Kun vanhemmat ja huoltajat pohtivat varhaiskasvatusikäisen lapsensa hoitoratkaisua, ovat he yleensä yhteydessä oman asuinkuntansa varhaiskasvatuksen viranhaltijaan. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2016) todetaan seuraavasti: “On tärkeää, että huoltajat saavat riittävästi tietoa kaikkien toimintamuotojen sisällöistä ja ominaispiirteistä. Huoltajan kanssa neuvotellaan siitä, mikä varhaiskasvatuksen toimintamuoto ja laajuus vastaavat lapsen tarpeita ja etua”. Lisäksi vuoden 2019 alussa voimaan astuviin päivitettyihin varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin on tarkennettu, että “kunnan on järjestettävä ohjausta ja neuvontaa huoltajille tarjolla olevista varhaiskasvatuspalveluista”. Tätä perheiden kanssa käytävää neuvottelua ja tiedottamista kutsutaan usein palveluohjaukseksi.
Varhaiskasvatuksen palveluohjauksella ei ole kuitenkaan selkeää määritelmää. Palveluohjauksen käsitettä käytetään yleisemmin sosiaalityössä, jossa sillä tarkoitetaan monia erilaisia palveluja tarvitsevan asiakkaan palvelujen koordinointia ja hänen elämänhallintansa tukemista usein pitkäaikaisesti (ks. esim. Hänninen, 2007, 12). Varhaiskasvatuksessa palveluohjaus sen sijaan tarkoittaa lyhytaikaisempaa perheille tarjottavaa neuvontaa ja ohjausta heidän käytettävissään olevista varhaiskasvatuspalveluista, ja se on tarkoitettu kaikille lapsiperheille(Varhaiskasvatuslaki 540/2018, §16). Varhaiskasvatuslain (540/2018) mukaan kunnan on järjestettävä varhaiskasvatusta ”siinä laajuudessa ja sellaisin toimintamuodoin kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää.” Näin ollen palveluohjauksen toisena merkittävänä tehtävänä varhaiskasvatuksessa voidaan pitää perheiden tarpeiden kartoittamista. Ideaalitilanteessa palveluohjauskeskustelun tuloksena palveluohjaaja ja asiakas löytävät kunkin perheen tarpeita parhaalla mahdollisella tavalla vastaavan lastenhoidon ratkaisun (ks. myös HE 80/2015). Hallituksen esityksen mukaisesti (HE 80/2015) varhaiskasvatuspalveluiden aloittamisen ajankohdan lisäksi palveluohjausta voidaan antaa myös palvelujen käytön aikana esimerkiksi hoidon tarpeen muuttuessa.
Käytännössä kunnissa ohjauksen tavat ja toteuttajat vaihtelevat suuresti. Palveluohjausta saattavat tarjota niin lähipäiväkodin johtajat kuin varhaiskasvatuksen vastaavat viranhaltijat. Palveluohjaus on myös saatettu keskittää tietyille nimetyille henkilöille. Palveluohjausta annetaan esimerkiksi henkilökohtaisin keskusteluin, puhelimitse tai sähköpostilla. Joissain kaupungeissa on käytössä myös nettisivuilta löytyvä chat-keskustelumahdollisuus ohjauksesta vastaavan henkilön kanssa.
Tämä teksti pohjaa tekeillä olevaan artikkeliin (Kuukka, Alasuutari & Siippainen, tekeillä), jossa tarkastellaan huoltajan ja kunnan palveluohjaajan välisiä palveluohjauskeskusteluja vuorovaikutuksen ja tiedolla hallinnan näkökulmista. Aineisto koostuu 26 puhelinkeskustelun tallenteesta. Aineisto on kerätty osana Strategisen tutkimuksen neuvoston (Suomen Akatemia) rahoittamaa CHILDCARE-hanketta kahdessa hankkeen yhteistyökunnassa. Tutkimuskunnissa palveluohjauksesta vastaavat henkilöt toimivat muun muassa varhaiskasvatuksen aluejohtajan tai palveluohjaajan virkanimikkeillä. Kyseisten kuntien palveluohjausta antavat henkilöt nauhoittivat huoltajien kanssa käymiään palveluohjauskeskusteluita. Taltiointiin pyydettiin lupa puheluun osallistuneelta huoltajalta. Tallenteet on kirjoitettu tekstiksi siten, ettei yksittäisiä henkilöitä tai kuntia voi tunnistaa. Puhelussa huoltaja lähestyi palveluohjaajaa joko ensimmäisen kerran tai huoltaja ja palveluohjaaja palasivat jo aikaisemmin käytyyn keskusteluun. Palveluohjaaja saattoi esimerkiksi tiedottaa varhaiskasvatuspäätöksestä puhelimitse.
