Tag Archives: ruokahävikki

Taistelu ruokahävikkiä vastaan -seminaari 14.9.2017 – asiantuntijapanelistien esittely

Järjestimme viime viikolla 14.9. ”Taistelu ruokahävikkiä vastaan” -seminaarin Tampereen yliopistolla. Seminaarissa asiantuntijoista koottu paneeli ja yleisö keskustelivat ruokahävikistä ja sen vähentämisestä. Olimme kutsuneet paneeliin asiantuntijoita eri aloilta ja iloksemme saimme kokoon erittäin vakuuttavan asiantuntijapaneelin. Paneeliin osallistui yhteensä seitsemän asiantuntijaa: Lotta Alhonnoro, Harri Helin, Juha-Matti Katajajuuri, Johanna Kohvakka, Sara Korhonen, Marja Kuuteri sekä Lea Rankinen. Tässä blogi-postauksessa esittelemme seminaarin asiantuntijapaneelin ja miten asiantuntijat liittyvät taisteluun ruokahävikkiä vastaan.

Seminaari käynnistyi asiaankuuluvalla tavalla. Osallistujille oli tarjolla hävikkiherkkuja, jotka saimme K-Supermarket Länsiportista. ”Pelasta pulla” -operaatio onnistui täydellisesti, sillä seminaarin päätteeksi jäljellä oli ainoastaan puolikas berliininmunkki (ja sekin katosi nopeasti paneelin järjestäjien suihin).

Yön yli levänneet leivonnaiset katosivat nopeasti kahvipöydästä

Asiantuntijapaneelin tutkijakaartia edustivat väitöskirjatutkija Lotta Alhonnoro Vaasan yliopistosta ja erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri Luonnonvarakeskuksesta. Lotta Alhonnoro tarkastelee väitöskirjassaan ruokahävikkiä käytänteiden näkökulmasta. Alhonnoro keskittyy tutkimuksessaan erityisesti leipomotuotteiden matkaan ruoasta hävikiksi. Juha-Matti Katajajuuri puolestaan tutkii ruokahävikkiä LUKEssa ja on tutkimuksissaan syventynyt kestävään, vastuulliseen ja resurssitehokkaaseen ruoan tuotantoon ja kulutukseen sekä ruokajärjestelmän kiertotalouteen ja hävikkiin. Katajajuuri kollegoineen on julkaissut tutkimuksia muun muassa ruokahävikin konkreettisista tasoista Suomessa.
Yksi paneeliin osallistuvista asiantuntijoista oli Nordic Business Reportinkin listauksessa Pohjois-Euroopan 20 vastuullisimman johtajan joukkoon valittu SOK:n vastuullisuusjohtaja Lea Rankinen. SOK on viime aikoina ottanut eri tavoin kantaa ruokahävikkiin ja lanseerannut uusia tapoja vähentää hävikkiä esimerkiksi korotettujen ilta-alennusten avulla.

Käytännön toimia hävikin vähentämiseksi paneelissa esittelivät myös Pirkanmaan Marttojen toiminnanjohtaja Marja Kuuteri ja projektipäällikkö Harri Helin Ekokumppaneilta. Marttajärjestö on toiminut Suomessa jo 118 vuoden ajan ja antaa kotitalousneuvontaa edistääkseen kotien ja perheiden hyvinvointia sekä kotitalouden arvostamista. Marttojen verkkosivuilta löytyy paljon tietoa myös hävikin vähentämisestä. Pirkanmaalla toimiva Ekokumppanit Oy tarjoaa erilaisia palveluita, joilla edistetään kestävää kehitystä. Ruokahävikkiin liittyen Ekokumppanit on järjestänyt erilaisia kampanjoita, esimerkiksi avoimen puurotarjoilun viljamyllyn tarjoamista hävikkileseistä.

Asiantuntijat vasemmalta oikealle: Lea Rankinen, Marja Kuuteri, Sara Korhonen, Johanna Kohvakka, Juha-Matti Katajajuuri, Harri Helin ja Lotta Alhonnoro

Paneelissa uudenlaista liiketoiminnallista näkökulmaa hävikkiin toivat WeFood-projektikoordinaattori Sara Korhonen Kirkon Ulkomaanavusta sekä hankejohtaja Johanna Kohvakka From Waste To Taste-hankkeesta. Kirkon Ulkomaanavulla on parhaillaan käynnissä joukkorahoituskampanja Suomen ensimmäistä ruokahävikkikivijalkakauppaa varten. Vapaaehtoistyön pohjalta toimiva kauppa myisi muuten hävikkiin meneviä ruokatuotteita alennuksella ja tuotto ohjattaisiin kehitysyhteistyöhankkeisiin. Johanna Kohvakan edustama From Waste to Taste -kiertotaloushanke puolestaan taistelee ilmastonmuutosta ja ruokahävikkiä vastaan. Hanke on esimerkiksi perustanut viime vuonna Suomeen ensimmäisen hävikkiruokaravintolan, Ravintola Loopin. Hankkeen puitteissa on juuri alettu tehdä myös hävikkileivästä olutta. 
Seminaarissa nousi esiin ruokahävikin moniulotteinen luonne ja asiantuntijat toivat monenlaisia näkökulmia mukaan keskusteluun. Myös yleisöstä esitettiin kysymyksiä ja kommentteja. Seminaarissa keskusteltiin paljon siitä, mitä ruokahävikki todellisuudessa on, miten sitä voidaan vähentää ja esiteltiin myös monenlaisia konkreettisia tapoja ruokahävikin vähentämiseksi. Palaamme seuraavassa postauksessa paneelikeskustelun eri teemoihin, joiden käsittely ansaitsee ehdottomasti oman kirjoituksensa.
Lämpimästi vielä kiitoksia kaikille seminaariin osallistuneille – niin panelisteille kuin yleisöllekin!
– Ulla-Maija

Koira hävikin vähentäjänä

Ruokahävikin vähentämisen keinoista yksi on tullut jo tämänkin projektin aikana useita kertoja vastaan aiheesta keskustellessa ja ansaitsee oman blogipostauksensa. Yhä useammalla suomalaisella perheellä ja kotitaloudella on nimittäin yksi tai useampikin nelijalkainen perheenjäsen, joka osallistuu usein mielellään hävikin vähentämistalkoisiin. Ruoantähteet, elintarvikepakkausten ruoanjämät ja ruoan laitossa yli jääneet raaka-aineet katoavat tehokkaasti kotitaloudessa asustavan koiran ansiosta.




Koirien määrä on Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen mukaan räjähdysmäisessä kasvussa ja jo 22 % kotitalouksista omistaa koiran, kun sama luku oli neljä vuotta sitten vielä 19% (Aamulehti: https://www.aamulehti.fi/kotimaa/koirien-maara-kasvaa-valtavaa-vauhtia-suomessa-yha-useammalla-on-jo-kaksi-koiraa-24043455/).


Koirat ovat valloittaneet suomalaisten sydämet ja niiden hyvinvointiin ollaan myös valmiita panostamaan rahallisesti aiempaa enemmän (Syrjälä, Kuismin, Kylkilahti ja Autio 2014). Kulutustutkijat ovat huomanneet, että lemmikki voi olla osa kuluttajan identiteettiä, joten ei olekaan ihme, että myös lemmikin hyvinvointi ja ravinto kiinnostaa sen omistajia hyvin paljon.


Koirien ruokinnassa on samankaltaisia ”trendidieettejä” ja tarkkaan säänneltyjä ruokavalioita kuin ihmisilläkin, puhumattakaan lisääntyneiden lemmikkien allergioiden aiheuttamista haasteista ruokintaan. Voi siis olla, että kovinkaan moni koiranomistaja ei ole suoraan valmis hyödyntämään koiraansa ruokahävikin vähentäjänä. Virallisesti ainoaa oikeaa ruokintatapaa ei ole vaan teollisesti valmistetut kuivaruuat, raakaruokinta ja kotiruoka ovat kaikki vaihtoehtoja koiran ravitsemiseen (Hankikoira.fi). Silti ruokintaan liittyy usein mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin ja koiran omistajaa ohjeistavat niin eläinlääkärit, kasvattajat, naapurit kuin harrastusyhteisötkin. Varsinkin koiran kasvuaikana ruokinnassa pitää olla erityisen tarkkana. Pelkistä ihmisten ravinnon tähteistä koostuvaa ruokavaliota ei koiralle suositella (Hankikoira.fi). Koirankin osalta ruokahävikkiin liittyy siis keskeinen terveysnäkökohta ja haaste, joka on ristiriidassa hävikin vähentämisen positiivisten ympäristövaikutusten kanssa.




Yksi näkökulma koiran rooliin hävikin vähentäjänä on myös koirien lajikehityksen näkökulma. Koira on vanhin ihmisen kesyttämä eläinlaji ja kesyyntymisen katsotaan tapahtuneen suurin piirtein samaan aikaan kuin ihminen alkoi viljellä maata ja rakentaa pysyvää asutusta. Jo tuolloin koirat toimivat hyödyllisinä jätteen vähentäjinä ihmisasumusten läheisyydessä. Koiran osalta evoluutio on suosinut niitä eläimiä, jotka ovat parhaiten pystyneet hyödyntämään jätteitä ravinnokseen. Täten koiran hampaisto ja ruuansulatuselimistö ovat kehittyneet tämän tyyppisen ravinnon hyväksikäyttöä varten. 


Riippumatta näistä näkökulmista, monet koirat varmasti pitävät ruoantähteiden syömistä mieluisana tehtävänä. Näin koirat ovat mukana arjen hävikin vähentämisen talkoissa yhdessä omistajiensa kanssa.

Syrjälä, H., Kuismin, A., Kylkilahti, E., & Autio, J. (2014). Aina Tassun parhaaks. Arvon kokeminen lemmikkikulutuksessa. Kulutustutkimus. Nyt, 8(1).

(Postauksen kuvat: Pixabay)


– Elina

Koira hävikin vähentäjänä

Ruokahävikin vähentämisen keinoista yksi on tullut jo tämänkin projektin aikana useita kertoja vastaan aiheesta keskustellessa ja ansaitsee oman blogipostauksensa. Yhä useammalla suomalaisella perheellä ja kotitaloudella on nimittäin yksi tai useampikin nelijalkainen perheenjäsen, joka osallistuu usein mielellään hävikin vähentämistalkoisiin. Ruoantähteet, elintarvikepakkausten ruoanjämät ja ruoan laitossa yli jääneet raaka-aineet katoavat tehokkaasti kotitaloudessa asustavan koiran ansiosta.




Koirien määrä on Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen mukaan räjähdysmäisessä kasvussa ja jo 22 % kotitalouksista omistaa koiran, kun sama luku oli neljä vuotta sitten vielä 19% (Aamulehti: https://www.aamulehti.fi/kotimaa/koirien-maara-kasvaa-valtavaa-vauhtia-suomessa-yha-useammalla-on-jo-kaksi-koiraa-24043455/).


Koirat ovat valloittaneet suomalaisten sydämet ja niiden hyvinvointiin ollaan myös valmiita panostamaan rahallisesti aiempaa enemmän (Syrjälä, Kuismin, Kylkilahti ja Autio 2014). Kulutustutkijat ovat huomanneet, että lemmikki voi olla osa kuluttajan identiteettiä, joten ei olekaan ihme, että myös lemmikin hyvinvointi ja ravinto kiinnostaa sen omistajia hyvin paljon.


Koirien ruokinnassa on samankaltaisia ”trendidieettejä” ja tarkkaan säänneltyjä ruokavalioita kuin ihmisilläkin, puhumattakaan lisääntyneiden lemmikkien allergioiden aiheuttamista haasteista ruokintaan. Voi siis olla, että kovinkaan moni koiranomistaja ei ole suoraan valmis hyödyntämään koiraansa ruokahävikin vähentäjänä. Virallisesti ainoaa oikeaa ruokintatapaa ei ole vaan teollisesti valmistetut kuivaruuat, raakaruokinta ja kotiruoka ovat kaikki vaihtoehtoja koiran ravitsemiseen (Hankikoira.fi). Silti ruokintaan liittyy usein mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin ja koiran omistajaa ohjeistavat niin eläinlääkärit, kasvattajat, naapurit kuin harrastusyhteisötkin. Varsinkin koiran kasvuaikana ruokinnassa pitää olla erityisen tarkkana. Pelkistä ihmisten ravinnon tähteistä koostuvaa ruokavaliota ei koiralle suositella (Hankikoira.fi). Koirankin osalta ruokahävikkiin liittyy siis keskeinen terveysnäkökohta ja haaste, joka on ristiriidassa hävikin vähentämisen positiivisten ympäristövaikutusten kanssa.




Yksi näkökulma koiran rooliin hävikin vähentäjänä on myös koirien lajikehityksen näkökulma. Koira on vanhin ihmisen kesyttämä eläinlaji ja kesyyntymisen katsotaan tapahtuneen suurin piirtein samaan aikaan kuin ihminen alkoi viljellä maata ja rakentaa pysyvää asutusta. Jo tuolloin koirat toimivat hyödyllisinä jätteen vähentäjinä ihmisasumusten läheisyydessä. Koiran osalta evoluutio on suosinut niitä eläimiä, jotka ovat parhaiten pystyneet hyödyntämään jätteitä ravinnokseen. Täten koiran hampaisto ja ruuansulatuselimistö ovat kehittyneet tämän tyyppisen ravinnon hyväksikäyttöä varten. 


Riippumatta näistä näkökulmista, monet koirat varmasti pitävät ruoantähteiden syömistä mieluisana tehtävänä. Näin koirat ovat mukana arjen hävikin vähentämisen talkoissa yhdessä omistajiensa kanssa.

Syrjälä, H., Kuismin, A., Kylkilahti, E., & Autio, J. (2014). Aina Tassun parhaaks. Arvon kokeminen lemmikkikulutuksessa. Kulutustutkimus. Nyt, 8(1).

(Postauksen kuvat: Pixabay)


– Elina

Kuluttajakansalainen aktiivisena ruokahävikin vähentäjänä

Wastebusters-tutkimusprojektimme nimi virallinen nimi on ’Examining consumer-citizers as active reducers of food waste: Practices, actor-networks, and discourses’. Pitkään nimeen sisältyy tuntemattomampia termejä, joita tulee hieman tarkemmin selittää, jotta niiden merkitys aukeaa. Tässä postauksessa keskitymme käsitteeseen ’consumer-citizen’, jonka vakiintunut suomenkielinen vastine on ’kuluttajakansalainen’.

Kuluttajakansalainen on käsitteenä suhteellisen uusi. Käsite tuo yhteen ihmisen roolin sekä kuluttajana että kansalaisena. Täten käsite liittää keskenään myös kuluttamisen ja yhteiskunnan, jotka nähdään usein toisistaan erillään olevina kokonaisuuksina niin julkisessa keskustelussa kuin tutkimuksessakin. Kuluttamisella ja yhteiskunnalla, samoin kuin kuluttajalla ja kansalaisella, on kuitenkin monia päällekkäisyyksiä ja kytköksiä, mistä syystä niiden tarkastelu toisistaan riippumattomina teemoina jättää huomiotta tärkeitä asioita. Muun muassa eettinen kuluttaminen, boikotointi ja vapaaehtoinen yksinkertaistaminen ovat esimerkkejä kuluttamisesta, joihin kytkeytyy kansalaisuuteen liittyviä tärkeitä elementtejä.

Kuluttajakansalaisten kuluttamista ohjaa altruistinen ajattelu ja halu vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Kuluttajakansalaisilla on keskeinen rooli kestävässä kuluttamisessa. Aiemmissa tutkimuksissa on huomattu, että kuluttajan asenteiden ja todellisen käyttäytymisen välillä on usein kuilu. Kuluttajilla on usein kestäviä kuluttamisen tapoja kohtaan hyvinkin positiivinen asenne, mutta tämä asenne ei heijastu kulutuskäyttäytymiseen. On esitetty, että kuluttajakansalaisten voimaannuttaminen tarjoaa keinon tämän kuilun poistamiseen.

Kuluttamista on pitkään kuvattu yksilön vapautena tehdä valintoja ja käyttää rahaansa haluamallaan tavalla. Kuluttamisen ja kuluttajan kohdalla on harvemmin puhuttu velvollisuuksista tai vastuista. Kansalaisilla puolestaan on kautta aikain ollut sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Käsite ’kuluttajakansalainen’ nostaakin esiin sekä erilaiset vapaudet että velvollisuudet kuluttamiseen liittyen. Koska kuluttajakansalaisilla on vapaus tehdä valintoja, on heillä myös velvollisuus kohdata valinnoista syntyvät seuraukset. Kuluttajan ja kansalaisen roolien ero on häilyvä, eikä niitä mielestämme ole tarkoituksenmukaista nähdä toistaan erillisinä kokonaisuuksina.

Kuluttajakansalainen pyrkii toiminnallaan täyttämään yhteiskunnallisia ja ympäristöllisiä velvollisuuksiaan, mutta samaan aikaan hänellä on vastuu omasta ja mahdollisesti myös perheen/lähipiirin hyvinvoinnista. Jokapäiväisessä elämässä erilaiset velvollisuudet saattavat olla ristiriidassa keskenään. Ruokaan ja sen pois heittämiseen liittyy olennaisesti erilaisia vastuita ja velvollisuuksia, jotka saattavat olla ajoittain ristiriidassa keskenään. Päivämäärän ylittänyt tuote voi vaikuttaa pienten lasten vanhemmista vaaralliselta, joten se heitetään pois esimerkiksi ruokamyrkytyksen pelossa. Ruoka saattaa myös joutua roskiin siitä syystä, että se ei yksinkertaisesti maistu hyvältä. Tutkittaessa ruokahävikkiä on siihen kytköksissä olevat teemat otettava laajassa mittakaavassa huomioon, jotta ongelmaan on mahdollista tarttua.

Pyrimme tutkimusprojektissamme etsimään ratkaisuja ruokahävikkiongelmaan syiden tai syyllistämisen sijaan. Kuluttajakansalaiset ovat tässä keskeisessä asemassa. Ruokahävikin ympärillä kuluttajakansalaisina voidaan pitää esimerkiksi ruokahävikkiä vastustavia ruokabloggaajia, innovatiivisia ruokahävikkiyrittäjiä, ruokahävikkivinkkejä jakavia kokkeja sekä ruokahävikin hallinnasta kiinnostuneita kuluttajia. Tutkimuksemme mielenkiinnon kohteena on se, millä tavoin kuluttajakansalaiset aktiivisesti vähentävät ruokahävikkiä tavallisessa arjessa. Tarkastelemme kuluttajakanlaisten toimia ja toimintaa erilaisten näkökulmien kautta. Näitä näkökulmia ovat kulutuskäytänteet, toimijaverkot ja diskurssit, joita avaamme tarkemmin myöhemmissä blogipäivityksissämme.

Lähteet ja lisälukemista:

Prothero, A., Dobscha, S., Freund, J., Kilbourne, W. E., Luchs, M. G., Ozanne, L. K., & Thøgersen, J. (2011). Sustainable consumption: Opportunities for consumer research and public policy. Journal of Public Policy & Marketing30(1), 31-38.

Trentmann, F. (2007). Citizenship and Consumption. Journal of Consumer Culture, 7(2), 147-158.

– Ulla-Maija

Kuluttajakansalainen aktiivisena ruokahävikin vähentäjänä

Wastebusters-tutkimusprojektimme nimi virallinen nimi on ’Examining consumer-citizers as active reducers of food waste: Practices, actor-networks, and discourses’. Pitkään nimeen sisältyy tuntemattomampia termejä, joita tulee hieman tarkemmin selittää, jotta niiden merkitys aukeaa. Tässä postauksessa keskitymme käsitteeseen ’consumer-citizen’, jonka vakiintunut suomenkielinen vastine on ’kuluttajakansalainen’.

Kuluttajakansalainen on käsitteenä suhteellisen uusi. Käsite tuo yhteen ihmisen roolin sekä kuluttajana että kansalaisena. Täten käsite liittää keskenään myös kuluttamisen ja yhteiskunnan, jotka nähdään usein toisistaan erillään olevina kokonaisuuksina niin julkisessa keskustelussa kuin tutkimuksessakin. Kuluttamisella ja yhteiskunnalla, samoin kuin kuluttajalla ja kansalaisella, on kuitenkin monia päällekkäisyyksiä ja kytköksiä, mistä syystä niiden tarkastelu toisistaan riippumattomina teemoina jättää huomiotta tärkeitä asioita. Muun muassa eettinen kuluttaminen, boikotointi ja vapaaehtoinen yksinkertaistaminen ovat esimerkkejä kuluttamisesta, joihin kytkeytyy kansalaisuuteen liittyviä tärkeitä elementtejä.

Kuluttajakansalaisten kuluttamista ohjaa altruistinen ajattelu ja halu vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Kuluttajakansalaisilla on keskeinen rooli kestävässä kuluttamisessa. Aiemmissa tutkimuksissa on huomattu, että kuluttajan asenteiden ja todellisen käyttäytymisen välillä on usein kuilu. Kuluttajilla on usein kestäviä kuluttamisen tapoja kohtaan hyvinkin positiivinen asenne, mutta tämä asenne ei heijastu kulutuskäyttäytymiseen. On esitetty, että kuluttajakansalaisten voimaannuttaminen tarjoaa keinon tämän kuilun poistamiseen.

Kuluttamista on pitkään kuvattu yksilön vapautena tehdä valintoja ja käyttää rahaansa haluamallaan tavalla. Kuluttamisen ja kuluttajan kohdalla on harvemmin puhuttu velvollisuuksista tai vastuista. Kansalaisilla puolestaan on kautta aikain ollut sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Käsite ’kuluttajakansalainen’ nostaakin esiin sekä erilaiset vapaudet että velvollisuudet kuluttamiseen liittyen. Koska kuluttajakansalaisilla on vapaus tehdä valintoja, on heillä myös velvollisuus kohdata valinnoista syntyvät seuraukset. Kuluttajan ja kansalaisen roolien ero on häilyvä, eikä niitä mielestämme ole tarkoituksenmukaista nähdä toistaan erillisinä kokonaisuuksina.

Kuluttajakansalainen pyrkii toiminnallaan täyttämään yhteiskunnallisia ja ympäristöllisiä velvollisuuksiaan, mutta samaan aikaan hänellä on vastuu omasta ja mahdollisesti myös perheen/lähipiirin hyvinvoinnista. Jokapäiväisessä elämässä erilaiset velvollisuudet saattavat olla ristiriidassa keskenään. Ruokaan ja sen pois heittämiseen liittyy olennaisesti erilaisia vastuita ja velvollisuuksia, jotka saattavat olla ajoittain ristiriidassa keskenään. Päivämäärän ylittänyt tuote voi vaikuttaa pienten lasten vanhemmista vaaralliselta, joten se heitetään pois esimerkiksi ruokamyrkytyksen pelossa. Ruoka saattaa myös joutua roskiin siitä syystä, että se ei yksinkertaisesti maistu hyvältä. Tutkittaessa ruokahävikkiä on siihen kytköksissä olevat teemat otettava laajassa mittakaavassa huomioon, jotta ongelmaan on mahdollista tarttua.

Pyrimme tutkimusprojektissamme etsimään ratkaisuja ruokahävikkiongelmaan syiden tai syyllistämisen sijaan. Kuluttajakansalaiset ovat tässä keskeisessä asemassa. Ruokahävikin ympärillä kuluttajakansalaisina voidaan pitää esimerkiksi ruokahävikkiä vastustavia ruokabloggaajia, innovatiivisia ruokahävikkiyrittäjiä, ruokahävikkivinkkejä jakavia kokkeja sekä ruokahävikin hallinnasta kiinnostuneita kuluttajia. Tutkimuksemme mielenkiinnon kohteena on se, millä tavoin kuluttajakansalaiset aktiivisesti vähentävät ruokahävikkiä tavallisessa arjessa. Tarkastelemme kuluttajakanlaisten toimia ja toimintaa erilaisten näkökulmien kautta. Näitä näkökulmia ovat kulutuskäytänteet, toimijaverkot ja diskurssit, joita avaamme tarkemmin myöhemmissä blogipäivityksissämme.

Lähteet ja lisälukemista:

Prothero, A., Dobscha, S., Freund, J., Kilbourne, W. E., Luchs, M. G., Ozanne, L. K., & Thøgersen, J. (2011). Sustainable consumption: Opportunities for consumer research and public policy. Journal of Public Policy & Marketing30(1), 31-38.

Trentmann, F. (2007). Citizenship and Consumption. Journal of Consumer Culture, 7(2), 147-158.

– Ulla-Maija

Ei yksi pääsky kesää tee… vai tekeekö?

Esittelyssä Selina Juul ja Stop Spild af Mad -järjestö
Tutkimusprojektimme nimessä on sana ’kuluttajakansalainen’. Tämä viittaa paitsi siihen, että keskitymme tutkimuksessamme kuluttajiin, myös siihen, että toivomme kuluttajien kokevan vastuuta omista tekemisistään ja tässä tapauksessa aktiivisesti pyrkivän vähentämään omaa ja kotitaloutensa ruokahävikkiä. Muutos kun lähtee yksittäisistä kuluttajista ja kotitalouksista. Jotkut ihmiset ovat kuitenkin ottaneet sydämen asiakseen taistella hieman laajemmin ruokahävikkiä vastaan, ja haluammekin esitellä heistä muutaman. Juttusarjan aloittaa Selina Juul.
Selina Juul muutti 13-vuotiaana Venäjältä Tanskaan ja oli pöyristynyt siitä, miten paljon Tanskassa ruokaa heitetään roskiin. 15 vuotta myöhemmin, vuonna 2008, Selina perusti Tanskaan kansalaisjärjestön nimeltä Stop Spild af Mad, jonka tavoitteena on ruokahävikin minimointi. Stop Spild af Mad -järjestön tarina alkoi pienenä Facebook-ryhmänä, mutta nykyään se on Tanskan suurin ruokahävikkiin keskittyvä kansalaisjärjestö. Järjestö tekee aktiivisesti yhteistyötä eri tahojen kanssa paitsi kansallisesti, myös kansainvälisesti mm. EU:n ja YK:n kanssa.


Järjestö pyrkii lisäämään tietoisuutta ruokahävikistä järjestämällä kampanjoita, kannustamalla lehdistöä ja muuta mediaa kirjoittamaan aiheesta ja innostamalla yleisöä keskusteluun ja erilaisten tapahtumien järjestämiseen. Järjestön ideana on toimia ’kuluttajilta kuluttajille’, kannustaen kuluttajia itse olemaan aloitteellisia oman ruokahävikkinsä vähentämisessä. He ovat antaneet kuluttajille vinkkejä esimerkiksi siitä, miten kokata ruoantähteistä, miten tehdä ruokaostoksia järkevästi tai miten voi lahjoittaa ylijäänyttä ruokaa kodittomien asuntoloille.


Tässä lisää konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä Selinan perustama organisaatio on tehnyt:
  • Selina on toimittanut ruokakirjan ’Stop spild af mad’, joka sisältää tanskalaisten huippukokkien kehittämiä reseptejä ruoantähteistä kokkaamiseen.
  • Järjestön kautta ravintolat, kahvilat ja suurkeittiöt voivat tilata itselleen ilmaisia ’goodie bägejä’, joissa kuluttajat voivat ottaa mukaan ravintola-annoksestaan ylijäänyttä ruokaa.   
  • Järjestö on laatinut kouluille opetusmateriaalia ruokahävikkiin liittyen.
  • Järjestö on aktivoinut monia ruokakauppoja ruokahävikin vähentämiseen. He ovat tehneet yhteistyötä mm. tanskalaisen Rema 1000 -ruokakauppaketjun kanssa, joka esimerkiksi vaihtoi kaikki paljousalennukset (osta 3, maksa 2 jne.) yksittäisten tuotteiden alennuksiin.


Tanskassa ruokahävikin määrää onkin onnistuttu pienentämään noin 25 prosentilla viimeisten viiden vuoden aikana, varmasti osittain Stop Spild af Mad -järjestön toiminnan ansiosta.
Järjestö toimii täysin vapaaehtoisvoimin, tuhansien kuluttajien yhteisprojektina. Selina toimii edelleen vapaaehtoisena työntekijänä organisaatiossa noin 40 tuntia viikossa.


Selina on kysytty puhuja eri tilaisuuksiin ja hän myös aktiivisesti kirjoittaa ruokahävikistä lehtiin sekä Tanskassa että muualla. Hänellä on mm. oma ruokahävikkiin keskittyvä bloginsa Huffington Postissa. Alla olevassa TEDx-puheenvuorossa viime vuodelta Selina antaa runsaasti vinkkejä siihen, miten me kaikki voimme omassa arjessamme vähentää ruokahävikkiä.  


Nina

Ei yksi pääsky kesää tee… vai tekeekö?

Esittelyssä Selina Juul ja Stop Spild af Mad -järjestö
Tutkimusprojektimme nimessä on sana ’kuluttajakansalainen’. Tämä viittaa paitsi siihen, että keskitymme tutkimuksessamme kuluttajiin, myös siihen, että toivomme kuluttajien kokevan vastuuta omista tekemisistään ja tässä tapauksessa aktiivisesti pyrkivän vähentämään omaa ja kotitaloutensa ruokahävikkiä. Muutos kun lähtee yksittäisistä kuluttajista ja kotitalouksista. Jotkut ihmiset ovat kuitenkin ottaneet sydämen asiakseen taistella hieman laajemmin ruokahävikkiä vastaan, ja haluammekin esitellä heistä muutaman. Juttusarjan aloittaa Selina Juul.
Selina Juul muutti 13-vuotiaana Venäjältä Tanskaan ja oli pöyristynyt siitä, miten paljon Tanskassa ruokaa heitetään roskiin. 15 vuotta myöhemmin, vuonna 2008, Selina perusti Tanskaan kansalaisjärjestön nimeltä Stop Spild af Mad, jonka tavoitteena on ruokahävikin minimointi. Stop Spild af Mad -järjestön tarina alkoi pienenä Facebook-ryhmänä, mutta nykyään se on Tanskan suurin ruokahävikkiin keskittyvä kansalaisjärjestö. Järjestö tekee aktiivisesti yhteistyötä eri tahojen kanssa paitsi kansallisesti, myös kansainvälisesti mm. EU:n ja YK:n kanssa.


Järjestö pyrkii lisäämään tietoisuutta ruokahävikistä järjestämällä kampanjoita, kannustamalla lehdistöä ja muuta mediaa kirjoittamaan aiheesta ja innostamalla yleisöä keskusteluun ja erilaisten tapahtumien järjestämiseen. Järjestön ideana on toimia ’kuluttajilta kuluttajille’, kannustaen kuluttajia itse olemaan aloitteellisia oman ruokahävikkinsä vähentämisessä. He ovat antaneet kuluttajille vinkkejä esimerkiksi siitä, miten kokata ruoantähteistä, miten tehdä ruokaostoksia järkevästi tai miten voi lahjoittaa ylijäänyttä ruokaa kodittomien asuntoloille.


Tässä lisää konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä Selinan perustama organisaatio on tehnyt:
  • Selina on toimittanut ruokakirjan ’Stop spild af mad’, joka sisältää tanskalaisten huippukokkien kehittämiä reseptejä ruoantähteistä kokkaamiseen.
  • Järjestön kautta ravintolat, kahvilat ja suurkeittiöt voivat tilata itselleen ilmaisia ’goodie bägejä’, joissa kuluttajat voivat ottaa mukaan ravintola-annoksestaan ylijäänyttä ruokaa.   
  • Järjestö on laatinut kouluille opetusmateriaalia ruokahävikkiin liittyen.
  • Järjestö on aktivoinut monia ruokakauppoja ruokahävikin vähentämiseen. He ovat tehneet yhteistyötä mm. tanskalaisen Rema 1000 -ruokakauppaketjun kanssa, joka esimerkiksi vaihtoi kaikki paljousalennukset (osta 3, maksa 2 jne.) yksittäisten tuotteiden alennuksiin.


Tanskassa ruokahävikin määrää onkin onnistuttu pienentämään noin 25 prosentilla viimeisten viiden vuoden aikana, varmasti osittain Stop Spild af Mad -järjestön toiminnan ansiosta.
Järjestö toimii täysin vapaaehtoisvoimin, tuhansien kuluttajien yhteisprojektina. Selina toimii edelleen vapaaehtoisena työntekijänä organisaatiossa noin 40 tuntia viikossa.


Selina on kysytty puhuja eri tilaisuuksiin ja hän myös aktiivisesti kirjoittaa ruokahävikistä lehtiin sekä Tanskassa että muualla. Hänellä on mm. oma ruokahävikkiin keskittyvä bloginsa Huffington Postissa. Alla olevassa TEDx-puheenvuorossa viime vuodelta Selina antaa runsaasti vinkkejä siihen, miten me kaikki voimme omassa arjessamme vähentää ruokahävikkiä.  


Nina

Kokkauskurssin antia ja hävikkipohdintaa


Osallistuin tutkimusmielessä 7.12.2016 Tampereen yliopiston ruokapiirin, eli Tampiiri ry:n, järjestämälle jouluruokakurssille. Tässä yhteydessä ”tutkimusmielessä” tarkoittaa sitä, että seurasin osallistujien kokkauspuuhia ja aina sopivan hetken tullen jututin heitä vapaamuotoisesti ruokaan, ruoanlaittoon ja ruokahävikkiin liittyen.

Kokkauskurssin opettajana toimi ruokakirjailija Päivi Mattila, joka on tunnetaan mm. Härkäpapua sarvista -kasvisruokakirjan kirjoittajana. Kirjassa tehdään kasvisruokaa suosien lähituotantoa, ja samaa teemaa noudatettiin myös tällä jouluruokakurssilla. Kurssilla valmistettiin mm. vaniljatoffeeta kaurakermasta, seitanpaistia joulupöytään ja tyrni-lakritsijäätelöä. Uudet ja monipuoliset raaka-aineet, niiden käyttö ja jatkohyödyntäminen avasivat antoisaa keskustelua ruokahävikkiteemalle. Tiivistän tässä kirjoituksessa kokkauskurssin antia eli muutamia keskeisiä näkökohtia ruokahävikkiin ja sen vähentämiseen liittyen.
Mitä on hävikki?
Ruokahävikistä puhuminen alkaa, tai päätyy, lähes aina kysymykseen, että mitä on hävikki.
  • Hävikki on pilalle mennyttä ruokaa.

Hävikin määrittämiseen ei ole yksiselitteistä näkemystä. Hävikiksi voidaan esimerkiksi määrittää syystä tai toisesta poisheitetty ruoka, joka on tai on ollut syömäkelpoista (lisää aiheesta Saa syödä! -sivustolta). Tämä puolestaan herättää kysymyksen, että mikä on syömäkelpoista ruokaa. Mitä voi syödä parasta ennen -päiväyksen ylityttyä? Päänvaivaa voivat myös aiheuttaa periaatteessa syömäkelpoiset ruoka-aineet, kuten juuresten kuoret tai herneenpalot, sillä vaikka niitä voidaan syödä, niitä harvemmin käytetään esimerkiksi ruokaohjeissa.

  • Hävikki on tottumuskysymys.

Hävikin määrittäminen liittyy myös omiin ruokaan liittyviin käsityksiin ja tottumuksiin. Ruoka-aineita monipuolisesti käyttämään tottuneelle esimerkiksi kukkakaalin lehtien poisheittäminen voi olla iso kynnys, kun taas monet irrottavat ne jo kaupassa.

Milloin hävikkiä syntyy tai ei synny?
  • Hävikkiä syntyy, kun arki ei suju suunnitelmien mukaan.

Osallistujat kertoivat olevansa tietoisia hävikistä ja pyrkivänsä suunnittelulla ja ruoka-aineiden joustavalla soveltamisella vähentämään hävikin syntyä. Hävikin kannalta haastavimmiksi koettiin tilanteet, joissa arkirytmi rikkoutuu. Esimerkiksi kiireessä jääkaappiin saattaa unohtua jotain, juhlissa tarjoiluiden mitoitus voi olla haastavaa ja joskus yksinkertaisesti ruoanlaitto epäonnistuu täysin.

  • Hävikkiä ei synny, kun ennakoi ja vie ylimääräiset ruoat muille.

Yksi tehokkaimmista keinoista hävikin estämiseksi on ennakointi. Aina ennakointi ei onnistu suunnitelmien mukaisesti (kuten kuvattu yllä), ja silloin hävikkiä voi parhaiten vähentää viemällä ylimääräiset ruoat muille. Suomessa kotiruoan jakaminen saatikka myyminen on (vielä) vähäistä tai jopa mahdotonta, mutta esimerkiksi Uudessa-Seelannissa on otettu käyttöön kaikkien yhteisiä jääkaappeja, joihin alueen asukkaat voivat viedä ylimääräiset elintarvikkeensa muiden käytettäväksi. Kurssilla hävikkiä kuvattiin myös ”tunneasiana” tarkoittaen sitä, että hävikin syntyminen koetaan epäonnistumisena riippumatta hävikin taloudellisen tai ympäristöllisen vaikutuksen suuruudesta. Keskusteluissa mainittiin myös, että joskus kokonaisuuden kannalta mietityttää onko hävikin äärimmäinen välttely järkevää.

Kokonaisuudessaan Wastebusters-tutkimusprojektin kannalta kokkauskurssi oli erittäin antoisa. Saimme näistä keskusteluista monia uusia näkökulmia projektille ja hyviä ideoita projektiin suunnitelluille työpajoille. Lisäksi osallistujat olivat halukkaita osallistumaan tutkimusprojektiin haastateltavina, joten näihin näkökulmiin pääsemme syventymään toden teolla tulevaisuudessa!
Lisää aiheesta: 
– Anna

Kokkauskurssin antia ja hävikkipohdintaa


Osallistuin tutkimusmielessä 7.12.2016 Tampereen yliopiston ruokapiirin, eli Tampiiri ry:n, järjestämälle jouluruokakurssille. Tässä yhteydessä ”tutkimusmielessä” tarkoittaa sitä, että seurasin osallistujien kokkauspuuhia ja aina sopivan hetken tullen jututin heitä vapaamuotoisesti ruokaan, ruoanlaittoon ja ruokahävikkiin liittyen.

Kokkauskurssin opettajana toimi ruokakirjailija Päivi Mattila, joka on tunnetaan mm. Härkäpapua sarvista -kasvisruokakirjan kirjoittajana. Kirjassa tehdään kasvisruokaa suosien lähituotantoa, ja samaa teemaa noudatettiin myös tällä jouluruokakurssilla. Kurssilla valmistettiin mm. vaniljatoffeeta kaurakermasta, seitanpaistia joulupöytään ja tyrni-lakritsijäätelöä. Uudet ja monipuoliset raaka-aineet, niiden käyttö ja jatkohyödyntäminen avasivat antoisaa keskustelua ruokahävikkiteemalle. Tiivistän tässä kirjoituksessa kokkauskurssin antia eli muutamia keskeisiä näkökohtia ruokahävikkiin ja sen vähentämiseen liittyen.
Mitä on hävikki?
Ruokahävikistä puhuminen alkaa, tai päätyy, lähes aina kysymykseen, että mitä on hävikki.
  • Hävikki on pilalle mennyttä ruokaa.

Hävikin määrittämiseen ei ole yksiselitteistä näkemystä. Hävikiksi voidaan esimerkiksi määrittää syystä tai toisesta poisheitetty ruoka, joka on tai on ollut syömäkelpoista (lisää aiheesta Saa syödä! -sivustolta). Tämä puolestaan herättää kysymyksen, että mikä on syömäkelpoista ruokaa. Mitä voi syödä parasta ennen -päiväyksen ylityttyä? Päänvaivaa voivat myös aiheuttaa periaatteessa syömäkelpoiset ruoka-aineet, kuten juuresten kuoret tai herneenpalot, sillä vaikka niitä voidaan syödä, niitä harvemmin käytetään esimerkiksi ruokaohjeissa.

  • Hävikki on tottumuskysymys.

Hävikin määrittäminen liittyy myös omiin ruokaan liittyviin käsityksiin ja tottumuksiin. Ruoka-aineita monipuolisesti käyttämään tottuneelle esimerkiksi kukkakaalin lehtien poisheittäminen voi olla iso kynnys, kun taas monet irrottavat ne jo kaupassa.

Milloin hävikkiä syntyy tai ei synny?
  • Hävikkiä syntyy, kun arki ei suju suunnitelmien mukaan.

Osallistujat kertoivat olevansa tietoisia hävikistä ja pyrkivänsä suunnittelulla ja ruoka-aineiden joustavalla soveltamisella vähentämään hävikin syntyä. Hävikin kannalta haastavimmiksi koettiin tilanteet, joissa arkirytmi rikkoutuu. Esimerkiksi kiireessä jääkaappiin saattaa unohtua jotain, juhlissa tarjoiluiden mitoitus voi olla haastavaa ja joskus yksinkertaisesti ruoanlaitto epäonnistuu täysin.

  • Hävikkiä ei synny, kun ennakoi ja vie ylimääräiset ruoat muille.

Yksi tehokkaimmista keinoista hävikin estämiseksi on ennakointi. Aina ennakointi ei onnistu suunnitelmien mukaisesti (kuten kuvattu yllä), ja silloin hävikkiä voi parhaiten vähentää viemällä ylimääräiset ruoat muille. Suomessa kotiruoan jakaminen saatikka myyminen on (vielä) vähäistä tai jopa mahdotonta, mutta esimerkiksi Uudessa-Seelannissa on otettu käyttöön kaikkien yhteisiä jääkaappeja, joihin alueen asukkaat voivat viedä ylimääräiset elintarvikkeensa muiden käytettäväksi. Kurssilla hävikkiä kuvattiin myös ”tunneasiana” tarkoittaen sitä, että hävikin syntyminen koetaan epäonnistumisena riippumatta hävikin taloudellisen tai ympäristöllisen vaikutuksen suuruudesta. Keskusteluissa mainittiin myös, että joskus kokonaisuuden kannalta mietityttää onko hävikin äärimmäinen välttely järkevää.

Kokonaisuudessaan Wastebusters-tutkimusprojektin kannalta kokkauskurssi oli erittäin antoisa. Saimme näistä keskusteluista monia uusia näkökulmia projektille ja hyviä ideoita projektiin suunnitelluille työpajoille. Lisäksi osallistujat olivat halukkaita osallistumaan tutkimusprojektiin haastateltavina, joten näihin näkökulmiin pääsemme syventymään toden teolla tulevaisuudessa!
Lisää aiheesta: 
– Anna

Motivaatiota ruokahävikin vähentämiseen!

Ruokahävikkitutkijoiden keskiviikkoaamu lähti tänä aamuna mahtavasti käyntiin tällä Twitterin kautta bongatulla videolla:

”I talk for hours and hours
about how you have the power
to ignore some expiration dates
And if your fridge is too cold,
then food can grow old
a little faster than you’d like”

Mahtavaa ruokahävikitöntä keskiviikkoa!

– Malla ja Ulla-Maija

P.S. Löydät Wastebustersin nyt myös Twitteristä nimimerkillä ”WastebustersFIN”