Tag Archives: Tampereen yliopisto

Valaisevin lyhdyin vaaleja kohti

Pian valittavalla konsistorilla tulee olemaan tärkeä rooli uuden yliopiston käynnistämisessä. Naistenpäivänä on aihetta muistuttaa, että ehdokkaiksi tarvitaan sekä miehiä että naisia molemmista yliopistoista! Jo se, miltä konsistori näyttää, tulee vaikuttamaan uuden yliopiston kulttuuriin. Konsistori on vastuussa opintoasioiden sujuvasta käsittelystä ja … Lue loppuun

Universitas ennen ja tulevaisuudessa

”Organisaatiomuutos ei voi olla korkeakoulujen päätehtävä eikä edes toiseksi tärkein tehtävä”, sanoo Petri Koikkalainen, tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja uusimmassa Acatiimissa. Näinhän asia on, yliopiston päätehtävä on tehdä tutkimusta ja antaa tutkimukseen perustuvaa opetusta, ja vaikuttaa näiden kautta ympäröivään maailmaan – vanhan … Lue loppuun

Uusi Tampereen yliopisto

Tampere3-hanketta on tehty vuodesta 2014. Nyt ollaan pääsemässä ensimmäisen etapin maaliin. Uusi säätiöyliopisto, johon kuuluu myös Tampereen ammattikorkeakoulu, aloittaa toimintansa 1.1.2019. Viimeksi kuluneen vuoden aikana valmistelu on edennyt ripeästi. Korkeakoulusäätiön hallitus on aloittanut työnsä viime elokuussa, ja sen johdolla tehdään … Lue loppuun

Ympäristöeettinen toiminta arjen jätekäytännöissä

Olen tutkinut piakkoin valmistuvassa pro gradu -tutkielmassani ”Arkinen jäte. Moraalin, etiikan ja vastuun rakentuminen kodin jätekäytännöissä” moraalin ja vastuun kysymyksiä jätteeseen liittyvissä arkisissa käytännöissä. Lähestyin aihetta jätepäiväkirjojen avulla, jotka keräsin kahdestatoista kotitaloudesta. Lisäksi tein viisi jätepäiväkirjoja täydentävää haastattelua. Tutkielmani keskeisimpiä tuloksia ovat, että kierrätykseen liittyvien sääntöjen noudattaminen, ympäristönsuojelu ja oman kodin järjestyksestä huolehtiminen ovat keskeisiä moraalisia päämääriä päivittäisessä jätteeseen liittyvässä toiminnassa.

Pohdin tässä kirjoituksessa arkisten jätekäytäntöjen merkitystä ympäristönsuojelun kannalta. Arkinen ja rutinoitunut kotona tapahtuva kierrätys ja päivittäisten kulutusvalintojen tekeminen on graduni osallistujille keskeisessä roolissa ympäristön kannalta eettisen toimijuuden muodostamisessa. Tämä havainto osoittaa, että päällepäin arkisilta, tylsiltä ja itsestään selviltä vaikuttavat käytännöt ̶   joihin päivittäinen toiminta jätteen kanssa kotona lukeutuu ̶  voivat itse asiassa olla yksilöille hyvin merkityksellisiä poliittisia valintoja, joilla tavoitellaan ympäristönsuojelua moraalisena päämääränä. Tutkielmani osallistujat toivat toistuvasti esille, että kierrättäminen on heille päivittäistä ympäristön hyvinvointiin tähtäävää vaikuttamistyötä.

Aineistostani kävi kuitenkin myös ilmi, että vaikka kierrätystä pidetään tärkeänä käytäntönä ympäristöeettisen toimijuuden kannalta, se ei aina syystä tai toisesta toteudu osallistujien mukaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tähän saattaa vaikuttaa esimerkiksi kiire tai se, että kierrätysastiat sijaitsevat liian kaukana. Kierrätyksen laiminlyöminen herätti tutkielman osallistujissa poikkeuksetta syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteita. Syyllisyys kumpusi toisin sanoen ympäristönsuojeluun liittyvien moraalisten päämäärien ja oman toiminnan välisestä koetusta ristiriidasta.

Tutkielmani tuloksiin nojaten ehdotan lopuksi, että kierrätyksen sääntöjen seuraamisen rinnalla voisimme pyrkiä etsimään iloa ja luovuutta ruokkivia tapoja olla jätteen kanssa. Aineistossani tällainen ilo kumpusi muun muassa omista ylijäämämateriaaleista toteutettavien askartelutöiden tekemisestä tai oman kompostin multaan istutetun kasvimaan hoitamisesta. Tutkielmassani esitän Gay Hawkinsiin (2006) viitaten, että yksioikoisen syyllisyyden tuntemisen sijaan tällainen ilo ja luovuus voisivat rakentaa uudenlaisia mahdollisuuksia eettisen luontosuhteen ja ympäristöeettisen toimijuuden muodostamiselle.

 – Taru Lehtokunnas

Tampere3 houkuttelee ja näyttää suuntaa

Samalla kun Tampere3 etenee kohti maalia, kiinnostus yhteisöön liittymisestä kasvaa myös Tampereen ulkopuolella. Porissa ja Seinäjoella Tampere näyttäytyy erityisen luontevana yhteistyökumppanina. Yhteistyötä on jo olemassa, ja molempien alueiden menestykselle koulutustason nosto ja sen myötä tutkimus- ja kehitystoiminnan lisääntyminen olisi hyödyksi. … Lue loppuun

Blogivuosi paketissa

Glögi tuoksuu ja jouluun on enää pari yötä, joten loma on vihdoin täällä! Opiskelijan loman lomamaisuus voi vaihdella sen viettäjästä riippuen, koska nyt olisi (esimerkiksi itselläni) hyvä hetki tehdä pari rästityötä pois pyörimästä. Opiskelijan joululoma kestää usein noin kuukauden, joten … Lue loppuun

Hyviä uutisia

Rohkaisevia asioita tapahtuu Tampere3-rintamalla. Eduskunnan sivistysvaliokunta antoi juuri mietintönsä  Tampereen korkeakoulukokonaisuutta koskevista lakimuutoksista. Sen lisäksi, että lausunto käsittelee siirtymäkauden hallintoa ja uuden yliopiston järjestäytymistä, se sisältää myös muita kiinnostavia seikkoja. Opetusyhteistyö ja opiskelijan oikeusasema ja -turva nousevat mietinnössä keskeisesti esiin. … Lue loppuun

Vierailulla "Asiantuntemus ja arjen ympäristöpolitiikka"-kurssilla

Saimme kunnian olla vierailevina luennoitsijoina kurssilla ”Asiantuntemus ja arjen ympäristöpolitiikka” 27.9.2017. Kurssin teema vaihtuu vuosittain ja tänä syksynä teemaksi oli valittu ruoka. Ruokahävikkiaihe sopi siis kurssille erittäin hyvin. Mukavaa oli myös kuulla, että jotkut kurssin opiskelijoista olivat olleet jo kuuntelemassa aiheeseen liittyvää keskustelua aiemmin järjestetyssä asiantuntijapaneelissamme.

Ennen luentoa pyysimme opiskelijoita miettimään ruokahävikin tulevaisuutta oppimistehtävän avulla. Osaa opiskelijoista ohjeistettiin pohtimaan tilannetta, jossa ruokahävikin määrä on onnistuttu puolittamaan vuoteen 2030 mennessä. Osa opiskelijoista puolestaan mietti tilannetta, jossa ruokahävikin määrä oli kaksinkertaistunut. Opiskelijat saivat esittää omat tarinansa siitä, miten kyseiseen tilanteeseen on päädytty. Ennäkkotehtävässä nousi esiin mielenkiintoisia teemoja ja toimi hyvänä johdatuksena oman luentomme aiheeseen eli ruokahävikkiin.
Rakensimme luennon siten, että esittelimme aluksi tutkimusprojektiamme ja avasimme hieman ruokahävikkiin liittyviä lukuja aiempien tutkimusten pohjalta. Tämän jälkeen siirryimme käsittelemään erilaisia näkökulmia ruokahävikkiin, joihin olemme omassa tutkimusprojektissamme keskittyneet. Näiden näkökulmien suhdetta toisiinsa esittelimme allaolevan sipulimallin avulla, jonka keskiössä on ruokahävikkiä aktiivisesti vähentävä kuluttajakansalainen. Tämän jälkeen lähdimme ’kuorimaan sipulia’ näkökulma kerrallaan.
Ensiksi esittelimme ruokahävikkiin liittyviä sosiokulttuurisia kehyksiä. Vaikka ruokahävikistä puhutaan usein ympäristön näkökulmasta, on ruokahävikkikeskustelusta tunnistettavissa myös muita kehyksiä. Ympäristöllisten tekijöiden lisäksi ruokahävikki liitetään keskusteluissa muun muassa solidaarisuuteen ja tehokkuuteen. Monitoimijaverkostonäkökulma ruokahävikkiin puolestaan ottaa huomioon ruokaketjun eri toimijat alkutuotannosta kuluttajiin, jotka kaikki osaltaan vaikuttavat ruokahävikin kokonaismäärään. Verkostonäkökulma ruokahävikkiin tunnistaa myös monia ei-inhimillisiä ruokahävikkiin liittyviä toimijoita (esimerkiksi pakastin), joita ei välttämättä aina huomioida ruokahävikin lisääjinä/vähentäjinä. Kulutuskäytänteiden näkökulma taas nostaa huomion keskipisteeseen käytänteet, jotka ohjaavat kuluttajien toimintaa. Yksilön asenteiden sijaan keskitytään siis kollektiivisiin, rutinoituneisiin käytänteisiin, joista kuluttajien toiminta kumpuaa. Ruokahävikkiin ja sen vähentämiseen liittyy monia käytänteitä, joihin olemmekin aiemmassa tutkimuksessa jo paneutuneet (Närvänen, Mesiranta & Hukkanen 2016; 2013).
Luennon loppupuolella luennointivaihde vaihtui opiskelijoiden ryhmätyöskentelyyn. Opiskelijat miettivät asioita, jotka ruokahävikin vähentämisessä on vaikeita ja mitkä helppoja. Tämän jälkeen pohdittiin keinoja, joiden avulla vaikeista asioista voitaisiin saada helppoja. Ryhmätehtävä oli hyvää vastapainoa ennakkotehtävän laajalle, tulevaisuuteen orientoituneelle näkökulmalle ja saimme opiskelijoilta erittäin hyviä kommentteja liittyen siihen, millaisin konkreettisin arkeen liittyvin keinoin ruokahävikkiä olisi mahdollista vähentää.
Ulla-Maija, Malla, Nina ja Elina
Kiitoksia kutsusta luennolle! Luennon pitäminen ja opiskelijoiden kommenttien kuuleminen oli erittäin virkistävää.

–Ulla-Maija

Asiantuntijapaneelin teemoja

Taistelu hävikkiä vastaan -paneelin (14.9.) keskustelussa käsiteltiin monia tärkeitä ja mielenkiintoisia teemoja liittyen ruokahävikkiin ja sen vähentämiseen. Tämä postaus avaa näistä teemoista muutamia.


Kukkakaalitalkoita, sinkkubanaaneja ja trendikkäitä ravintoloita 
Keskustelussa nousi esiin myös meidänkin tutkimuksessa keskiöön nostettu positiivinen näkökulma ruokahävikin vähentämiseen. Paneelissa esiteltiin monenlaisia tähän liittyviä ilmiöitä. SOK:n vastuullisuusjohtaja Lea Rankinen ja väitöskirjatutkija Lotta Alhonnoro kertoivat viime aikaisesta kampanjasta ”kukkakaalitalkoot”. Kampanja lähti liikkeelle siitä, että kukkakaalit kypsyivät huonon satokauden vuoksi samaan aikaan ja maanviljelijät aikoivat jättää osan sadosta korjaamatta, koska mikään jälleenmyyjä ei ostaisi niin paljon kukkakaalia kerralla. Tämä synnytti kuluttajien ja muiden toimijoiden yhteisen some-kampanjan, jossa jaettiin vinkkejä kukkakaalien hyödyntämiseksi. Kukkakaalitalkoihin osallistuttiin siis paitsi ruokahävikin vähentämisen, myös yhteisöllisyyden ja hyvän tekemisen vuoksi.

Yksi keino muuttaa ruokahävikkiin liittyvää negatiivista kaikua on korostaa positiivisia puolia esimerkiksi uusien nimien avulla. Sillä, että tertuista revityt yksittäiset banaanit nimetään sinkkubanaaneiksi ja käyrät kurkut tuodaan kauppoihin ”sympaattisina käyrinä kurkkuina”, saattaa olla suurikin vaikutus siihen, kuinka tällaisiin tuotteisiin suhtaudutaan. Johanna Kohvakan Waste to Taste -hankkeen perustamassa hävikkiruokaravintola Loopissa puolestaan kauppojen ylijäämäruoasta tehdään herkullista ja esteettistä. Kohvakka sanoikin, etteivät asiakkaat aina pysty ymmärtämään, miten jokin niin kauniin näköinen ja hyvänmakuinen voi olla hävikkiä jollekin toiselle.

Haastoimmekin asiantuntijapaneeliin osallistujat miettämään, onko ruokahävikin vähentäminen trendikästä. Osallistujien mielestä oli hienoa, että ruokahävikkiin on löytynyt uusia, trendikkäitä tulokulmia. Yhteinen konsensus paneelissa oli kuitenkin se, että optimaalisimmassa tilanteessa ruokahävikin vähentäminen olisi osa kuluttajien arkea eikä vain ohimenevä villitys  Lea Rankisen sanoin: ”Toivon, että ruokahävikin vähentämisestä tulisi trendin sijaan pysyvä käytäntö”.

Ruokahävikki ja erilaiset kuluttajat
Harri Helin esitteli asiantuntijapaneelissa Ekokumppanien toteuttamaa ruokahävikkikampanjaa päiväkodeissa. Samoin Lea Rankinen kertoi yläkoulujen kotitaloustunneilla toteutetuista hävikkibattleista, joissa oppilaat loihtivat herkkuruokaa S-ryhmän kaupoista saaduista lahjoituksista. Harri Helin nosti keskustelussa esiin, että ruokahävikistä kertominen voi olla lasten ja nuorten kohdalla myös haastavaa. Jos korostetaan, että ruoan pois heittäminen on erittäin huono asia, saattaa olla, etteivät kaikki lapset uskalla ottaa ruokaa kunnolla. Tämä puolestaan johtaa siihen, että lapset ovat nälkäisiä ja lautashävikki siirtyy tarjoiluhävikkiin, koska ruokaa kuitenkin valmistetaan tietyn mallin mukaan.

Kampanjoiden toteuttaminen päiväkodeissa ja kouluissa herätteli ajattelemaan, kuinka tärkeää ruokahävikin esiintuominen onkaan jo varhaisessa vaiheessa. Päiväkoti- ja kouluikäiset lapset ja nuoret ovat tulevaisuuden kuluttajia, joiden suhtautumisella ruokahävikkiin on äärimmäisen suuri vaikutus tulevaisuuden hävikkitilanteeseen.

YK:n ja EU:n asettamat tavoitteet
Sekä YK:n kestävän kehityksen tavoitteet että EU:n kestävän kehityksen strategia pitävät sisällään tavoitteen puolittaa ruokahävikin määrä vuoteen 2030 mennessä. Suomessa ei ole toistaisesti asetettu omia määrällisiä tavoitteita ruokahävikin vähentämisen suhteen, vaikka ruokahävikkiä onkin käsitelty useamman kerran myös eduskunnassa. Juha-Matti Katajajuuri nosti kuitenkin esiin, että esimerkiksi EU:n asettamat tavoitteet sitovat myös Suomea EU:n jäsenvaltiona. Ruokahävikin vähentäminen ei ole siis vain ihailtava suunnitelma, vaan ruokahävikin on oikeasti pienennyttävä, jotta tavoitteet saavutetaan.

Kun keskusteltiin siitä, kuinka tavoitteet saadaan toteutumaan ja ruokahävikki todella pienenemään, keskustelussa korostui yhteistyön merkitys. Uudet, innovatiiviset ratkaisut ruokahävikin vähentämiseksi lähes poikkeuksetta edellyttävät yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Vastuuta ei siis voida sälyttää yhden toimijan harteille, vaan taistelu ruokahävikkiä vastaan käydään yhdessä.

Nämä teemat ovat vain muutamia poimintoja asiantuntijapaneelin keskustelusta. Keskustelu antoi paitsi paljon uutta ajateltavaa, mutta myös potentiaalisia aiheita tutkimusta varten!

-Ulla-Maija

Huippututkimusta

Tällä viikolla on uutisoitu näyttävästi uudesta taloustieteen huippuyksiköstä, joka perustetaan kolmen helsinkiläisen yliopiston yhteyteen. Hyvä niin. Tieteelliseen tutkimukseen ei investoida koskaan liikaa. Yliopistojen perusrahoitus on vähentynyt nyt jo neljänä perättäisenä vuotena. Siksi on mukava lukea uutisia, jossa kerrotaan noin 15 … Lue loppuun