Tag Archives: Tutkimus

Yliopistojen tuesta ja tulevaisuudesta Suomessa

Tänään oli suuri päivä: Tampereen yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun yhdistävän Tampereen korkeakoulusäätiön perustamispäivä. Työtä on tehty paljon, mutta paljon sitä on vielä edessäkin. Tampere on nyt kiistatta tulevaisuuteen katsovan korkeakoulutuksen eturintamassa. Nopeasti muuttuviin työmarkkinoihin ja globaaleihin ongelmiin … Lue loppuun

Varo saalistajia!

Viime vuosien aikana tieteellisen julkaisemisen kentälle on tullut uusi ongelma: saalistajat eli predatory-julkaisusarjat ja -julkaisijat. Tutkijoina saamme päivittäin useita sähköpostiviestejä, joissa meitä kutsutaan julkaisemaan mitä ihmeellisimmissä julkaisusarjoissa, osallistumaan tuntemattomiin kansainvälisiin kokouksiin ja arvioimaan käsikirjoituksia, joista meillä ei ole minkäänlaista käsitystä. … Lue loppuun

Suomen tiedepolitiikka puntarissa

Uusimmat moitteet Suomen tutkimus- ja korkeakoulutuspolitiikan takkuamisesta tulevat OECD:stä. Työ- ja elinkeinoministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön OECD:ltä tilaaman tutkimus- ja innovaatiojärjestelmän arvioinnin alustavia tuloksia kuultiin helmikuun alussa. Lopullinen raportti julkaistaan kesällä. Ei liene yllättävää, että suurin huoli kohdistuu kokonaisvaltaisen tiedepoliittisen … Lue loppuun

Löytöretkiä oman tutkimusaiheen ulkopuolelle

Maija Ojala, FT tutkija ja projektin johtaja Tampereen yliopisto Historioitsija määrittelee itsenä usein tutkimusaiheensa ja tutkimansa ajanjakson pohjalta: tutkija voi olla esimerkiksi keskiajan tutkija tai sotahistorioitsija. Lisäksi omaa tutkijaidentiteettiään voi määritellä näkökulmasta käsin ja historian tutkija voi olla vaikka sukupuoli- … Lue loppuun

Tutkimuksen ja opetuksen välinen yhteys yliopistossa

Kirjoitus on jatkoa yliopisto-pedagogiikan blogikirjoitussarjalle, jossa Sonja syventyy kerran kuussa johonkin pedagogiseen käsitteeseen tai ideaan ja pohtii oppimista erityisesti yliopisto-opiskelijan näkökulmasta.

Emme opeta opiskelijoita toimimaan menneessä maailmassa vaan tulevassa

Osallistuin joulukuussa viikon kestäneeseen tohtoriopiskelijoiden seminaariin Brysselissä. Erasmus yliopiston markkinoinnin professori Stefano Puntoni haastoi meidät pohtimaan seminaarin edetessä sitä, että tutkimmeko ja opetammeko akatemiassa niitä asioita, joilla ei ole ainoastaan merkitystä nyt, vaan ennen kaikkea tulevaisuudessa. Monet muutosvoimat (mm. digitalisaatio, automatisaatio, robotisaatio, väestörakenteen muuttuminen, globalisaatio ja sen vastareaktiot, kestävän kehityksen kysymykset) muovaavat tulevaisuutta tavalla, joka tekee siitä mahdottoman ennustaa tästä hetkestä käsin. Puntonin kysymys saikin minut pohtimaan sitä, että mistä voimme tietää varmaksi mitä ne tiedot ja taidot ovat, joiden avulla meiltä valmistuvat opiskelijat menestyvät, voivat hyvin, ja ratkovat tulevaisuuden yhteiskunnan ongelmia?

Tutkimusperustainen opetus kehittää metataitoja

Yksi vastaus tähän kysymykseen löytyy yliopiston yleisestä tehtävästä tarjota tutkimukseen perustuvaa opetusta. Yliopiston tutkimustehtävä erottaa yliopiston muista koulutusinstituutioista ja tarjoaa mahdollisuuden sellaiseen oppimiseen ja osaamisen kehittymiseen, joka on opiskelijoiden aika- ja tulevaisuusperspektiivistä käsin tarkasteltuna relevantimpaa nyt kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Tutkimuksen ja opetuksen yhdistäminen kehittää nimittäin opiskelijan luovaa ajattelua ja toimintatapoja sellaisissa tilanteissa, joihin ei ole saatavilla valmiita tai ilmiselviä ratkaisuja (Annala, Mäkinen & Lindén 2015). Näitä tilanteita on tarjolla yhä epävarmemmassa, nopeammin muuttuvassa ja tietointensiivisemmässä yhteiskunnassa, jota meiltä valmistuvat opiskelijat pääsevät eri työtehtäviensä kautta palvelemaan.

Tutkimusta, ja siinä kehittyviä taitoja ei siis pidä nähdä vain tutkijoiksi suuntautuvien erityisalueena (Healey 2005), sillä jokainen yliopistosta valmistuva tarvitsee tämän päivän työelämässä ja yhteiskunnassa selviytyäkseen näitä taitoja riippumatta tulevasta työnkuvastaan. Kriittinen ajattelu, analyyttisyys, tiedon soveltaminen, itseohjautuvuus ja luova ongelmanratkaisukyky kuuluvatkin yhtä tiiviisti jokaisen yliopistosta valmistuvan osaamispalettiin kuin ne kuuluvat omien kurssiemme oppimistavoitteisiin.

Tutkiva oppiminen yliopisto-opetuksessa

Olen kuitenkin huomannut, että yliopisto-opiskelijoille ei ole aina itsestäänselvää, mitä tutkivalla oppimisella ja tutkimukseen perustuvalla opetuksella yliopistossa tarkoitetaan. Tätä suhdetta havainnollistaa kuviossa 1 esitetty nelikenttä, joka kuvaa koko joukkoa niitä tapoja, joilla tutkimusperustaisuus näkyy yliopisto-opetuksessa. Kuvion avulla opiskelijat voivat paremmin hahmottaa niin esseet, case-tehtävät, artikkelilukupaketit, tutkimusseminaarin kuin luento-opetuksenkin tutkimuksen ja opetuksen välisen suhteen ilmentymäksi ja osaavat antaa näissä oppimisprosesseissa kehittyville taidoille arvoa, koska tämä arvo on todennäköisesti se, joka työelämään siirryttäessä ensimmäisenä realisoituu.

Kuvio 1. Tutkimusperustainen opetus (Annala, Mäkinen & Lindén 2015)

Emme voi siis olla varmoja tulevaisuudesta, mutta voimme olla varmoja siitä, että siellä selviytyminen ja menestyminen vaatii meiltä metataitoja. Niitä taitoja, jotka auttavat meitä ajattelemaan luovemmin, mukautumaan muutokseen sekä toimimaan rohkeammin uusien tilanteiden edessä. Niitä taitoja, joiden kehittymisessä tutkimusperustainen yliopisto-opetus on aivan keskeisessä roolissa.

Tartu siis tänä lukukautena innolla tutkimukseen, joko esseen kirjoittamisen, artikkelien lukemisen, case-työskentelyn tai tutkimusseminaariin osallistumisen kautta. Opintopisteiden karttuessa metataitosi kehittyvät ja tulevaisuus saa kipeästi kaipaamiaan osaajia.

Hyvää alkanutta vuotta 2017 ja oppimisen iloa!

Sonja
Markkinoinnin yliopisto-opettaja

Lähteet:

Annala, J., Mäkinen, M. & Lindén, J. (2015). Tutkimuksen ja opetuksen yhteys yliopistossa – opetussuunnitelmatyön näkökulma. Kasvatus ja aika 9 (3), 134–148.

Healey, M. (2005). Linking research and teaching: exploring disciplinary spaces and the role of inquiry-based learning. Teoksessa Barnett, R. (toim.) Reshaping the university: new relationships between research, scholarship and teaching. Berkshire: McGraw-Hill Education, 67–78.

Tutkimuksen ja opetuksen välinen yhteys yliopistossa

Kirjoitus on jatkoa yliopisto-pedagogiikan blogikirjoitussarjalle, jossa Sonja syventyy kerran kuussa johonkin pedagogiseen käsitteeseen tai ideaan ja pohtii oppimista erityisesti yliopisto-opiskelijan näkökulmasta.

Emme opeta opiskelijoita toimimaan menneessä maailmassa vaan tulevassa

Osallistuin joulukuussa viikon kestäneeseen tohtoriopiskelijoiden seminaariin Brysselissä. Erasmus yliopiston markkinoinnin professori Stefano Puntoni haastoi meidät pohtimaan seminaarin edetessä sitä, että tutkimmeko ja opetammeko akatemiassa niitä asioita, joilla ei ole ainoastaan merkitystä nyt, vaan ennen kaikkea tulevaisuudessa. Monet muutosvoimat (mm. digitalisaatio, automatisaatio, robotisaatio, väestörakenteen muuttuminen, globalisaatio ja sen vastareaktiot, kestävän kehityksen kysymykset) muovaavat tulevaisuutta tavalla, joka tekee siitä mahdottoman ennustaa tästä hetkestä käsin. Puntonin kysymys saikin minut pohtimaan sitä, että mistä voimme tietää varmaksi mitä ne tiedot ja taidot ovat, joiden avulla meiltä valmistuvat opiskelijat menestyvät, voivat hyvin, ja ratkovat tulevaisuuden yhteiskunnan ongelmia?

Tutkimusperustainen opetus kehittää metataitoja

Yksi vastaus tähän kysymykseen löytyy yliopiston yleisestä tehtävästä tarjota tutkimukseen perustuvaa opetusta. Yliopiston tutkimustehtävä erottaa yliopiston muista koulutusinstituutioista ja tarjoaa mahdollisuuden sellaiseen oppimiseen ja osaamisen kehittymiseen, joka on opiskelijoiden aika- ja tulevaisuusperspektiivistä käsin tarkasteltuna relevantimpaa nyt kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Tutkimuksen ja opetuksen yhdistäminen kehittää nimittäin opiskelijan luovaa ajattelua ja toimintatapoja sellaisissa tilanteissa, joihin ei ole saatavilla valmiita tai ilmiselviä ratkaisuja (Annala, Mäkinen & Lindén 2015). Näitä tilanteita on tarjolla yhä epävarmemmassa, nopeammin muuttuvassa ja tietointensiivisemmässä yhteiskunnassa, jota meiltä valmistuvat opiskelijat pääsevät eri työtehtäviensä kautta palvelemaan.

Tutkimusta, ja siinä kehittyviä taitoja ei siis pidä nähdä vain tutkijoiksi suuntautuvien erityisalueena (Healey 2005), sillä jokainen yliopistosta valmistuva tarvitsee tämän päivän työelämässä ja yhteiskunnassa selviytyäkseen näitä taitoja riippumatta tulevasta työnkuvastaan. Kriittinen ajattelu, analyyttisyys, tiedon soveltaminen, itseohjautuvuus ja luova ongelmanratkaisukyky kuuluvatkin yhtä tiiviisti jokaisen yliopistosta valmistuvan osaamispalettiin kuin ne kuuluvat omien kurssiemme oppimistavoitteisiin.

Tutkiva oppiminen yliopisto-opetuksessa

Olen kuitenkin huomannut, että yliopisto-opiskelijoille ei ole aina itsestäänselvää, mitä tutkivalla oppimisella ja tutkimukseen perustuvalla opetuksella yliopistossa tarkoitetaan. Tätä suhdetta havainnollistaa kuviossa 1 esitetty nelikenttä, joka kuvaa koko joukkoa niitä tapoja, joilla tutkimusperustaisuus näkyy yliopisto-opetuksessa. Kuvion avulla opiskelijat voivat paremmin hahmottaa niin esseet, case-tehtävät, artikkelilukupaketit, tutkimusseminaarin kuin luento-opetuksenkin tutkimuksen ja opetuksen välisen suhteen ilmentymäksi ja osaavat antaa näissä oppimisprosesseissa kehittyville taidoille arvoa, koska tämä arvo on todennäköisesti se, joka työelämään siirryttäessä ensimmäisenä realisoituu.

Kuvio 1. Tutkimusperustainen opetus (Annala, Mäkinen & Lindén 2015)

Emme voi siis olla varmoja tulevaisuudesta, mutta voimme olla varmoja siitä, että siellä selviytyminen ja menestyminen vaatii meiltä metataitoja. Niitä taitoja, jotka auttavat meitä ajattelemaan luovemmin, mukautumaan muutokseen sekä toimimaan rohkeammin uusien tilanteiden edessä. Niitä taitoja, joiden kehittymisessä tutkimusperustainen yliopisto-opetus on aivan keskeisessä roolissa.

Tartu siis tänä lukukautena innolla tutkimukseen, joko esseen kirjoittamisen, artikkelien lukemisen, case-työskentelyn tai tutkimusseminaariin osallistumisen kautta. Opintopisteiden karttuessa metataitosi kehittyvät ja tulevaisuus saa kipeästi kaipaamiaan osaajia.

Hyvää alkanutta vuotta 2017 ja oppimisen iloa!

Sonja
Markkinoinnin yliopisto-opettaja

Lähteet:

Annala, J., Mäkinen, M. & Lindén, J. (2015). Tutkimuksen ja opetuksen yhteys yliopistossa – opetussuunnitelmatyön näkökulma. Kasvatus ja aika 9 (3), 134–148.

Healey, M. (2005). Linking research and teaching: exploring disciplinary spaces and the role of inquiry-based learning. Teoksessa Barnett, R. (toim.) Reshaping the university: new relationships between research, scholarship and teaching. Berkshire: McGraw-Hill Education, 67–78.

Moni asia riippuu siitä mistä roikkuu

Vietnamin jälkeen oli vuorossa Kuopio, josta matka jatkui suoraan Italiaan. Ensin nyt kuitenkin muutama sana Kuopiosta, jossa järjestettiin Hallinnon Tutkimuksen Päivät 24.-25.11.2016. Meillä oli alun perin tarkoitus Tampereen teknillisen yliopiston (Jari Jussila sekä Virpi Sillanpää) ja Solitan (Timo Lehtonen) kollegoiden kanssa järjestää työryhmä otsikolla ” Digitalisaatio kuntapalveluiden johtamisen uudistajana”, mutta suosio jäi niin olemattomaksi, että […]

Luento: Pelitutkimuksesta pelillistyvän kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimukseen

Eilisen Vaasa Game Days-seminaarin luentokalvoni ovat nyt saatavilla alta:

Kulta-aika

Suomalainen asiakirjahallinnan tutkimus voi tällä hetkellä paremmin kuin koskaan, jos katsotaan resursseja. Tampereen yliopistossa on yhtä aikaa kaksi julkaisevaa opettajaa ja vieläpä yksi jatko-opiskelija! Se on Suomen ennätys, jos unohdetaan arkistohistorialliset projektit. Ikävä kyllä, tämäkään ei riitä kriittiseen massaan. Ihanteellisesti suurempi joukko aktiivisia tutkijoita ruokkisi toisiaan ideoillaan. Lisäksi tämä suhteellinen kukoistus jää lyhytaikaiseksi. Vuoden vaiheessa palataan […]

Wastebusters -tutkimusprojekti

Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen viikkolehti Utain uutisoi viime viikolla yliopistolla käynnissä olevasta projektista otsikolla ”Tamperelaistutkijat aikovat pysäyttää ruokahävikin”. Tutkimusprojektin johtajana toimii markkinoinnin opintosuunnan lehtori Elina Närvänen, ja lisäksi projektin työryhmässä työskentelevät opintosuunnastamme tutkimusapulainen Ulla-Maija Sutinen. Linkki juttuun:  http://utain.uta.fi/uutiset/tamperelaistutkijat-aikovat-pys%C3%A4ytt%C3%A4%C3%A4-ruokah%C3%A4vikin-0.

Wastebusters – Kuluttajakansalaiset aktiivisina ruokahävikin vähentäjinä: Käytänteet, toimijaverkostot ja diskurssit

Ruokahävikki on yksi tämän päivän merkittävimmistä ekologisista haasteista. Tähän ongelmaan on havahduttu myös kansainvälisellä tasolla. Esimerkiksi EU-komissio on asettanut tavoitteeksi puolittaa ruokahävikki vuoteen 2025 mennessä ja ruokajätteen vähentäminen on mainittu myös YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa. Myös Suomessa ruokahävikki on ollut päivänpolttava puheenaihe jo jonkin aikaa. Erilaisia lakeja on esitetty ja ruokahävikin ympärille on alkanut muodostua myös monenlaista liiketoimintaa.

Puhuttaessa ruokahävikistä syyttävä sormi kohdistuu helposti kauppoihin ja ravintoloihin. Ihmisiä saattaa yllättää, että todellisuudessa ruokahävikistä suuri osa (n. 40%) syntyy kotitalouksissa. Liki puolet poisheitetystä ruuasta syntyy siis kotioloissa. Tutkimuksissa on arvioitu, että suomalaiset tuottavat keskimäärin 23 kiloa ruokahävikkiä vuodessa. Nelihenkinen perhe saattaa siis haaskata ruokaa liki 100 kiloa vuodessa. Tällaisen ruokamäärän rahallinenkin arvo on merkittävä. Kun yritetään tuottaa ratkaisuja ruokahävikin hillitsemiseksi, keskittyminen ravintoloihin ja kauppoihin ei siis riitä, vaan huomio täytyy kohdistaa myös yksittäisiin kuluttajiin.

Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulussa käynnistyi elokuun alussa uusi tutkimusprojekti ”Wastebusters – Kuluttajakansalaiset aktiivisina ruokahävikin vähentäjinä: Käytänteet, toimijaverkostot ja diskurssit”, joka paneutuu nimenomaan kotitalouksissa syntyvään ruokahävikkiin. Tutkimusprojektin keskiössä ovat ”Matti ja Maija Meikäläiset”, jotka omilla arkisilla valinnoillaan ja teoillaan vaikuttavat ruokahävikkiin ja sen syntymiseen. Erityisesti kiinnostusta kohdistetaan siihen, millä eri tavoin kuluttajat aktiivisesti pyrkivät ruokahävikkiä vähentämään. Tutkimusprojektissa tausta-ajatuksena on, että arjessa tapahtuvan toiminnan parempi ymmärrys ja erilaisten kulutusyhteisöjen osallistaminen avaavat mahdollisuuksia ruokahävikkiin ja sen syntymiseen vaikuttamiseen.

Wastebusters-tutkimusprojektin matkaa voi seurata projektin omasta blogista, joka löytyy osoitteesta wastebustersfinland.blogspot.fi.