Tag Archives: ruokahävikki

Kuluttajakansalaisten eri roolit ruokahävikin vähentäjinä

Artikkelimme kuluttajakansalaisten rooleista ruokahävikin vähentämisessä on julkaistu Kulutustutkimus.Nyt-lehden teemanumerossa “Markets in Transition” (1–2/2018). Artikkelissa kuvailemme ja analysoimme kuluttajakansalaisten roolia aktiivisina ruokahävikin vähentäjinä. Esitämme, että ruokahävikin vähentäminen tarjoaa kuluttajakansalaisille mahdollisuuksia muuttaa kulutustottumuksiaan samoin kuin myös vaikuttaa toisiin pyrittäessä kohti kestävämpää kulutusyhteiskuntaa.

Artikkelissa analysoimme ensin kuluttajakansalaisuuteen liittyvää kirjallisuutta ja tunnistamme kolme keskeistä kuluttajakansalaisen roolia kestävässä kuluttamisessa: kuluttajakansalaiset päätöksentekijöinä, yhteisölliset kuluttajakansalaiset ja kuluttajakansalaiset muuutoksen aikaansaajina. Tämän jälkeen esitämme jokaiseen rooliin liittyvän kuvitteellisen kertomuksen, joiden avulla toivomme tuovamme ruokahävikkitutkimuksen ja kuluttajakansalaisten eri roolit lähemmäs lukijaa sekä tavoittavamme lukijan tunne- ja kokemusperäisesti. Kertomuksien kirjoittamisessa meitä inspiroi narratiivisen tutkimuksen (ennen kaikkea narratiivisen analyysin) traditio ja CAP (creative analytical processes) -etnografia.
Käsite kuluttajakansalainen viittaa siihen, että kuluttajan ja kansalaisen roolien yhteyksiä ja limittäisyyksiä korostetaan. Täten käsite purkaa perinteistä määritelmää yhtäältä kulutuskäyttäytymisestä nautinnonhaluisena, itsekeskeisenä, hyötyjen maksimointiin keskittyvänä toimintana ja toisaalta kansalaisuudesta yhteisen hyvän palvelemisena yksinomaan kansallisvaltion ja kansalaisyhteiskunnan piirissä. Sen sijaan painotetaan kuluttajuuden ja kansalaisuuden toisiaan täydentäviä ulottuvuuksia: esimerkiksi kansalaisen altruistisen ja moraalisen huolen ympäristöstä ei tarvitse rajoittua vain perinteiseen poliittiseen aktivismiin, vaan se voi ilmetä myös ympäristöystävällisten tuotteiden eettisessä kuluttamisessa. Kuluttaminen onkin vahvistunut poliittisen toiminnan alueena.

Tunnistamamme kuluttajakansalaisten roolit perustuvat aiempaan kirjallisuuteen kuluttajakansalaisuudesta ja kestävästä kuluttamisesta. Kertomusten kirjoittamisessa taas hyödynsimme viimeaikaisia ruokahävikkitutkimuksia kuluttajien ominaisuuksista ja käytännöistä.

Kuluttajakansalainen päätöksentekijänä tekee itsenäisesti kulutuspäätöksiä ja -valintoja, jotka ovat enemmän tai vähemmän kestäviä. Näin toimimalla kuluttajakansalainen päätöksentekijänä voi saada aikaan muutoksia kohti ekologisempaa elämistä mikrotasolla, esimerkiksi oman kotinsa ja arkensa piirissä. Toisaalta tällaista ymmärrystä kuluttajakansalaisen roolista on myös kyseenalaistettu. Vaikka meillä olisi vahva tavoite tai pyrkimys toimia ympäristöystävällisesti, tekomme eivät aina noudata tätä tavoitetta. Samoin keskittyminen mikrotasoon, eli kuluttajaan yksilönä, voi olla riittämätöntä ilmastonmuutokseen liittyvien haasteiden tehokkaassa ratkaisemisessa.

Mika – kestävämpien kulutuspäätöksien tekemistä ruokahävikin välttämiseksi

Mika ostaa paljon eineksiä, sillä hän ei ole tottunut ruoanlaittoon. Niiden ansiosta hän ei tuota kotonaan paljon ruokahävikkiä, hän huomaa iloisena. Mika on hintatietoinen kuluttaja – hän on oppinut säästäväisen elämäntavan vanhemmiltaan. Vähentääkseen ruokahävikkiä hän on nyt alkanut ostaa päiväyksen lähenemisen vuoksi alennettuja tuotteita. Tämä tekee hänet iloiseksi, sillä hän lyö kaksi kärpästä yhdellä iskulla: säästää rahaa ja vähentää ruokahävikkiä. Hän myös valitsee kaupassa “sinkkubanaaneja” ja “rumia” vihanneksia, jotka kuitenkin ovat täysin syömäkelpoisia. Hän kokee, että valitsemalla juuri nämä tuotteet ruokakaupan hyllyiltä hän auttaa kauppiasta ruokahävikkiongelmaan puuttumisessa. Viikko sitten Mikan aikuiset lapset kävivät hänen luonaan ja kertoivat hänelle uudesta sovelluksesta, jonka avulla voi ostaa ja noutaa ravintoloiden ylimääräisiä annoksia alennettuun hintaan. Mika on innokas kokeilemaan tätä palvelua, sillä se säästäisi hänet kokkaamisen vaivalta.

Yhteisöllinen kuluttajakansalainen puolestaan laajentaa ymmärrystä kuluttajasta vain “shoppailijana” siten, että huomioon otetaan myös kuluttamisen arkiset käytännöt ja rutiinit. Samalla fokus laajenee kaikkiin kuluttamisen vaiheisiin: hankkimiseen, käyttöön ja pois heittämiseen. Kulutuskäytäntöjen korostaminen tuo mukaan sosiaalisuuden, sillä käytännöt omaksutaan ja opitaan sosiaalisissa tilanteissa. Yksilölliset käytännöt voivat muuttua osallistumalla kestäviin käytäntöihin tietyissä sosiaalisissa konteksteissa (esimerkiksi hävikkiruoan kokkaaminen ruoanlaittokurssilla). Muutoksen tapahtuminen leviääkin yksilötasoa laajemmalle, kuten kotitalouksien, yhteisöjen ja sosiaalisia käytäntöjä jakavien ryhmien (esim. Marttojen) piiriin. Tälläkään tasolla muutokset eivät tosin yllä makrotasoon, kuten markkinajärjestelmiin tai poliittisiin linjauksiin.

Anne – ruokahävikin vähentämisen käytännöt osana arkea

Ruokahävikin määrä Annen kotona on vähäinen, sillä hän kiinnittää asiaan paljon huomiota. Ennen ruokakaupassa käyntiä Anne suunnittelee huolellisesti viikon ruokalistan. Ostoksia tehdessään hän ihmettelee, miksi kaupoissa pitää olla niin valtavat valikoimat elintarvikkeita ja miksi joidenkin hedelmien pitää olla tarjolla ympäri vuoden. Anne on hyvin luova laittaessaan ruokaa. Hän kehittelee uusia reseptejä ruoista, jotka ovat vanhentumassa, ja jakaa nämä reseptit ruoka-aiheisen bloginsa lukijoiden kanssa. Arvioidessaan ruoan syötävyyttä Anne käyttää aistejaan: hän haistaa ja maistaa ruokaa ennemmin kuin luottaa päiväysmerkintöihin. Hän syö usein lastensa lautaselle jättämää ruokaa ja antaa ruoantähteitä perheen koirille, jotka auttavat mielellään ruokahävikin vastaisessa taistelussa. Annen kiireisen elämäntavan vuoksi ruokahävikki on kuitenkin joskus väistämätöntä. Anne on keskustellut ruokahävikistä useasti ystäviensä ja tuttaviensa kanssa sekä antanut näille vinkkejä tähteiden käyttöön. Hän on myös osallistunut ruokahävikkiaiheisiin tapahtumiin ja haasteisiin sosiaalisessa mediassa.


Kuluttajakansalainen muutoksen aikaansaajana viittaa siihen, että kuluttajakansalaiset voivat pyrkiä muuttamaan oman käytöksensä lisäksi muiden käytöstä ja laajemminkin yhteiskuntaa esimerkiksi ekologisesti kestävämmäksi. Kuluttajakansalaiset arvioivat tällöin kriittisesti nykyistä yhteiskuntajärjestelmää ja ovat tietoisia siitä, että kaikkien toimijoiden, myös yritysten ja poliitikkojen, tulee tehdä muutoksia – vastuu ei ole yksin kuluttajien harteilla.

Teemu – kriittistä kommunikointia nykyisen ruokajärjestelmän sudenkuopista

Teemu on perustanut start up -yhtiön vaimonsa ja joidenkin läheisimpien ystäviensä kanssa. Yhtiön tavoitteena on hyödyntää ruokaa, joka muuten päätyisi jätteeksi esimerkiksi tekemällä olutta ylijäämäleivästä. Teemu on valmis irtisanoutumaan nykyisestä työstään heti kun start up -yritys on toimintakunnossa. Jotkut hänen ystävistään ovat dyykkaajia, ja välillä hän järjestää heidän kanssaan juhlia, joissa käytetään pääasiassa kauppojen roskiksista pelastettua ruokaa. Vaikka Teemu ymmärtää ja tukee dyykkausta, hänen mielestään vaaditaan radikaalimpia muutoksia nykyisen ruokajärjestelmän muuttamiseen. Vapaa-aikanaan Teemu on aktiivinen vapaaehtoistyöntekijä organisaatiossa, joka kerää ylijäämäruokaa supermarketeista, kahviloista sekä leipomoista ja välittää sitä tarvitseville. Hän myös tuottaa humoristisia Youtube-videoita ekologisesti kestävästä elämäntavasta vaimonsa kanssa. Nämä videot myös haastavat katsojan muuttamaan arkeaan kestävämmäksi. Teemu kutsuttiin hiljattain kertomaan ruokahävikkifestivaaleille ideoistaan eli vaihtoehtoisista ruokajärjestelmistä ja ruokahävikistä.


Artikkelissamme esittämä jäsennys kuluttajakansalaisten eri rooleista korostaa, että kuluttajat ovat kykeneviä saamaan aikaan muutoksia monilla eri tasoilla. Tämä näkökulma tarjoaa kontrastin moniin aiempiin ruokahävikkitutkimuksiin, joissa kuluttajan on esitetty sortuvan markkinoiden tarjoamiin tilaisuuksiin – kuluttaja on hahmotettu toisin sanottuna markkinoiden “uhrina”. Laajempi muutos kohti kestävää kehitystä vaatii, että huomiota kiinnitetään myös kuluttajiin kansalaisina, jolloin kestävä kuluttaminen on osa arkisia käytäntöjä. Tähän liittyy myös toisiin kuluttajiin vaikuttaminen, mikä korostaa yhteisöllisten kuluttajakansalaisten ja kuluttajakansalaisten muutoksen aikaansaajina tärkeyttä.

Artikkelillamme on myös tarjottavaa päättäjille. Vaikka viime vuosina on toteutettu useita kampanjoita ja aloitteita, joilla on pyritty lisäämään kuluttajien tietoisuutta ruokahävikistä, ongelmaan puuttuminen vaatii tehokkaampia ratkaisuja. Viimeaikainen tutkimus onkin suositellut eettisen kuluttamisen myönteisten ulottuvuuksien painottamista, kuluttajaroolin korostamista kansalaisuusroolin sijasta. Tämä tarkoittaa siirtymistä pois syyllistämisestä vetoamalla kansalaisten velvollisuuksiin – sen sijaan tulisi painottaa kuluttajien voimaannuttamista kestävän kuluttamisen avulla.

– Outi

Artikkelin viittaustiedot: Närvänen, E., Mesiranta, N., Mattila, M. (2018) “Roles of consumer-citizens in food waste reduction”, Kulutustutkimus.Nyt 12:1–2, 20–32.

Kuvat Pixabaysta.

Wastebusters Turun Ruoka- ja viinimessuilla

Wastebusters-tutkijat Elina Närvänen, Nina Mesiranta ja Malla Mattila kävivät esiintymässä Atria-lavalla Turun Ruoka- ja viinimessuilla lokakuun alussa. Aiheena oli ruokahävikin vähentäminen. Kerroimme  yleisölle mm. siitä, miksi ruokahävikistä puhutaan nykyään niin paljon, miten ruokahävikkiä voi kotona vähentää, millaisia taitoja ruokahävikin vähentämiseen liittyy sekä mistä saa vinkkejä ruokahävikin vähentämiseen.

Tutkijoiden osuuden lisäksi kokki Aki Wahlman kertoi mm. siitä, miten monesti kotitalouksissa roskiin päätyvät vihannesten ja juuresten naatit ja lehdet ovat huippuravintoloissa tärkeä raaka-aine. Niissä maku on voimakas, eikä niitä siksi kannata kotonakaan heittää roskiin, vaan hyödyntää ruoanlaitossa (esim. naatit yrttien tapaan mausteena). Aki myös näytti käytännössä, miten kukkakaalien lehdistä saa pikaisella tuunauksella herkullisen annoksen paistamalla ne rasvakeittimessä tai pannussa ja maustamalla yrtti- ja valkosipuliöljyllä.


Tietoa hävikistä ja hävikkikokkausta Atria-lavalla.

– Outi ja Nina

Tanssii potentiaalisen ruokahävikin kanssa: artikkelimme ajallisuuden järjestämisestä ruokahävikin vähentämisen käytännöissä julkaistu

Tutkimusprojektimme artikkeli on julkaistu Time & Society -lehdessä. Käsittelemme artikkelissa sitä, miten ruokahävikin vähentämisen käytännöt järjestävät ajallisuutta. Taustalla on ajatus siitä, että ajallisuuden järjestäminen tietyllä tavalla vaikuttaa ruokahävikin ontologiaan eli olemassaolon muotoihin. Jos kuluttaja esimerkiksi aikatauluttaa ja suunnittelee ostoksensa tarkkaan, voi olla, ettei ruokahävikkiä pääse syntymään lainkaan. Toisaalta taas esimerkiksi pakastaminen voi tehdä ruokahävikin ontologiasta häilyvää, kuten jos ajatellaan melkein unohdettua ruokaa pakasterasiassa jossain arkkupakastimen pohjalla. Näiden vaihtelevien ontologioiden tutkiminen puolestaan on tärkeää, sillä niiden ymmärtäminen voi auttaa ruokahävikin ehkäisyssä.

Läpi artikkelin lähestymme ruokahävikin vähentämistä inhimillisten ja ei-inhimillisten toimijoiden välisinä suhteina ja käytäntöinä. Emme toisin sanottuna keskity vain siihen, mitä ihmiset tekevät, vaan kiinnitämme huomiota myös siihen, miten esimerkiksi pakastimet, jääkaapit, raaka-aineet ja ruoan mikrobit ovat toiminnassa mukana. Tästä tulee myös käsite “toimijuuden tanssi” (dance of agency; Pickering 2017), johon otsikossakin viitataan. Toimijuuden tanssi viittaa siihen, että toimijuus jakautuu kaikkien niiden kesken, jotka osallistuvat tiettyyn (ruokaan) liittyvään käytäntöön. Toimijuuden nähdään muotoutuvan tämän tanssin aikana: inhimillisillä tai ei-inhimillisillä ei ole mitään valmiiksi määriteltyä, jähmeää ja pysyvää toimijuutta, vaan se muotoutuu tietyissä käytännöissä, tietyissä (hetkellisissä) moniaineksisissa kokoonpanoissa. Konkreettisesti toimijuuden tanssin voi nähdä ilmenevän esimerkiksi silloin, kun kuluttaja vanhentuneesta päiväyksestä huolimatta käyttää vaikkapa maitoa leivonnassa –  kuluttaja käyttää aistikokemuksiaan päätelläkseen, kykeneekö tanssipari vielä jatkamaan tanssia ja tanssin kesto voi pidentyä.
Tunnistimme artikkelissa neljä käytäntöjen kimppua, jotka järjestävät ajallisuutta ruokahävikin vähentämisessä: aikatauluttaminen, hetkellinen pysäyttäminen, venyttäminen ja tahdistaminen. Vastaavasti jokainen niistä tuotti potentiaalisen ruokahävikin eri tavalla. Aikatauluttamisessa ruokahävikki ei todellistunut, kuten esimerkiksi kuluttajien suunnitellessa ruokaostoksia. Hetkellisessä pysäyttämisessä ruokahävikki taas todellistui elvytettynä ruokana – esimerkiksi silloin, kun hävikkiuhanalainen ruoka pakastettiin ja myöhemmin “elvytettiin” sulattamalla käyttöä varten. Venyttäminen sai aikaan torjuttua ruokahävikkiä: kuluttajat saattoivat olla välittämättä päiväysmerkinnöistä ja luovasti soveltaa potentiaalisesta ruokahävikistä syömäkelpoista ruokaa. Tahdistaminen puolestaan tuotti harmonisoitua ruoka(hävikkiä), jolloin kuluttajat ostivat ja käyttivät ruokaa “oikeaan” aikaan (esim. sesonkivihannekset) ja hyödynsivät tähteitä kiireisen arjen apuna.

Artikkelin johtopäätöksenä esitämme, että ruokahävikin vähentämistä tutkittaessa on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota ajallisuuteen, hetkellisiin ajan vakauttamisiin ja käytäntöihin, joita ei usein välttämättä edes ajatella. Ruoan pilaantumisprosessit ovat arvaamattomia ja vaikeasti ennustettavia, mutta järjestämällä ajallisuutta eri tavoin on mahdollista puuttua potentiaalisen ruokahävikin muotoutumiseen ja siten vähentää hävikkiä.


Lähteet

Pickering A. 2017. ”The ontological turn: Taking different worlds seriously.” Social Analysis 61:2, 134–150.

Kuvat Pixabaysta.

Artikkelin viittaustiedot: Mattila, M., Mesiranta, N., Närvänen., E., Koskinen, O. & Sutinen, U. (2018). “Dances with potential food waste: Organising temporality in food waste reduction practices”, Time & Society.

https://doi.org/10.1177/0961463X18784123

– Outi

Artikkelimme ruokahävikkiin liittyvistä sosiaalisen median kampanjoista julkaistu

Tutkimusprojektimme sai hiljattain hyviä uutisia, kun varmistui, että artikkelimme ”Creativity, aesthetics and ethics of food waste in social media campaigns” on hyväksytty julkaistavaksi Journal of Cleaner Production -lehdessä.

Tuo artikkeli on 18.7.2018 asti vapaasti kaikkien luettavissa, sen jälkeen kokoteksti on saatavana vain lehden tilaajille. Artikkelin voit lukea täältä: https://authors.elsevier.com/a/1X7zM3QCo9R2RW

Artikkelissa tarkastelimme kolmea suomalaista sosiaalisen median kampanjaa ruokahävikkiin liittyen. Tutkimme, millaisia sosiokulttuurisia merkityksiä niissä luodaan ruokahävikin vähentämiselle. Tunnistimme kolme teemaa, joilla luodaan positiivisia merkityksiä: luovuus, estetiikka ja etiikka. Luovuus liittyy mm. uusien tähderuokareseptien luomiseen ja innovatiivisiin tapoihin käsitellä ja säilyttää ruokaa. Estetiikka puolestaan liittyy mm. siihen, miten kauniilla visuaalisilla keinoin tähteistä kokattua ruokaa esitetään sosiaalisessa mediassa tai aistien (maku- ja hajuaistit) käyttöön ruokahävikin yhteydessä. Kampanjoissa etiikka taas liittyi mm. ruoan arvostamiseen, lapsuuden perinteisiin tai vastuulliseen kuluttamiseen.

Artikkelin viittaustiedot:
Närvänen, E., Mesiranta, N., Sutinen, U. & Mattila, M. (2018).”Creativity, aesthetics and ethics of food waste in social media campaigns”, Journal of Cleaner Production. https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2018.05.202

– Nina

Esittelyssä Tristram Stuart ja Feedback-järjestö

Tässä juttusarjassa esittelemme kuluttajakansalaisia, joilla on ollut ruokahävikin vähentämisessä keskeinen rooli. Aiemmin juttusarjassa esittelyssä on ollut tanskalainen Selina Juul. Tässä jutussa esittelen Tristram Stuartin, joka voitti vuonna 2011 arvostetun, kansainvälisen Sophie-ympäristöpalkinnon työstään ruokahävikin vähentämisen parissa. 

Lähde: Wikipedia.org
Brittiläinen Tristram Stuart syntyi vuonna 1977 Sussexissa perheeseen, jossa vältettiin turhaa haaskausta. Tarina mm. kertoo, että Tristramin isoäiti nuhteli 10-vuotiasta Tristramia siitä, että hän heitti roskiin teepussin, jota oli käyttänyt vain kerran. Laajemman ruokahävikkiongelman Tristram tiedosti 15-vuotiaana. Hän kasvatti sikoja saadakseen taskurahaa ja keräsi ylijäämäruokaa läheisistä kouluista ja leipomoista sikojen ruoaksi. Tristram huomasi, että ylijäämäruoissa oli toistuvasti tiettyä, aurinkokuivatuilla tomaateilla maustettua luomuleipää. Kerran hän uskaltautui maistamaan tuota leipää, ja totesi, että se oli jopa parempaa kuin kaupassa myyty leipä. Hän oli siis saanut sioilleen lahjoituksena ruokaa, joka olisi vielä hyvin kelvannut myös ihmisten ruoaksi. Siitä lähtien Tristram onkin pyrkinyt elämään freeganismin periaatteiden mukaisesti.

Tristram alkoi ottaa selvää, miksi ruokaylijäämää syntyy ja miten ruokahävikki liittyy laajemmin modernin ruokajärjestelmän toimintaan. Selvitystensä pohjalta hän julkaisi vuonna 2009 kirjan “Waste: Uncovering the Global Food Scandal”, jossa hän tarkastelee paitsi globaalin ruokakriisin syitä myös ratkaisuja järjestelmän korjaamiseksi.


Vuonna 2009 Tristram järjesti ensimmäistä kertaa myös “Feeding the 5000” -tapahtuman Lontoossa Trafalgarin aukiolla. Näissä tapahtumissa ideana on tuoda ruokahävikkiongelmaa näkyväksi tarjoamalla ruokaa vähintään 5000 ihmiselle sellaisesta ruoasta, joka olisi muutoin joutunut roskiin. Sittemmin vastaavia tapahtumia on järjestetty ympäri maailmaa, mm. Pariisissa, New Yorkissa, Amsterdamissa ja Sydneyssä.


“Feeding the 5000” -tapahtumat ovat olleet myös Tristramin perustaman Feedback-hyväntekeväisyysjärjestön kulmakivi. Vaikka erilaisia kampanjoita on järjestetty jo vuodesta 2009 lähtien, virallisesti Feedback-järjestö perustettiin vuonna 2013. Nykyään Feedback-järjestöllä on useita erilaisia kampanjoita liittyen ruokahävikkiin sekä ruokajärjestelmän kehittämiseen:
  • Gleaning Network – auttaa keräämään pelloilta ja viljelyksiltä vihanneksia ja hedelmiä, jotka muutoin päätyisivät roskiin. Vihannekset ja hedelmät annetaan edelleen ruoka-apuna vähävaraisille. Kampanja koordinoi vapaaehtoisten kerääjien, maanviljelijöiden sekä ruoka-apujärjestöjen toimintaa. Kampanjan avulla Iso-Britanniassa on vuosina 2012-2016 kerätty 288 tonnia hedelmiä ja vihanneksia (vastaa noin 3 miljoonaa annosta), työllistäen yli 1500 vapaaehtoista.
  • The Pig Idea – pyrkii muuttamaan EU-lainsäädäntöä ja poistamaan kiellon ruokajätteen syöttämisestä sioille. Kampanja on mm. julkaissut raportteja, tutkimusta ja asiantuntijalausuntoja siitä, miten ruokajätetttä voitaisiin hyödyntää sikojen ruokinnassa ja millaisia ympäristövaikutuksia sillä olisi. Nykyään maailmassa kasvatetusta viljelyskasveista 36 % käytetään karjan ruokintaan, mutta vain 12 % maailmassa tuotetun ruoan kaloreista tulee eläinperäisistä tuotteista. Esimerkkinä on käytetty Japania, jossa ruokahävikistä jalostetaan valvotuissa olosuhteissa sikojen rehua. Vastaavaan järjestelmään siirtyminen EU-tasolla vähentäisi viljelysmaan tarvetta 20 prosentilla.
  • Tutkimukset ja selvitykset – Tristramin kirjan hengessä myös Feedback jatkaa tutkimus- ja selvitystyötä pyrkiessään tuomaan läpinäkyyttä nykyiseen ruokajärjestelmään. He ovat mm. tarkastelleet länsimaisten kauppojen epäreilua kaupankäyntiä kehitysmaiden viljelijöiden kanssa, vaatineet läpinäkyvyyttä ruokahävikkiraportointiin kaupan alalle sekä ajaneet poliittisia muutoksia, jotta ruokahävikki saataisiin puolitettua YK:n tavoitteen mukaisesti vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi he ajavat siirtymistä kiertotalouden mallin mukaiseen ruokajärjestelmään nykyisen lineaarisen järjestelmän sijaan.


Feedback-organisaation vaikuttavuusraporttiin vuodelta 2016 voit tutustua täällä.


Tristram on Feeback-järjestön lisäksi osallistunut ruokahävikkitalkoisiin perustamalla vuonna 2016 hävikkileivästä olutta tekevän Toast Ale-yrityksen. Yrityksen kaikki tuotot ohjataan Feedback-organisaatiolle, joten paitsi vähentämällä leivän hävikkiä, ostamalla Toast-olutta kuluttaja voi tukea Feedbackin toimintaa.


Tristramin ajatuksiin voit tutustua myös katsomalla hänen vuoden 2012 TED Talks-sarjan puheensa.


– Nina

Digitalisaatio kutsuu eri toimijoita mukaan hävikkitalkoisiin

Noin kolmannes kaikesta maailmassa ihmisravinnoksi tuotetusta ruoasta on arvioitu päätyvän roskiin eli ruokahävikiksi. YK on asettanut tavoitteeksi puolittaa kotitalouksien, kaupan ja ravintoloiden ruokahävikin vuoteen 2030 mennessä. Ruokahävikin vähentäminen on osoittautunut yrityksiä kiinnostavaksi kestävän kehityksen haasteeksi. Viime vuosien aikana markkinoille on alkanut syntyä ruokahävikkiin ja sen vähentämiseen keskittyvää liiketoimintaa. Hävikkiruoasta on esimerkiksi tehty uusia tuotteita, kuten… Read More »

The post Digitalisaatio kutsuu eri toimijoita mukaan hävikkitalkoisiin appeared first on Vaikuttaja.

Wastebusters Finland – Kuluttajakansalaiset aktiivisina ruokahävikin vähentäjinä 2018-04-18 13:12:00

Näkökulmia ruokahävikkiin nousevan auringon maasta

Tutkin gradussani ”Ruokahävikin vähentämisen käytänteet japanilaisten arjessa – mobiilietnografinen tutkimus” japanilaisten kuluttajien ruokahävikkiin liittyvää arkea käytänteiden näkökulmasta. Aiemmin kotitalouksien ruokahävikkiä on tutkittu pääasiassa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Japanilaiset eroavat kuitenkin ajattelutavoiltaan ja tottumuksiltaan pitkälti länsimaista, joten henkilökohtaisen mielenkiintoni lisäksi he ovat myös tutkimuksellisesti mielenkiintoinen konteksti. Asuessani Japanissa kiinnitin esimerkiksi huomiota siihen, kuinka japanilaiset ovat taitavia käyttämään ruoista sellaisia osia, joita länsimaissa pidetään tavallisesti käyttökelvottomina. Esimerkiksi luista liotetaan makua keiton liemeen ja myös vihannesten kuoret voidaan paistaa ja syödä. Lisäksi supermarketeissa ei voinut olla huomaamatta, kuinka hedelmistä myydään vain täydellisiä yksilöitä, tosin korkeaan hintaan, ja voi vain kuvitella, mitä se tarkoittanee ruokahävikin kannalta.

Hyödynsin tutkimukseni aineistonkeruussa EthOS-nimistä mobiilisovellusta, ja tutkimusmenetelmässäni, jonka nimesin mobiilietnografiaksi, yhdistyvät päiväkirjamaisuus, liikkuminen usean paikan välillä sekä teknologia. Mobiilisovelluksen avulla annoin yhteensä 13:lle japanilaiselle osallistujalleni ruokahävikkiin liittyviä tehtäviä kuukauden ajan, jonka perusteella he julkaisivat tekstejä ja kuvia puhelimiensa avulla. Tehtävissä pyysin heitä esimerkiksi tutkimaan, löytyykö keittiön kaapeista päiväyksen ylittäneitä elintarvikkeita sekä pohtimaan, mikä rooli esimerkiksi perheellä tai japanilaisella kulttuurilla on heidän ruokahävikkiin liittyvissä tavoissaan.

Osallistujien mobiilinäkymä EthOSissa

Tutkimuksestani kävi ilmi, että osallistuneiden japanilaisten arjessa ei juurikaan syntynyt ruokahävikkiä, sillä heillä oli lukuisia eri tapoja vähentää ja estää sen syntymistä. Ruokahävikin tavat olivat sidoksissa muuhun ruokaan liittyvään arkeen, ja osallistujilla erityisesti suunnittelu ja ruokamäärien ennakointi kulkivat jatkuvasti arjessa mukana. Heillä oli esimerkiksi tapana ostaa ruoka-aineita vain suunnitelman mukaan ja pian käytettävä määrä: eräs osallistuja kertoi tavakseen ostaa ruokia maksimissaan kolme päivää etukäteen. Toinen puolestaan pohti, että ostaa varmaan liikaa, jos viikon ruokaostokset ylittävät 4000 jeniä (n. 30e). Osallistujilla oli tapana sekä käydä kaupassa että laittaa ruokaa usein, jopa päivittäin, ja vain sen verran, kuin todella tarvittiin. Osallistujat eivät juurikaan välittäneet päiväysmerkinnöistä, vaan heillä oli taitoa itse hajun ja maun perusteella arvioida, onko ruoka vielä syötävää.

#352336 Preview 
Mion (29v) päivän ruokaostokset: vain valmistettavaan ruokaan tarvittavat ainekset

Aineistostani nousi esiin myös mielenkiintoisia viittauksia japanilaiseen kulttuuriin. Osallistujilla oli tapana esimerkiksi pakastaa riisiä ja jopa keittää sitä suoraan annoksiksi pakkaseen, sillä sitä syödään päivittäin ja sitä tulee siten olla aina saatavilla. Osallistujat näkivät ruokahävikin kannalta tärkeinä myös Japanissa myytävät pienet pakkauskoot, sillä ne on helppo käyttää kerralla kokonaan, eikä siten jää turhia purkinpohjia pilaantumaan.                                                                                                                                            

       Riisiä Yuin (23v) pakastimessa valmiina annoskokoina

Oli myös mielenkiintoista huomata, kuinka osallistujat olivat luovia tähteiden käyttämisen suhteen ja kuinka japanilainen kulttuuri näkyi (tähteistä) valmistettavissa ruoissa. Siinä missä länsimaissa kenties tehtäisiin salaatti tai kastike ylijääneestä kanasta, kertoi eräs osallistuja paistavansa sen ympärille japanilaisen munakaskastikkeen, oyakodonin, mikä syödään riisin kanssa. Ylimääräisistä ja hieman nahistuneista kasviksista oli sen sijaan tyypillistä tehdä keitto.  

 

  Hinan (54v) valmistama chankonabemodoki-niminen japanilainen keitto/pataruoka

Japanilainen kulttuuri tuli myös esille suhtautumisessa ruokahävikkiin. Moni osallistujista kuvaili suhtautumistaan yksinkertaisesti ilmaisulla mottainai, mikä liittyy vahvasti japanilaiseen ajattelutapaan ja voidaan kääntää sanoilla ”Mitä haaskausta”. Vaikka osallistujat itse pyrkivät panostamaan vähäiseen ruokahävikkiin, olivat he hieman yllättäenkin huolissaan yleisestä japanilaisesta välinpitämättömyydestä ruokaa kohtaan, vaikka perinteisesti Japani nähdään ruokaa arvostavana kulttuurina.

Tutkimukseni toi ilmi, että kulttuurilla voi olla merkittävä rooli siinä, miten ruokahävikkiin suhtaudutaan, millä keinoilla sitä pyritään vähentämään ja mikä toisaalta tuottaa haasteita ruokahävikin kannalta. Tutkimukseni tuloksiin nojaten, jos kotitalouksien ruokahävikkiä halutaan vähentää ja auttaa kuluttajia toimimaan paremmin, on ymmärrettävä myös paikallista kulttuuria ja suhtautumista ruokaan. Tutkimukseni myös osoittaa, kuinka ruokahävikin vähentäminen liittyy kiinteästi muuhun ruokaan liittyvään arkeen aina suunnittelusta kaupassa käymiseen, ruoan valmistukseen, syömiseen ja ylimääräisen ruoan käsittelyyn.

On toki mahdollista, että tutkimusasetelma ja mobiilisovellus saivat osallistujat kiinnittämään enemmän huomiota ruokahävikkiinsä kuin tavallisesti. Eräs osallistuja totesikin, että pyrki keskittymään siihen tavallista enemmän ja ilokseen huomasi, että pystyy toimimaan niin, ettei ruokahävikkiä oikeastaan synny. Toisaalta mobiilisovellus täten myös kannusti osallistujia kehittämään toimintaansa ja toi heille onnistumisen elämyksiä. Ehdotankin tulosten pohjalta, että mobiilisovellus voi olla eräs keino tukea kuluttajia itse aktiivisesti parantamaan ruokahävikkiin liittyvää toimintaansa. Kannustamalla kuluttajia tulemaan aktiivisiksi ruokahävikin vähentäjiksi kuluttajat voivat kokea onnistuvansa ja olevansa vastuullisia, ja samalla myös ympäristö ja ruoantuotanto kiittävät.

– Noora Sirola

Huom. Osallistujien nimet muutettu.

 

Konferenssikuulumisia / Arvon luominen ruokahävikistä

Osallistuin Annan kanssa 30.11.-1.12.2017 New Delhissä, Intiassa, pidettyyn kansainväliseen konferenssiin (International Conference on Management Cases 2017, ICMC). Esittelimme tekemäämme tutkimuspaperia “Creating Value from Food Waste: Case ResQ Club. Tämän paperin kirjoittamiseen osallistuivat esittäjien lisäksi Wastebusters-tiimistä Nina sekä Aalto yliopiston Creative Sustainability -maisteriohjelmassa opiskeleva Suvi Turunen, joka käsitteli samaista aihetta kandidaatintutkielmassaan viime vuoden loppupuolella.
Greetings from New Delhi!

Paperissa kuvaamme ja analysoimme arvon luomista ruokahävikistä. Avaamme hyödyntämäämme kestävän kehityksen liiketoimintamalli -käsitettä eli sitä, miten yritys voi harjoittaa liiketoimintaa huomioiden taloudellisten tekijöiden lisäksi myös sosiaalisia ja ympäristöllisiä tekijöitä. Kestävän kehityksen liiketoimintamallien tutkimus on suhteellisen uusi, mutta yhä enemmän jalansijaa saava tutkimusalue. Esitämme paperissa, että aiempi kestäviä liiketoimintamalleja koskeva tutkimus on painottunut olemassa oleviin yrityksiin, jättäen vähemmälle huomiolle aloittavat yritykset, jotka toimintansa alusta asti pyrkivät huomioimaan taloudellisten tekijöiden lisäksi ympäristöllisiä ja sosiaalisia tekijöitä (ns. born sustainable -yritykset).
Upeita patsaita yliopistokampuksella.
Paikkaamme tätä aukkoa tutkimalla yhtä suomalaista yritystä, ResQ Clubia, joka osallistuu ‘maailmanparannustalkoisiin’ tarjoamalla palvelua (mobiilisovellusta), jonka kautta ravintolat (kahvilat yms.) voivat myydä kuluttajille ylijäämäannoksia alennettuun hintaan. Käyttämällä ResQ Clubin palvelua, kuluttajat voivat ‘maailman pelastamisen’ lisäksi esimerkiksi säästää aikaa ja vaivaa. Ravintolat voivat puolestaan ‘kääntää’ liiallisesta ruoan valmistuksesta aiheutuneet kustannukset extratuotoiksi. Ruoanvalmistus vaatii paljon resursseja kuten ruoka-aineita, vettä ja energiaa. Kun tuotettu ruoka heitetään pois, nämä resurssit menevät hukkaan. ResQ Clubin sovellus tähtää tällaisten tehottomuuksien vähentämiseen.


Pohdimme paperissa digitaalisen alustan mahdollisuutta toimia kestävän kehityksen liiketoimintamallina, tässä tapauksessa mahdollisuutena luoda arvoa ruokahävikistä. ResQ Clubin tapainen digitaalinen alusta mahdollistaa kysynnän ja tarjonnan yhteentörmäyttämisen. Alusta kykenee tuomaan yhteen useita eri toimijoita, jotka ovat halukkaita kantamaan kortensa kekoon sosiaalisen ongelman, tässä tapauksessa yhä lisääntyvän ruokahävikin, ratkaisemiseksi. Skaalautuva digitaalinen alusta tarjoaa myös mahdollisuuksia muuttaa massamarkkinoita kestävään suuntaan.

Tässä yhteydessä on kuitenkin huomioitava, ettei ResQ Clubin tapainen digitaalinen alusta (teknologisena ratkaisuna) pysty yksinään luomaan kestävää liiketoimintaa. Samantapaisia ruokahävikin vähentämiseen tähtääviä sovelluksia on kuitenkin syntynyt viime aikoina hyvin paljon. Näistä mainittakoon esimerkiksi hollantilainen NoFoodWaste -sovellus, joka yhdistää supermarketit ja kuluttajat, ja jonka avulla marketit voivat myydä tuotteitaan lähestyvää ‘Parasta ennen’ päivää silmälläpitäen. Olemme myös aiemmassa blogikirjoituksessamme käsitelleet ruokahävikkiin liittyviä sovelluksia kuten NeighbourFoodia ja Oliota. Nämä sovellukset yhdessä indikoivat mielestämme tällaisen teknologisen ratkaisun/digitaalisen alustan potentiaalia kestävän arvon luomiseen, jakamiseen ja ‘kaappaamiseen’.

Lopuksi on vielä huomioitava, että ResQ clubin tarjoama palvelu tähtää loppupään tuotannon tehostamiseen, etenkin kohtaan, jossa ylijäämäruokaa on (jo) tarjolla. Sellaisenaan palvelu ei välttämättä kannusta mukana olevia ravintoloita vähentämään syntyvää ruokahävikkiä. Maailmalla on olemassa sovelluksia, jotka kannustavat vähentämään ruokahävikkiä ennen kuin sitä syntyy. Tällaisia sovelluksia ovat esimerkiksi MintScraps (suunnattu ravintoloille) ja Winnow (suunnattu ammattikeittiöille). Tästä huolimatta ResQ Clubin palvelu ja muut vastaavat pyrkivät takaamaan sen, ettei ylijäämäruokaa kuljeteta kaatopaikoille – näin ne osaltaan (merkittävällä) panostavat yhteiskunnan kestävään kehitykseen ja hyvinvoivaan huomiseen.

Anna ja Malla konffaillallisella.

Hyvää joulua kaikille!


-Malla

Kodin ylijäämäruoat jakoon mobiilisovelluksen avulla


Suomalaiset heittävät roskiin itse valmistamaansa ruokaa 21 miljoonaa kiloa vuodessa (lähde: Luonnonvarakeskus ja Saasyoda.fi). Syitä tähän ovat esimerkiksi, että ruokaa valmistettiin alun perinkin liikaa tai että kuluttaja ei halua syödä samaa ruokaa useana päivänä peräkkäin. Kotona itse valmistetun ruoan heittäminen roskiin on erityisen problemaattista. Vaikkapa itse tehdyn pulled porkin valmistamiseenhan on käytetty raaka-aineen (liha) sisältämän hiilijalanjäljen lisäksi myös rutkasti energiaa, kun liha on hautunut tunteja uunissa tai liedellä. Tämän lisäksi ruoan hankkimiseen, tekemiseen ja sen suunnitteluun on käytetty aikaa ja rahaa. Toisaalta täysin syömäkelpoisen ruoan poisheittäminen on aina myös eettisesti arveluttavaa, jos ruoalla voisi täyttää biojäteastian sijaan jonkun vatsan.

Yksi ratkaisu tähän haasteeseen on kodin ylijäämäruoan jakaminen muille. Perinteisesti Suomessa juhlien jälkeen ystäviä tai tuttavia on kutsuttu rääppiäisiin syömään tarjoiluista ylijäänyttä ruokaa. Kuitenkin mahdollisuus tarjota ylijäämäruokaa laajemmalle piirille tai jopa täysin tuntemattomille on ollut vähäisempää ja lähinnä oman aktiivisuuden varassa. Nyt teknologia on tullut tässä(kin) apuun, kun meillä ja maailmalla on kehitetty mobiilisovelluksia, joiden kautta kuluttaja voi jakaa eteenpäin kodin ylijäämäruokaa – joko valmiita annoksia tai itselle tarpeettomia elintarvikkeita, kuten jauhoja, valmiskastikkeita tms.

NeighbourFood on Suomessa keväällä 2017 aloittanut mobiilisovellus, jonka avulla kuluttaja voi jakaa itse tekemäänsä ruokaa muille lähistöllä asuville. Yrityksen toinen perustaja Klaus Hannus kertoi meille, että NeighbourFoodin taustalla on vahva ideologia siitä, että on väärin heittää ruokaa pois, kun samaan aikaan kärsitään nälästä ja aliravitsemuksesta. Siksi suurin osa tuotoista ohjataan hyväntekeväisyyteen. Laittamalla ruoan jakoon sovelluksen kautta kuluttaja määrittelee summan, jonka ruoan noutaja maksaa ruoasta. Maksetusta summasta 70 prosenttia ohjataan Punaiselle Ristille ja loput kattamaan NeighbourFoodin kuluja. Ruoan jakaja ei siis saa itselleen taloudellista korvausta ruoan jakamisesta, mutta hyvän mielen hävikin vähentämisestä sekä tekemästään lahjoituksesta hyväntekeväisyyteen. Itse sovellus on ilmainen.
Lähes vastaavalla periaatteella toimii myös brittiläinen mobiilisovellus Olio, joka on toiminut vuodesta 2015 taistelussa ruokahävikkiä vastaan. NeighbourFoodista Olio eroaa kuitenkin mm. siinä, että ruoan jakaja voi ehdottaa tiettyä summaa maksettavaksi ruoasta hyväntekeväisyyteen, mutta ruoan ostaja voi halutessaan saada ruoan ilmaiseksi. Ruoan jakamisen lisäksi Olion kautta on mahdollista myös osallistua vapaaehtoistoimintaan, jolla autetaan kauppoja, leipomoita ja ravintoloita jakamaan ylijäämäruokaa Olion avulla. Olion mukaan jo yli 260 000 ihmistä 41 maassa on jakanut ruokaa sovelluksen kautta.
Muista siis kurkata myös kännykkääsi seuraavan kerran kun haluat vähentää ruokahävikkiä ja samalla tehdä hyvää!
-Nina

Vierailulla "Asiantuntemus ja arjen ympäristöpolitiikka"-kurssilla

Saimme kunnian olla vierailevina luennoitsijoina kurssilla ”Asiantuntemus ja arjen ympäristöpolitiikka” 27.9.2017. Kurssin teema vaihtuu vuosittain ja tänä syksynä teemaksi oli valittu ruoka. Ruokahävikkiaihe sopi siis kurssille erittäin hyvin. Mukavaa oli myös kuulla, että jotkut kurssin opiskelijoista olivat olleet jo kuuntelemassa aiheeseen liittyvää keskustelua aiemmin järjestetyssä asiantuntijapaneelissamme.

Ennen luentoa pyysimme opiskelijoita miettimään ruokahävikin tulevaisuutta oppimistehtävän avulla. Osaa opiskelijoista ohjeistettiin pohtimaan tilannetta, jossa ruokahävikin määrä on onnistuttu puolittamaan vuoteen 2030 mennessä. Osa opiskelijoista puolestaan mietti tilannetta, jossa ruokahävikin määrä oli kaksinkertaistunut. Opiskelijat saivat esittää omat tarinansa siitä, miten kyseiseen tilanteeseen on päädytty. Ennäkkotehtävässä nousi esiin mielenkiintoisia teemoja ja toimi hyvänä johdatuksena oman luentomme aiheeseen eli ruokahävikkiin.
Rakensimme luennon siten, että esittelimme aluksi tutkimusprojektiamme ja avasimme hieman ruokahävikkiin liittyviä lukuja aiempien tutkimusten pohjalta. Tämän jälkeen siirryimme käsittelemään erilaisia näkökulmia ruokahävikkiin, joihin olemme omassa tutkimusprojektissamme keskittyneet. Näiden näkökulmien suhdetta toisiinsa esittelimme allaolevan sipulimallin avulla, jonka keskiössä on ruokahävikkiä aktiivisesti vähentävä kuluttajakansalainen. Tämän jälkeen lähdimme ’kuorimaan sipulia’ näkökulma kerrallaan.
Ensiksi esittelimme ruokahävikkiin liittyviä sosiokulttuurisia kehyksiä. Vaikka ruokahävikistä puhutaan usein ympäristön näkökulmasta, on ruokahävikkikeskustelusta tunnistettavissa myös muita kehyksiä. Ympäristöllisten tekijöiden lisäksi ruokahävikki liitetään keskusteluissa muun muassa solidaarisuuteen ja tehokkuuteen. Monitoimijaverkostonäkökulma ruokahävikkiin puolestaan ottaa huomioon ruokaketjun eri toimijat alkutuotannosta kuluttajiin, jotka kaikki osaltaan vaikuttavat ruokahävikin kokonaismäärään. Verkostonäkökulma ruokahävikkiin tunnistaa myös monia ei-inhimillisiä ruokahävikkiin liittyviä toimijoita (esimerkiksi pakastin), joita ei välttämättä aina huomioida ruokahävikin lisääjinä/vähentäjinä. Kulutuskäytänteiden näkökulma taas nostaa huomion keskipisteeseen käytänteet, jotka ohjaavat kuluttajien toimintaa. Yksilön asenteiden sijaan keskitytään siis kollektiivisiin, rutinoituneisiin käytänteisiin, joista kuluttajien toiminta kumpuaa. Ruokahävikkiin ja sen vähentämiseen liittyy monia käytänteitä, joihin olemmekin aiemmassa tutkimuksessa jo paneutuneet (Närvänen, Mesiranta & Hukkanen 2016; 2013).
Luennon loppupuolella luennointivaihde vaihtui opiskelijoiden ryhmätyöskentelyyn. Opiskelijat miettivät asioita, jotka ruokahävikin vähentämisessä on vaikeita ja mitkä helppoja. Tämän jälkeen pohdittiin keinoja, joiden avulla vaikeista asioista voitaisiin saada helppoja. Ryhmätehtävä oli hyvää vastapainoa ennakkotehtävän laajalle, tulevaisuuteen orientoituneelle näkökulmalle ja saimme opiskelijoilta erittäin hyviä kommentteja liittyen siihen, millaisin konkreettisin arkeen liittyvin keinoin ruokahävikkiä olisi mahdollista vähentää.
Ulla-Maija, Malla, Nina ja Elina
Kiitoksia kutsusta luennolle! Luennon pitäminen ja opiskelijoiden kommenttien kuuleminen oli erittäin virkistävää.

–Ulla-Maija