Kuvaaja: Otto Siippainen
”Oikeestaan perhepäivähoito onki se sitte se hoidon muoto”
Tässä tekstissä keskitymme palveluohjauskeskusteluihin tiedonannon näkökulmasta. Kiinnitämme huomiomme siihen, kenellä tietoa on ja miten tietoa tuotetaan (tai ollaan tuomatta) keskustelun edetessä. Esimerkkinä käytämme yhtä puhelinkeskustelua, jossa 1-vuotiaan lapsen huoltaja soittaa ensimmäistä kertaa kunnan palveluohjauksesta vastaavalle henkilölle saatuaan tiedon nopeasta työllistymisestään. Keskustelussa huoltaja tiedustelee, kuinka hän saa hakuprosessin etenemään ja mistä saisi tiedon vapaana olevista perhepäivähoidon paikoista. Tähän palveluohjaaja vastaa: “No periaatteessa minun tiedossani se aika lailla on se perhepäivähoidon tilanne. Että sillon kun päivähoitohakemusta oot laatimassa niin sitä, hoidon järjestelyä voi toivoo…”. Palveluohjaaja siis ohjeistaa huoltajaa tuomaan toiveensa esiin hakemuksessa, muttei suoraan vastaa huoltajan kysymykseen vapaista hoitopaikoista.
Puhelinkeskustelun kulku etenee pitkälti kysymys-vastaus vuorottelulla palveluohjaajan vanhemmalle esittämien kysymysten, palveluohjaajalla hallussa olevan tiedon esiin tuomisen ja vanhemman palveluohjaajan puhetta myötäilevien vastausten pohjalta. Vanhemman ja palveluohjaajan välinen puhelu kuvastaa tyypillistä institutionaalista vuorovaikutusta (esim. Drew & Heritage 1992), jossa keskustelijat asemoituvat ja asemoivat toisensa tietynlaisiin institutionaalisiin asemiin ja rooleihin. Keskustelussa lapsen hoidontarvetta tarkennetaan selvittämällä muun muassa perheen työtilannetta, työ- ja loma-aikoja sekä käytössä olevia resursseja (esimerkiksi mahdollisuutta kuljettaa autolla). Palveluohjaaja selvittää myös perheen asuinpaikkaa, sillä lähtökohtaisesti tarjotaan perheen asuinalueella olevia vaihtoehtoja.
Palveluohjaukselle asetettuja tavoitteita täytetään sekä tarjoamalla perheelle tietoa että kartoittamalla perheen tilannetta. Keskustelun aikana palveluohjaaja saakin hakijaperheestä informaatiota, joka vie hoitoratkaisua merkittävästi eteenpäin. Palveluohjaajalle selviää, että päivähoitopaikkaa tarvitseva lapsi on vähän yli vuoden ikäinen. Tähän hän toteaa, että “se käytännössä sillon tarkottaa sitä, että se onki se, oikeestaan perhepäivähoito onki se sitte se hoidon muoto. Jos meidän alueelta lähetään sitä hoitopaikkaa etsimään…” Hoitopaikan valikoitumisen suhteen keskustelussa ratkaisevana ja valinnan mahdollisuutta rajaavana seikkana on siis lopulta lapsen ikä. Voi olettaa, että palveluohjaajalla oli jo heti keskustelun alussa tiedossa vapaiden perhepäivähoitopaikkojen tilanne. Kuitenkin vasta lapsen iän selvittyä hän kertoo, että tämän ikäisille lapsille hoitopaikka on juurikin perhepäivähoito. Ikä onkin esimerkissä ainoa lapseen itseensä liittyvä seikka. Palveluohjauskeskustelussa lapsi itse ei juurikaan tule esille, vaikka hoitoratkaisun tulisi vastata lapsen tarpeita ja etua.
Lopuksi
Kunnilla on laissa säädetty velvollisuus antaa huoltajille tietoa erilaisista varhaiskasvatuksen vaihtoehdoista. Kuntien olisi myös tehtävä yhteistyötä huoltajien kanssa heille parhaiten sopivan palvelun löytämiseksi. Kuitenkin varhaiskasvatuksen palveluohjauksen ohjeistukset ovat niukat ja myös tutkimustietoa on toistaiseksi vähän. Lisäksi kunnan varhaiskasvatuksen resurssit saattavat olla rajalliset, eikä vapaita paikkoja ole välttämättä juuri siellä tai siinä varhaiskasvatusmuodossa, jonka huoltajat haluaisivat lapselleen valita. Ristiriita tulee hyvin näkyväksi palveluohjauskeskusteluaineistossa. Esimerkkitapauksessa kunnan tarjoama paikka oli onnekkaasti sama, jota huoltaja toivoi. Huoltaja olisi kuitenkin voinut toivoa lapselleen paikkaa esimerkiksi päiväkodista, jolloin olisi voinut syntyä ristiriita huoltajan valinnan vapauden ja kunnan tarjolla olevien resurssien välille.
