Tag Archives: Tutkimus

Täydellisiä vai tähdellisiä tutkijoita?

Joitakin vuosia sitten päähäni pälkähti englanninkielinen sanapari: A complete scholar. Se havahdutti minut pohtimaan minkälainen voisi olla 2000-luvun ”täydellinen tutkija”. Innostuinpa ajatuksesta sen verran, että hahmottelin tulitikkuaskin kanteen nelikentän, jonka mukaan täydellisen tutkijan tulisi ainakin olla: 1. teoreettisesti, tietoteoreettisesti ja metodologisesti ylivertainen sekä empiirisesti kunnianhimoinen tutkija; 2. pedagogisesti osaava ja innovatiivinen opettaja; 3. politiikkarelevanttia tietoa… Read More »

The post Täydellisiä vai tähdellisiä tutkijoita? appeared first on Vaikuttaja.

Tutkimustiedon jalkauttamisesta dialogiseen vaikuttavuuteen

Tässä blogitekstissä pohdimme, miten tutkimuksella on mahdollista vaikuttaa yhteiskuntaan? Millaisessa muodossa tutkimuksen tuloksia pitäisi raportoida, jotta ne ovat tiedeyhteisön ulkopuolella hyödynnettävissä mahdollisimman nopeasti? Entä miten tutkimustietoa pitäisi palauttaa tutkimuksessa mukana olleille tahoille? Suomen Akatemian rahoittaman TRUST-kärkihankkeen (2016–2018) aikana syntyneet kokemukset yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta perustuvat ajatukseen vaikuttavuuden dialogisuudesta. TRUST-hankkeessa tutkittiin yksin tulleiden alaikäisten maahanmuuttajanuorten sosiaalista tukea ja… Read More »

The post Tutkimustiedon jalkauttamisesta dialogiseen vaikuttavuuteen appeared first on Vaikuttaja.

Mitä tutkitaan, kun tutkitaan kokemusta?

Kaikilla ihmisillä on monenlaisia kokemuksia ja toisinaan kokemukseen luotetaan enemmän kuin tieteelliseen tietoon. Paljon puhuttanut perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalon lausuma Ilta-Sanomissa (2.8.2015) on yksi esimerkki. Hän viittasi tarinaan, jonka mukaan työhaluista maahanmuuttajaa neuvotaan Kelassa elämään yhteiskunnan tuella: ”Onko tarina tosi tai ei, se on toinen juttu. Näin nämä asiat koetaan.” Asioita koetaan muun muassa kuultuina,… Read More »

The post Mitä tutkitaan, kun tutkitaan kokemusta? appeared first on Vaikuttaja.

Valkonen (toim.): Enemmän tai vähemmän häiritsevää yhteiskuntatutkimusta

Artikkelikokoelma Häiritsevä yhteiskuntatutkimus osallistuu keskusteluun tieteen vaikuttavuudesta keskittymällä tutkimuksen häiritsevyyteen.

The post Valkonen (toim.): Enemmän tai vähemmän häiritsevää yhteiskuntatutkimusta appeared first on Politiikasta.

Katse eteenpäin

Olemme jo useamman vuoden ajan rakentaneet Tampere3-kokonaisuutta. Matkan varrella on ollut monia haastavia tilanteita, mutta uutta yliopistoa on viety päättäväisesti eteenpäin. Prosessin aikana on muodostunut Tampere3-korkeakouluyhteisö. Ihmiset eri korkeakouluista ovat oppineet tuntemaan toisiaan, yhteisiä monitieteisiä tutkimushankkeita on käynnistetty ja opiskelijat … Lue loppuun

Tutkimuksesta priimaa

Tampere3 tutkimuksen valmisteluryhmä on työstänyt talven ja kevään aikana tutkimusstrategiaa/-visiota uudelle yliopistoyhteisölle. Samalla kun strategian suunnittelu on ollut mielenkiintoinen matka Tampere3-yliopistoyhteisön syvimpään olemukseen, se on myös pysäyttänyt miettimään yliopiston perustehtävää. Yliopiston ensimmäinen tehtävä on vapaan tutkimuksen edistäminen. Yliopistolain 1. luvun … Lue loppuun

Hidas muutos

Erik Allardtilla on ollut suuri merkitys suomalaisessa sosiologiassa. Lisäksi hän toimi keskeisenä vaikuttajana sosiaalista ja yhteiskunnallista integraatiota koskeneissa poliittisissa ratkaisuissa 1960-luvun puolivälissä. Vuonna 1976 Allardt julkaisi laajan pohjoismaita verranneen tutkimuksen Hyvinvoinnin ulottuvuuksia, jossa hän pohti hyvinvoinnin osatekijöitä ja niiden jakautumista. … Lue loppuun

Viisaampi toistaan

Minulle on viime aikoina tullut paljon tilastopapereita arvioitavaksi. Hypoteeseja, kyselydataa, SPSS ja hopsan keikkaa. Yhtäkkiä on todistettu, että kaksi asiaa liittyvät tai eivät liity toisiinsa. Ainainen kissan hännänveto laadullisen ja määrällisen tutkimuksen välillä. Molemmat toistaan viisaampia – tai pahempia. Tästä voisi edetä luontevasti ontologisiin ja episteemisiin kysymyksiin, mutta antaa niiden nyt olla. Sen sijaan prosessi […]

Ympäristöeettinen toiminta arjen jätekäytännöissä

Olen tutkinut piakkoin valmistuvassa pro gradu -tutkielmassani ”Arkinen jäte. Moraalin, etiikan ja vastuun rakentuminen kodin jätekäytännöissä” moraalin ja vastuun kysymyksiä jätteeseen liittyvissä arkisissa käytännöissä. Lähestyin aihetta jätepäiväkirjojen avulla, jotka keräsin kahdestatoista kotitaloudesta. Lisäksi tein viisi jätepäiväkirjoja täydentävää haastattelua. Tutkielmani keskeisimpiä tuloksia ovat, että kierrätykseen liittyvien sääntöjen noudattaminen, ympäristönsuojelu ja oman kodin järjestyksestä huolehtiminen ovat keskeisiä moraalisia päämääriä päivittäisessä jätteeseen liittyvässä toiminnassa.

Pohdin tässä kirjoituksessa arkisten jätekäytäntöjen merkitystä ympäristönsuojelun kannalta. Arkinen ja rutinoitunut kotona tapahtuva kierrätys ja päivittäisten kulutusvalintojen tekeminen on graduni osallistujille keskeisessä roolissa ympäristön kannalta eettisen toimijuuden muodostamisessa. Tämä havainto osoittaa, että päällepäin arkisilta, tylsiltä ja itsestään selviltä vaikuttavat käytännöt ̶   joihin päivittäinen toiminta jätteen kanssa kotona lukeutuu ̶  voivat itse asiassa olla yksilöille hyvin merkityksellisiä poliittisia valintoja, joilla tavoitellaan ympäristönsuojelua moraalisena päämääränä. Tutkielmani osallistujat toivat toistuvasti esille, että kierrättäminen on heille päivittäistä ympäristön hyvinvointiin tähtäävää vaikuttamistyötä.

Aineistostani kävi kuitenkin myös ilmi, että vaikka kierrätystä pidetään tärkeänä käytäntönä ympäristöeettisen toimijuuden kannalta, se ei aina syystä tai toisesta toteudu osallistujien mukaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tähän saattaa vaikuttaa esimerkiksi kiire tai se, että kierrätysastiat sijaitsevat liian kaukana. Kierrätyksen laiminlyöminen herätti tutkielman osallistujissa poikkeuksetta syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteita. Syyllisyys kumpusi toisin sanoen ympäristönsuojeluun liittyvien moraalisten päämäärien ja oman toiminnan välisestä koetusta ristiriidasta.

Tutkielmani tuloksiin nojaten ehdotan lopuksi, että kierrätyksen sääntöjen seuraamisen rinnalla voisimme pyrkiä etsimään iloa ja luovuutta ruokkivia tapoja olla jätteen kanssa. Aineistossani tällainen ilo kumpusi muun muassa omista ylijäämämateriaaleista toteutettavien askartelutöiden tekemisestä tai oman kompostin multaan istutetun kasvimaan hoitamisesta. Tutkielmassani esitän Gay Hawkinsiin (2006) viitaten, että yksioikoisen syyllisyyden tuntemisen sijaan tällainen ilo ja luovuus voisivat rakentaa uudenlaisia mahdollisuuksia eettisen luontosuhteen ja ympäristöeettisen toimijuuden muodostamiselle.

 – Taru Lehtokunnas