Tag Archives: vaalit

Yhteisiä asioita hoitamassa – tuore tutkimus kuntavaikuttajista

Mikä motivoi asettumaan ehdolle kuntavaaleissa? Tuorein julkaisu Tampereen yliopistossa tehdyn vaalitutkimuksen saralta on helmikuun lopulla julkaistu oikeusministeriön rahoittama Kuntademokratiaindikaattorit 2017 -tutkimus, jossa tutkittiin kuntavaalien 2017 äänestäjiä ja ehdokkaita, sekä kuntalaisten erilaisia osallistumis- ja vaikuttamiskeinoja. Erityisenä fokuksena tutkimuksessa oli tarkastella ulkomaalaistaustaisia äänestäjiä ja ehdokkaita Suomen kuntavaaleissa. Ehdolle asettuminen kuntavaaleissa Viime vuosina on tuotu esiin huoli siitä,… Read More »

The post Yhteisiä asioita hoitamassa – tuore tutkimus kuntavaikuttajista appeared first on Vaikuttaja.

Mikä selittää Niinistön ylivoiman?

Aloitin vaalikommentaattorina Ylellä vuonna 1994. Kyseessä olivat silloin ensimmäisen kerran järjestetyt, suorat ja kaksivaiheiset presidentinvaalit. Kansa äänesti vielä enimmäkseen puoluekantojensa mukaan, mutta uuden vaalityypin mahdollistama taktikointikin opittiin heti. Sdp:n Martti Ahtisaari voitti ensimmäisen vaalin 25,9 prosentin kannatuksella. Kannatusmittausten parivertailut toisesta vaalikierroksesta osoittivat, että ainoa Ahtisaarelle mahdollisesti pärjäävä ei-vasemmistolainen ehdokas olisi Rkp:n Elisabeth Rehn. Parin viimeisen… Read More »

The post Mikä selittää Niinistön ylivoiman? appeared first on Vaikuttaja.

Historiallinen läpihuutovaali

Suomen tasavallan presidentin vaalin ensimmäinen ja todennäköisesti ainoa kierros käydään reilun kahden viikon päästä 28. tammikuuta. Vaikka presidentti-instituutio onkin melko kaukana tavallisen kansalaisen arjesta, presidentinvaaleissa äänestysprosentit ovat perinteisesti olleet korkeita, johtuen erityisesti vaalin henkilökeskeisyydestä ja kansalaisten arvostuksesta presidenttiä kohtaan. Näissä vaaleissa kokonaisprosentti voi tosin jäädä alemmas ja asetelma on muutenkin monella tapaa erilainen. Yleisesti keskusteluissa… Read More »

The post Historiallinen läpihuutovaali appeared first on Vaikuttaja.

Viholliskuvia ja propagandaa: politiikan arkipäivää nyky-Unkarissa

Unkarin vuotta 2017 on värittänyt kansainvälisestikin huomiota herättänyt poikkeuksellisen räväkkä ja kärjistynyt keskustelu nykyisten hallituspuolueiden Fideszin ja Kristillisdemokraattisen kansanpuolueen (KDNP) ajamista uudistuksista, jotka vievät maata yhä poispäin perinteisten yleiseurooppalaisten arvojen viitekehyksestä. Pääministeri Viktor Orban ja Fidesz hyökkäävät globalismia, Brysseliä ja maahanmuuttajia vastaan trendikkääseen oikeistopopulistiseen tyyliin unkarilaisilla erityisvivahteilla maustettuna. Mallia ja tukea on haettu muun muassa … Jatka lukemista Viholliskuvia ja propagandaa: politiikan arkipäivää nyky-Unkarissa

A bitter sweet symphony – eli kuinka nationalistinen brittipop auttoi Tony Blairin valtaan

ESSEE OONA LOHILAHTI Brittipopin yhteydessä on välillä käytetty muunnosta Britannian ilmavoimien logosta, jonka erityisesti The Who ja mod-nuorisokulttuurin fanit omivat 1960-luvulla. Logo sopii myös brittipopille, koska se haikaili 60-luvulle, otti mallia mod-muodista ja käytti Britannian lippua ja sen värejä. Kuva: Oona Lohilahti, Brighton   Brittipopin kultakaudella yhteiskunnan unohdettu osa nousi kulttuurin keskiöön. Nuoria äänestäjiä etsivä, […]

Republikaanipuolueen kaaos loi presidenttiehdokas Trumpin

OONA LOHILAHTI ESSEE Osa republikaaneista tukee Donald Trumpia, vaikkei seiso hänen ajamansa politiikan takana. Syy on se, että seuraava presidentti pääsee nimittämään todennäköisesti useamman korkeimman oikeuden tuomarin. Kuvat: Oona Lohilahti   Donald Trumpin mahdollisuus nousta Yhdysvaltojen presidentiksi ei ole syy, vaan seuraus. Trump-hetki on 1960-luvulla alkaneiden tapahtumien huipentuma. Tuolloin demokraatit menettivät etelävaltiot.   “Tässä meni […]

Viikossa valtion johtajaksi

TOIMITUKSELTA Kun kuninkaat ja kuningattaret hallitsivat Eurooppaa, valtaan saattoi päästä nopeasti avioliiton kautta. Kersti Kaljulaid, 46, osoitti, että valtakunnan voi saada muutamassa päivässä ilman naimakauppoja. Riittää, että tekee työnsä pirun hyvin.   KALJULAIDIN nimi oli vielä pari viikkoa sitten monelle virolaiselle täysin vieras, mutta tänään maanantaina hän vannoo virkavalansa ja saa kantaakseen Viron presidentin arvonimen. Biologista […]

Espanjan vaalit voivat olla poikkeus eurooppalaiseen sääntöön

OONA LOHILAHTI AJANKOHTAISTA Podemoksen johtaja Pablo Iglesias leikkasi palkkaansa päästyään Euroopan parlamenttiin. Kuva: Wikimedia Commons Sunnuntaina Espanja äänestää demokraattisen historiansa ensimmäisissä uusintavaaleissa. Vaalit ovat erityisen tärkeät uudelle vasemmistopuolueelle Podemokselle, jonka nousu on poikkeuksellinen. Espanja on Kreikan lisäksi ainoa EU-maa, jossa talouskriisin jälkeen vastausta on haettu vasemmistolaisuudesta, eikä oikeistolaisuudesta.   Pablo Iglesias elää kuten opettaa: politiikka […]

Kannatusmittauksia moneen junaan

Olin hiljattain muutaman kuukauden projektitehtävissä toimittaakseni kokoomateoksen viime eduskuntavaaleista. Muutosvaalit 2011 -teoksen kirjoitti 18 politiikan ja viestinnän tutkijaa ja hankkeen rahoitti oikeusministeriö. Tutkimuksen pääaineistona oli Taloustutkimuksen heti eduskuntavaalien jälkeen kokoama käyntikysely. Aineisto on nyt tallennettu tietoarkistoon, josta se on saatavissa maksutta jatkokäyttöön tutkimukseen, opetukseen ja opiskeluun.

En nyt esittele tätä tutkimusta mutta pysyn eduskuntavaaliteemassa. Avaan ja arvioin hieman niihin liittyvää kannatusmittaustoimintaa. Ennen vaaleja vaalitulosta ja valitsijoiden äänestyskäyttäytymistä ennakoivat erityisesti viestimet ja puolueet. Puolueet tilaavat äänestysaikomusmittauksia kampanjasuunnittelun tueksi. Tällaiset gallupit ovat pääsääntöisesti salaisia, eikä niiden ennustearvoa tai muuta laatua ole siksi mahdollista arvioida.

Viestinten teettämät julkiset puoluekannatusmittaukset tarjoavat puolestaan valitsijoille, puolueille ja ehdokkaille tietoa siitä, mitä kansalaiset puolueista ajattelevat ja miten he aikovat äänestää. Moniin muihin kyselytutkimusaiheisiin verrattuna puoluekannatusmittaukset ovat sikäli kiinnostavia, että niiden tietoja voidaan verrata sekä menneiden että tulevien vaalien tuloksiin. Tavallisesti kyselytutkimuksissa ei nimittäin ole mahdollista verrata käyttäytymisaikomuksia ja mielipiteitä todelliseen käyttäytymiseen.

Tietoja menneiden vaalien äänestyskäyttäytymisestä käytetäänkin vakiintuneesti tarkentamaan arvioita tulevien vaalien tuloksesta ja mittaushetken puoluekannatuksesta. Näitä menettelyjä selostetaan esimerkiksi YLE Uutisten puoluekannatusmittarissa. Käytännössä nämä menettelyt lisäävät mittausten osumatarkkuutta siten, että puolueiden eduskuntavaalivaalikannatus on yleensä kyetty ennakoimaan yhdestä kahteen prosenttiyksikön tarkkuudella suuntaan tai toiseen.

Viime eduskuntavaalit olivat tosin poikkeus. Viimeksi julkistetut valtakunnalliset mittaukset eivät päässeet kiinni kampanjan parin viime viikon aikana tapahtuneisiin muutoksiin. Esimerkiksi Taloustutkimuksen viimeisin valtakunnallinen mittaus yliarvioi keskustan ääniosuuden kolmella ja aliarvioi perussuomalaisten ääniosuuden lähes neljällä prosenttiyksiköllä. Kannattaa muuten lukea Pertti Suhosen artikkeli Muutosvaalit 2011 -kirjasta. Siinä hän analysoi kiinnostavasti puoluekannatusmittauksia ja niiden metodiikkaa sekä muita viime eduskuntavaalien alla julkaistuja mielipidetutkimuksia.

Kirjoitin itse viime vuoden lopulla tiiviin analyysin viime eduskuntavaalien vaalipiirikohtaisista kannatusmittauksista. Se julkaistiin Matti Wibergin toimittamassa Populismi – Kriittinen arvio -kirjassa (Edita). Puoluekannatuksen osumatarkkuuden osalta vaalipiirikohtaiset mittaukset olivat suurin piirtein yhtä onnistuneita tai epäonnistuneita kuin valtakunnalliset mittaukset. Joukkoon mahtui tosin joitakin pahasti pieleen menneitä arvioita.

Muutamissa vaalipiirikohtaisissa mittauksissa yritettiin myös aprikoida kyselytiedoin läpimenevien ehdokkaiden nimiä. Tämä on mielestäni täysin turhaa puuhastelua, koska niin monet valitsijat päättävät ehdokkaastaan hyvin myöhään ja useat äänestäjät eivät halua kertoa ehdokkaansa nimeä vaalisalaisuuden säilymisen vuoksi.

Vaalipiirikohtainen puoluekannatusarviointi kyllä toimii, kunhan pohjana käytetään kunnollisia otoksia, kuten nyt pääosin nähtiin. Sen sijaan kansanedustajien nimien ennakointi huterien ja epäedustavien tietojen perusteella on edesvastuutonta ja loukkaa pahimmillaan räikeästi kampanjoivien ehdokkaiden tasavertaisuutta.

Toisen esimerkin erittäin heikkolaatuisesta kyselyennakoinnista tarjoavat ovensuukyselyt, joita jotkin maakuntalehdet toteuttivat viime eduskuntavaaleissakin joillakin ennakkoäänestyspaikoilla. Ensimmäisten ennakkoäänestyspäivien äänestäjäkunta on millä tahansa äänestyspaikalla erittäin epäedustava otos koko arvioitavasta äänestäjäkunnasta, koska esimerkiksi iäkkäimmät äänioikeutetut käyttävät vaaleissa hanakasti mahdollisuutta äänestää ennakkoon. Lisäksi monet juuri äänestäneet eivät halua kertoa äänestämäänsä puoluetta äänestyspaikkojen liepeillä, jolloin kantansa salanneiden osuus kasvaa. Tämäkin heikentää merkittävästi ovensuukyselyiden luotettavuutta.

Onneksi Suomessa ei tarvitse käyttää ovensuukyselyjä vaali-iltojen tuloslähetyksissä, kuten useissa maissa tehdään. Meillä niin moni käy äänestämässä ennakkoon, että vaalihuoneistojen sulkeutumisen jälkeen heti julkistettavat ennakkoäänitulokset riittävät tyydyttämään tiedonnälän. Ennakkoäänet eivät tosin yleensä ennakoi puolueiden lopullista ääniosuutta paljonkaan tarkemmin kuin viimeiset valtakunnalliset gallupit, mutta ovat ne kuitenkin oikeita laskettuja ääniä.

Palataanpa lopuksi Muutosvaalit-tutkimukseen. Kun Taloustutkimus haastatteli vaalien jälkeen noin 1300 satunnaisesti valittua äänioikeutettua, tiedot vuoden 2011 vaaleissa äänestetystä eivät olleet osumatarkkuudeltaan sen parempia kuin vaaleja edeltäneet mittaukset. Vaalien jälkeen aineistolle on kuitenkin mahdollista laskea painokerroin, joka painottaa eri puolueiden äänestäjien määrät vaalitulosta vastaavaksi dataa analysoitaessa. Näin on mahdollista tarkastella melko luotettavasti ja vaalitulostietoja monin verroin monipuolisemmin sitä, miten eri väestöryhmät äänestävät ja millaisia syitä he valinnoilleen antavat.

Sami Borg
johtaja
etunimi.sukunimi [at] uta.fi

Kannatusmittauksia moneen junaan

Olin hiljattain muutaman kuukauden projektitehtävissä toimittaakseni kokoomateoksen viime eduskuntavaaleista. Muutosvaalit 2011 -teoksen kirjoitti 18 politiikan ja viestinnän tutkijaa ja hankkeen rahoitti oikeusministeriö. Tutkimuksen pääaineistona oli Taloustutkimuksen heti eduskuntavaalien jälkeen kokoama käyntikysely. Aineisto on nyt tallennettu tietoarkistoon, josta se on saatavissa maksutta jatkokäyttöön tutkimukseen, opetukseen ja opiskeluun.

En nyt esittele tätä tutkimusta mutta pysyn eduskuntavaaliteemassa. Avaan ja arvioin hieman niihin liittyvää kannatusmittaustoimintaa. Ennen vaaleja vaalitulosta ja valitsijoiden äänestyskäyttäytymistä ennakoivat erityisesti viestimet ja puolueet. Puolueet tilaavat äänestysaikomusmittauksia kampanjasuunnittelun tueksi. Tällaiset gallupit ovat pääsääntöisesti salaisia, eikä niiden ennustearvoa tai muuta laatua ole siksi mahdollista arvioida.

Viestinten teettämät julkiset puoluekannatusmittaukset tarjoavat puolestaan valitsijoille, puolueille ja ehdokkaille tietoa siitä, mitä kansalaiset puolueista ajattelevat ja miten he aikovat äänestää. Moniin muihin kyselytutkimusaiheisiin verrattuna puoluekannatusmittaukset ovat sikäli kiinnostavia, että niiden tietoja voidaan verrata sekä menneiden että tulevien vaalien tuloksiin. Tavallisesti kyselytutkimuksissa ei nimittäin ole mahdollista verrata käyttäytymisaikomuksia ja mielipiteitä todelliseen käyttäytymiseen.

Tietoja menneiden vaalien äänestyskäyttäytymisestä käytetäänkin vakiintuneesti tarkentamaan arvioita tulevien vaalien tuloksesta ja mittaushetken puoluekannatuksesta. Näitä menettelyjä selostetaan esimerkiksi YLE Uutisten puoluekannatusmittarissa. Käytännössä nämä menettelyt lisäävät mittausten osumatarkkuutta siten, että puolueiden eduskuntavaalivaalikannatus on yleensä kyetty ennakoimaan yhdestä kahteen prosenttiyksikön tarkkuudella suuntaan tai toiseen.

Viime eduskuntavaalit olivat tosin poikkeus. Viimeksi julkistetut valtakunnalliset mittaukset eivät päässeet kiinni kampanjan parin viime viikon aikana tapahtuneisiin muutoksiin. Esimerkiksi Taloustutkimuksen viimeisin valtakunnallinen mittaus yliarvioi keskustan ääniosuuden kolmella ja aliarvioi perussuomalaisten ääniosuuden lähes neljällä prosenttiyksiköllä. Kannattaa muuten lukea Pertti Suhosen artikkeli Muutosvaalit 2011 -kirjasta. Siinä hän analysoi kiinnostavasti puoluekannatusmittauksia ja niiden metodiikkaa sekä muita viime eduskuntavaalien alla julkaistuja mielipidetutkimuksia.

Kirjoitin itse viime vuoden lopulla tiiviin analyysin viime eduskuntavaalien vaalipiirikohtaisista kannatusmittauksista. Se julkaistiin Matti Wibergin toimittamassa Populismi – Kriittinen arvio -kirjassa (Edita). Puoluekannatuksen osumatarkkuuden osalta vaalipiirikohtaiset mittaukset olivat suurin piirtein yhtä onnistuneita tai epäonnistuneita kuin valtakunnalliset mittaukset. Joukkoon mahtui tosin joitakin pahasti pieleen menneitä arvioita.

Muutamissa vaalipiirikohtaisissa mittauksissa yritettiin myös aprikoida kyselytiedoin läpimenevien ehdokkaiden nimiä. Tämä on mielestäni täysin turhaa puuhastelua, koska niin monet valitsijat päättävät ehdokkaastaan hyvin myöhään ja useat äänestäjät eivät halua kertoa ehdokkaansa nimeä vaalisalaisuuden säilymisen vuoksi.

Vaalipiirikohtainen puoluekannatusarviointi kyllä toimii, kunhan pohjana käytetään kunnollisia otoksia, kuten nyt pääosin nähtiin. Sen sijaan kansanedustajien nimien ennakointi huterien ja epäedustavien tietojen perusteella on edesvastuutonta ja loukkaa pahimmillaan räikeästi kampanjoivien ehdokkaiden tasavertaisuutta.

Toisen esimerkin erittäin heikkolaatuisesta kyselyennakoinnista tarjoavat ovensuukyselyt, joita jotkin maakuntalehdet toteuttivat viime eduskuntavaaleissakin joillakin ennakkoäänestyspaikoilla. Ensimmäisten ennakkoäänestyspäivien äänestäjäkunta on millä tahansa äänestyspaikalla erittäin epäedustava otos koko arvioitavasta äänestäjäkunnasta, koska esimerkiksi iäkkäimmät äänioikeutetut käyttävät vaaleissa hanakasti mahdollisuutta äänestää ennakkoon. Lisäksi monet juuri äänestäneet eivät halua kertoa äänestämäänsä puoluetta äänestyspaikkojen liepeillä, jolloin kantansa salanneiden osuus kasvaa. Tämäkin heikentää merkittävästi ovensuukyselyiden luotettavuutta.

Onneksi Suomessa ei tarvitse käyttää ovensuukyselyjä vaali-iltojen tuloslähetyksissä, kuten useissa maissa tehdään. Meillä niin moni käy äänestämässä ennakkoon, että vaalihuoneistojen sulkeutumisen jälkeen heti julkistettavat ennakkoäänitulokset riittävät tyydyttämään tiedonnälän. Ennakkoäänet eivät tosin yleensä ennakoi puolueiden lopullista ääniosuutta paljonkaan tarkemmin kuin viimeiset valtakunnalliset gallupit, mutta ovat ne kuitenkin oikeita laskettuja ääniä.

Palataanpa lopuksi Muutosvaalit-tutkimukseen. Kun Taloustutkimus haastatteli vaalien jälkeen noin 1300 satunnaisesti valittua äänioikeutettua, tiedot vuoden 2011 vaaleissa äänestetystä eivät olleet osumatarkkuudeltaan sen parempia kuin vaaleja edeltäneet mittaukset. Vaalien jälkeen aineistolle on kuitenkin mahdollista laskea painokerroin, joka painottaa eri puolueiden äänestäjien määrät vaalitulosta vastaavaksi dataa analysoitaessa. Näin on mahdollista tarkastella melko luotettavasti ja vaalitulostietoja monin verroin monipuolisemmin sitä, miten eri väestöryhmät äänestävät ja millaisia syitä he valinnoilleen antavat.

Sami Borg
johtaja
etunimi.sukunimi [at] uta.fi