Tag Archives: ruokahävikki

Wastebusters Finland – Kuluttajakansalaiset aktiivisina ruokahävikin vähentäjinä 2018-04-18 13:12:00

Näkökulmia ruokahävikkiin nousevan auringon maasta

Tutkin gradussani ”Ruokahävikin vähentämisen käytänteet japanilaisten arjessa – mobiilietnografinen tutkimus” japanilaisten kuluttajien ruokahävikkiin liittyvää arkea käytänteiden näkökulmasta. Aiemmin kotitalouksien ruokahävikkiä on tutkittu pääasiassa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Japanilaiset eroavat kuitenkin ajattelutavoiltaan ja tottumuksiltaan pitkälti länsimaista, joten henkilökohtaisen mielenkiintoni lisäksi he ovat myös tutkimuksellisesti mielenkiintoinen konteksti. Asuessani Japanissa kiinnitin esimerkiksi huomiota siihen, kuinka japanilaiset ovat taitavia käyttämään ruoista sellaisia osia, joita länsimaissa pidetään tavallisesti käyttökelvottomina. Esimerkiksi luista liotetaan makua keiton liemeen ja myös vihannesten kuoret voidaan paistaa ja syödä. Lisäksi supermarketeissa ei voinut olla huomaamatta, kuinka hedelmistä myydään vain täydellisiä yksilöitä, tosin korkeaan hintaan, ja voi vain kuvitella, mitä se tarkoittanee ruokahävikin kannalta.

Hyödynsin tutkimukseni aineistonkeruussa EthOS-nimistä mobiilisovellusta, ja tutkimusmenetelmässäni, jonka nimesin mobiilietnografiaksi, yhdistyvät päiväkirjamaisuus, liikkuminen usean paikan välillä sekä teknologia. Mobiilisovelluksen avulla annoin yhteensä 13:lle japanilaiselle osallistujalleni ruokahävikkiin liittyviä tehtäviä kuukauden ajan, jonka perusteella he julkaisivat tekstejä ja kuvia puhelimiensa avulla. Tehtävissä pyysin heitä esimerkiksi tutkimaan, löytyykö keittiön kaapeista päiväyksen ylittäneitä elintarvikkeita sekä pohtimaan, mikä rooli esimerkiksi perheellä tai japanilaisella kulttuurilla on heidän ruokahävikkiin liittyvissä tavoissaan.

Osallistujien mobiilinäkymä EthOSissa

Tutkimuksestani kävi ilmi, että osallistuneiden japanilaisten arjessa ei juurikaan syntynyt ruokahävikkiä, sillä heillä oli lukuisia eri tapoja vähentää ja estää sen syntymistä. Ruokahävikin tavat olivat sidoksissa muuhun ruokaan liittyvään arkeen, ja osallistujilla erityisesti suunnittelu ja ruokamäärien ennakointi kulkivat jatkuvasti arjessa mukana. Heillä oli esimerkiksi tapana ostaa ruoka-aineita vain suunnitelman mukaan ja pian käytettävä määrä: eräs osallistuja kertoi tavakseen ostaa ruokia maksimissaan kolme päivää etukäteen. Toinen puolestaan pohti, että ostaa varmaan liikaa, jos viikon ruokaostokset ylittävät 4000 jeniä (n. 30e). Osallistujilla oli tapana sekä käydä kaupassa että laittaa ruokaa usein, jopa päivittäin, ja vain sen verran, kuin todella tarvittiin. Osallistujat eivät juurikaan välittäneet päiväysmerkinnöistä, vaan heillä oli taitoa itse hajun ja maun perusteella arvioida, onko ruoka vielä syötävää.

#352336 Preview 
Mion (29v) päivän ruokaostokset: vain valmistettavaan ruokaan tarvittavat ainekset

Aineistostani nousi esiin myös mielenkiintoisia viittauksia japanilaiseen kulttuuriin. Osallistujilla oli tapana esimerkiksi pakastaa riisiä ja jopa keittää sitä suoraan annoksiksi pakkaseen, sillä sitä syödään päivittäin ja sitä tulee siten olla aina saatavilla. Osallistujat näkivät ruokahävikin kannalta tärkeinä myös Japanissa myytävät pienet pakkauskoot, sillä ne on helppo käyttää kerralla kokonaan, eikä siten jää turhia purkinpohjia pilaantumaan.                                                                                                                                            

       Riisiä Yuin (23v) pakastimessa valmiina annoskokoina

Oli myös mielenkiintoista huomata, kuinka osallistujat olivat luovia tähteiden käyttämisen suhteen ja kuinka japanilainen kulttuuri näkyi (tähteistä) valmistettavissa ruoissa. Siinä missä länsimaissa kenties tehtäisiin salaatti tai kastike ylijääneestä kanasta, kertoi eräs osallistuja paistavansa sen ympärille japanilaisen munakaskastikkeen, oyakodonin, mikä syödään riisin kanssa. Ylimääräisistä ja hieman nahistuneista kasviksista oli sen sijaan tyypillistä tehdä keitto.  

 

  Hinan (54v) valmistama chankonabemodoki-niminen japanilainen keitto/pataruoka

Japanilainen kulttuuri tuli myös esille suhtautumisessa ruokahävikkiin. Moni osallistujista kuvaili suhtautumistaan yksinkertaisesti ilmaisulla mottainai, mikä liittyy vahvasti japanilaiseen ajattelutapaan ja voidaan kääntää sanoilla ”Mitä haaskausta”. Vaikka osallistujat itse pyrkivät panostamaan vähäiseen ruokahävikkiin, olivat he hieman yllättäenkin huolissaan yleisestä japanilaisesta välinpitämättömyydestä ruokaa kohtaan, vaikka perinteisesti Japani nähdään ruokaa arvostavana kulttuurina.

Tutkimukseni toi ilmi, että kulttuurilla voi olla merkittävä rooli siinä, miten ruokahävikkiin suhtaudutaan, millä keinoilla sitä pyritään vähentämään ja mikä toisaalta tuottaa haasteita ruokahävikin kannalta. Tutkimukseni tuloksiin nojaten, jos kotitalouksien ruokahävikkiä halutaan vähentää ja auttaa kuluttajia toimimaan paremmin, on ymmärrettävä myös paikallista kulttuuria ja suhtautumista ruokaan. Tutkimukseni myös osoittaa, kuinka ruokahävikin vähentäminen liittyy kiinteästi muuhun ruokaan liittyvään arkeen aina suunnittelusta kaupassa käymiseen, ruoan valmistukseen, syömiseen ja ylimääräisen ruoan käsittelyyn.

On toki mahdollista, että tutkimusasetelma ja mobiilisovellus saivat osallistujat kiinnittämään enemmän huomiota ruokahävikkiinsä kuin tavallisesti. Eräs osallistuja totesikin, että pyrki keskittymään siihen tavallista enemmän ja ilokseen huomasi, että pystyy toimimaan niin, ettei ruokahävikkiä oikeastaan synny. Toisaalta mobiilisovellus täten myös kannusti osallistujia kehittämään toimintaansa ja toi heille onnistumisen elämyksiä. Ehdotankin tulosten pohjalta, että mobiilisovellus voi olla eräs keino tukea kuluttajia itse aktiivisesti parantamaan ruokahävikkiin liittyvää toimintaansa. Kannustamalla kuluttajia tulemaan aktiivisiksi ruokahävikin vähentäjiksi kuluttajat voivat kokea onnistuvansa ja olevansa vastuullisia, ja samalla myös ympäristö ja ruoantuotanto kiittävät.

– Noora Sirola

Huom. Osallistujien nimet muutettu.

 

Konferenssikuulumisia / Arvon luominen ruokahävikistä

Osallistuin Annan kanssa 30.11.-1.12.2017 New Delhissä, Intiassa, pidettyyn kansainväliseen konferenssiin (International Conference on Management Cases 2017, ICMC). Esittelimme tekemäämme tutkimuspaperia “Creating Value from Food Waste: Case ResQ Club. Tämän paperin kirjoittamiseen osallistuivat esittäjien lisäksi Wastebusters-tiimistä Nina sekä Aalto yliopiston Creative Sustainability -maisteriohjelmassa opiskeleva Suvi Turunen, joka käsitteli samaista aihetta kandidaatintutkielmassaan viime vuoden loppupuolella.
Greetings from New Delhi!

Paperissa kuvaamme ja analysoimme arvon luomista ruokahävikistä. Avaamme hyödyntämäämme kestävän kehityksen liiketoimintamalli -käsitettä eli sitä, miten yritys voi harjoittaa liiketoimintaa huomioiden taloudellisten tekijöiden lisäksi myös sosiaalisia ja ympäristöllisiä tekijöitä. Kestävän kehityksen liiketoimintamallien tutkimus on suhteellisen uusi, mutta yhä enemmän jalansijaa saava tutkimusalue. Esitämme paperissa, että aiempi kestäviä liiketoimintamalleja koskeva tutkimus on painottunut olemassa oleviin yrityksiin, jättäen vähemmälle huomiolle aloittavat yritykset, jotka toimintansa alusta asti pyrkivät huomioimaan taloudellisten tekijöiden lisäksi ympäristöllisiä ja sosiaalisia tekijöitä (ns. born sustainable -yritykset).
Upeita patsaita yliopistokampuksella.
Paikkaamme tätä aukkoa tutkimalla yhtä suomalaista yritystä, ResQ Clubia, joka osallistuu ‘maailmanparannustalkoisiin’ tarjoamalla palvelua (mobiilisovellusta), jonka kautta ravintolat (kahvilat yms.) voivat myydä kuluttajille ylijäämäannoksia alennettuun hintaan. Käyttämällä ResQ Clubin palvelua, kuluttajat voivat ‘maailman pelastamisen’ lisäksi esimerkiksi säästää aikaa ja vaivaa. Ravintolat voivat puolestaan ‘kääntää’ liiallisesta ruoan valmistuksesta aiheutuneet kustannukset extratuotoiksi. Ruoanvalmistus vaatii paljon resursseja kuten ruoka-aineita, vettä ja energiaa. Kun tuotettu ruoka heitetään pois, nämä resurssit menevät hukkaan. ResQ Clubin sovellus tähtää tällaisten tehottomuuksien vähentämiseen.


Pohdimme paperissa digitaalisen alustan mahdollisuutta toimia kestävän kehityksen liiketoimintamallina, tässä tapauksessa mahdollisuutena luoda arvoa ruokahävikistä. ResQ Clubin tapainen digitaalinen alusta mahdollistaa kysynnän ja tarjonnan yhteentörmäyttämisen. Alusta kykenee tuomaan yhteen useita eri toimijoita, jotka ovat halukkaita kantamaan kortensa kekoon sosiaalisen ongelman, tässä tapauksessa yhä lisääntyvän ruokahävikin, ratkaisemiseksi. Skaalautuva digitaalinen alusta tarjoaa myös mahdollisuuksia muuttaa massamarkkinoita kestävään suuntaan.

Tässä yhteydessä on kuitenkin huomioitava, ettei ResQ Clubin tapainen digitaalinen alusta (teknologisena ratkaisuna) pysty yksinään luomaan kestävää liiketoimintaa. Samantapaisia ruokahävikin vähentämiseen tähtääviä sovelluksia on kuitenkin syntynyt viime aikoina hyvin paljon. Näistä mainittakoon esimerkiksi hollantilainen NoFoodWaste -sovellus, joka yhdistää supermarketit ja kuluttajat, ja jonka avulla marketit voivat myydä tuotteitaan lähestyvää ‘Parasta ennen’ päivää silmälläpitäen. Olemme myös aiemmassa blogikirjoituksessamme käsitelleet ruokahävikkiin liittyviä sovelluksia kuten NeighbourFoodia ja Oliota. Nämä sovellukset yhdessä indikoivat mielestämme tällaisen teknologisen ratkaisun/digitaalisen alustan potentiaalia kestävän arvon luomiseen, jakamiseen ja ‘kaappaamiseen’.

Lopuksi on vielä huomioitava, että ResQ clubin tarjoama palvelu tähtää loppupään tuotannon tehostamiseen, etenkin kohtaan, jossa ylijäämäruokaa on (jo) tarjolla. Sellaisenaan palvelu ei välttämättä kannusta mukana olevia ravintoloita vähentämään syntyvää ruokahävikkiä. Maailmalla on olemassa sovelluksia, jotka kannustavat vähentämään ruokahävikkiä ennen kuin sitä syntyy. Tällaisia sovelluksia ovat esimerkiksi MintScraps (suunnattu ravintoloille) ja Winnow (suunnattu ammattikeittiöille). Tästä huolimatta ResQ Clubin palvelu ja muut vastaavat pyrkivät takaamaan sen, ettei ylijäämäruokaa kuljeteta kaatopaikoille – näin ne osaltaan (merkittävällä) panostavat yhteiskunnan kestävään kehitykseen ja hyvinvoivaan huomiseen.

Anna ja Malla konffaillallisella.

Hyvää joulua kaikille!


-Malla

Kodin ylijäämäruoat jakoon mobiilisovelluksen avulla


Suomalaiset heittävät roskiin itse valmistamaansa ruokaa 21 miljoonaa kiloa vuodessa (lähde: Luonnonvarakeskus ja Saasyoda.fi). Syitä tähän ovat esimerkiksi, että ruokaa valmistettiin alun perinkin liikaa tai että kuluttaja ei halua syödä samaa ruokaa useana päivänä peräkkäin. Kotona itse valmistetun ruoan heittäminen roskiin on erityisen problemaattista. Vaikkapa itse tehdyn pulled porkin valmistamiseenhan on käytetty raaka-aineen (liha) sisältämän hiilijalanjäljen lisäksi myös rutkasti energiaa, kun liha on hautunut tunteja uunissa tai liedellä. Tämän lisäksi ruoan hankkimiseen, tekemiseen ja sen suunnitteluun on käytetty aikaa ja rahaa. Toisaalta täysin syömäkelpoisen ruoan poisheittäminen on aina myös eettisesti arveluttavaa, jos ruoalla voisi täyttää biojäteastian sijaan jonkun vatsan.

Yksi ratkaisu tähän haasteeseen on kodin ylijäämäruoan jakaminen muille. Perinteisesti Suomessa juhlien jälkeen ystäviä tai tuttavia on kutsuttu rääppiäisiin syömään tarjoiluista ylijäänyttä ruokaa. Kuitenkin mahdollisuus tarjota ylijäämäruokaa laajemmalle piirille tai jopa täysin tuntemattomille on ollut vähäisempää ja lähinnä oman aktiivisuuden varassa. Nyt teknologia on tullut tässä(kin) apuun, kun meillä ja maailmalla on kehitetty mobiilisovelluksia, joiden kautta kuluttaja voi jakaa eteenpäin kodin ylijäämäruokaa – joko valmiita annoksia tai itselle tarpeettomia elintarvikkeita, kuten jauhoja, valmiskastikkeita tms.

NeighbourFood on Suomessa keväällä 2017 aloittanut mobiilisovellus, jonka avulla kuluttaja voi jakaa itse tekemäänsä ruokaa muille lähistöllä asuville. Yrityksen toinen perustaja Klaus Hannus kertoi meille, että NeighbourFoodin taustalla on vahva ideologia siitä, että on väärin heittää ruokaa pois, kun samaan aikaan kärsitään nälästä ja aliravitsemuksesta. Siksi suurin osa tuotoista ohjataan hyväntekeväisyyteen. Laittamalla ruoan jakoon sovelluksen kautta kuluttaja määrittelee summan, jonka ruoan noutaja maksaa ruoasta. Maksetusta summasta 70 prosenttia ohjataan Punaiselle Ristille ja loput kattamaan NeighbourFoodin kuluja. Ruoan jakaja ei siis saa itselleen taloudellista korvausta ruoan jakamisesta, mutta hyvän mielen hävikin vähentämisestä sekä tekemästään lahjoituksesta hyväntekeväisyyteen. Itse sovellus on ilmainen.
Lähes vastaavalla periaatteella toimii myös brittiläinen mobiilisovellus Olio, joka on toiminut vuodesta 2015 taistelussa ruokahävikkiä vastaan. NeighbourFoodista Olio eroaa kuitenkin mm. siinä, että ruoan jakaja voi ehdottaa tiettyä summaa maksettavaksi ruoasta hyväntekeväisyyteen, mutta ruoan ostaja voi halutessaan saada ruoan ilmaiseksi. Ruoan jakamisen lisäksi Olion kautta on mahdollista myös osallistua vapaaehtoistoimintaan, jolla autetaan kauppoja, leipomoita ja ravintoloita jakamaan ylijäämäruokaa Olion avulla. Olion mukaan jo yli 260 000 ihmistä 41 maassa on jakanut ruokaa sovelluksen kautta.
Muista siis kurkata myös kännykkääsi seuraavan kerran kun haluat vähentää ruokahävikkiä ja samalla tehdä hyvää!
-Nina

Vierailulla "Asiantuntemus ja arjen ympäristöpolitiikka"-kurssilla

Saimme kunnian olla vierailevina luennoitsijoina kurssilla ”Asiantuntemus ja arjen ympäristöpolitiikka” 27.9.2017. Kurssin teema vaihtuu vuosittain ja tänä syksynä teemaksi oli valittu ruoka. Ruokahävikkiaihe sopi siis kurssille erittäin hyvin. Mukavaa oli myös kuulla, että jotkut kurssin opiskelijoista olivat olleet jo kuuntelemassa aiheeseen liittyvää keskustelua aiemmin järjestetyssä asiantuntijapaneelissamme.

Ennen luentoa pyysimme opiskelijoita miettimään ruokahävikin tulevaisuutta oppimistehtävän avulla. Osaa opiskelijoista ohjeistettiin pohtimaan tilannetta, jossa ruokahävikin määrä on onnistuttu puolittamaan vuoteen 2030 mennessä. Osa opiskelijoista puolestaan mietti tilannetta, jossa ruokahävikin määrä oli kaksinkertaistunut. Opiskelijat saivat esittää omat tarinansa siitä, miten kyseiseen tilanteeseen on päädytty. Ennäkkotehtävässä nousi esiin mielenkiintoisia teemoja ja toimi hyvänä johdatuksena oman luentomme aiheeseen eli ruokahävikkiin.
Rakensimme luennon siten, että esittelimme aluksi tutkimusprojektiamme ja avasimme hieman ruokahävikkiin liittyviä lukuja aiempien tutkimusten pohjalta. Tämän jälkeen siirryimme käsittelemään erilaisia näkökulmia ruokahävikkiin, joihin olemme omassa tutkimusprojektissamme keskittyneet. Näiden näkökulmien suhdetta toisiinsa esittelimme allaolevan sipulimallin avulla, jonka keskiössä on ruokahävikkiä aktiivisesti vähentävä kuluttajakansalainen. Tämän jälkeen lähdimme ’kuorimaan sipulia’ näkökulma kerrallaan.
Ensiksi esittelimme ruokahävikkiin liittyviä sosiokulttuurisia kehyksiä. Vaikka ruokahävikistä puhutaan usein ympäristön näkökulmasta, on ruokahävikkikeskustelusta tunnistettavissa myös muita kehyksiä. Ympäristöllisten tekijöiden lisäksi ruokahävikki liitetään keskusteluissa muun muassa solidaarisuuteen ja tehokkuuteen. Monitoimijaverkostonäkökulma ruokahävikkiin puolestaan ottaa huomioon ruokaketjun eri toimijat alkutuotannosta kuluttajiin, jotka kaikki osaltaan vaikuttavat ruokahävikin kokonaismäärään. Verkostonäkökulma ruokahävikkiin tunnistaa myös monia ei-inhimillisiä ruokahävikkiin liittyviä toimijoita (esimerkiksi pakastin), joita ei välttämättä aina huomioida ruokahävikin lisääjinä/vähentäjinä. Kulutuskäytänteiden näkökulma taas nostaa huomion keskipisteeseen käytänteet, jotka ohjaavat kuluttajien toimintaa. Yksilön asenteiden sijaan keskitytään siis kollektiivisiin, rutinoituneisiin käytänteisiin, joista kuluttajien toiminta kumpuaa. Ruokahävikkiin ja sen vähentämiseen liittyy monia käytänteitä, joihin olemmekin aiemmassa tutkimuksessa jo paneutuneet (Närvänen, Mesiranta & Hukkanen 2016; 2013).
Luennon loppupuolella luennointivaihde vaihtui opiskelijoiden ryhmätyöskentelyyn. Opiskelijat miettivät asioita, jotka ruokahävikin vähentämisessä on vaikeita ja mitkä helppoja. Tämän jälkeen pohdittiin keinoja, joiden avulla vaikeista asioista voitaisiin saada helppoja. Ryhmätehtävä oli hyvää vastapainoa ennakkotehtävän laajalle, tulevaisuuteen orientoituneelle näkökulmalle ja saimme opiskelijoilta erittäin hyviä kommentteja liittyen siihen, millaisin konkreettisin arkeen liittyvin keinoin ruokahävikkiä olisi mahdollista vähentää.
Ulla-Maija, Malla, Nina ja Elina
Kiitoksia kutsusta luennolle! Luennon pitäminen ja opiskelijoiden kommenttien kuuleminen oli erittäin virkistävää.

–Ulla-Maija

Asiantuntijapaneelin teemoja

Taistelu hävikkiä vastaan -paneelin (14.9.) keskustelussa käsiteltiin monia tärkeitä ja mielenkiintoisia teemoja liittyen ruokahävikkiin ja sen vähentämiseen. Tämä postaus avaa näistä teemoista muutamia.


Kukkakaalitalkoita, sinkkubanaaneja ja trendikkäitä ravintoloita 
Keskustelussa nousi esiin myös meidänkin tutkimuksessa keskiöön nostettu positiivinen näkökulma ruokahävikin vähentämiseen. Paneelissa esiteltiin monenlaisia tähän liittyviä ilmiöitä. SOK:n vastuullisuusjohtaja Lea Rankinen ja väitöskirjatutkija Lotta Alhonnoro kertoivat viime aikaisesta kampanjasta ”kukkakaalitalkoot”. Kampanja lähti liikkeelle siitä, että kukkakaalit kypsyivät huonon satokauden vuoksi samaan aikaan ja maanviljelijät aikoivat jättää osan sadosta korjaamatta, koska mikään jälleenmyyjä ei ostaisi niin paljon kukkakaalia kerralla. Tämä synnytti kuluttajien ja muiden toimijoiden yhteisen some-kampanjan, jossa jaettiin vinkkejä kukkakaalien hyödyntämiseksi. Kukkakaalitalkoihin osallistuttiin siis paitsi ruokahävikin vähentämisen, myös yhteisöllisyyden ja hyvän tekemisen vuoksi.

Yksi keino muuttaa ruokahävikkiin liittyvää negatiivista kaikua on korostaa positiivisia puolia esimerkiksi uusien nimien avulla. Sillä, että tertuista revityt yksittäiset banaanit nimetään sinkkubanaaneiksi ja käyrät kurkut tuodaan kauppoihin ”sympaattisina käyrinä kurkkuina”, saattaa olla suurikin vaikutus siihen, kuinka tällaisiin tuotteisiin suhtaudutaan. Johanna Kohvakan Waste to Taste -hankkeen perustamassa hävikkiruokaravintola Loopissa puolestaan kauppojen ylijäämäruoasta tehdään herkullista ja esteettistä. Kohvakka sanoikin, etteivät asiakkaat aina pysty ymmärtämään, miten jokin niin kauniin näköinen ja hyvänmakuinen voi olla hävikkiä jollekin toiselle.

Haastoimmekin asiantuntijapaneeliin osallistujat miettämään, onko ruokahävikin vähentäminen trendikästä. Osallistujien mielestä oli hienoa, että ruokahävikkiin on löytynyt uusia, trendikkäitä tulokulmia. Yhteinen konsensus paneelissa oli kuitenkin se, että optimaalisimmassa tilanteessa ruokahävikin vähentäminen olisi osa kuluttajien arkea eikä vain ohimenevä villitys  Lea Rankisen sanoin: ”Toivon, että ruokahävikin vähentämisestä tulisi trendin sijaan pysyvä käytäntö”.

Ruokahävikki ja erilaiset kuluttajat
Harri Helin esitteli asiantuntijapaneelissa Ekokumppanien toteuttamaa ruokahävikkikampanjaa päiväkodeissa. Samoin Lea Rankinen kertoi yläkoulujen kotitaloustunneilla toteutetuista hävikkibattleista, joissa oppilaat loihtivat herkkuruokaa S-ryhmän kaupoista saaduista lahjoituksista. Harri Helin nosti keskustelussa esiin, että ruokahävikistä kertominen voi olla lasten ja nuorten kohdalla myös haastavaa. Jos korostetaan, että ruoan pois heittäminen on erittäin huono asia, saattaa olla, etteivät kaikki lapset uskalla ottaa ruokaa kunnolla. Tämä puolestaan johtaa siihen, että lapset ovat nälkäisiä ja lautashävikki siirtyy tarjoiluhävikkiin, koska ruokaa kuitenkin valmistetaan tietyn mallin mukaan.

Kampanjoiden toteuttaminen päiväkodeissa ja kouluissa herätteli ajattelemaan, kuinka tärkeää ruokahävikin esiintuominen onkaan jo varhaisessa vaiheessa. Päiväkoti- ja kouluikäiset lapset ja nuoret ovat tulevaisuuden kuluttajia, joiden suhtautumisella ruokahävikkiin on äärimmäisen suuri vaikutus tulevaisuuden hävikkitilanteeseen.

YK:n ja EU:n asettamat tavoitteet
Sekä YK:n kestävän kehityksen tavoitteet että EU:n kestävän kehityksen strategia pitävät sisällään tavoitteen puolittaa ruokahävikin määrä vuoteen 2030 mennessä. Suomessa ei ole toistaisesti asetettu omia määrällisiä tavoitteita ruokahävikin vähentämisen suhteen, vaikka ruokahävikkiä onkin käsitelty useamman kerran myös eduskunnassa. Juha-Matti Katajajuuri nosti kuitenkin esiin, että esimerkiksi EU:n asettamat tavoitteet sitovat myös Suomea EU:n jäsenvaltiona. Ruokahävikin vähentäminen ei ole siis vain ihailtava suunnitelma, vaan ruokahävikin on oikeasti pienennyttävä, jotta tavoitteet saavutetaan.

Kun keskusteltiin siitä, kuinka tavoitteet saadaan toteutumaan ja ruokahävikki todella pienenemään, keskustelussa korostui yhteistyön merkitys. Uudet, innovatiiviset ratkaisut ruokahävikin vähentämiseksi lähes poikkeuksetta edellyttävät yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Vastuuta ei siis voida sälyttää yhden toimijan harteille, vaan taistelu ruokahävikkiä vastaan käydään yhdessä.

Nämä teemat ovat vain muutamia poimintoja asiantuntijapaneelin keskustelusta. Keskustelu antoi paitsi paljon uutta ajateltavaa, mutta myös potentiaalisia aiheita tutkimusta varten!

-Ulla-Maija

Taistelu ruokahävikkiä vastaan -seminaari 14.9.2017 – asiantuntijapanelistien esittely

Järjestimme viime viikolla 14.9. ”Taistelu ruokahävikkiä vastaan” -seminaarin Tampereen yliopistolla. Seminaarissa asiantuntijoista koottu paneeli ja yleisö keskustelivat ruokahävikistä ja sen vähentämisestä. Olimme kutsuneet paneeliin asiantuntijoita eri aloilta ja iloksemme saimme kokoon erittäin vakuuttavan asiantuntijapaneelin. Paneeliin osallistui yhteensä seitsemän asiantuntijaa: Lotta Alhonnoro, Harri Helin, Juha-Matti Katajajuuri, Johanna Kohvakka, Sara Korhonen, Marja Kuuteri sekä Lea Rankinen. Tässä blogi-postauksessa esittelemme seminaarin asiantuntijapaneelin ja miten asiantuntijat liittyvät taisteluun ruokahävikkiä vastaan.

Seminaari käynnistyi asiaankuuluvalla tavalla. Osallistujille oli tarjolla hävikkiherkkuja, jotka saimme K-Supermarket Länsiportista. ”Pelasta pulla” -operaatio onnistui täydellisesti, sillä seminaarin päätteeksi jäljellä oli ainoastaan puolikas berliininmunkki (ja sekin katosi nopeasti paneelin järjestäjien suihin).

Yön yli levänneet leivonnaiset katosivat nopeasti kahvipöydästä

Asiantuntijapaneelin tutkijakaartia edustivat väitöskirjatutkija Lotta Alhonnoro Vaasan yliopistosta ja erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri Luonnonvarakeskuksesta. Lotta Alhonnoro tarkastelee väitöskirjassaan ruokahävikkiä käytänteiden näkökulmasta. Alhonnoro keskittyy tutkimuksessaan erityisesti leipomotuotteiden matkaan ruoasta hävikiksi. Juha-Matti Katajajuuri puolestaan tutkii ruokahävikkiä LUKEssa ja on tutkimuksissaan syventynyt kestävään, vastuulliseen ja resurssitehokkaaseen ruoan tuotantoon ja kulutukseen sekä ruokajärjestelmän kiertotalouteen ja hävikkiin. Katajajuuri kollegoineen on julkaissut tutkimuksia muun muassa ruokahävikin konkreettisista tasoista Suomessa.
Yksi paneeliin osallistuvista asiantuntijoista oli Nordic Business Reportinkin listauksessa Pohjois-Euroopan 20 vastuullisimman johtajan joukkoon valittu SOK:n vastuullisuusjohtaja Lea Rankinen. SOK on viime aikoina ottanut eri tavoin kantaa ruokahävikkiin ja lanseerannut uusia tapoja vähentää hävikkiä esimerkiksi korotettujen ilta-alennusten avulla.

Käytännön toimia hävikin vähentämiseksi paneelissa esittelivät myös Pirkanmaan Marttojen toiminnanjohtaja Marja Kuuteri ja projektipäällikkö Harri Helin Ekokumppaneilta. Marttajärjestö on toiminut Suomessa jo 118 vuoden ajan ja antaa kotitalousneuvontaa edistääkseen kotien ja perheiden hyvinvointia sekä kotitalouden arvostamista. Marttojen verkkosivuilta löytyy paljon tietoa myös hävikin vähentämisestä. Pirkanmaalla toimiva Ekokumppanit Oy tarjoaa erilaisia palveluita, joilla edistetään kestävää kehitystä. Ruokahävikkiin liittyen Ekokumppanit on järjestänyt erilaisia kampanjoita, esimerkiksi avoimen puurotarjoilun viljamyllyn tarjoamista hävikkileseistä.

Asiantuntijat vasemmalta oikealle: Lea Rankinen, Marja Kuuteri, Sara Korhonen, Johanna Kohvakka, Juha-Matti Katajajuuri, Harri Helin ja Lotta Alhonnoro

Paneelissa uudenlaista liiketoiminnallista näkökulmaa hävikkiin toivat WeFood-projektikoordinaattori Sara Korhonen Kirkon Ulkomaanavusta sekä hankejohtaja Johanna Kohvakka From Waste To Taste-hankkeesta. Kirkon Ulkomaanavulla on parhaillaan käynnissä joukkorahoituskampanja Suomen ensimmäistä ruokahävikkikivijalkakauppaa varten. Vapaaehtoistyön pohjalta toimiva kauppa myisi muuten hävikkiin meneviä ruokatuotteita alennuksella ja tuotto ohjattaisiin kehitysyhteistyöhankkeisiin. Johanna Kohvakan edustama From Waste to Taste -kiertotaloushanke puolestaan taistelee ilmastonmuutosta ja ruokahävikkiä vastaan. Hanke on esimerkiksi perustanut viime vuonna Suomeen ensimmäisen hävikkiruokaravintolan, Ravintola Loopin. Hankkeen puitteissa on juuri alettu tehdä myös hävikkileivästä olutta. 
Seminaarissa nousi esiin ruokahävikin moniulotteinen luonne ja asiantuntijat toivat monenlaisia näkökulmia mukaan keskusteluun. Myös yleisöstä esitettiin kysymyksiä ja kommentteja. Seminaarissa keskusteltiin paljon siitä, mitä ruokahävikki todellisuudessa on, miten sitä voidaan vähentää ja esiteltiin myös monenlaisia konkreettisia tapoja ruokahävikin vähentämiseksi. Palaamme seuraavassa postauksessa paneelikeskustelun eri teemoihin, joiden käsittely ansaitsee ehdottomasti oman kirjoituksensa.
Lämpimästi vielä kiitoksia kaikille seminaariin osallistuneille – niin panelisteille kuin yleisöllekin!
– Ulla-Maija

Koira hävikin vähentäjänä

Ruokahävikin vähentämisen keinoista yksi on tullut jo tämänkin projektin aikana useita kertoja vastaan aiheesta keskustellessa ja ansaitsee oman blogipostauksensa. Yhä useammalla suomalaisella perheellä ja kotitaloudella on nimittäin yksi tai useampikin nelijalkainen perheenjäsen, joka osallistuu usein mielellään hävikin vähentämistalkoisiin. Ruoantähteet, elintarvikepakkausten ruoanjämät ja ruoan laitossa yli jääneet raaka-aineet katoavat tehokkaasti kotitaloudessa asustavan koiran ansiosta.




Koirien määrä on Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen mukaan räjähdysmäisessä kasvussa ja jo 22 % kotitalouksista omistaa koiran, kun sama luku oli neljä vuotta sitten vielä 19% (Aamulehti: https://www.aamulehti.fi/kotimaa/koirien-maara-kasvaa-valtavaa-vauhtia-suomessa-yha-useammalla-on-jo-kaksi-koiraa-24043455/).


Koirat ovat valloittaneet suomalaisten sydämet ja niiden hyvinvointiin ollaan myös valmiita panostamaan rahallisesti aiempaa enemmän (Syrjälä, Kuismin, Kylkilahti ja Autio 2014). Kulutustutkijat ovat huomanneet, että lemmikki voi olla osa kuluttajan identiteettiä, joten ei olekaan ihme, että myös lemmikin hyvinvointi ja ravinto kiinnostaa sen omistajia hyvin paljon.


Koirien ruokinnassa on samankaltaisia ”trendidieettejä” ja tarkkaan säänneltyjä ruokavalioita kuin ihmisilläkin, puhumattakaan lisääntyneiden lemmikkien allergioiden aiheuttamista haasteista ruokintaan. Voi siis olla, että kovinkaan moni koiranomistaja ei ole suoraan valmis hyödyntämään koiraansa ruokahävikin vähentäjänä. Virallisesti ainoaa oikeaa ruokintatapaa ei ole vaan teollisesti valmistetut kuivaruuat, raakaruokinta ja kotiruoka ovat kaikki vaihtoehtoja koiran ravitsemiseen (Hankikoira.fi). Silti ruokintaan liittyy usein mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin ja koiran omistajaa ohjeistavat niin eläinlääkärit, kasvattajat, naapurit kuin harrastusyhteisötkin. Varsinkin koiran kasvuaikana ruokinnassa pitää olla erityisen tarkkana. Pelkistä ihmisten ravinnon tähteistä koostuvaa ruokavaliota ei koiralle suositella (Hankikoira.fi). Koirankin osalta ruokahävikkiin liittyy siis keskeinen terveysnäkökohta ja haaste, joka on ristiriidassa hävikin vähentämisen positiivisten ympäristövaikutusten kanssa.




Yksi näkökulma koiran rooliin hävikin vähentäjänä on myös koirien lajikehityksen näkökulma. Koira on vanhin ihmisen kesyttämä eläinlaji ja kesyyntymisen katsotaan tapahtuneen suurin piirtein samaan aikaan kuin ihminen alkoi viljellä maata ja rakentaa pysyvää asutusta. Jo tuolloin koirat toimivat hyödyllisinä jätteen vähentäjinä ihmisasumusten läheisyydessä. Koiran osalta evoluutio on suosinut niitä eläimiä, jotka ovat parhaiten pystyneet hyödyntämään jätteitä ravinnokseen. Täten koiran hampaisto ja ruuansulatuselimistö ovat kehittyneet tämän tyyppisen ravinnon hyväksikäyttöä varten. 


Riippumatta näistä näkökulmista, monet koirat varmasti pitävät ruoantähteiden syömistä mieluisana tehtävänä. Näin koirat ovat mukana arjen hävikin vähentämisen talkoissa yhdessä omistajiensa kanssa.

Syrjälä, H., Kuismin, A., Kylkilahti, E., & Autio, J. (2014). Aina Tassun parhaaks. Arvon kokeminen lemmikkikulutuksessa. Kulutustutkimus. Nyt, 8(1).

(Postauksen kuvat: Pixabay)


– Elina

Koira hävikin vähentäjänä

Ruokahävikin vähentämisen keinoista yksi on tullut jo tämänkin projektin aikana useita kertoja vastaan aiheesta keskustellessa ja ansaitsee oman blogipostauksensa. Yhä useammalla suomalaisella perheellä ja kotitaloudella on nimittäin yksi tai useampikin nelijalkainen perheenjäsen, joka osallistuu usein mielellään hävikin vähentämistalkoisiin. Ruoantähteet, elintarvikepakkausten ruoanjämät ja ruoan laitossa yli jääneet raaka-aineet katoavat tehokkaasti kotitaloudessa asustavan koiran ansiosta.




Koirien määrä on Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen mukaan räjähdysmäisessä kasvussa ja jo 22 % kotitalouksista omistaa koiran, kun sama luku oli neljä vuotta sitten vielä 19% (Aamulehti: https://www.aamulehti.fi/kotimaa/koirien-maara-kasvaa-valtavaa-vauhtia-suomessa-yha-useammalla-on-jo-kaksi-koiraa-24043455/).


Koirat ovat valloittaneet suomalaisten sydämet ja niiden hyvinvointiin ollaan myös valmiita panostamaan rahallisesti aiempaa enemmän (Syrjälä, Kuismin, Kylkilahti ja Autio 2014). Kulutustutkijat ovat huomanneet, että lemmikki voi olla osa kuluttajan identiteettiä, joten ei olekaan ihme, että myös lemmikin hyvinvointi ja ravinto kiinnostaa sen omistajia hyvin paljon.


Koirien ruokinnassa on samankaltaisia ”trendidieettejä” ja tarkkaan säänneltyjä ruokavalioita kuin ihmisilläkin, puhumattakaan lisääntyneiden lemmikkien allergioiden aiheuttamista haasteista ruokintaan. Voi siis olla, että kovinkaan moni koiranomistaja ei ole suoraan valmis hyödyntämään koiraansa ruokahävikin vähentäjänä. Virallisesti ainoaa oikeaa ruokintatapaa ei ole vaan teollisesti valmistetut kuivaruuat, raakaruokinta ja kotiruoka ovat kaikki vaihtoehtoja koiran ravitsemiseen (Hankikoira.fi). Silti ruokintaan liittyy usein mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin ja koiran omistajaa ohjeistavat niin eläinlääkärit, kasvattajat, naapurit kuin harrastusyhteisötkin. Varsinkin koiran kasvuaikana ruokinnassa pitää olla erityisen tarkkana. Pelkistä ihmisten ravinnon tähteistä koostuvaa ruokavaliota ei koiralle suositella (Hankikoira.fi). Koirankin osalta ruokahävikkiin liittyy siis keskeinen terveysnäkökohta ja haaste, joka on ristiriidassa hävikin vähentämisen positiivisten ympäristövaikutusten kanssa.




Yksi näkökulma koiran rooliin hävikin vähentäjänä on myös koirien lajikehityksen näkökulma. Koira on vanhin ihmisen kesyttämä eläinlaji ja kesyyntymisen katsotaan tapahtuneen suurin piirtein samaan aikaan kuin ihminen alkoi viljellä maata ja rakentaa pysyvää asutusta. Jo tuolloin koirat toimivat hyödyllisinä jätteen vähentäjinä ihmisasumusten läheisyydessä. Koiran osalta evoluutio on suosinut niitä eläimiä, jotka ovat parhaiten pystyneet hyödyntämään jätteitä ravinnokseen. Täten koiran hampaisto ja ruuansulatuselimistö ovat kehittyneet tämän tyyppisen ravinnon hyväksikäyttöä varten. 


Riippumatta näistä näkökulmista, monet koirat varmasti pitävät ruoantähteiden syömistä mieluisana tehtävänä. Näin koirat ovat mukana arjen hävikin vähentämisen talkoissa yhdessä omistajiensa kanssa.

Syrjälä, H., Kuismin, A., Kylkilahti, E., & Autio, J. (2014). Aina Tassun parhaaks. Arvon kokeminen lemmikkikulutuksessa. Kulutustutkimus. Nyt, 8(1).

(Postauksen kuvat: Pixabay)


– Elina

Kuluttajakansalainen aktiivisena ruokahävikin vähentäjänä

Wastebusters-tutkimusprojektimme nimi virallinen nimi on ’Examining consumer-citizers as active reducers of food waste: Practices, actor-networks, and discourses’. Pitkään nimeen sisältyy tuntemattomampia termejä, joita tulee hieman tarkemmin selittää, jotta niiden merkitys aukeaa. Tässä postauksessa keskitymme käsitteeseen ’consumer-citizen’, jonka vakiintunut suomenkielinen vastine on ’kuluttajakansalainen’.

Kuluttajakansalainen on käsitteenä suhteellisen uusi. Käsite tuo yhteen ihmisen roolin sekä kuluttajana että kansalaisena. Täten käsite liittää keskenään myös kuluttamisen ja yhteiskunnan, jotka nähdään usein toisistaan erillään olevina kokonaisuuksina niin julkisessa keskustelussa kuin tutkimuksessakin. Kuluttamisella ja yhteiskunnalla, samoin kuin kuluttajalla ja kansalaisella, on kuitenkin monia päällekkäisyyksiä ja kytköksiä, mistä syystä niiden tarkastelu toisistaan riippumattomina teemoina jättää huomiotta tärkeitä asioita. Muun muassa eettinen kuluttaminen, boikotointi ja vapaaehtoinen yksinkertaistaminen ovat esimerkkejä kuluttamisesta, joihin kytkeytyy kansalaisuuteen liittyviä tärkeitä elementtejä.

Kuluttajakansalaisten kuluttamista ohjaa altruistinen ajattelu ja halu vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Kuluttajakansalaisilla on keskeinen rooli kestävässä kuluttamisessa. Aiemmissa tutkimuksissa on huomattu, että kuluttajan asenteiden ja todellisen käyttäytymisen välillä on usein kuilu. Kuluttajilla on usein kestäviä kuluttamisen tapoja kohtaan hyvinkin positiivinen asenne, mutta tämä asenne ei heijastu kulutuskäyttäytymiseen. On esitetty, että kuluttajakansalaisten voimaannuttaminen tarjoaa keinon tämän kuilun poistamiseen.

Kuluttamista on pitkään kuvattu yksilön vapautena tehdä valintoja ja käyttää rahaansa haluamallaan tavalla. Kuluttamisen ja kuluttajan kohdalla on harvemmin puhuttu velvollisuuksista tai vastuista. Kansalaisilla puolestaan on kautta aikain ollut sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Käsite ’kuluttajakansalainen’ nostaakin esiin sekä erilaiset vapaudet että velvollisuudet kuluttamiseen liittyen. Koska kuluttajakansalaisilla on vapaus tehdä valintoja, on heillä myös velvollisuus kohdata valinnoista syntyvät seuraukset. Kuluttajan ja kansalaisen roolien ero on häilyvä, eikä niitä mielestämme ole tarkoituksenmukaista nähdä toistaan erillisinä kokonaisuuksina.

Kuluttajakansalainen pyrkii toiminnallaan täyttämään yhteiskunnallisia ja ympäristöllisiä velvollisuuksiaan, mutta samaan aikaan hänellä on vastuu omasta ja mahdollisesti myös perheen/lähipiirin hyvinvoinnista. Jokapäiväisessä elämässä erilaiset velvollisuudet saattavat olla ristiriidassa keskenään. Ruokaan ja sen pois heittämiseen liittyy olennaisesti erilaisia vastuita ja velvollisuuksia, jotka saattavat olla ajoittain ristiriidassa keskenään. Päivämäärän ylittänyt tuote voi vaikuttaa pienten lasten vanhemmista vaaralliselta, joten se heitetään pois esimerkiksi ruokamyrkytyksen pelossa. Ruoka saattaa myös joutua roskiin siitä syystä, että se ei yksinkertaisesti maistu hyvältä. Tutkittaessa ruokahävikkiä on siihen kytköksissä olevat teemat otettava laajassa mittakaavassa huomioon, jotta ongelmaan on mahdollista tarttua.

Pyrimme tutkimusprojektissamme etsimään ratkaisuja ruokahävikkiongelmaan syiden tai syyllistämisen sijaan. Kuluttajakansalaiset ovat tässä keskeisessä asemassa. Ruokahävikin ympärillä kuluttajakansalaisina voidaan pitää esimerkiksi ruokahävikkiä vastustavia ruokabloggaajia, innovatiivisia ruokahävikkiyrittäjiä, ruokahävikkivinkkejä jakavia kokkeja sekä ruokahävikin hallinnasta kiinnostuneita kuluttajia. Tutkimuksemme mielenkiinnon kohteena on se, millä tavoin kuluttajakansalaiset aktiivisesti vähentävät ruokahävikkiä tavallisessa arjessa. Tarkastelemme kuluttajakanlaisten toimia ja toimintaa erilaisten näkökulmien kautta. Näitä näkökulmia ovat kulutuskäytänteet, toimijaverkot ja diskurssit, joita avaamme tarkemmin myöhemmissä blogipäivityksissämme.

Lähteet ja lisälukemista:

Prothero, A., Dobscha, S., Freund, J., Kilbourne, W. E., Luchs, M. G., Ozanne, L. K., & Thøgersen, J. (2011). Sustainable consumption: Opportunities for consumer research and public policy. Journal of Public Policy & Marketing30(1), 31-38.

Trentmann, F. (2007). Citizenship and Consumption. Journal of Consumer Culture, 7(2), 147-158.

– Ulla-Maija

Kuluttajakansalainen aktiivisena ruokahävikin vähentäjänä

Wastebusters-tutkimusprojektimme nimi virallinen nimi on ’Examining consumer-citizers as active reducers of food waste: Practices, actor-networks, and discourses’. Pitkään nimeen sisältyy tuntemattomampia termejä, joita tulee hieman tarkemmin selittää, jotta niiden merkitys aukeaa. Tässä postauksessa keskitymme käsitteeseen ’consumer-citizen’, jonka vakiintunut suomenkielinen vastine on ’kuluttajakansalainen’.

Kuluttajakansalainen on käsitteenä suhteellisen uusi. Käsite tuo yhteen ihmisen roolin sekä kuluttajana että kansalaisena. Täten käsite liittää keskenään myös kuluttamisen ja yhteiskunnan, jotka nähdään usein toisistaan erillään olevina kokonaisuuksina niin julkisessa keskustelussa kuin tutkimuksessakin. Kuluttamisella ja yhteiskunnalla, samoin kuin kuluttajalla ja kansalaisella, on kuitenkin monia päällekkäisyyksiä ja kytköksiä, mistä syystä niiden tarkastelu toisistaan riippumattomina teemoina jättää huomiotta tärkeitä asioita. Muun muassa eettinen kuluttaminen, boikotointi ja vapaaehtoinen yksinkertaistaminen ovat esimerkkejä kuluttamisesta, joihin kytkeytyy kansalaisuuteen liittyviä tärkeitä elementtejä.

Kuluttajakansalaisten kuluttamista ohjaa altruistinen ajattelu ja halu vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Kuluttajakansalaisilla on keskeinen rooli kestävässä kuluttamisessa. Aiemmissa tutkimuksissa on huomattu, että kuluttajan asenteiden ja todellisen käyttäytymisen välillä on usein kuilu. Kuluttajilla on usein kestäviä kuluttamisen tapoja kohtaan hyvinkin positiivinen asenne, mutta tämä asenne ei heijastu kulutuskäyttäytymiseen. On esitetty, että kuluttajakansalaisten voimaannuttaminen tarjoaa keinon tämän kuilun poistamiseen.

Kuluttamista on pitkään kuvattu yksilön vapautena tehdä valintoja ja käyttää rahaansa haluamallaan tavalla. Kuluttamisen ja kuluttajan kohdalla on harvemmin puhuttu velvollisuuksista tai vastuista. Kansalaisilla puolestaan on kautta aikain ollut sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Käsite ’kuluttajakansalainen’ nostaakin esiin sekä erilaiset vapaudet että velvollisuudet kuluttamiseen liittyen. Koska kuluttajakansalaisilla on vapaus tehdä valintoja, on heillä myös velvollisuus kohdata valinnoista syntyvät seuraukset. Kuluttajan ja kansalaisen roolien ero on häilyvä, eikä niitä mielestämme ole tarkoituksenmukaista nähdä toistaan erillisinä kokonaisuuksina.

Kuluttajakansalainen pyrkii toiminnallaan täyttämään yhteiskunnallisia ja ympäristöllisiä velvollisuuksiaan, mutta samaan aikaan hänellä on vastuu omasta ja mahdollisesti myös perheen/lähipiirin hyvinvoinnista. Jokapäiväisessä elämässä erilaiset velvollisuudet saattavat olla ristiriidassa keskenään. Ruokaan ja sen pois heittämiseen liittyy olennaisesti erilaisia vastuita ja velvollisuuksia, jotka saattavat olla ajoittain ristiriidassa keskenään. Päivämäärän ylittänyt tuote voi vaikuttaa pienten lasten vanhemmista vaaralliselta, joten se heitetään pois esimerkiksi ruokamyrkytyksen pelossa. Ruoka saattaa myös joutua roskiin siitä syystä, että se ei yksinkertaisesti maistu hyvältä. Tutkittaessa ruokahävikkiä on siihen kytköksissä olevat teemat otettava laajassa mittakaavassa huomioon, jotta ongelmaan on mahdollista tarttua.

Pyrimme tutkimusprojektissamme etsimään ratkaisuja ruokahävikkiongelmaan syiden tai syyllistämisen sijaan. Kuluttajakansalaiset ovat tässä keskeisessä asemassa. Ruokahävikin ympärillä kuluttajakansalaisina voidaan pitää esimerkiksi ruokahävikkiä vastustavia ruokabloggaajia, innovatiivisia ruokahävikkiyrittäjiä, ruokahävikkivinkkejä jakavia kokkeja sekä ruokahävikin hallinnasta kiinnostuneita kuluttajia. Tutkimuksemme mielenkiinnon kohteena on se, millä tavoin kuluttajakansalaiset aktiivisesti vähentävät ruokahävikkiä tavallisessa arjessa. Tarkastelemme kuluttajakanlaisten toimia ja toimintaa erilaisten näkökulmien kautta. Näitä näkökulmia ovat kulutuskäytänteet, toimijaverkot ja diskurssit, joita avaamme tarkemmin myöhemmissä blogipäivityksissämme.

Lähteet ja lisälukemista:

Prothero, A., Dobscha, S., Freund, J., Kilbourne, W. E., Luchs, M. G., Ozanne, L. K., & Thøgersen, J. (2011). Sustainable consumption: Opportunities for consumer research and public policy. Journal of Public Policy & Marketing30(1), 31-38.

Trentmann, F. (2007). Citizenship and Consumption. Journal of Consumer Culture, 7(2), 147-158.

– Ulla-Maija