50 vuotta kääntäjänkoulutusta Tampereella

Tampereen kääntäjänkoulutuksen 50-vuotisillallinen 13.10.2016 toi yhteen alan toimijoita vuosien varrelta. Koulutus aloitettiin osana Suomeen 1960-luvulla luotua kieli-instituuttijärjestelmää ja sen tavoitteena oli tarjota nopea väylä käytännön ammattiin. Tampereen kaupungin omistama kieli-instituutti perustettiin syksyllä 1966 Satakunnankadulle. Koulutus koostui aluksi kaksivuotisesta kurssista ja yhdeksän kuukauden mittaisesta ulkomailla suoritetusta harjoittelusta; vuonna 1971 koulutus muuttui kolmivuotiseksi. Koulutukseen kuului pääkielen ja sivukielen opinnot. Pääkielenä opiskeltiin englantia, saksaa tai venäjää ja näiden ohella voitiin opiskella sivukielenä myös ruotsia. Opiskelijoita Tampereen kieli-instituutissa oli kerrallaan noin 170. Sisäänotto oli vuosittain 51 eli jokaiseen pääkieleen otettiin 17 uutta opiskelijaa.

Kieli-instituutista valmistuneet opiskelijat saivat käyttää diplomikielenkääntäjän ammattinimikettä. Tutkinto oli keskiasteen ja korkea-asteen tutkintojen välissä, ja sen epäselvä asema koulutusrakenteessa sai vuonna 1977 kieli-instituuttien valvontalautakunnan esittämään kääntäjänkoulutuksen muuttamista filosofian kandidaatin tasoiseksi korkeakoulututkinnoksi. Opetusministeriö ryhtyi saman vuoden lopulla valmistelemaan kieli-instituuttien valtiollistamista ja Tampereella alettiin pohtia kieli-instituutin liittämistä Tampereen yliopistoon. Esisopimus valtion ja Tampereen kaupungin välillä allekirjoitettiin lokakuussa 1980. Yliopiston humanistiseen tiedekuntaan perustettiin kääntäjänkoulutuslaitos ja 1.8.1981 kieli-instituutin 22 lehtoria sekä muu henkilökunta siirtyi Tampereen yliopiston palvelukseen. Opetuksen lisäksi tutkimus tuli osaksi uuden laitoksen tehtäviä. Entiset kieli-instituutin opiskelijat saivat suorittaa DKK-tutkinnon loppuun vuoteen 1984 asti, mutta heillä oli myös mahdollisuus halutessaan siirtyä heti uuteen tutkintoon. Yliopistolla oli paljon tarjottavaa kääntäjänkoulutuksessa oleville opiskelijoille, sillä se antoi heille muiden yliopisto-opiskelijoiden tavoin laajan sivuainevalikoimaan.

Syksyllä 1981 yliopiston kääntäjänkoulutuslaitoksessa Pyynikillä aloitti opintonsa 45 uutta opiskelijaa. Samana vuonna kieli-instituutista siirtyneiden lehtoraattien rinnalle saatiin ensimmäinen apulaisprofessorin virka, kun Tampereen kaupunki lahjoitti kääntäjänkoulutuslaitokselle venäjän kielen apulaisprofessorin viran. Ensimmäiset vuodet tehtävää hoiti määräaikaisena apulaisprofessorina laitoksen pitkäaikainen lehtori Arto Lehmuskallio. Vuonna 1984 laitos sai myös saksan apulaisprofessorin viran, jonka haltija antoi puolet opetuksestaan Turun yliopistossa. Samaan aikaan Turun yliopiston kääntäjänkoulutuslaitokselle perustettiin englannin apulaisprofessorin virka, ja vastaavasti Turun englannin apulaisprofessori antoi puolet opetuksestaan Tampereella. Tilanne muuttui vuonna 1987 kun molemmat laitokset saivat omat apulaisprofessorin virat sekä saksassa että englannissa. Vuonna 1992 laitoksen nimi muuttui käännöstieteen laitokseksi ja 1990-luvun lopulla apulaisprofessuureista tuli kaikkia yliopistoja koskeneen nimikemuutoksen myötä professuureja. Vuonna 2001 käännöstiede siirtyi itsenäisestä laitoksesta osaksi suurempaa kieli- ja käännöstieteen laitosta, ja vuodesta 2011 lähtien käännöstiede on ollut osa nykyistä Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikköä.

Kääntäjänkoulutusta on siis kuluneiden 50 vuoden aikana annettu Tampereella tiuhaan muuttuneissa toimintaympäristöissä. Tampereen yliopistossa on edelleen kolme käännöstieteen professuuria, joissa kieliparina suomen ohella ovat englanti, saksa ja venäjä; näissä tehtävissä toimivat professorit Kaisa Koskinen, Annikki Liimatainen ja Mikhail Mikhailov. Heidän lisäkseen opetus- ja tutkimushenkilöstöön kuuluu 15 yliopistonlehtoria ja yliopisto-opettajaa. Vuosittain noin 45 opiskelijaa valitsee kielten tutkinto-ohjelmissa maisterivaiheen opintosuunnakseen monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriopinnot. Vuosien saatossa tuhannet opiskelijat ovat osallistuneet kääntämisen ja tulkkauksen opetukseen ja suorittaneet tutkinnon; esimerkiksi nykyisen tieteenalayksikön aikana on valmistunut 174 käännöstieteen maisteria ja neljä tohtoria. Kaiken kaikkiaan Tampereen yliopistosta on valmistunut 16 käännöstieteen tohtoria. Ensimmäinen käännöstieteen väitöskirja tarkastettiin lokakuussa 1993, kun filosofian tohtoriksi väitteli Riitta Oittinen tutkimuksellaan I Am Me – I Am Other: On the Dialogics of Translation for Children. Seuraava väitöskirja tarkastetaan parin viikon kuluttua lauantaina 29.10. klo 12, kun FM Sari Hokkanen puolustaa väitöskirjaansa To Serve and to Experience: An Autoethnographic Study of Simultaneous Church Interpreting. Lisää tohtoreita on tulossa, kuten myös maistereita ja kandeja.

Käännöstieteen koulutus- ja tutkimustoiminta on Tampereella aktiivista, menestyksekästä ja tuloksellista, joskin yliopistojen vähentynyt rahoitus ajaa kaikki tieteenalat ja toimijat ahtaalle, eikä käännöstiedekään ole säästötoimilta viime vuosina välttynyt. Toimintaa värittää myös jo useita vuosia jatkunut keskustelu kielten yliopistokoulutuksen valtakunnallisesta työnjaosta, päällekkäisyyksien karsimisesta ja yliopistojen profiloitumisesta. Koulutuksen kehittämistyö ja rakenteelliset muutokset vievät opetus- ja tutkimushenkilökunnan aikaa, mutta samalla ne tarjoavat tilaisuuden päivittää opintoja sekä pohtia sitä, millaiseen maailmaan kääntäjiä koulutetaan ja millaisia taitoja, tietoja ja valmiuksia kentällä tarvitaan. Kääntäjänkoulutusta on Tampereella kehitetty aina vahvassa etunojassa: täällä käynnistettiin ensimmäisenä Suomessa atk-alan ja tietokonelingvistiikan peruskoulutus 1980-luvun alkupuolella, ja 1990-luvun lopulla aloitettiin ensimmäisenä Suomessa teknisen viestinnän opetus. 2000-luvulla perustettiin laaja-alainen monikielisen viestinnän ja kääntämisen koulutusohjelma, joka nyt jatkaa elämäänsä maisteriopintoina.

Juuri nyt käännöstieteen koulutus on Tampereella jälleen uuden edessä. Ensi vuoden alussa toimintansa aloittaa uusi viestintätieteiden tiedekunta, joka muodostuu kolmesta nykyisestä tieteenalayksiköstä – kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden rinnalle tiedekuntaan siirtyvät viestinnän, median ja teatterin yksikön tutkinto-ohjelmat sekä informaatiotieteiden tutkinto-ohjelmia. Vuoden 2018 alusta Tampereen yliopiston on tarkoitus muodostaa yhdessä Tampereen teknillisen yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun kanssa Suomessa ainutlaatuinen monialainen uusi yliopisto, joka toistaiseksi tunnetaan Tampere3-nimellä. Uusi toimintaympäristö on aina sekä haaste että mahdollisuus. Oma näkemykseni on, että Tampere3 on myös kääntäjänkoulutukselle mahdollisuus, ja nimenomaan mahdollisuus tarjota opiskelijoille sellaista koulutusta, mitä he eivät muissa Suomen yliopistoissa saa, ja joka antaa heille mahdollisimman hyvät valmiudet työllistyä ja toimia alallaan nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa. Tähän työhön toivotan kääntäjänkoulutuksen toimijoille onnea ja menestystä.

Päivi Pahta, kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikön johtaja

Lähteet: Kaarninen, Mervi (2000) Murros ja mielikuva. Tampereen yliopisto 1960-2000. Tampereen yliopisto ja Vastapaino. Porvoo.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *