Hyväuskoisuus ja hyvät käytännöt: kohti tutkimuksen rehtiyttä

20.11.2014

Eilen esitteli kansleri emerita Krista Varantola meille tutkimusetiikan ongelmia ja Tutkimuseettisen toimikunnan (TENK) tehtäväsarkaa. Kristahan on ollut sen puheenjohtaja jo pitkään, ja varmaan monet muistavat, että ennen kanslerin pestiään hän oli yliopiston rehtori ja sitä ennen englannin kielen professori. Suomalainen käytäntö, jossa yliopistot sitoutuvat noudattamaan hyviä eettisiä sääntöjä, on maailmalla ainutlaatuinen. Tutkimuseettinen toimikunta ei toimi tuomioistuimena, vaan kouluttajana, valistajana ja neuvonantajana, ja yliopistot ovat itse sitoutuneet selvittämään keskuudessaan tapahtuvat eettiset rikkomukset ja myös korjaamaan virheet. Toimikunta on käsitellyt eettisiä rikkomuksia, jotka liittyvät mm. tutkimusten ja opinnäytteiden plagiointiin, itseplagiointiin, tulosten sepittämiseen ja väärentämiseen, ja tulosten valikoivaan julkaisemiseen. Olennainen kipukohta löytyy usein tutkimusprojekteista, joissa toimii eri tutkijanuran vaiheissa olevia. Projektin julkaisuissa saatetaan ohittaa tai unohtaa joku nuoremmista tutkijoista kokonaan. Tällainen tilanne voi olla mm. silloin, jos nuori tutkija jää äitiyslomalle. Hänen panoksensa tutkimukseen jää tällöin kirjaamatta muistiin.

Keskustelussa tuli esiin laaja kirjo erilaisia tutkimuksen liepeillä ja harmaalla alueella olevia huonoja käytäntöjä, joita TENK pyrkii nostamaan esiin ja muuttamaan. Sen keinoina ovat mm. hyvien käytäntöjen ja erilaisten ohjeiden ja eettisten laatujärjestelmien kehittäminen ja lanseeraaminen yliopistoihin. TENK on nostanut esiin väitöskirjaprosessin ja kirjannut, millaisia vastuita ja velvoitteita prosessissa syntyy niin väitöskirjan tekijälle kuin hänen ohjaajalleenkin. TENK pyrkii ajamaan eteenpäin käytäntöä, jossa väittelijän kanssa tehdään sopimus, jossa vastuut määritellään, kuten myös se, mihin aineistot kerätään ja kenen käyttöön ne annetaan tutkimuksen teon jälkeen. Samanlaisia sopimuksia tulisi tehdä myös projekteissa eri tutkijoiden kanssa. Tohtorikouluja varten tekeillä on väitöskirjantekijän tietopaketti.

Kahden tunnin keskustelussa emme vielä päässeet pureutumaan kovin syvälle yksittäisiin ongelmatilanteisiin, mutta Krista lupasi olla käytettävissä tulevaisuudessakin, ja hän korosti että mielellään keskustelisi myös tohtoriopiskelijoittemme kanssa.

Positiivisena asiana tuli esiin, että Suomessa on suhteellisen vähän varsinaista plagiointia, ja nykyiset tekstikontrollit myös suhteellisen nopeasti paljastavat suoran plagioinnin. Sitä vastoin yleisempää on, että tutkimuksessa saatetaan edelleenkin systemaattisesti ohittaa tai jättää joku keskeinen tutkija mainitsematta. Tutkimuseettinen koulutus ja ohjauksen välttämättömyys nousivat tärkeinä tulevaisuuden haasteina esiin.

Itse asiassa koko tieteellisen toiminnan ydin ja laatutyön keskeisin edellytys on, että voimme luottaa tutkimuksentekijöiden rehellisiin pyrkimyksiin kertoa meille totuus. Krista mainitsi, että keskustelu tieteen etiikasta (research ethics) on siirtymässä keskusteluun tutkijan ja tutkimuksen rehellisyydestä ja rehtiydestä, integriteetistä (research integrity). Samalla hyvien käytäntöjen kokoaminen ohjeellisiksi paketeiksi on osoittautunut hyväksi ja konkreettiseksi etenemistavaksi.

Tästä lisää: http://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/HTK_ohje_2012.pdf

 

Yksi vastaus artikkeliin ”Hyväuskoisuus ja hyvät käytännöt: kohti tutkimuksen rehtiyttä

  1. Kiitos Katalle ahkerasta blogikirjoittelusta. Toivotaan, että ihmisillä olisi aikaa osallistua keskusteluun!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *