Humanistien alumnipäivä opiskelijoiden näkökulmasta

Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö järjesti 25.11.2016 alumnipäivän humanisteille. Alumnipäivässä esiteltiin ajankohtaista tutkimusta ja kerrottiin uratarinoita. Opiskelijoilta pyydettiin päivän innoittamia blogitekstejä. Näistä julkaistaan nyt viisi.

”Opiskelkaa, älkää suorittako”

Otsikkoon nostamani lause jäi päällimmäisenä mieleeni 25. marraskuuta järjestetystä humanistien alumnipäivästä, jossa alumnit ja opiskelijat kohtasivat ja pääsivät jakamaan kokemuksiaan erityisesti työelämästä. Vaikka itse olen vasta toista vuotta yliopistossa, olen ehtinyt jo useaan otteeseen miettiä omia tulevaisuuden visioitani: Mitä haluan opiskella? Mistä minä pidän? Mikä minusta tulee isona? Millaiseen työhön tämän hetkiset opintoni valmentavat?

Nuo ovat isoja kysymyksiä ja alumnipäivän puheenvuoroista nousi esiin se, että kannattaa keskittyä opiskelemaan niitä aloja mitkä todella kiinnostavat. Mutta toisaalta monet puhujat korostivat monipuolisuuden tärkeyttä. Muutama vuosi sitten Tampereelta valmistunut Piia Peiponen painotti sitä, että kannattaa ottaa vastaan kaikki työt mitä tarjotaan, sillä työnantajat arvostavat sitä, että CV:ssä on erilaisiakin työtehtäviä.

Töiden ja opiskelujen yhdistäminen tuntuu itsestäni välillä vähän vaikealta, mutta suunnittelen kyllä jossain vaiheissa opintojani suorittavani harjoittelujakson jossain yrityksessä. Se olisi helppo tapa yhdistää opiskelut ja työelämä ja päästä kokeilemaan sitä, minkälaisiin asioihin yliopisto-opinnot ovat minua valmentaneet.

Alumnipäivän puheenvuorot vahvistivat sitä ajatusta, että jos jaksaa yrittää ja on riittävän utelias, niin sinulle löytyy aina töitä. Monet korostivat sitä, että sattumallakin on usein aika iso osa tulevan työelämän muotoutumisesta. Yksikössämme ei ole kovinkaan montaa tutkinto-ohjelmaa joka olisi selvä ja valmis urapolku johonkin tiettyyn ammattiin, sen vuoksi sivuaineilla ja omilla mielenkiinnon kohteilla on niin paljon merkitystä. Aion siis jatkossakin jatkaa kirjallisuuden opintojen lisäksi journalistiikkaa, markkinointia ja ranskaa. En voi tietää tulenko niitä kaikkia käyttämään tulevaisuudessa, mutta nyt ne kiinnostavat minua ja ainakin pääsen kehittämään niiden avulla omaa ajatteluani niin humanistisilla kuin yhteiskunnallisillakin aloilla.

Aappo Jutila

Opettaja – se ainoa ammatti

Myös minä, kuten monet muutkin humanistit, olen saanut kuulla, kuinka alaltani ei tule
työllistymään. Mielenrauhaa kommentoinnin lisäksi ei anna se, että en vielä tiedä mitä työtä
haluan tulevaisuudessa tehdä. Monet opiskelijat vuosikurssiltani tähtäävät äidinkielen ja
kirjallisuuden opettajiksi, mutta minua opettajan ura ei kiinnosta.

Tulen opettajaperheestä: isäni ja äitini ovat opettajia, sekä suurin osa äitini puolen suvusta. Myös isosiskoni opiskelee parhaillaan ranskan ja englannin opettajaksi äitini jalanjäljissä. Olen siis nähnyt lähietäisyydeltä mitä opettajuus vaatii ja antaa, ja tiedän, että minä en siihen sovellu. Kuitenkin vielä yliopistoon tullessani harkitsin opiskelevani äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan pätevyyden, ihan vain varmuuden vuoksi. Tämä ajatus jäi päähäni keskustelusta opinto-ohjaajani kanssa lukiossa.

Tampereen yliopiston kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikön verkostoitumispäivässä 25.11. kääntäjä Satu Leinonen kertoi oman uratarinansa. Hän mainitsi, että vielä 80-luvulla kielistä kiinnostuneelle ei tiedetty muuta ammattia kuin kielten opettaja. Uskon, että silloin suurimmalle osalle oppilaista on neuvottu hakeutumaan opettajaksi. Nykypäivänä tilanne on muuttunut, sillä uravaihtoehtoja on monia ja niistä myös tiedetään enemmän. Silti myös minulle vielä muutama vuosi sitten lukiossa opinto-ohjaajani tyrkytti opettajuutta, vaikka sanoin, etten halua opettajaksi. Voi olla, että opinto-ohjaajille on luontaista neuvoa oppilaita hakeutumaan opettajaksi, sillä ovathan he itsekin opettajia. Tämä on kuitenkin mielestäni jotenkin outoa, sillä nuorille pitäisi nimenomaan esitellä monia eri aloja, eikä vain keskittyä yhteen vaihtoehtoon, joka ei välttämättä
sovi kaikille. Miksi siis opettajan ammattia koitetaan yhä tyrkyttää kaikille?

Helmi Kalaja

Uratarinoita

Alumnipäivä oli mielestäni kiinnostava tapahtuma. Siellä pidettiin esityksiä työllistymiseen liittyen, pecha kuchia ja uratarinoita monenlaisiin töihin päätyneiden henkilöiden kertomana.

Pecha kuchia oli kolme, ja ne käsittelivät englannin kielen eri muotoja, alakoulutason kirjoitustaitoa sekä käyttäjäkeskeistä kääntämistä. Ne olivat kiinnostavia, ja tehdessäni tapahtumasta raporttia sain kirjoitettua niistä monenlaisia kiinnostavia pohdintoja.

Muut esitykset käsittelivät yliopiston tarjoamaa täydennyskoulutusta, alumniverkostoa, kansainvälistymistä ja työelämäpalveluja. Neljäs esitys kiinnosti minua, koska siinä kerrottiin työllistymisessä mietityttävistä asioista ja siitä, miten työllistymiseen voi itse vaikuttaa.

Esityksessä neuvottiin kertomaan rohkeasti omasta osaamisesta, rikkomaan erilaisia työmuotteja ja pysymään uteliaana. Työllistymiseen vaikuttavia tekijöitä mainittiin monta, ja niistä tärkeimmät tuntuivat olevan oma aktiivisuus, koulutuksen sisältö ja myös sattuma.

Nämä tekijät näkyivät myös uratarinoissa. Niitä oli neljä, ja kaikkien tarinoiden kertojat olivat päätyneet erilaisiin työpaikkoihin, joskus vaihdettuaan työpaikkaa montakin kertaa. Kiinnostuksen kohteet olivat muuttuneet, osaamista oli tullut lisää tai vastaan oli tullut houkutteleva työtarjous. Myös sattuma oli vaikuttanut, ja sitä pidettiin tärkeänä.

Uratarinat antoivat hyviä esimerkkejä siitä millaisiin monenlaisiin työpaikkoihin samanlaisella perustutkinnolla voi päätyä, ja siten ehkä helpottivat omia huolia tulevasta työllistymisestä. Tällaisia tilaisuuksia voisi mielestäni olla enemmänkin. Ne saavat kuulijat miettimään sekä esitysten aiheita, että omaa koulutustaan ja tulevaa työuraa. Erilaisia mahdollisuuksia on monia, eikä yksi tutkinto johda vain yhteen työpaikkaan.

Niko Randell

Lupa etsiä omaa polkua

Kun vuosi sitten aloitin kirjallisuustieteen opinnot, oli minulle täysin selvää, mihin ammattiin haluan: äidinkielen- ja kirjallisuudenopettajaksi. Aloinkin jo heti fuksivuotenani suorittaa tähän ammattiin vaadittavia opintoja, ja luin esimerkiksi kasvatustiedettä. Keväällä hain myös opinto-oikeutta aineenopettajan pedagogisiin opintoihin, mutta se jäi minulta saamatta. Tämä aloitti mielessäni ajatusprosessin, jossa aloin kyseenalaistaa ammattitoivettani.

Kun tänä syksynä aloitin toisen vuoteni, sai tämä ajatusprosessi uutta materiaalia.
Suomen kielen kurssit eivät tuntuneet omalta eikä ajatus itsestäni lukioluokan edessä enää tuntunut ollenkaan niin hyvältä ajatukselta. Syksyn aikana olenkin kamppaillut sen kanssa, että annan itselleni luvan harkita myös muita vaihtoehtoja ja kokeilla erilaisia kursseja, vaikka se saattaisi tarkoittaa opintojeni venähtämistä.

Työelämään siirtyminen on minulla vielä kaukana, mutta se herättää silti paljon
kysymyksiä. Yhtenä suurimpana on se, mihin ammattiin ylipäänsä päädyn. On pelottavaa huomata olevansa hieman hukassa omien ammattitoiveidensa kanssa eikä asiaa auta se, että työmarkkinat vaikuttavat olevan hyvin epävarmat. LTL:n alumnipäivässä oli kuitenkin lohdullista kuulla, että myös muut, jo valmistuneet ja työelämään siirtyneet, ovat olleet epävarmoja eivätkä opinto- ja urapolut ole olleet aina niin suoraviivaisia. Monet henkilökunnan jäsenet ja alumnit kertoivat myös, että eivät heidän urapolkunsa ole vieläkään valmiita. Onkin kai vain annettava itselle lupa etsiä omaa polkuansa myös sieltä, missä sitä ei luullut olevan, ja luottaa siihen, että lopulta kaikki järjestyy.

Henna Kanerva

Edessä loistava tulevaisuus? 5 vinkkiä työelämään tähtäävälle opiskelijalle

Olen viimeisen kuukauden aikana käynyt muutamassa työelämään liittyvässä tapahtumassa yliopistolla. Ne ovat saaneet minut pohtimaan, millä tavoin opintojen aikana voisi parhaiten edesauttaa tulevaisuuden työllistymistään. Päädyin tiivistämään pohdintani viiden kohdan listaksi.

1. Ole poikkitieteellinen. Riippumatta siitä, missä tutkinto-ohjelmassa opiskelet, kuuluu
tutkintoosi myös valinnaisia opintoja. Älä kulje sieltä, missä aita on matalin, vaan valitse
rohkeasti opintoja eri aineista. Työelämässä vaaditaan monenlaisia taitoja, joten
monipuolisella tutkinnolla vahvistat asemaasi työnhaussa.

2. Elä myös yliopiston ulkopuolella. Vaikka tutkintomme ovatkin laajoja, ne eivät korvaa
sitä kokemusta, jota voi saada esimerkiksi vapaaehtois- tai järjestötoiminnan kautta.
Työnantaja katsoo hyvällä, jos ansioluettelostasi ilmenee, että pärjäät yliopiston seinien
ulkopuolellakin.

3. Mene vaihtoon. Tutkimusten mukaan kansainvälistä kokemusta hankkineet pärjäävät
työmarkkinoilla, sillä suurin osa työnantajista pitää tuota kokemusta tärkeänä
palkkaamisperusteena. Vaihto-opiskellessa et kartuta ainoastaan kielitaitoasi, vaan
myös ongelmanratkaisu- ja vuorovaikutustaitosi paranevat.

4. Suorita harjoittelu. Tuntuuko siltä, että opiskelet yliopistoa etkä elämää varten?
Harjoittelun kautta voit saada omaan alaan liittyvää työkokemusta sekä verkostoja.
Monet ovat myös jääneet harjoittelun jälkeen töihin harjoittelupaikkaan.

5. Kerro, mitä osaat. Loppujen lopuksi yllä mainituilla asioilla ei ole juuri merkitystä, jos et
kysyttäessä pysty sanomaan, mitä olet oppinut niiden kautta. Työnantajat kun eivät
välttämättä edes tiedä, mitä kaikkea yliopistotutkintoon kuuluu, joten meidän on itse
pystyttävä kertomaan osaamisestamme – selkeästi ja perustellusti. Mitä opinnot ovat
antaneet sinulle, entäpä harjoittelu?

Aaro Immonen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *