Tag Archives: Tampereen yliopisto

Vierailulla "Asiantuntemus ja arjen ympäristöpolitiikka"-kurssilla

Saimme kunnian olla vierailevina luennoitsijoina kurssilla ”Asiantuntemus ja arjen ympäristöpolitiikka” 27.9.2017. Kurssin teema vaihtuu vuosittain ja tänä syksynä teemaksi oli valittu ruoka. Ruokahävikkiaihe sopi siis kurssille erittäin hyvin. Mukavaa oli myös kuulla, että jotkut kurssin opiskelijoista olivat olleet jo kuuntelemassa aiheeseen liittyvää keskustelua aiemmin järjestetyssä asiantuntijapaneelissamme.

Ennen luentoa pyysimme opiskelijoita miettimään ruokahävikin tulevaisuutta oppimistehtävän avulla. Osaa opiskelijoista ohjeistettiin pohtimaan tilannetta, jossa ruokahävikin määrä on onnistuttu puolittamaan vuoteen 2030 mennessä. Osa opiskelijoista puolestaan mietti tilannetta, jossa ruokahävikin määrä oli kaksinkertaistunut. Opiskelijat saivat esittää omat tarinansa siitä, miten kyseiseen tilanteeseen on päädytty. Ennäkkotehtävässä nousi esiin mielenkiintoisia teemoja ja toimi hyvänä johdatuksena oman luentomme aiheeseen eli ruokahävikkiin.
Rakensimme luennon siten, että esittelimme aluksi tutkimusprojektiamme ja avasimme hieman ruokahävikkiin liittyviä lukuja aiempien tutkimusten pohjalta. Tämän jälkeen siirryimme käsittelemään erilaisia näkökulmia ruokahävikkiin, joihin olemme omassa tutkimusprojektissamme keskittyneet. Näiden näkökulmien suhdetta toisiinsa esittelimme allaolevan sipulimallin avulla, jonka keskiössä on ruokahävikkiä aktiivisesti vähentävä kuluttajakansalainen. Tämän jälkeen lähdimme ’kuorimaan sipulia’ näkökulma kerrallaan.
Ensiksi esittelimme ruokahävikkiin liittyviä sosiokulttuurisia kehyksiä. Vaikka ruokahävikistä puhutaan usein ympäristön näkökulmasta, on ruokahävikkikeskustelusta tunnistettavissa myös muita kehyksiä. Ympäristöllisten tekijöiden lisäksi ruokahävikki liitetään keskusteluissa muun muassa solidaarisuuteen ja tehokkuuteen. Monitoimijaverkostonäkökulma ruokahävikkiin puolestaan ottaa huomioon ruokaketjun eri toimijat alkutuotannosta kuluttajiin, jotka kaikki osaltaan vaikuttavat ruokahävikin kokonaismäärään. Verkostonäkökulma ruokahävikkiin tunnistaa myös monia ei-inhimillisiä ruokahävikkiin liittyviä toimijoita (esimerkiksi pakastin), joita ei välttämättä aina huomioida ruokahävikin lisääjinä/vähentäjinä. Kulutuskäytänteiden näkökulma taas nostaa huomion keskipisteeseen käytänteet, jotka ohjaavat kuluttajien toimintaa. Yksilön asenteiden sijaan keskitytään siis kollektiivisiin, rutinoituneisiin käytänteisiin, joista kuluttajien toiminta kumpuaa. Ruokahävikkiin ja sen vähentämiseen liittyy monia käytänteitä, joihin olemmekin aiemmassa tutkimuksessa jo paneutuneet (Närvänen, Mesiranta & Hukkanen 2016; 2013).
Luennon loppupuolella luennointivaihde vaihtui opiskelijoiden ryhmätyöskentelyyn. Opiskelijat miettivät asioita, jotka ruokahävikin vähentämisessä on vaikeita ja mitkä helppoja. Tämän jälkeen pohdittiin keinoja, joiden avulla vaikeista asioista voitaisiin saada helppoja. Ryhmätehtävä oli hyvää vastapainoa ennakkotehtävän laajalle, tulevaisuuteen orientoituneelle näkökulmalle ja saimme opiskelijoilta erittäin hyviä kommentteja liittyen siihen, millaisin konkreettisin arkeen liittyvin keinoin ruokahävikkiä olisi mahdollista vähentää.
Ulla-Maija, Malla, Nina ja Elina
Kiitoksia kutsusta luennolle! Luennon pitäminen ja opiskelijoiden kommenttien kuuleminen oli erittäin virkistävää.

–Ulla-Maija

Asiantuntijapaneelin teemoja

Taistelu hävikkiä vastaan -paneelin (14.9.) keskustelussa käsiteltiin monia tärkeitä ja mielenkiintoisia teemoja liittyen ruokahävikkiin ja sen vähentämiseen. Tämä postaus avaa näistä teemoista muutamia.


Kukkakaalitalkoita, sinkkubanaaneja ja trendikkäitä ravintoloita 
Keskustelussa nousi esiin myös meidänkin tutkimuksessa keskiöön nostettu positiivinen näkökulma ruokahävikin vähentämiseen. Paneelissa esiteltiin monenlaisia tähän liittyviä ilmiöitä. SOK:n vastuullisuusjohtaja Lea Rankinen ja väitöskirjatutkija Lotta Alhonnoro kertoivat viime aikaisesta kampanjasta ”kukkakaalitalkoot”. Kampanja lähti liikkeelle siitä, että kukkakaalit kypsyivät huonon satokauden vuoksi samaan aikaan ja maanviljelijät aikoivat jättää osan sadosta korjaamatta, koska mikään jälleenmyyjä ei ostaisi niin paljon kukkakaalia kerralla. Tämä synnytti kuluttajien ja muiden toimijoiden yhteisen some-kampanjan, jossa jaettiin vinkkejä kukkakaalien hyödyntämiseksi. Kukkakaalitalkoihin osallistuttiin siis paitsi ruokahävikin vähentämisen, myös yhteisöllisyyden ja hyvän tekemisen vuoksi.

Yksi keino muuttaa ruokahävikkiin liittyvää negatiivista kaikua on korostaa positiivisia puolia esimerkiksi uusien nimien avulla. Sillä, että tertuista revityt yksittäiset banaanit nimetään sinkkubanaaneiksi ja käyrät kurkut tuodaan kauppoihin ”sympaattisina käyrinä kurkkuina”, saattaa olla suurikin vaikutus siihen, kuinka tällaisiin tuotteisiin suhtaudutaan. Johanna Kohvakan Waste to Taste -hankkeen perustamassa hävikkiruokaravintola Loopissa puolestaan kauppojen ylijäämäruoasta tehdään herkullista ja esteettistä. Kohvakka sanoikin, etteivät asiakkaat aina pysty ymmärtämään, miten jokin niin kauniin näköinen ja hyvänmakuinen voi olla hävikkiä jollekin toiselle.

Haastoimmekin asiantuntijapaneeliin osallistujat miettämään, onko ruokahävikin vähentäminen trendikästä. Osallistujien mielestä oli hienoa, että ruokahävikkiin on löytynyt uusia, trendikkäitä tulokulmia. Yhteinen konsensus paneelissa oli kuitenkin se, että optimaalisimmassa tilanteessa ruokahävikin vähentäminen olisi osa kuluttajien arkea eikä vain ohimenevä villitys  Lea Rankisen sanoin: ”Toivon, että ruokahävikin vähentämisestä tulisi trendin sijaan pysyvä käytäntö”.

Ruokahävikki ja erilaiset kuluttajat
Harri Helin esitteli asiantuntijapaneelissa Ekokumppanien toteuttamaa ruokahävikkikampanjaa päiväkodeissa. Samoin Lea Rankinen kertoi yläkoulujen kotitaloustunneilla toteutetuista hävikkibattleista, joissa oppilaat loihtivat herkkuruokaa S-ryhmän kaupoista saaduista lahjoituksista. Harri Helin nosti keskustelussa esiin, että ruokahävikistä kertominen voi olla lasten ja nuorten kohdalla myös haastavaa. Jos korostetaan, että ruoan pois heittäminen on erittäin huono asia, saattaa olla, etteivät kaikki lapset uskalla ottaa ruokaa kunnolla. Tämä puolestaan johtaa siihen, että lapset ovat nälkäisiä ja lautashävikki siirtyy tarjoiluhävikkiin, koska ruokaa kuitenkin valmistetaan tietyn mallin mukaan.

Kampanjoiden toteuttaminen päiväkodeissa ja kouluissa herätteli ajattelemaan, kuinka tärkeää ruokahävikin esiintuominen onkaan jo varhaisessa vaiheessa. Päiväkoti- ja kouluikäiset lapset ja nuoret ovat tulevaisuuden kuluttajia, joiden suhtautumisella ruokahävikkiin on äärimmäisen suuri vaikutus tulevaisuuden hävikkitilanteeseen.

YK:n ja EU:n asettamat tavoitteet
Sekä YK:n kestävän kehityksen tavoitteet että EU:n kestävän kehityksen strategia pitävät sisällään tavoitteen puolittaa ruokahävikin määrä vuoteen 2030 mennessä. Suomessa ei ole toistaisesti asetettu omia määrällisiä tavoitteita ruokahävikin vähentämisen suhteen, vaikka ruokahävikkiä onkin käsitelty useamman kerran myös eduskunnassa. Juha-Matti Katajajuuri nosti kuitenkin esiin, että esimerkiksi EU:n asettamat tavoitteet sitovat myös Suomea EU:n jäsenvaltiona. Ruokahävikin vähentäminen ei ole siis vain ihailtava suunnitelma, vaan ruokahävikin on oikeasti pienennyttävä, jotta tavoitteet saavutetaan.

Kun keskusteltiin siitä, kuinka tavoitteet saadaan toteutumaan ja ruokahävikki todella pienenemään, keskustelussa korostui yhteistyön merkitys. Uudet, innovatiiviset ratkaisut ruokahävikin vähentämiseksi lähes poikkeuksetta edellyttävät yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Vastuuta ei siis voida sälyttää yhden toimijan harteille, vaan taistelu ruokahävikkiä vastaan käydään yhdessä.

Nämä teemat ovat vain muutamia poimintoja asiantuntijapaneelin keskustelusta. Keskustelu antoi paitsi paljon uutta ajateltavaa, mutta myös potentiaalisia aiheita tutkimusta varten!

-Ulla-Maija

Huippututkimusta

Tällä viikolla on uutisoitu näyttävästi uudesta taloustieteen huippuyksiköstä, joka perustetaan kolmen helsinkiläisen yliopiston yhteyteen. Hyvä niin. Tieteelliseen tutkimukseen ei investoida koskaan liikaa. Yliopistojen perusrahoitus on vähentynyt nyt jo neljänä perättäisenä vuotena. Siksi on mukava lukea uutisia, jossa kerrotaan noin 15 … Lue loppuun

Taistelu ruokahävikkiä vastaan -seminaari 14.9.2017 – asiantuntijapanelistien esittely

Järjestimme viime viikolla 14.9. ”Taistelu ruokahävikkiä vastaan” -seminaarin Tampereen yliopistolla. Seminaarissa asiantuntijoista koottu paneeli ja yleisö keskustelivat ruokahävikistä ja sen vähentämisestä. Olimme kutsuneet paneeliin asiantuntijoita eri aloilta ja iloksemme saimme kokoon erittäin vakuuttavan asiantuntijapaneelin. Paneeliin osallistui yhteensä seitsemän asiantuntijaa: Lotta Alhonnoro, Harri Helin, Juha-Matti Katajajuuri, Johanna Kohvakka, Sara Korhonen, Marja Kuuteri sekä Lea Rankinen. Tässä blogi-postauksessa esittelemme seminaarin asiantuntijapaneelin ja miten asiantuntijat liittyvät taisteluun ruokahävikkiä vastaan.

Seminaari käynnistyi asiaankuuluvalla tavalla. Osallistujille oli tarjolla hävikkiherkkuja, jotka saimme K-Supermarket Länsiportista. ”Pelasta pulla” -operaatio onnistui täydellisesti, sillä seminaarin päätteeksi jäljellä oli ainoastaan puolikas berliininmunkki (ja sekin katosi nopeasti paneelin järjestäjien suihin).

Yön yli levänneet leivonnaiset katosivat nopeasti kahvipöydästä

Asiantuntijapaneelin tutkijakaartia edustivat väitöskirjatutkija Lotta Alhonnoro Vaasan yliopistosta ja erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri Luonnonvarakeskuksesta. Lotta Alhonnoro tarkastelee väitöskirjassaan ruokahävikkiä käytänteiden näkökulmasta. Alhonnoro keskittyy tutkimuksessaan erityisesti leipomotuotteiden matkaan ruoasta hävikiksi. Juha-Matti Katajajuuri puolestaan tutkii ruokahävikkiä LUKEssa ja on tutkimuksissaan syventynyt kestävään, vastuulliseen ja resurssitehokkaaseen ruoan tuotantoon ja kulutukseen sekä ruokajärjestelmän kiertotalouteen ja hävikkiin. Katajajuuri kollegoineen on julkaissut tutkimuksia muun muassa ruokahävikin konkreettisista tasoista Suomessa.
Yksi paneeliin osallistuvista asiantuntijoista oli Nordic Business Reportinkin listauksessa Pohjois-Euroopan 20 vastuullisimman johtajan joukkoon valittu SOK:n vastuullisuusjohtaja Lea Rankinen. SOK on viime aikoina ottanut eri tavoin kantaa ruokahävikkiin ja lanseerannut uusia tapoja vähentää hävikkiä esimerkiksi korotettujen ilta-alennusten avulla.

Käytännön toimia hävikin vähentämiseksi paneelissa esittelivät myös Pirkanmaan Marttojen toiminnanjohtaja Marja Kuuteri ja projektipäällikkö Harri Helin Ekokumppaneilta. Marttajärjestö on toiminut Suomessa jo 118 vuoden ajan ja antaa kotitalousneuvontaa edistääkseen kotien ja perheiden hyvinvointia sekä kotitalouden arvostamista. Marttojen verkkosivuilta löytyy paljon tietoa myös hävikin vähentämisestä. Pirkanmaalla toimiva Ekokumppanit Oy tarjoaa erilaisia palveluita, joilla edistetään kestävää kehitystä. Ruokahävikkiin liittyen Ekokumppanit on järjestänyt erilaisia kampanjoita, esimerkiksi avoimen puurotarjoilun viljamyllyn tarjoamista hävikkileseistä.

Asiantuntijat vasemmalta oikealle: Lea Rankinen, Marja Kuuteri, Sara Korhonen, Johanna Kohvakka, Juha-Matti Katajajuuri, Harri Helin ja Lotta Alhonnoro

Paneelissa uudenlaista liiketoiminnallista näkökulmaa hävikkiin toivat WeFood-projektikoordinaattori Sara Korhonen Kirkon Ulkomaanavusta sekä hankejohtaja Johanna Kohvakka From Waste To Taste-hankkeesta. Kirkon Ulkomaanavulla on parhaillaan käynnissä joukkorahoituskampanja Suomen ensimmäistä ruokahävikkikivijalkakauppaa varten. Vapaaehtoistyön pohjalta toimiva kauppa myisi muuten hävikkiin meneviä ruokatuotteita alennuksella ja tuotto ohjattaisiin kehitysyhteistyöhankkeisiin. Johanna Kohvakan edustama From Waste to Taste -kiertotaloushanke puolestaan taistelee ilmastonmuutosta ja ruokahävikkiä vastaan. Hanke on esimerkiksi perustanut viime vuonna Suomeen ensimmäisen hävikkiruokaravintolan, Ravintola Loopin. Hankkeen puitteissa on juuri alettu tehdä myös hävikkileivästä olutta. 
Seminaarissa nousi esiin ruokahävikin moniulotteinen luonne ja asiantuntijat toivat monenlaisia näkökulmia mukaan keskusteluun. Myös yleisöstä esitettiin kysymyksiä ja kommentteja. Seminaarissa keskusteltiin paljon siitä, mitä ruokahävikki todellisuudessa on, miten sitä voidaan vähentää ja esiteltiin myös monenlaisia konkreettisia tapoja ruokahävikin vähentämiseksi. Palaamme seuraavassa postauksessa paneelikeskustelun eri teemoihin, joiden käsittely ansaitsee ehdottomasti oman kirjoituksensa.
Lämpimästi vielä kiitoksia kaikille seminaariin osallistuneille – niin panelisteille kuin yleisöllekin!
– Ulla-Maija

Uuden yliopiston rakentaminen etenee

Tampere3 menee tänä syksynä harppauksin eteenpäin. Uutta yliopistoa varten keväällä perustetun korkeakoulusäätiön hallitus on ottanut ohjat käsiinsä. Päätösten valmistelun johtaminen on samalla järjestetty uudelleen. Operatiivisen johtoryhmän muodostavat projektijohtaja, rehtorit ja asiantuntijoina tutkimusryhmää johtava Tampereen yliopiston tutkimusvararehtori, koulutusryhmää johtava teknillisen yliopiston … Lue loppuun

Opiskelijavalinnoista

Hyvin sujuneen lukuvuoden kierrossa on päästy tärkeään vaiheeseen, jossa valitsemme uusia opiskelijoita. Tampereen yliopiston hakukohteet ovat jälleen suosiossaan maan parhaimmistoa. Myös Tampere3-kumppanimme, teknillinen yliopisto ja ammattikorkeakoulu pärjäsivät hienosti. Meillä on mistä valita. Vaikuttavien hakupainelukujen taakse kätkeytyy kuitenkin toinen todellisuus. Opetus- … Lue loppuun

Tutkimuksen avulla toivoa ympäristöllisiin ongelmiin

Wastebusters-tutkijat Ulla-Maija ja Malla osallistuivat viime viikolla järjestettyyn hopefulNESS 2017 -konferenssiin, joka järjestettiin tänä vuonna sopivasti Tampereen yliopistolla. NESS eli ”Nordic Environmental Social Science conference” on järjestetty joka toinen vuosi vuodesta 1993 lähtien. Konferenssi syntyi, kun pohjoismaalaiset yhteiskuntatieteilijät alkoivat olla yhä enemmän kiinnostuneita ympäristöön liittyvistä asioista ja näin syntyi tarve yhteiselle foorumille keskustella aiheesta. Jokaisella NESS-konferenssilla on oma teemansa, ja tänä vuonna teemana oli ”hopefulness” eli toivo.

Konferenssi oli jakautunut lukuisiin työryhmiin, joilla oli oma kattoteemansa. Me esitimme tutkimustamme työryhmässä ”promoting sustainable food consumption”. Esittelimme yhden tutkimuspaperimme, joka keskittyy ruokahävikin vähentämiseen ja sen viestimiseen. Esityksemme otsikkona oli ”Making the ugly beautiful: Analysing the aesthetics of food waste in social media”. Omassa työryhmässämme oli yhteensä viisi esitystä ja kaikille tutkimuspapereille oli asetettu oma opponentti/keskusteluttaja, joka avasi keskustelun haluamallaan tavalla esityksen jälkeen. Työryhmä päättyi yhteiseen keskusteluun siitä, kuinka kestävää ruoan kuluttamista voidaan edistää.
How to promote sustainable food consumption?
Oma esityksemme oli konferenssin ensimmäisenä päivänä tiistaina, joten loppuajan saimmekin nauttia muiden esityksistä eri työryhmissä. Kuulimme mielenkiintoisia presentaatioita muun muassa kiertotaloudesta, energiantuotannosta, kuluttaja-tuottajista ja ruoan tuotannosta. Kaikissa työryhmissä vallitsi ”tekemisen meininki” ja tutkijat kommentoivat toistensa töitä erittäin ahkerasti ja rakentavasti. Työryhmien lisäksi joka päivä oli myös kaikille osallistujille tarkoitettuja luentoja. Erityisen mielenkiintoisen luennon piti Josephine Mylan Manchesterin yliopiston Kestävän kulutuksen instituutista. Aiheesta kiinnostui myös Ylen uutistoimittaja, joka kirjoitti tutkijasta ja hänen luentonsa aiheesta artikkelin, joka on luettavissa täältä.
Pitkien päivien jälkeen konferensseissa järjestetään iltaisin erilaista ohjelmaa. NESSin ensimmäisenä päivänä iltatilaisuus järjestettiin museokeskus Vapriikissa, jossa sai myös kierrellä näyttelyissä ruokailun jälkeen. Me päätimme kiertää vaihtuvan näyttelyn ”Kielletty kaupunki” (suosittelemme muuten lämpimästi Vapriikkia kaikille Tampereella vieraileville). Toisena päivänä puolestaan konferenssiporukka hyppäsi Laukontorilta laivoihin kohti Viikinsaarta. Viikinsaaren ravintolassa oli tarjolla päätösillallinen ja ilta huipentui Pekko Käpin yhtyeen musiikkiesitykseen. Vaikka konferenssi järjestettiinkin Tampereella, myös me tamperelaiset saimme kokea hauskoja arjesta poikkeavia elämyksiä konffan ansiosta. Säiden puolesta kävi myös erittäin hyvä tuuri – konferenssin osallistujat saivat nimittäin nauttia auringonpaisteesta niin tiistai-iltana Vapriikissa kuin keskiviikkonakin Viikinsaaressa. Vasta virallisena konferenssin päätöspäivänä torstaina alkoi hieman sataa.
Malla ja Ulla-Maija Vapriikissa
Ulla-Maija, Malla ja Anna – kaikilla hymy herkässä mukavan konferenssipäivän jälkeen 

Kaiken kaikkiaan konferenssista jäi todella hyvä fiilis. Mukaan tarttui monta insipiroivaa ajatusta ja ideaa, ja saimme myös hyviä eväitä oman tutkimuksemme edistämiseen!

Ulla-Maija ja Malla

Tutkimuksen avulla toivoa ympäristöllisiin ongelmiin

Wastebusters-tutkijat Ulla-Maija ja Malla osallistuivat viime viikolla järjestettyyn hopefulNESS 2017 -konferenssiin, joka järjestettiin tänä vuonna sopivasti Tampereen yliopistolla. NESS eli ”Nordic Environmental Social Science conference” on järjestetty joka toinen vuosi vuodesta 1993 lähtien. Konferenssi syntyi, kun pohjoismaalaiset yhteiskuntatieteilijät alkoivat olla yhä enemmän kiinnostuneita ympäristöön liittyvistä asioista ja näin syntyi tarve yhteiselle foorumille keskustella aiheesta. Jokaisella NESS-konferenssilla on oma teemansa, ja tänä vuonna teemana oli ”hopefulness” eli toivo.

Konferenssi oli jakautunut lukuisiin työryhmiin, joilla oli oma kattoteemansa. Me esitimme tutkimustamme työryhmässä ”promoting sustainable food consumption”. Esittelimme yhden tutkimuspaperimme, joka keskittyy ruokahävikin vähentämiseen ja sen viestimiseen. Esityksemme otsikkona oli ”Making the ugly beautiful: Analysing the aesthetics of food waste in social media”. Omassa työryhmässämme oli yhteensä viisi esitystä ja kaikille tutkimuspapereille oli asetettu oma opponentti/keskusteluttaja, joka avasi keskustelun haluamallaan tavalla esityksen jälkeen. Työryhmä päättyi yhteiseen keskusteluun siitä, kuinka kestävää ruoan kuluttamista voidaan edistää.
How to promote sustainable food consumption?
Oma esityksemme oli konferenssin ensimmäisenä päivänä tiistaina, joten loppuajan saimmekin nauttia muiden esityksistä eri työryhmissä. Kuulimme mielenkiintoisia presentaatioita muun muassa kiertotaloudesta, energiantuotannosta, kuluttaja-tuottajista ja ruoan tuotannosta. Kaikissa työryhmissä vallitsi ”tekemisen meininki” ja tutkijat kommentoivat toistensa töitä erittäin ahkerasti ja rakentavasti. Työryhmien lisäksi joka päivä oli myös kaikille osallistujille tarkoitettuja luentoja. Erityisen mielenkiintoisen luennon piti Josephine Mylan Manchesterin yliopiston Kestävän kulutuksen instituutista. Aiheesta kiinnostui myös Ylen uutistoimittaja, joka kirjoitti tutkijasta ja hänen luentonsa aiheesta artikkelin, joka on luettavissa täältä.
Pitkien päivien jälkeen konferensseissa järjestetään iltaisin erilaista ohjelmaa. NESSin ensimmäisenä päivänä iltatilaisuus järjestettiin museokeskus Vapriikissa, jossa sai myös kierrellä näyttelyissä ruokailun jälkeen. Me päätimme kiertää vaihtuvan näyttelyn ”Kielletty kaupunki” (suosittelemme muuten lämpimästi Vapriikkia kaikille Tampereella vieraileville). Toisena päivänä puolestaan konferenssiporukka hyppäsi Laukontorilta laivoihin kohti Viikinsaarta. Viikinsaaren ravintolassa oli tarjolla päätösillallinen ja ilta huipentui Pekko Käpin yhtyeen musiikkiesitykseen. Vaikka konferenssi järjestettiinkin Tampereella, myös me tamperelaiset saimme kokea hauskoja arjesta poikkeavia elämyksiä konffan ansiosta. Säiden puolesta kävi myös erittäin hyvä tuuri – konferenssin osallistujat saivat nimittäin nauttia auringonpaisteesta niin tiistai-iltana Vapriikissa kuin keskiviikkonakin Viikinsaaressa. Vasta virallisena konferenssin päätöspäivänä torstaina alkoi hieman sataa.
Malla ja Ulla-Maija Vapriikissa
Ulla-Maija, Malla ja Anna – kaikilla hymy herkässä mukavan konferenssipäivän jälkeen 

Kaiken kaikkiaan konferenssista jäi todella hyvä fiilis. Mukaan tarttui monta insipiroivaa ajatusta ja ideaa, ja saimme myös hyviä eväitä oman tutkimuksemme edistämiseen!

Ulla-Maija ja Malla