Ymmärtäminen ja väärinymmärtäminen

Siitä on jo kauan, kun ryhdyimme pohtimaan Nykysuomen seuran tämänvuotisen teemapäivän aihetta. Onhan kyseessä perinteikkään Tampereen yliopiston suomen kielen oppialan kyljessä majaansa pitävän seuran 35-vuotisen elontaipaleen kunniaksi järjestettävä tilaisuus.

Tällä hetkellä seuran ytimessä toimimme me, joukko aktiivisia suomen kielen jatko-opiskelijoita, ja meille seura tarjoaa mahdollisuuden tarkastella kielen maailman liepeillä olevia ilmiöitä, joihin ei varsinaisessa opetus- ja tutkimustyössä pääse kosketuksiin. Nykysuomen seuran vuosittainen teemapäivä on oivallinen konsepti myös sen takia, että se liikkuu populaarin ja tieteellisen genren rajamailla, mikä on ensiarvoisen tärkeää maastoa niin maallikoille kuin tieteentekijöillekin.

Kun jo vuosia tai peräti vuosikymmeniä on ollut tekemisissä kielen analysoinnin kanssa, on analysoinut rakenteita, sanoja, merkityksiä, muotoja, tekstilajeja, kieltä merkkijärjestelmänä, kieltä ihmisessä, kieltä ihmisryhmässä, on muodostunut jotakuinkin kaoottisen järjestelmällinen kuva kielestä ja sen osien suhteesta toisiinsa. Kaikki näyttää toisinaan kaikessa kompleksisuudessaan melko loogiselta ja selkeältä. Nykymaailmassa, jossa lähes kaikki toiminta kielennetään, voi syntyä illuusio, että kunhan asia on kerrottu ja selitetty asianosaisille heidän hallitsemillaan kielillä, se on silloin tiedossa ja selvä.

Silti tiedämme kokemuksemme perusteella, että suuri osa kanssakäymisestä sisältää mitä moninaisimpia epäselvyyksiä: Nyt en ymmärtänyt. Mitä tuo nyt tuolla tarkoitti? Siis mistä sinä puhut? Siis tarkoitatko, että…? Eikö pikemminkin ole niin, että…?

Tai sitten se ongelmallisempi seuraus: Ei asia ole ollenkaan noin! Olet ihan väärässä! Kylläpä olet tyhmä, kun noin ajattelet! En kestä sinua enää!

Päädyimme siis pohtimaan, miksi kielenkäyttö on joskus niin vaikeaa, vaikka opimme äidinkielemme jo parin vuoden ikäisinä. Olemmehan tietoisia sanojen ja lauseiden merkityksistä ja niiden yhdistelemisen säännöistä. Ja niin löytyi tämänvuotisen syysteemapäivän aihe: ymmärtäminen ja väärinymmärtäminen.

Ymmärtämistä käsitellään tavallisesti eri kielten välisenä ilmiönä, vieraan kielen käytön ja oppimisen tai kääntämisen ja tulkkauksen näkökulmasta. Me haluamme tässä teemapäivässä tarkastella ymmärtämistä ja ymmärtämättömyyttä ihan äidinkielisten kesken. Kuinka paljon ihmiset ymmärtävät toisiaan väärin, vaikka puhuvat samaa äidinkieltä? Mitä ymmärtäminen edellyttää? Mikä sitä estää? Missä määrin yhteisymmärrys äidinkielisten kesken on illuusio?

Valitsimme kolme kutsupuhujaa, jotka valottavat ymmärtämisen problematiikkaa eri näkökulmista, ja suureksi iloksemme kaikki pyytämämme henkilöt suostuivat. Ensimmäinen puhuja on Helsingin yliopiston venäjän kielen professori Arto Mustajoki, joka on paneutunut ymmärtämisen problematiikkaan jo pitkään, on tutkinut sitä ja kirjoittanutkin siitä eri kielillä ja erilaisille yleisöille. Toisena esitelmöi kieliteknologian professori emeritus Kimmo Koskenniemi, niin ikään Helsingin yliopistosta, ja hän kertoo kielen ymmärtämisestä kieliteknologian näkökulmasta. Kolmanneksi puhujaksi saimme yhteiskuntatieteilijän ja koomikon Tuure Pitkäsen, joka puhuu väärinymmärrysten hyödyntämisestä komiikassa. Lopuksi – kuten teemapäivien perinteeseen kuuluu – on varattu aikaa yleistä keskustelua varten.

Olemme myös iloisia, että tänä vuonna saimme yhteistyötahoiksemme jo perinteisen suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestö Kopula ry:n lisäksi uuden kumppanin, LTL:n tutkimuskeskus Pluralin. Kiitos, Plural

Tämä blogikirjoitus on samalla kutsu tilaisuuteen. Olet siis tervetullut kuuntelemaan ja halutessasi myös osallistumaan kielen ytimestä käytävään keskusteluun, jollaiseen vain harvoin on näin antoisa tilaisuus.

Aika: lauantai 10.10.2015 klo 13.00–15.00
Paikka: Tampereen yliopisto, Linna-rakennus, luentosali K103

Tapahtuman ilmoitus yliopiston tapahtumakalenterissa ja Nykysuomen seuran Facebook-sivulla.

Kirjoittanut
Maija Tervola, tohtoriopiskelija

Maailmaa ymmärtäviä maailman muuttajia – osa 2

Hallitusohjelma puhuu kestävyysvajeesta, digitalisaatiosta, tuottavuusloikasta, globaalisaatiosta, kärkihankkeista, yhteiskuntasopimuksesta, profiloinnista, strategiasta, päällekkäisyyksien karsimisesta, kansainvälistymisestä, rakenneuudistuksesta, kilpailukyvystä, innovaatioista.

Ymmärrämmekö mistä on kyse?

Tampereen yliopisto kouluttaa maailmaa ymmärtävä maailman muuttajia – yhteiskunnan uudistajia, terveyden vaalijoita, liike-elämän innovaattoreita ja kulttuurin rikastajia.

Maailma, jota muutetaan ja jota pitää muuttaa, toimii kielen kautta: me kommunikoimme puhumalla, kirjoittamalla, koodaamalla, piirtämällä, maalaamalla – mutta aina välitämme jonkin viestin: pääministeri kansalaisille, lääkäri potilaalleen, pörssimeklari asiakkailleen, opettaja oppilailleen, elokuvantekijä katsojilleen. Ja päinvastoin.

Rehtori Kaija Holli kirjoittaa blogissaan 4.9.2015, että nykypäivän suurimmat puutteet ovat sosiaalisten taitojen ja vuorovaikutustaitojen alueella, yksittäiset asiat tai temput eivät ratkaise monimutkaisia asioita, eivät edes digitalisaatio tai profilointi: Tutkimuksen monitieteisyys ja koulutuksen tarkasteleminen kokonaisuutena eikä eri sektoreihin jaettuna ovat ne ydinkysymykset, joihin pitäisi tulevaisuudessa panostaa. Entisestään kansainvälistyvä maailma tarvitsee avarakatseisia, erilaisia kieliä ja kulttuureja ymmärtäviä ja erilaisuutta suvaitsevia ihmisiä. Tampereen yliopiston termein maailmaa ymmärtäviä maailman muuttajia, sellaisia, joilla on riittävästi mielikuvitusta ideoidakseen ja riittävästi rohkeutta toteuttaakseen ideansa.

Tampereen yliopiston Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö on samoilla linjoilla kansainvälistyvän maailman tarpeista. Yksikkö kouluttaa syvällisen kieli- ja kulttuuritaidon omaavia maailman muuttajia, jotka omalta osaltaan toimivat yhteistyössä muiden alojen asiantuntijoiden kanssa yhteiskunnan hyväksi. Yksikön tutkinto-ohjelmista valmistuu niin äidinkielen kuin vieraiden kieltenkin opettajia, eri kielten tulkkeja ja kääntäjiä sekä lukuisia muita kieli-, kirjallisuus-, kulttuuri- ja käännösalan asiantuntijoita yhteiskunnan tarpeisiin.

Valitettavasti peruskouluissa ja lukioissa opiskellaan yhä vähemmän muita kieliä kuin englantia ja ruotsia – suomalaisten kielivaranto supistuu. Osittain tämä johtunee siitä, etteivät lapset jostain syystä uskalla valita muita kieliä, osittain taas siitä, että kaikki kunnat eivät tarjoa esimerkiksi ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi mitään muuta kuin englantia. Lapsia, ja etenkin heidän vanhempiaan, tulisi kannustaa valitsemaan muitakin kieliä. Tampereella tilanne on hyvä – valinnanvaraa on, ja esimerkiksi kielisuihkutoiminnalla on saatu kakkosluokkalaisia innostumaan muistakin kuin englannin kielestä.

Vuonna 2003 ranskaa opiskeli peruskouluissa 22 925 oppilasta. Vuoteen 2012 mennessä opiskelijoita oli 23 % vähemmän. Saksaa opiskelevien määrä putosi vielä hurjemmin, 43 %, 31 601 koululaiseen. Sen sijaan venäjää opiskelevien määrä nousi samalla aikavälillä 50 % 5 658 opiskelijaan. Lukiossa ranskaa ja saksaa opiskelevien määrä on myös laskenut, kun taas venäjää opiskelevien määrä on noussut hieman vuodesta 2003 vuoteen 2013. Suurin osa venäjää opiskelleista suorittaa venäjän ylioppilaskokeen, kun taas saksan ja ranskan lukijoista vain noin 2/3 suorittaa opiskelemansa kielen ylioppilaskokeen.

Peruskoulun ja lukion luvut vaikuttavat myös yliopistojen kielten koulutusohjelmien hakijamääriin. Noin 30 % ranskan ja saksan kirjoittajista haki tänä vuonna yliopistoon opiskelemaan kirjoittamaansa kieltä. Venäjän kirjoittaneista osuus on melkein 50 %. Valtakunnallisesti tarkasteltuna ranskan hakijoiden määrä on muutamassa vuodessa laskenut noin 300:lla ja saksan noin 700:lla. Venäjän hakijoissa on vuosittaista vaihtelua noin sadalla hakijalla, mutta suunta on enemmänkin nousujohteinen.

Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikön vahvuutena on monitieteinen kielten, kulttuurien, kääntämisen, tulkkauksen ja kirjallisuustieteen kokonaisuus, joka antaa opiskelijoille mahdollisuuden laaja-alaiseen ja syvälliseen koulutukseen alalle. Yksikön tutkinto-ohjelmat ovat vetovoimaisia ja houkuttelivat ensisijaisia hakijoita vuonna 2015 toiseksi eniten Helsingin yliopiston jälkeen kaikilla yksikön edustamilla oppialoilla.

Meiltäkin niitä saa – avarakatseisia, erilaisia kieliä ja kulttuureja ymmärtäviä ja erilaisuutta suvaitsevia ihmisiä!

Tiina Harjula, hallintopäällikkö
Kati Toikkanen, opintopäällikkö