Huoltajan mahdollisuus valita perheelle sopivin varhaiskasvatusratkaisu voikin olla rajallinen. Toisinaan huoltajien on hyväksyttävä heille osoitettu paikka, jotta he pääsevät töihin tai muuten saavat tarvitsemansa hoidon lapselle. Palveluohjaajat ovat haastavan tehtävän edessä, kun he yhtäältä yrittävät vastata perheiden tarpeisiin rajallisista varhaiskasvatusresursseista huolimatta ja toisaalta käyttää resursseja järkevästi ja taloudellisesti. Tämä saattaa ilmetä esimerkiksi tiedon säännöstelynä, joka voi puolestaan ohjata huoltajaa kohti tietynlaisia lastenhoidon ratkaisuja. Huoltajilla ei välttämättä ole yksityiskohtaista tietoa varhaiskasvatuspalveluista, maksuista tai loma-ajoista. Sen sijaan palveluohjaajalla voi olla tiedossaan sellaista informaatiota, jota huoltaja ei muualta löydä. Tällöin huoltaja on palveluohjaajan antaman tiedon varassa. Käyttämässämme esimerkissä palveluohjaajan hallussa ollut tieto koski vapaana olevia perhepäivähoitopaikkoja.
Voikin kysyä, toteutuvatko lain tavoitteet, jos päätöksiä raamittavat lopulta kunnan resurssit. Alustavat aineiston analyysit antavat viitteitä siitä, että palveluohjauksen nykyinen tehtävä vaatii kirkastamista. Lainsäädäntöön vastaaminen voi olla haastavaa, jos yhtenäistä näkemystä palveluohjauksen tehtävästä ja toteuttamisesta ei ole. Päätös lapsen varhaiskasvatuspaikasta ja tiedot esimerkiksi päivähoitomaksuista, aukioloajoista ja monista muista käytännön seikoista ovat merkittäviä perheiden arjen kannalta. Yhteistyö varhaiskasvatuksen ja perheiden välillä voi kestää vuosien ajan, ja jo tästä syystä palveluohjaukseen on syytä panostaa.
Lähteet
Drew, P. & Heritage, J. (toim.) 1992. Talk at Work: Interaction in Institutional Settings. Cambridge: Cambridge University Press
HE 80/2015. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi varhaiskasvatuslain sekä lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain muuttamisesta. (luettu 12.12.2018) https://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2015/20150080
Hänninen, K. (2007) Palveluohjaus. Asiakaslähtöistä täsmäpalvelua vauvasta vaariin. Stakes, FinSoc. Raportteja 20/2007. Helsinki. (luettu 12.12.2018) http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/75697/R20-2007-VERKKO.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Kuukka, A., Alasuutari, M. & Siippainen, A. (tekeillä) Huoltajan ja asiantuntijan välinen vuorovaikutus varhaiskasvatuksen palveluohjauskeskusteluissa.
Opetushallitus (2016) Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2016:17. Helsinki: Opetushallitus.
Opetushallitus (2018) Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2018:3a. Helsinki: Opetushallitus.
Varhaiskasvatuslaki 540/2018. (luettu 12.12.2018) https://www.finlex.fi/fi/laki/smur/2018/20180540
Kirjoittajat:
Kuva: Sanna Vatanen
Anna Siippainen toimii CHILDCARE-hankkeen tutkijatohtorina Jyväskylän yliopistossa. Siippainen on kiinnostunut suomalaisesta varhaiskasvatusjärjestelmästä, lastenhoitojärjestelyt perheissä, joissa tehdään epäsäännöllistä työtä sekä lasten vuorohoitoon liittyvistä kysymyksistä.
Anu Kuukka toimii CHILDCARE-hankkeessa tutkijatohtorina Jyväskylän yliopiston Kasvatustieteiden laitoksella. Hänen kiinnostuksensa liittyy erityisesti lapsuudentutkimukseen. Väitöstutkimuksessaan hän käsitteli ruumiillisuuden tuottamista ja merkityksellistymistä lasten päiväkotiarjessa.
Anni Kauppinen on kasvatustieteiden maisteri ja tutkimusavustaja Jyväskylän yliopistossa. Hän teki pro gradu -työnsä “Esiopetusvuoden palvelukokonaisuudet lasten hyvinvoinnin ja yhdenvertaisuuden näkökulmista” CHILDCARE -hankkeessa.
Kommentit