Tervetuloa syyskesä!

Kesäloma meni menojaan ja taas on aika panna pyörät pyörimään, suunta kohti uutta ja intensiivistä lukuvuotta.

Kesäajan ihanuus oli lahjaksi saatu lukutyyny, joka pitkästä aikaa tekee mukavaksi sängyssä lukemisen. Ja koska klassikoista oppii aina jotain uutta, otin yöpöydälleni eniten pölyyntyneen kirjaparin: Flaubertin Sydämen oppivuodet ja Rouva Bovaryn.

Muistan kahlanneeni kirjat läpi joskus nuoruudessani ja jo silloin ihmettelin, miten juurtajaksaisesti kirjailija kuvaa tiloja ja detaljeja, tyynyjä, verhoja, naisten hameen kahinaa, punaraitaisia tapetteja jne. Nyt huomioni kiinnittyy hieman toisin. Vähän väliä vastaan tulee nasevia luonnehdintoja ihmisluonteen varjopuolista ja sattuman vaikutuksesta elämän käänteisiin. Sydämen oppivuosissa ihailen sitä, miten tarkasti kirjailija luo ajankuvaa – yhtä Ranskan monista vallankumouksista 1848 – ja samalla jättää ajan tapahtumat utuiseksi taustaksi nuorukaisen tunnemyrskyille ja oikullisille kohtalon käänteille.

Netistä huomasin, etten ollutkaan ainoa harrastelija, joka oli löytämässä Flaubertia uudelleen; blogin pitäjä Mika Kukkonen näyttää jo muutama vuosi sitten paneutuneen teoksiin. Hän piti Rouva Bovarystä enemmän, minä taas tästä nuorukaiseepoksesta. Omalla kohdallani se puhutteli edellisen kesän Wilhelm Meisterin oppivuosien harhailujen jälkeen, ikään kuin jatkona samalle haahuilulle. Samalla pohdin, miten erilaista elämää ihmiset ovat eläneet ennen, miten paljon enemmän aikaa on ollut tuhlattavana, vaikka elämä on ollut lyhyempi. Flaubertkin kuoli jo 58 vuotiaana.

Mutta siis lukutyyny: suosittelen sellaista kaikille, aivan ihana keksintö. Nyt vaan pitää vielä hankkia paremmat silmälasit, jotta nautinto olisi täydellinen.