Todettakoon tässä vaiheessa, että en toki epäile, etteivätkö kääntäjän tai opettajan ammatit voisi olla antoisia ja mielenkiintoisia, mutta en koe, että ne olisivat minua varten. Keskustelukumppanin hölmistyneen katseen sivuutettuani saatan jatkaa keskustelua kertomalla, kuinka kielitieteilijällä on lukemattomia muitakin mahdollisuuksia työllistyä. Tämän jälkeen alan kuitenkin usein hieman takellella. Mitä mahdollisuuksia minulla itse asiassa on, ja kuinka itsekään voisin saada ne kaikki selville?

Verkostoitumispäivään osallistuttuani voin lohduttaa itseäni sillä, ettei kaikkia mahdollisuuksia oikeastaan voikaan tietää, eikä edes tarvitse. Uratarinat valoivat uskoa siihen, että itseäni kiinnostavia aineita ja aiheita opiskellessani ohjaan itseäni oikeaan suuntaan. Tällä hetkellä ehkä ylimääräiseltä tai jopa turhalta tuntuva, mutta mielenkiintoinen kurssi tai projekti saattaa jossain myöhemmässä vaiheessa osoittautua korvaamattoman tärkeäksi joko sisältönsä, tai sen kautta kohtaamieni ihmisten myötä. Jopa täysillä harha-askeleilla on merkityksensä – tiedänpähän jättää sen sivuraiteen sikseen.

Liisa Sirnelä

Mustavalkoinen ajattelu ei ole tulevaisuutta

Satuin jokin aika sitten paikalle, kun yläasteikäinen nuori mies kävi kysymässä työelämään tutustumispaikkaa isosta organisaatiosta. Poika piteli mopokypärää käsissään, ja häntä selvästi jännitti. Vastaukseksi hän sai ”meille ei oteta tettiläisiä”-töksäytyksen. Poika selvästi pettyi, kiitti ja lähti pää painuksissa pois. Sivustaseuraajana mieleni teki huutaa hänen peräänsä: ”Kiva silti, että tulit kysymään! Älä luovuta, kyllä sinäkin pääset vielä työelämään!”

Opiskelu ja työelämä koetaan toistensa vastakohtina, ja tämä on ongelmallista. Opiskeluaika nähdään helposti tiettynä ajanjaksona, joka loppuu sinä päivänä, kun valmistumispaperit ovat kourassa ja työpaikka hankittuna. Mitä paremmin opiskelu ja työelämä kuitenkin limittyvät keskenään, sitä enemmän ymmärrämme toisiamme ja ympäröivää yhteiskuntaa. Työelämä on jo murroksessa. Jatkokouluttautuminen ja oman osaamisen täydentäminen ovat nykypäivää. Luentosalit tulevat vuosikymmenten jälkeen jälleen tutuiksi työssäkäyville, eikä tätä saa ajatella uhkana vaan luonnollisena osana itsensä kehittämistä.

Työssäkäyvät voivat opiskelijoiden tukien karsimisen sijaan nopeuttaa nuorten valmistumista konkreettisella tavalla: ottamalla opiskelijoita kesätöihin tai työharjoitteluun ja levittämällä sanaa työpaikalla. Yläasteen tet-jaksoista ei makseta palkkaa, ja esimerkiksi yliopistot korvaavat työharjoittelukustannuksia työnantajille harjoitteluapurahojen muodossa. Kyseessä pitäisi siis olla win-win-tilanne. Opiskelijat tarvitsevat edes lyhytaikaisia kokemuksia työelämästä, jotta voivat olla tulevaisuudessa parempia työntekijöitä, työkavereita ja esimiehiä.

Myös opiskelijat voivat oppia työssäkäyviltä. Työnteko opettaa sinnikkyyttä ja rutiininsietokykyä. Kaiken ei tarvitse aina olla mahtavaa tai erikoista – myös johtotehtävissä joutuu sietämään arkisia, tylsiäkin asioita. Opiskelu on vastuun kantamista ja opiskelijoiden työtä. Tälläkin hetkellä osallistun kurssille, jonka opiskelijat jättävät jatkuvasti kotitehtäviään tekemättä ja kertovat siitä ilmeettömästi opettajalle – näin he tuskin kuitenkaan käyttäytyisivät pomoaan kohtaan. Opiskelijaelämän puolesta on vaikea puhua, jos opiskelijat samalla sahaavat omaa oksaansa.

Tulevaisuudessa suomalaiset nuoret valmistuvat tavoiteajassa haluamaansa ammattiin, jos heitä kannustetaan mukaan työelämään jo varhaisessa vaiheessa sekä kodin, koulun että työnantajien toimesta.

Riikka Kämppi

Maailmaa ymmärtäviä maailman muuttajia – osa 2

Hallitusohjelma puhuu kestävyysvajeesta, digitalisaatiosta, tuottavuusloikasta, globaalisaatiosta, kärkihankkeista, yhteiskuntasopimuksesta, profiloinnista, strategiasta, päällekkäisyyksien karsimisesta, kansainvälistymisestä, rakenneuudistuksesta, kilpailukyvystä, innovaatioista.

Ymmärrämmekö mistä on kyse?

Tampereen yliopisto kouluttaa maailmaa ymmärtävä maailman muuttajia – yhteiskunnan uudistajia, terveyden vaalijoita, liike-elämän innovaattoreita ja kulttuurin rikastajia.

Maailma, jota muutetaan ja jota pitää muuttaa, toimii kielen kautta: me kommunikoimme puhumalla, kirjoittamalla, koodaamalla, piirtämällä, maalaamalla – mutta aina välitämme jonkin viestin: pääministeri kansalaisille, lääkäri potilaalleen, pörssimeklari asiakkailleen, opettaja oppilailleen, elokuvantekijä katsojilleen. Ja päinvastoin.

Rehtori Kaija Holli kirjoittaa blogissaan 4.9.2015, että nykypäivän suurimmat puutteet ovat sosiaalisten taitojen ja vuorovaikutustaitojen alueella, yksittäiset asiat tai temput eivät ratkaise monimutkaisia asioita, eivät edes digitalisaatio tai profilointi: Tutkimuksen monitieteisyys ja koulutuksen tarkasteleminen kokonaisuutena eikä eri sektoreihin jaettuna ovat ne ydinkysymykset, joihin pitäisi tulevaisuudessa panostaa. Entisestään kansainvälistyvä maailma tarvitsee avarakatseisia, erilaisia kieliä ja kulttuureja ymmärtäviä ja erilaisuutta suvaitsevia ihmisiä. Tampereen yliopiston termein maailmaa ymmärtäviä maailman muuttajia, sellaisia, joilla on riittävästi mielikuvitusta ideoidakseen ja riittävästi rohkeutta toteuttaakseen ideansa.

Tampereen yliopiston Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö on samoilla linjoilla kansainvälistyvän maailman tarpeista. Yksikkö kouluttaa syvällisen kieli- ja kulttuuritaidon omaavia maailman muuttajia, jotka omalta osaltaan toimivat yhteistyössä muiden alojen asiantuntijoiden kanssa yhteiskunnan hyväksi. Yksikön tutkinto-ohjelmista valmistuu niin äidinkielen kuin vieraiden kieltenkin opettajia, eri kielten tulkkeja ja kääntäjiä sekä lukuisia muita kieli-, kirjallisuus-, kulttuuri- ja käännösalan asiantuntijoita yhteiskunnan tarpeisiin.

Valitettavasti peruskouluissa ja lukioissa opiskellaan yhä vähemmän muita kieliä kuin englantia ja ruotsia – suomalaisten kielivaranto supistuu. Osittain tämä johtunee siitä, etteivät lapset jostain syystä uskalla valita muita kieliä, osittain taas siitä, että kaikki kunnat eivät tarjoa esimerkiksi ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi mitään muuta kuin englantia. Lapsia, ja etenkin heidän vanhempiaan, tulisi kannustaa valitsemaan muitakin kieliä. Tampereella tilanne on hyvä – valinnanvaraa on, ja esimerkiksi kielisuihkutoiminnalla on saatu kakkosluokkalaisia innostumaan muistakin kuin englannin kielestä.

Vuonna 2003 ranskaa opiskeli peruskouluissa 22 925 oppilasta. Vuoteen 2012 mennessä opiskelijoita oli 23 % vähemmän. Saksaa opiskelevien määrä putosi vielä hurjemmin, 43 %, 31 601 koululaiseen. Sen sijaan venäjää opiskelevien määrä nousi samalla aikavälillä 50 % 5 658 opiskelijaan. Lukiossa ranskaa ja saksaa opiskelevien määrä on myös laskenut, kun taas venäjää opiskelevien määrä on noussut hieman vuodesta 2003 vuoteen 2013. Suurin osa venäjää opiskelleista suorittaa venäjän ylioppilaskokeen, kun taas saksan ja ranskan lukijoista vain noin 2/3 suorittaa opiskelemansa kielen ylioppilaskokeen.

