Maailmaa ymmärtäviä maailman muuttajia – mistä niitä saa?

Yliopiston tulee kansainvälistyä. Rekrytointien pitää olla kansainvälisiä. Tutkimuksen tulee olla kansainvälistä. On julkaistava kansainvälisesti. On verkostoiduttava kansainvälisesti. On opetettava kansainvälisesti. On vietävä koulutusta. On harjoitettava kansainvälistä liikkuvuutta.

Miten ollaan kansainvälisiä, jos ei osata muuta kuin suomea ja auttavasti englantia? Mistä saamme kansainvälistymiseen tarvittavan kieli- ja kulttuuriosaamisen? Riittääkö peruskoulun ja lukion antama kieli-ja kulttuuritaitojen pohja, entä antavatko perustutkintoihin kuuluvat pakolliset kieliopinnot riittävän perustan kansainvälistymiselle? Ainakin niistä saa hyvän alun, mutta se ei ehkä riitä.

Harvoin kenellekään tulee mieleen miettiä, mistä tulevat ne asiantuntijat, jotka meille vieraita kieliä ja kulttuureita kouluissa ja yliopistojen kielikeskuksissa opettavat. Entä ne, jotka auttavat meitä laatimaan virheettömällä vieraalla kielellä julkaisuja tai rahoitushakemuksia? Tai kääntävät käyttöohjeita ja tekstittävät suosikkisarjamme? Tulkkaavat neuvotteluja, auttavat asioimaan viranomaisten kanssa?

Näitä asiantuntijoita koulutetaan yliopistojen kielten ja kulttuurien yksiköissä ja laitoksissa – Tampereella kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteen yksikössä. Yksikön englannin, ranskan, ruotsin, saksan, suomen ja venäjän tutkinto-ohjelmissa opiskelu ei ole sellaista, millaiseksi kielten opiskelu yleensä mielletään: opiskelijat eivät tankkaa viittä vuotta saksan vahvoja verbejä, opettele kandiin asti venäjän vaikeita aakkosia ja maisterivaiheessa suhuässiä, harjoittele vuositolkulla suomen yhdyssanoja tai opettele tilaamaan taksia englanniksi. Opinnot aloittavilla on jo hyvä kielitaito eikä sen hiomiseen etenkään englannin kielessä tarvitse käyttää juurikaan aikaa, vaan opiskelussa mennään varsin pian kielen, kulttuurin ja kääntämisen syvälliseen tutkimukseen ja tuntemukseen. Yksiköstä valmistuu kielten ja kulttuurien asiantuntijoita, jotka voivat opettaa kielitaitoa ja kieli- ja kulttuuritietoutta eriasteisissa oppilaitoksissa ja yliopistoissa. Kielikeskustenkin opettajat ovat valmistuneet kielten yksiköistä tai laitoksista.

Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö ei kuitenkaan kouluta vain opettajia. Yksiköstä valmistuneilla on asiantuntemusta ja osaamista moniin muihinkin yhteiskunnallisesti merkittäviin ja vaativiin tehtäviin: oikeussaleissa tarvitaan ammattitaitoisia tulkkeja, kansainvälinen yhteistyö vaatii kääntäjää viestin välittäjäksi, maahanmuuttajille opetetaan suomen kieltä. Monikulttuurisissa ja –kielissä yhteiskunnissa tarvitaan kieliammattilaisia. Maailma ei muutu ilman puhetta ja tekstiä, kuvaa ja sanaa – ilman yhteistä ymmärrystä.

Mehän tämän kaiken tiedämme, mutta miksi eivät muut? Pitäisikö meidän kertoa yliopistoyhteisölle ja yhteiskunnalle selkeämmin siitä, mitä me teemme? Nyt siihen on mahdollisuus, kun yliopiston uutta strategiaa ja Tampere3 -yhteistyötä valmistellaan. Rohkeasti mukaan – ilman kieltä, omaa tai vierasta, ei ihminen eikä yhteiskunta toimi, ei myöskään yliopisto. Ei edes Tamperekolmonen.

Meiltä niitä saa – kieliammattilaisia!