Esiopetusvuoden palveluissa vaihtelua

Anni Kauppinen ja Maarit Alasuutari

Kuluneen talven aikana on käyty julkista keskustelua siitä, miten esiopetusta täydentävä hoito tulisi kunnissa järjestää. Keskustelun sai alulle hallituksen esitys esiopetusikäisten lasten varhaiskasvatusoikeuden poistamisesta. Oikeuden poistamisen myötä kunnat olisivat voineet järjestää lasten esiopetuksen jälkeen tarvitsemat palvelut maksullisena kerhotoimintana. Useat tahot ottivat kantaa varhaiskasvatusoikeuden säilyttämisen puolesta vedoten lasten hyvinvointiin ja yhdenvertaisuuteen. Näissä kannanotoissa pidettiin tärkeänä sitä, että esiopetusikäinen lapsi voi viettää päivänsä yhdessä ryhmässä sen sijaan että hänen päivänsä pirstottaisiin useampaan ryhmään esiopetuksen ja hoidon osalta. Hallitus vetikin esiopetusikäisten varhaiskasvatusoikeutta koskevan esityksensä pois maaliskuussa.

Vaikka hallitus perui esityksensä, eivät esiopetusikäisille tarjottavat palvelut ole maassamme niin yksiselitteinen kokonaisuus kuin helposti voisi kuvitella. Esiopetusvuoden palveluja järjestetään perusopetuksessa, varhaiskasvatuksessa ja kerhotoiminnassa, ja niistä säädetään useassa eri laissa ja asetuksessa. Lakien keskinäinen soveltaminen on koettu käytännössä hankalaksi.

Palvelujen moninaisuus

Esiopetuksen yhtenä tavoitteena on kouluunlähtijöiden välisten erojen tasaaminen ja tasa-arvoisten palvelujen järjestäminen. CHILDCARE–projektissa tehdyssä Anni Kauppisen pro gradu –tutkimuksessa havaittiin kuitenkin, että esiopetusvuoden palveluja järjestetään hyvin erilaisin tavoin. Ne myös vaihtelevat sekä kuntien välillä että kuntien sisällä. Osa palvelujen vaihtelusta johtuu siitä, että lapset tarvitsevat esiopetuksen lisäksi täydentävää kasvatusta ja hoitoa erilaisina aikoina. Osa lapsista tarvitsee palveluja vain arkena päiväaikaan, osa taas jopa kaikkina vuorokauden aikoina läpi viikon. Tämä ei kuitenkaan selitä kaikkea tutkimuksen osoittamaa palvelujen vaihtelua.

Esiopetusvuoden palveluita järjestävät sekä varhaiskasvatuksen että perusopetuksen hallinnonalat esiopetusryhmissä, päiväkotien ja ryhmäperhepäivähoidon ryhmissä sekä koulujen yhdysluokissa ja kerhotoiminnassa. Ryhmät voivat olla joko kokopäiväisiä tai osapäiväisiä. Mikäli lapsella on kokopäiväinen hoidon tarve, hän voi viettää päivänsä joko yhdessä varhaiskasvatuksen päiväkotiryhmässä tai kahdessa eri ryhmässä. Kahdesta ryhmästä koostuva päivä voi sisältää esimerkiksi esiopetuksen koulun tai päiväkodin osa-aikaisessa esiopetusryhmässä ja täydentävän hoidon koulun aamu- ja iltapäiväkerhotoiminnassa. Yhtä lailla lapsen päivä voi muodostua esiopetuksesta yhdysluokassa ja täydentävästä hoidosta ryhmäperhepäivähoidossa. On huomattava, että koska täydentävää hoitoa tarvitaan usein sekä ennen esiopetusta että sen jälkeen, päivä voi pirstoutua kahdenkin ryhmän kokonaisuudessa kolmeen eri palaseen. Ryhmät saatetaan järjestää samassa toimintaympäristössä, mutta ne voivat olla myös aivan eri paikoissa, jolloin lapsen päivään sisältyy ryhmien vaihdon lisäksi siirtymiä paikasta toiseen.

Ympärivuorokautista vuorohoitoa tarvitsevan esiopetusikäisen lapsen päivä voi myös toteutua yhdessä varhaiskasvatuksen vuorohoitoryhmässä, mutta se voi yhtä lailla koostua kahdesta tai jopa kolmesta eri ryhmästä. Myös näiden ryhmien välillä voi olla siirtymiä paikasta toiseen. Yleensä kunnat huolehtivat lapsen siirtymästä palvelujen välillä, mutta ihan aina ei näin ole, vaan siirtymä voi jäädä myös vanhempien vastuulle. Joskus vuorohoitoa tarvitsevan lapsen esiopetus ja hoito järjestetään myös toisistaan täysin irrallisissa ryhmissä, jolloin lapsi ei voi välttämättä osallistua esiopetukseen sellaisina päivinä, kun hänellä on tarve vuorohoidolle.