Peruskoulun ja lukion luvut vaikuttavat myös yliopistojen kielten koulutusohjelmien hakijamääriin. Noin 30 % ranskan ja saksan kirjoittajista haki tänä vuonna yliopistoon opiskelemaan kirjoittamaansa kieltä. Venäjän kirjoittaneista osuus on melkein 50 %. Valtakunnallisesti tarkasteltuna ranskan hakijoiden määrä on muutamassa vuodessa laskenut noin 300:lla ja saksan noin 700:lla. Venäjän hakijoissa on vuosittaista vaihtelua noin sadalla hakijalla, mutta suunta on enemmänkin nousujohteinen.

Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikön vahvuutena on monitieteinen kielten, kulttuurien, kääntämisen, tulkkauksen ja kirjallisuustieteen kokonaisuus, joka antaa opiskelijoille mahdollisuuden laaja-alaiseen ja syvälliseen koulutukseen alalle. Yksikön tutkinto-ohjelmat ovat vetovoimaisia ja houkuttelivat ensisijaisia hakijoita vuonna 2015 toiseksi eniten Helsingin yliopiston jälkeen kaikilla yksikön edustamilla oppialoilla.

Meiltäkin niitä saa – avarakatseisia, erilaisia kieliä ja kulttuureja ymmärtäviä ja erilaisuutta suvaitsevia ihmisiä!

Tiina Harjula, hallintopäällikkö
Kati Toikkanen, opintopäällikkö

Maailmaa ymmärtäviä maailman muuttajia – mistä niitä saa?

Yliopiston tulee kansainvälistyä. Rekrytointien pitää olla kansainvälisiä. Tutkimuksen tulee olla kansainvälistä. On julkaistava kansainvälisesti. On verkostoiduttava kansainvälisesti. On opetettava kansainvälisesti. On vietävä koulutusta. On harjoitettava kansainvälistä liikkuvuutta.

Miten ollaan kansainvälisiä, jos ei osata muuta kuin suomea ja auttavasti englantia? Mistä saamme kansainvälistymiseen tarvittavan kieli- ja kulttuuriosaamisen? Riittääkö peruskoulun ja lukion antama kieli-ja kulttuuritaitojen pohja, entä antavatko perustutkintoihin kuuluvat pakolliset kieliopinnot riittävän perustan kansainvälistymiselle? Ainakin niistä saa hyvän alun, mutta se ei ehkä riitä.

Harvoin kenellekään tulee mieleen miettiä, mistä tulevat ne asiantuntijat, jotka meille vieraita kieliä ja kulttuureita kouluissa ja yliopistojen kielikeskuksissa opettavat. Entä ne, jotka auttavat meitä laatimaan virheettömällä vieraalla kielellä julkaisuja tai rahoitushakemuksia? Tai kääntävät käyttöohjeita ja tekstittävät suosikkisarjamme? Tulkkaavat neuvotteluja, auttavat asioimaan viranomaisten kanssa?

Näitä asiantuntijoita koulutetaan yliopistojen kielten ja kulttuurien yksiköissä ja laitoksissa – Tampereella kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteen yksikössä. Yksikön englannin, ranskan, ruotsin, saksan, suomen ja venäjän tutkinto-ohjelmissa opiskelu ei ole sellaista, millaiseksi kielten opiskelu yleensä mielletään: opiskelijat eivät tankkaa viittä vuotta saksan vahvoja verbejä, opettele kandiin asti venäjän vaikeita aakkosia ja maisterivaiheessa suhuässiä, harjoittele vuositolkulla suomen yhdyssanoja tai opettele tilaamaan taksia englanniksi. Opinnot aloittavilla on jo hyvä kielitaito eikä sen hiomiseen etenkään englannin kielessä tarvitse käyttää juurikaan aikaa, vaan opiskelussa mennään varsin pian kielen, kulttuurin ja kääntämisen syvälliseen tutkimukseen ja tuntemukseen. Yksiköstä valmistuu kielten ja kulttuurien asiantuntijoita, jotka voivat opettaa kielitaitoa ja kieli- ja kulttuuritietoutta eriasteisissa oppilaitoksissa ja yliopistoissa. Kielikeskustenkin opettajat ovat valmistuneet kielten yksiköistä tai laitoksista.

Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö ei kuitenkaan kouluta vain opettajia. Yksiköstä valmistuneilla on asiantuntemusta ja osaamista moniin muihinkin yhteiskunnallisesti merkittäviin ja vaativiin tehtäviin: oikeussaleissa tarvitaan ammattitaitoisia tulkkeja, kansainvälinen yhteistyö vaatii kääntäjää viestin välittäjäksi, maahanmuuttajille opetetaan suomen kieltä. Monikulttuurisissa ja –kielissä yhteiskunnissa tarvitaan kieliammattilaisia. Maailma ei muutu ilman puhetta ja tekstiä, kuvaa ja sanaa – ilman yhteistä ymmärrystä.

Mehän tämän kaiken tiedämme, mutta miksi eivät muut? Pitäisikö meidän kertoa yliopistoyhteisölle ja yhteiskunnalle selkeämmin siitä, mitä me teemme? Nyt siihen on mahdollisuus, kun yliopiston uutta strategiaa ja Tampere3 -yhteistyötä valmistellaan. Rohkeasti mukaan – ilman kieltä, omaa tai vierasta, ei ihminen eikä yhteiskunta toimi, ei myöskään yliopisto. Ei edes Tamperekolmonen.

Meiltä niitä saa – kieliammattilaisia!

 

 

 

Yksikkökeliumi 2014

dystooppinen suomi
Dystooppinen suomi -joukkue voitti elokuvakilpailun yksikön pikkujouluissa 28.11.2014.

YKSIKKÖKELIUMI 2014
Siihen aikaan antoi Kansallinen koulutuksen arviointikeskus käskyn, että koko Tampereen yliopistossa oli toimitettava laatujärjestelmän arviointi. Tämä arviointi ei ollut ensimmäinen ja tapahtui toista kertaa Kaija Hollin ollessa Tampereen yliopiston rehtorina. Kaikki menivät kirjoittamaan laatudokumentaatiota, kukin omaan yksikköönsä.

Niin myös Katariina lähti LTL:stä, Pinni B:n viidennestä kerroksesta ja alkoi perehtyä laatujärjestelmään, sillä hän kuului yksikönjohtajien joukkoon. Hän perehtyi siihen yhdessä varajohtajansa Päivin kanssa, joka odotti hengähdystaukoa. Heidän siinä perehtyessään tuli auditoinnin aika ja Katariina esitteli yksikön toimintakäsikirjan, ensimmäisensä. Hän tallensi käsikirjan pdf-muotoon ja tulosti sen paperille, sillä sille ei ollut tilaa muistitikulla.

Sillä seudulla oli yksikön väkeä Pinni B:n käytävillä vartioimassa 1600 tuntiaan. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Hollin enkeli kehitysjohtaja Jukka Mäkinen, ja laatutyön kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi yksikön väen, mutta Hollin enkeli Mäkinen sanoi heille: Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko yliopistoväelle. Tänään on teille laatuohjausryhmässä syntynyt yliopiston laatujärjestelmä. Se on Laatukehä, PDCA. Tämä on merkkinä teille: te löydätte laatujärjestelmän, joka makaa tallennettuna intran tietopankissa. Ja samalla hetkellä oli Hollin enkeli Mäkisen ympärillä suuri yliopistollinen laatujoukko, joka ylisti Hollia sanoen: Hollin on kunnia korkeuksissa, ei rauhaa Tampereen korkeakouluilla, joita hän yrittää yhdistää.

Kun sekalainen laatujoukkio oli mennyt takaisin laatusoluun, yksikön väki sanoi toisilleen: Nyt intran tietopankkiin. Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Hollin enkeli Mäkinen meille ilmoitti. He lähtivät kiireesti ja löysivät Katariinan ja Päivin ja toimintakäsikirjan, joka makasi pdf:nä pöydällä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli laatujärjestelmästä sanottu. Kaikki, jotka kuulivat yksikön väen sanat, olivat ihmeissään. Mutta Kata ja Päivi kätkivät sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut ja itsearvioivat sitä CAF-mallin mukaisesti.

Yksikön opettajat ja tutkijat palasivat kiittäen ja ylistäen Hollia siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin toimintakäsikirjassa oli sanottu.

Tiina Harjula
hallintopäällikkö

LTL-blogi on perustettu!

Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikön blogi on perustettu! Blogi on tarkoitettu ensisijassa yksikön henkilöstölle keskusteluun ajankohtaisista asioista. Blogiin kirjoittaa säännöllisesti yksikön johtaja, mutta kaikki halukkaat voivat lähettää kirjoituksiaan blogiin. Lähetä tekstisi osoitteeseen ltl.info@uta.fi otsikolla ltl-blogi.

Ensimmäinen johtajan blogikirjoitus on luettavissa! Ks. seuraava artikkeli.

Tervetuloa keskustelemaan!