Hyvinvoinnin edellytykset

Esiopetusikäiset osallistuvat siis varsin erilaisiin palvelukokonaisuuksiin. Samalla lasten hyvinvoinnin edellytykset muodostuvat erilaisiksi. Hyvinvoinnin edellytyksinä voidaan pitää lapsiryhmän kokoa, kasvattajien pysyvyyttä sekä kasvattajien ja lasten välistä suhdelukua. Lisäksi tärkeä seikka on kasvattajien koulutus, sillä sen on todettu vaikuttavan kasvattajan sensitiivisyyteen vuorovaikutustilanteissa lapsen kanssa. Lain ja asetusten perusteella edellä mainitut seikat vaihtelevat esiopetusvuoden palvelujen järjestämisen tavan mukaan. Lasten hyvinvointiin vaikuttaa myös kasvatusympäristön ja toimintakultturin pysyvyys, joka ei kaikissa palvelukokonaisuuksissa toteudu.

Kunnat myös tulkitsevat lakeja ja asetuksia eri tavoin. Esimerkiksi tuoretta, vuonna 2015 tehtyä muutosta esiopetuksen velvoittavuudesta, sovelletaan eri tavoin erityisesti vuorohoitoa tarvitsevan lapsen kohdalla. Näille lapsille voidaan yhtäällä järjestää esiopetusta hyvinkin yksilöllisesti heidän vuorohoidon tarpeensa mukaisesti. Toisaalla lapsen voidaan olettaa osallistuvan aamupäivisin esiopetukseen, vaikka se pidentäisi hänen hoitopäiväänsä merkittävästi tai vähentäisi viikoittaisia vapaapäiviä. Toinen esimerkki kuntien vaihtelevista tulkinnoista koskee sitä, sallitaanko esiopetusikäisten lasten kulkea kotoa esiopetukseen tai hoitoon ja takaisin yksin vai vaaditaanko heille täysi-ikäinen saattaja. Tältä osin myös laki on lasten hyvinvoinnin näkökulmasta ristiriitainen, sillä lain mukaan esiopetusikäinen saa kulkea yksin matkat esiopetukseen, mutta ei varhaiskasvatukseen.

Toteutuuko yhdenvertaisuus?

Vanhemmat eivät voi aina valita millaiseen palvelukokonaisuuteen heidän lapsensa esiopetusvuonna osallistuu. Yleisin palvelun määräytymiseen vaikuttava tekijä on lapsen asuinpaikka. Asuinpaikka voi vaikuttaa niin, että lapsen asuinalue, tuleva koulupolku tai koulunkäyntipaikka määrää esiopetuspaikan. Kunnassa voi myös olla tarjolla vain tiettyjä palveluja, jolloin muunlaisiin palveluihin osallistuminen ei luonnollisesti ole mahdollista.

Esiopetusvuoden palvelujen kirjo on laaja. Nykyisellään se ei välttämättä vastaa riittävän hyvin lasten yhdenvertaisuuden ja koulutuksellisen tasa-arvon vaateeseen. Kuntiin tarvittaisiinkin tarkempaa ohjausta, jotta palvelut olisivat lasten hyvinvoinnin edellytysten osalta tasalaatuisempia, vaikka eivät välttämättä samanlaisia.

Anni Kauppinen on varhaiskasvatustieteen maisteriopiskelija Jyväskylän yliopistossa. Hän teki pro gradu -työnsä “Esiopetusvuoden palvelukokonaisuudet lasten hyvinvoinnin ja yhdenvertaisuuden näkökulmista” CHILDCARE -hankkeessa. Gradua varten haastateltiin kymmentä varhaiskasvatuksen esimiestä, ja haastatteluista saatiin tietoa esiopetusvuoden palveluista 12 kunnassa. Anni Kauppisen gradu palkittiin Jyväskylän yliopiston varhaiskasvatustieteen oppiaineen gradupalkinnolla 2017.

Maarit Alasuutari on varhaiskasvatustieteen professori Jyväskylän yliopistossa ja CHILDCARE-hankkeen johtaja. Hän on tutkimuksissaan tarkastellut muun muassa varhaiskasvatuksen ammattilaisten ja vanhempien yhteistyötä ja varhaiskasvatuksen suunnittelua. Hän on myös paneutunut varhaiskasvatuksen dokumentaatioon ja lapsuudentutkimukseen.

2 vastausta artikkeliin ”Esiopetusvuoden palveluissa vaihtelua

  1. Kiitos työstä tärkeän asian parissa Annille ja Maaritille. Tulokset ovat huolestuttavia ja tukevat OPH:een vanhemmilta ja opettajilta ja vakajohtajilta tulevia viestejä. Hyvää tarkoittavat lait eivät ole riittävän selkeitä, eikä niitä ole aidosti mietitty esiopetusikäisen lapsen näkökulmasta kokonaisuutena.

  2. Asiaa ei saisi tarkastella pelkästään vakiintuneiden varhaiskasvatustapojen puitteissa tai ajatuksena, että kaikkialla esiopetus on päiväkotitoimintaa ja sitä pirstaloidaan.
    Meidän kaupungissa esiopetus on kouluissa ja meidän koulussamme on esiopetus alkuopetuksen yhteydessä, jolloin 0-2-lk. ap-ip toiminta järjestetään samoissa viihtyisissä luokkatiloissa, joissa lapset ovat päivälläkin 9-13. Siis samoissa tiloissa, samat kaverit, kouluavustajat eli lastenohjaajat samat kuin koulupäivänkin ajan. Päivä ei pirstaloidu miksikään. Ohjaajat valtaosin lähihoitajia tms. Vanhemmat tyytyväisiä.Keneltä on pois? Väittäisin vielä, että koulun tilat jumppasaleineen ovat toiminnallisemmat kuin miniatyyripäiväkotien tilat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *