Tag Archives: meritoituminen

Tutkimusaineistojen ja -julkaisujen tekijyydestä sopiminen on tutkijan etu

Kuka tutkimusaineistossa on tekijä? Kysymys saattaa vaikuttaa selvältä: aineiston tekijä on sen kerääjä. Asia muuttuu kuitenkin monimutkaisemmaksi, jos kyseessä on tutkimushanke, jossa aineistoa ovat keränneet useat tutkijat tai muut tahot. Kenellä on silloin oikeus tulla merkityksi tekijäksi? Entäpä tilanteessa, jossa aineistosta ja tutkimustuloksista tuotetaan julkaisuja? Kuinka tekijyyden määrittäminen ja kaikkien työpanoksen oikeudenmukainen tunnustaminen otetaan huomioon hyvän tieteellisen käytännön mukaisesti?

Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) julkaisi tammikuussa suosituksen tieteellisten julkaisujen tekijyydestä sopimisesta, jonka laatimiseen osallistuin Tietoarkiston edustajana. Suosituksen tavoitteena on kannustaa erityisesti yhteisjulkaisuja tuottavia tutkimusryhmiä sopimaan tekijyydestä mahdollisimman ajoissa. Taustalla on ensinnäkin tavoite ehkäistä tekijyyskiistoja ja toisaalta muistuttaa, että tekijyyden asianmukainen merkitseminen on hyvän tieteellisen käytännön mukaista. Akateemisessa maailmassa tieteellinen julkaiseminen on tärkeä osa tutkijan meritoitumista ja nimi tekijäluettelossa kerryttää tieteellistä pistesaalista. Tämän vuoksi on tärkeää, että jokaisen tekijän työpanos tunnustetaan oikeudenmukaisesti. Tavoitteena onkin kannustaa tutkimushankkeita ja -ryhmiä pohtimaan sitä tapaa, jolla jokaisen osallisuus tehtyyn tutkimukseen huomioidaan mahdollisimman oikeudenmukaisesti.

Suosituksen yhtenä tavoitteena on kannustaa tutkimusryhmiä huomioimaan tekijyyden eri aspekteja tutkimuksen eri vaiheissa. Kysymys tekijyydestä kristalloituu usein siitä, kuka kirjoitti ja kuinka paljon. Monenlaiset muut roolit voivat kuitenkin oikeuttaa siihen, että tutkija saa nimensä tekijäksi. Suositus määrittelee tekijyydeksi kaikkea toimintaa, joka tuottaa ja mahdollistaa tutkimustietoa. Siten esimerkiksi tutkimusaineistojen tuottaminen, analyysi ja tulkinta voivat joillain tieteenaloilla oikeuttaa tekijyyteen. Tieteenalakohtaiset erot ja käytännöt eivät kuitenkaan ole aina selviä, jos tutkimushankkeessa on useiden eri tieteenalojen edustaja. Silloin myös aineistoja koskevien käytäntöjen tekeminen selväksi on kaikkien edun mukaista.

TENKin ohjeistus suosittelee laatimaan aineistonhallintasuunnitelman, jossa aineistoihin liittyvät velvollisuudet ja oikeudet tulevat määritellyiksi. Myös Tietoarkistossa kannustamme tutkijoita aina laatimaan aineistonhallintasuunnitelman ja sopimaan aineistoihin liittyvistä oikeuksista. Sopiminen selkiyttää esimerkiksi sitä, kuka merkitään aineiston tekijäksi. Tekijänoikeudellisesta näkökulmasta aineistoista sopiminen turvaa aineiston tekijän (aineiston kerääjän, koostajan tai luovuttajan) moraalisia oikeuksia. Jos aineisto arkistoidaan jatkokäyttöä varten, ovat jatkokäyttäjät aina velvoitettuja viittaamaan siihen asianmukaisesti. Tämä on tärkeää myös siksi, että tutkimus- ja tietoaineistojen tuottaminen ja jakaminen on tutkijalle tieteellinen ansio samalla tavalla kuin tutkimusjulkaisu.

Tämä blogiteksti on viimeinen tietoarkistolaisena kirjoittamani. Matkani tutkimusdatan ja avoimen tieteen parissa jatkuu kuitenkin uusissa tehtävissä Tampereen teknillisessä yliopistossa.

Lisätietoa:
» Tietoarkiston asiakaspalvelu: asiakaspalvelu.fsd at uta.fi
» Aineistonhallinnan käsikirja, sopimukset ja oikeudet
» Tutkimuseettinen neuvottelukunta: Tieteellisten julkaisujen tekijyydestä sopiminen

Katja Fält
tietoasiantuntija, TTY
Tietoarkiston entinen humanististen alojen tieteenala-asiantuntija
fsd [at] uta.fi

Suomi on tieteen avoimuudessa Pohjoismaiden kärkimaa

Tieteen avoimuus on tärkeä tavoite, kysyttiin asiaa sitten suomalaisilta, muilta pohjoismaalaisilta tai eurooppalaisilta. Useimmissa maissa on kuitenkin vielä melkoisesti matkaa siihen, että avoimuus olisi sujuva osa tutkijoiden arkea.

Hyvät ja huonot uutiset kävivät selväksi Helsingissä viime viikolla järjestetyssä Nordic Open Science and Research Forum 2016 -tapahtumassa, johon kokoontui avoimen tieteen asiantuntijoita ainakin Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Brysselistä.

Kansainväliset puhujat olivat yksimielisiä avoimen tieteen eduista. Esityksestä toiseen todettiin, että ihannetapauksessa avoin tiede nopeuttaa innovaatioiden syntymistä ja takaa sen, että sekä yhteiskunta että yksityiset rahoittajat saavat tutkimukseen sijoittamillensa rahoille parhaan mahdollisen vastineen. Tutkijoihin kohdistuvista hyödyistä korostuivat ainakin päällekkäisen työn väheneminen ja tutkimusten yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kasvu.

Esimerkiksi Jean-Claude Burgelman Euroopan Komission tutkimus- ja innovaatio-osastolta totesi, että avoimen tieteen edistämisen keskeisenä tavoitteena on kasvattaa radikaalisti eurooppalaisen tieteen laatua ja vaikuttavuutta – kukapa tällaisia tavoitteita vastustaisi.

Kaikesta huolimatta siirtyminen avoimen tieteen aikakaudelle on monissa maissa lähtenyt liikkeelle hitaasti. Pohjoismaista kehityksessä on selvästi pisimmällä Suomi. Meillä tieteen avaamiseen on ryhdytty päättäväisesti sekä poliittisen hallinnon, rahoittajien että yliopistojen tasolla.

Opetusministeriön Avoin tiede ja tutkimus -hankkeen tavoitteena on nostaa Suomi avoimen tieteen kärkimaaksi vuoden 2017 loppuun mennessä. Suomen Akatemia vaatii rahoitushakemuksiinsa liitteeksi aineistonhallintasuunnitelmaa, joka sisältää suunnitelman datan avaamisesta, ja yliopisto toisensa perään on laatinut viimeisen vuoden aikana itselleen datapolitiikan.

Esimerkiksi Etelä-Tanskan yliopiston professori Henrik Pedersen totesikin, että heillä avoimen tieteen asioissa on otettu esimerkkiä juuri Suomesta. Kehuja suomalaisten rahoittajien, poliitikkojen ja yliopistojen aktiivisuudesta tuli myös norjalaisilta ja ruotsalaisilta avoimen tieteen kollegoilta.

Suurin syy avoimen tieteen hitaaseen vallankumouksen on todennäköisesti projektin massiivinen luonne. Jean-Claude Burgelman huomautti, että avoin tiede merkitsee systemaattista toimintatavan muutosta koko tiede- ja tutkimusmaailmassa. Tutkimusaineistojen ja -tulosten onnistunut avaaminen vaatii konkreettisia muutoksia tutkimusprosessin kaikissa vaiheissa. Osaamisen ja ajattelumallien päivittämistä tarvitaan kaikissa tutkimuksen sidosryhmissä.

Esityksistä nousi esiin monia konkreettisia huolia, joihin pitäisi löytää ratkaisu ennen kuin avoin tiede voi oikeasti muuttua hienosta visiosta käytännöksi. Erityisen yksimielisiä kansainväliset asiantuntijat olivat siitä, että tieteen avaaminen vaatii rahoitusta, tutkijoiden ja tutkimuksen tukipalveluissa työskentelevän henkilökunnan kouluttamista, selkeää palkitsemismallia ja infrastruktuureja, jotka käytännössä tekevät tieteen avaamisesta mahdollista – avoimille aineistoille täytyy esimerkiksi olla tarjolla säilytyspaikkoja, joista toiset tutkijat pääsevät niitä helposti hyödyntämään.

Päättäjät ja poliitikot tuntuvat olevan sekä Pohjoismaissa että muualla Euroopassa tieteen avaamisesta pääosin innoissaan, mutta tutkijoilla on vielä selvästi varautuneempi asenne. Esimerkiksi Ruotsin tietoarkiston johtaja Max Petzold totesikin, että käytännössä avoimuuteen siirtymisen täytyy tapahtua paikallisesti yliopistoissa, joissa tutkijat aineistojansa tuottavat. Avoimuudesta voi tulla totta vain, jos käytännön apu, aineistonhallintakoulutus ja tarvittavat IT-infrastruktuurit saadaan tutkijoiden käyttöön, heidän omiin kotiyliopistoihinsa.

Esiintyjät olivat järjestäen sitä mieltä, että ratkaisevia kysymyksiä tutkijoiden motivoimisen kannalta ovat rahoitus, joka on suunnattu nimenomaan aineistojen avaamiseen, ja lupaus siitä, että aineistojen avaamisesta saa tieteellisen meriitin.

Moni korosti myös sitä, että avoimen tieteen huumassa pitää muistaa ottaa huomioon eri tieteenalojen väliset erot ja se, että ehdoton vaatimus kaikkien aineistojen avaamisesta ei ole realistinen tai edes järkevä. Esimerkiksi Mikael Karstensen Elbæk Tanskan teknillisestä yliopistosta muistutti, että yliopistojen yhteistyö yksityisten yritysten kanssa ei saa avoimuuden takia vaarantua. Hänen mukaansa avoimen datan käsitteestä olisikin hyvä siirtyä reilun datan käsitteeseen. Tällöin lähtökohtana olisi, että data on niin avointa kuin mahdollista, mutta toisaalta myös niin yksityistä kuin on tarpeen.

Hallvard Fossheim Bergenin yliopistosta korosti, että kunnioitus tutkittavaa kohtaan ei saa avoimuuden aikakaudella unohtua. Hän muistutti, että jos tutkimuksessa käsitellään henkilötietoja, tutkittavalta täytyy olla aineiston avaamiseen aina vapaaehtoinen, asialliseen informointiin perustuva suostumus.

Suomen Akatemian tutkimusasioista vastaava ylijohtaja Riitta Maijala puolestaan huomautti, että tutkimuksen laadun ja luotettavuuden säilymisestä pitää pystyä huolehtimaan, vaikka avoimuus lisääntyy. Hän tiivisti, että tieteen avaaminen täytyy hoitaa niin, että tieteen laatu nousee eikä heikkene.

Vaikka avoimeen tieteeseen liittyy vielä monenlaisia huolia, niiden ratkaisemiseksi on alettu tehdä aktiivisesti töitä eri puolilla Eurooppaa.

Esimerkiksi Euroopan Komission asettama kansainvälinen työryhmä työskentelee parhaillaan kahdeksan keskeisen avoimeen tieteeseen liittyvän kysymyksen parissa. Listalla ovat muun muassa tutkijoiden palkitsemismalli, tieteen laadun ja vaikuttavuuden mittaustavat, tiedejulkaisemisen tulevaisuus ja eurooppalainen avoimen tieteen pilvipalvelu, joka tarjoaa yhden käytännön ratkaisun datan säilyttämiseen ja jakamiseen.

Ivo Grigorov, Tanskan teknillisestä yliopistosta esitteli EU-rahoitteista Foster-projektia, jossa tutkijoille ja esimerkiksi kirjastojen henkilökunnalle tarjotaan avoimeen tieteeseen ja aineistonhallintaan liittyvää koulutusta sekä sähköisesti että kasvotusten.

Sverker Holmgren NordForskista kertoi, että Norjassa on viimeisten kolmen vuoden aikana alettu pienen tauon jälkeen tehdä tosissaan töitä avoimen tieteen edistämisen eteen. Esimerkiksi Norwegian Research Council voi nykyään myöntää rahaa erikseen aineistojen avaamiseen. Ympäri Pohjois-Eurooppaa on parhaillaan käynnissä lukuisia lupaavia projekteja.

Jean-Claude Burgelman huomautti, että tieteen avaaminen ei ole pinnalla vain Pohjoismaissa tai Euroopassa, vaan se kiinnostaa juuri nyt ympäri maailmaa. Hän totesikin, että edessä on jännittävät poliittiset ajat, kun avointa tiedettä aletaan toden teolla muuttaa visiosta todellisuudeksi kaikkialla maailmassa.

Lisätietoja:
» Nordic open Science and Research Forum

Kaisa Järvelä
tiedottaja
etunimi.sukunimi [at] uta.fi

Suomi on tieteen avoimuudessa Pohjoismaiden kärkimaa

Tieteen avoimuus on tärkeä tavoite, kysyttiin asiaa sitten suomalaisilta, muilta pohjoismaalaisilta tai eurooppalaisilta. Useimmissa maissa on kuitenkin vielä melkoisesti matkaa siihen, että avoimuus olisi sujuva osa tutkijoiden arkea.

Hyvät ja huonot uutiset kävivät selväksi Helsingissä viime viikolla järjestetyssä Nordic Open Science and Research Forum 2016 -tapahtumassa, johon kokoontui avoimen tieteen asiantuntijoita ainakin Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Brysselistä.

Kansainväliset puhujat olivat yksimielisiä avoimen tieteen eduista. Esityksestä toiseen todettiin, että ihannetapauksessa avoin tiede nopeuttaa innovaatioiden syntymistä ja takaa sen, että sekä yhteiskunta että yksityiset rahoittajat saavat tutkimukseen sijoittamillensa rahoille parhaan mahdollisen vastineen. Tutkijoihin kohdistuvista hyödyistä korostuivat ainakin päällekkäisen työn väheneminen ja tutkimusten yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kasvu.

Esimerkiksi Jean-Claude Burgelman Euroopan Komission tutkimus- ja innovaatio-osastolta totesi, että avoimen tieteen edistämisen keskeisenä tavoitteena on kasvattaa radikaalisti eurooppalaisen tieteen laatua ja vaikuttavuutta – kukapa tällaisia tavoitteita vastustaisi.

Kaikesta huolimatta siirtyminen avoimen tieteen aikakaudelle on monissa maissa lähtenyt liikkeelle hitaasti. Pohjoismaista kehityksessä on selvästi pisimmällä Suomi. Meillä tieteen avaamiseen on ryhdytty päättäväisesti sekä poliittisen hallinnon, rahoittajien että yliopistojen tasolla.

Opetusministeriön Avoin tiede ja tutkimus -hankkeen tavoitteena on nostaa Suomi avoimen tieteen kärkimaaksi vuoden 2017 loppuun mennessä. Suomen Akatemia vaatii rahoitushakemuksiinsa liitteeksi aineistonhallintasuunnitelmaa, joka sisältää suunnitelman datan avaamisesta, ja yliopisto toisensa perään on laatinut viimeisen vuoden aikana itselleen datapolitiikan.

Esimerkiksi Etelä-Tanskan yliopiston professori Henrik Pedersen totesikin, että heillä avoimen tieteen asioissa on otettu esimerkkiä juuri Suomesta. Kehuja suomalaisten rahoittajien, poliitikkojen ja yliopistojen aktiivisuudesta tuli myös norjalaisilta ja ruotsalaisilta avoimen tieteen kollegoilta.

Suurin syy avoimen tieteen hitaaseen vallankumouksen on todennäköisesti projektin massiivinen luonne. Jean-Claude Burgelman huomautti, että avoin tiede merkitsee systemaattista toimintatavan muutosta koko tiede- ja tutkimusmaailmassa. Tutkimusaineistojen ja -tulosten onnistunut avaaminen vaatii konkreettisia muutoksia tutkimusprosessin kaikissa vaiheissa. Osaamisen ja ajattelumallien päivittämistä tarvitaan kaikissa tutkimuksen sidosryhmissä.

Esityksistä nousi esiin monia konkreettisia huolia, joihin pitäisi löytää ratkaisu ennen kuin avoin tiede voi oikeasti muuttua hienosta visiosta käytännöksi. Erityisen yksimielisiä kansainväliset asiantuntijat olivat siitä, että tieteen avaaminen vaatii rahoitusta, tutkijoiden ja tutkimuksen tukipalveluissa työskentelevän henkilökunnan kouluttamista, selkeää palkitsemismallia ja infrastruktuureja, jotka käytännössä tekevät tieteen avaamisesta mahdollista – avoimille aineistoille täytyy esimerkiksi olla tarjolla säilytyspaikkoja, joista toiset tutkijat pääsevät niitä helposti hyödyntämään.

Päättäjät ja poliitikot tuntuvat olevan sekä Pohjoismaissa että muualla Euroopassa tieteen avaamisesta pääosin innoissaan, mutta tutkijoilla on vielä selvästi varautuneempi asenne. Esimerkiksi Ruotsin tietoarkiston johtaja Max Petzold totesikin, että käytännössä avoimuuteen siirtymisen täytyy tapahtua paikallisesti yliopistoissa, joissa tutkijat aineistojansa tuottavat. Avoimuudesta voi tulla totta vain, jos käytännön apu, aineistonhallintakoulutus ja tarvittavat IT-infrastruktuurit saadaan tutkijoiden käyttöön, heidän omiin kotiyliopistoihinsa.

Esiintyjät olivat järjestäen sitä mieltä, että ratkaisevia kysymyksiä tutkijoiden motivoimisen kannalta ovat rahoitus, joka on suunnattu nimenomaan aineistojen avaamiseen, ja lupaus siitä, että aineistojen avaamisesta saa tieteellisen meriitin.

Moni korosti myös sitä, että avoimen tieteen huumassa pitää muistaa ottaa huomioon eri tieteenalojen väliset erot ja se, että ehdoton vaatimus kaikkien aineistojen avaamisesta ei ole realistinen tai edes järkevä. Esimerkiksi Mikael Karstensen Elbæk Tanskan teknillisestä yliopistosta muistutti, että yliopistojen yhteistyö yksityisten yritysten kanssa ei saa avoimuuden takia vaarantua. Hänen mukaansa avoimen datan käsitteestä olisikin hyvä siirtyä reilun datan käsitteeseen. Tällöin lähtökohtana olisi, että data on niin avointa kuin mahdollista, mutta toisaalta myös niin yksityistä kuin on tarpeen.

Hallvard Fossheim Bergenin yliopistosta korosti, että kunnioitus tutkittavaa kohtaan ei saa avoimuuden aikakaudella unohtua. Hän muistutti, että jos tutkimuksessa käsitellään henkilötietoja, tutkittavalta täytyy olla aineiston avaamiseen aina vapaaehtoinen, asialliseen informointiin perustuva suostumus.

Suomen Akatemian tutkimusasioista vastaava ylijohtaja Riitta Maijala puolestaan huomautti, että tutkimuksen laadun ja luotettavuuden säilymisestä pitää pystyä huolehtimaan, vaikka avoimuus lisääntyy. Hän tiivisti, että tieteen avaaminen täytyy hoitaa niin, että tieteen laatu nousee eikä heikkene.

Vaikka avoimeen tieteeseen liittyy vielä monenlaisia huolia, niiden ratkaisemiseksi on alettu tehdä aktiivisesti töitä eri puolilla Eurooppaa.

Esimerkiksi Euroopan Komission asettama kansainvälinen työryhmä työskentelee parhaillaan kahdeksan keskeisen avoimeen tieteeseen liittyvän kysymyksen parissa. Listalla ovat muun muassa tutkijoiden palkitsemismalli, tieteen laadun ja vaikuttavuuden mittaustavat, tiedejulkaisemisen tulevaisuus ja eurooppalainen avoimen tieteen pilvipalvelu, joka tarjoaa yhden käytännön ratkaisun datan säilyttämiseen ja jakamiseen.

Ivo Grigorov, Tanskan teknillisestä yliopistosta esitteli EU-rahoitteista Foster-projektia, jossa tutkijoille ja esimerkiksi kirjastojen henkilökunnalle tarjotaan avoimeen tieteeseen ja aineistonhallintaan liittyvää koulutusta sekä sähköisesti että kasvotusten.

Sverker Holmgren NordForskista kertoi, että Norjassa on viimeisten kolmen vuoden aikana alettu pienen tauon jälkeen tehdä tosissaan töitä avoimen tieteen edistämisen eteen. Esimerkiksi Norwegian Research Council voi nykyään myöntää rahaa erikseen aineistojen avaamiseen. Ympäri Pohjois-Eurooppaa on parhaillaan käynnissä lukuisia lupaavia projekteja.

Jean-Claude Burgelman huomautti, että tieteen avaaminen ei ole pinnalla vain Pohjoismaissa tai Euroopassa, vaan se kiinnostaa juuri nyt ympäri maailmaa. Hän totesikin, että edessä on jännittävät poliittiset ajat, kun avointa tiedettä aletaan toden teolla muuttaa visiosta todellisuudeksi kaikkialla maailmassa.

Lisätietoja:
» Nordic open Science and Research Forum

Kaisa Järvelä
tiedottaja
etunimi.sukunimi [at] uta.fi

ATT käynnistyi

Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt tiedon saatavuuden ja avoimen tieteen edistämiseksi Avoimen tieteen ja tutkimuksen hankkeen vuosille 2014–2017. Virallisena tavoitteenaan ATT-hanke ”määrittää kansallisen tahtotilan vuodelle 2017 ja edistää avointa tiedettä kolmella rintamalla: tutkimusjulkaisut, tutkimusdata ja menetelmät”.

Avausseminaari järjestettiin Helsingissä 19.3.2014. Ohjelman pääosan muodostivat kolme paneelia, joissa aiheina olivat hankkeen tavoitteiden mukaan avoimet julkaisut, avoin data ja avoimet menetelmät. Toimin puheenjohtajana tutkimusdatapaneelissa, johon osallistuivat panelisteina Pirjo-Leena Forsström CSC:stä, Laura Höijer Ympäristöhallinnosta, Tuuli Toivonen Helsingin yliopistosta sekä Jussi Simpura THL:stä. Kokoan seuraavassa paneelin antia kahdesta keskusteluteemasta.

Miksi avata tutkimusdataa? Keskustelussa nousi esiin demokratianäkökulma: avaamalla tutkimusdataa kaikki pääsevät käyttämään sitä. Datan avoimen saatavuuden koheneminen voi myös edesauttaa innovaatioita ja luovuutta, mikä edistää tutkimuksen tuottavuutta.

Vaikka datan avaaminen maksaa, se voi tuottaa uutta liiketoimintaa ja tuoda myös säästöjä muun muassa uusien aineistojen pienempinä keruukustannuksina. Suomea koskevan tutkimusdatan avaaminen kansainväliseen käyttöön saattaa myös luoda uudentyyppistä, maatamme hyödyttävää tutkimustoimintaa ulkomaille.

Tutkijoiden näkökulmasta datan avaamista pidettiin erittäin keskeisenä tavoitteena. Useat panelistit mainitsivat tarpeen tieteellisen toimintakulttuurin muutokseen siten, että tutkimusdatan julkaiseminen ymmärrettäisiin tieteellisenä meriittinä. Oman tutkimuksen aineistojen avaaminen on tutkijalle myös uskottavuuskysymys, koska datansa julkaisseen tutkijan tulokset voi aina tarkistaa.

Paneeli käsitteli myös tutkimusdatan avaamisen haasteita Suomessa. Mainittujen asioiden lista muodostui pitkäksi: miten viitata tutkimusdataan ja antaa siitä meriittiä; tekijyys- ja omistajuuskysymykset; datan lisensointi; tietosuojakysymykset ja tutkimusetiikka; julkaisujen, datan ja menetelmien yhdistäminen; tutkimustiedon hyödyntäminen yhteiskunnallisessa päätöksenteossa jne.

Avaamista tukevan toimintakulttuurimuutoksen haasteena on edelleen tutkimusdatan ymmärtäminen tutkijan (omana) pääomana. Liian usein datan jakaminen mielletään siitä luopumisena ja ehkä kilpailuedunkin menettämisenä. Juuri siksi tutkimusrahoittajien ja -organisaatioiden tulisi edellyttää ja ohjeistaa tutkimusdatan hallintaa ja sen suunnittelua riittävästi. Aineistonhallinnan suunnittelu ja toteuttaminen pitäisi saada itsestään selväksi osaksi tutkijoiden perustyönkuvaa.

Lisäksi paneeli totesi, että tietovarantojen avaamisessa on otettava huomioon riittävä jatkokäytön tuki. Monien tutkimusaineistojen järkevä jatkokäyttö vaatii vierihoitoa aineiston keränneeltä taholta. Tutkimusdatan jatkokäyttäjän ei siis pidä lähteä soitellen sotaan. Ei pidä laulaa virttä, jos ei tiedä sen numeroa.

Datapaneeli on nähtävissä kokonaisuudessaan seminaaritallenteesta, joka sisältää kaikki muutkin seminaariesitykset ja paneelit. Seminaari oli hyvä avaus ATT:lle.

Sami Borg
johtaja
etunimi.sukunimi [at] uta.fi

ATT käynnistyi

Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt tiedon saatavuuden ja avoimen tieteen edistämiseksi Avoimen tieteen ja tutkimuksen hankkeen vuosille 2014–2017. Virallisena tavoitteenaan ATT-hanke ”määrittää kansallisen tahtotilan vuodelle 2017 ja edistää avointa tiedettä kolmella rintamalla: tutkimusjulkaisut, tutkimusdata ja menetelmät”.

Avausseminaari järjestettiin Helsingissä 19.3.2014. Ohjelman pääosan muodostivat kolme paneelia, joissa aiheina olivat hankkeen tavoitteiden mukaan avoimet julkaisut, avoin data ja avoimet menetelmät. Toimin puheenjohtajana tutkimusdatapaneelissa, johon osallistuivat panelisteina Pirjo-Leena Forsström CSC:stä, Laura Höijer Ympäristöhallinnosta, Tuuli Toivonen Helsingin yliopistosta sekä Jussi Simpura THL:stä. Kokoan seuraavassa paneelin antia kahdesta keskusteluteemasta.

Miksi avata tutkimusdataa? Keskustelussa nousi esiin demokratianäkökulma: avaamalla tutkimusdataa kaikki pääsevät käyttämään sitä. Datan avoimen saatavuuden koheneminen voi myös edesauttaa innovaatioita ja luovuutta, mikä edistää tutkimuksen tuottavuutta.

Vaikka datan avaaminen maksaa, se voi tuottaa uutta liiketoimintaa ja tuoda myös säästöjä muun muassa uusien aineistojen pienempinä keruukustannuksina. Suomea koskevan tutkimusdatan avaaminen kansainväliseen käyttöön saattaa myös luoda uudentyyppistä, maatamme hyödyttävää tutkimustoimintaa ulkomaille.

Tutkijoiden näkökulmasta datan avaamista pidettiin erittäin keskeisenä tavoitteena. Useat panelistit mainitsivat tarpeen tieteellisen toimintakulttuurin muutokseen siten, että tutkimusdatan julkaiseminen ymmärrettäisiin tieteellisenä meriittinä. Oman tutkimuksen aineistojen avaaminen on tutkijalle myös uskottavuuskysymys, koska datansa julkaisseen tutkijan tulokset voi aina tarkistaa.

Paneeli käsitteli myös tutkimusdatan avaamisen haasteita Suomessa. Mainittujen asioiden lista muodostui pitkäksi: miten viitata tutkimusdataan ja antaa siitä meriittiä; tekijyys- ja omistajuuskysymykset; datan lisensointi; tietosuojakysymykset ja tutkimusetiikka; julkaisujen, datan ja menetelmien yhdistäminen; tutkimustiedon hyödyntäminen yhteiskunnallisessa päätöksenteossa jne.

Avaamista tukevan toimintakulttuurimuutoksen haasteena on edelleen tutkimusdatan ymmärtäminen tutkijan (omana) pääomana. Liian usein datan jakaminen mielletään siitä luopumisena ja ehkä kilpailuedunkin menettämisenä. Juuri siksi tutkimusrahoittajien ja -organisaatioiden tulisi edellyttää ja ohjeistaa tutkimusdatan hallintaa ja sen suunnittelua riittävästi. Aineistonhallinnan suunnittelu ja toteuttaminen pitäisi saada itsestään selväksi osaksi tutkijoiden perustyönkuvaa.

Lisäksi paneeli totesi, että tietovarantojen avaamisessa on otettava huomioon riittävä jatkokäytön tuki. Monien tutkimusaineistojen järkevä jatkokäyttö vaatii vierihoitoa aineiston keränneeltä taholta. Tutkimusdatan jatkokäyttäjän ei siis pidä lähteä soitellen sotaan. Ei pidä laulaa virttä, jos ei tiedä sen numeroa.

Datapaneeli on nähtävissä kokonaisuudessaan seminaaritallenteesta, joka sisältää kaikki muutkin seminaariesitykset ja paneelit. Seminaari oli hyvä avaus ATT:lle.

Sami Borg
johtaja
etunimi.sukunimi [at] uta.fi

Kaksi viestiä

Yliopistojen ulkoinen tiedeviestintä tuntuu muuttuvan etupainotteiseksi elvistelyksi. Liian paljon keskitytään esittelemään aikomuksia ja saadun tutkimusrahoituksen määrää. No – mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Tietoarkistokin sai juuri mittavan rahoituksen Suomen Akatemialta toimintojensa vahvistamiseen. Kuinka ollakaan, omakin uutisointimme muisti mainita muhkean rahasumman.

Yksikkömme kaltaiselle tuki-infrastruktuurille ei tarjoudu liian usein mahdollisuuksia kertoa toiminnastaan laajalle yleisölle. Viestintämme on enimmäkseen kansallisen ja kansainvälisen tutkimusyhteisön sisäistä. Sen pääkohteita ovat yliopistot, tutkimusorganisaatiot ja muut tutkimusaineistoja keräävät, teettävät ja käyttävät tahot. Palvelujemme pääkäyttäjäryhmiä ovat tutkijat, opettajat ja opiskelijat.

Ydinviestimme kaikille on palvelujemme maksuton käyttömahdollisuus ja niiden hyödyllisyys tutkimusaineistojen elinkaaren hallinnan ja aktiivisen, avoimen käytön kannalta. Meille voi ja kannattaa arkistoida tutkimusaineistonsa, koska sitä kautta se dokumentoidaan kansainvälisen kuvailukäytännön mukaan. Aineistolle annetaan aineistoviite, tutkimusdata julkaistaan ja siihen voidaan viitata. Julkaistu aineisto on tuottajalleen tieteellinen meriitti. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ja keskeisten tiederahoittajien nykysuosituksen mukaan julkaistujen tutkimusdatojen aineistoviitteet liitetään tutkimuksen harjoittajan ansioluetteloon muiden julkaisujen tavoin.

Tutkimusaineistoihin viittaamista tietoarkisto tukee kääntämällä tarvittaessa aineiston kuvailun englanniksi. Näin aineisto voidaan liittää kansainvälisiin tutkimusaineistotietokantoihin. Kvantitatiivisten tutkimusaineistojen osalta kielenkäännökset kattavat data-aineiston muuttujakuvauksineen.

Tutkimusaineistojen jatkokäyttäjille tarjoamme monipuolisia ja muitakin kuin yhteiskuntatieteitä tukevia palveluja. Aineistosivujen ohella verkkosivujemme keskeisiä sisältöjä ovat Tutkimusaineistojen tiedonhallinnan käsikirja ja Menetelmäopetuksen tietovaranto. Ne ovat laaja-alaisia oppaita tutkimusaineistojen keruuseen ja analyysivaiheen hallintaan sekä tutkimusaineistojen käyttöön. Muistutettakoon, että Suomen Akatemia edellyttää kaikilla tieteenaloilla rahoituksen hakijoilta aineistohallinnan suunnittelua osana tutkimussuunnitelmaa.

Ydinviestin ohella tietoarkistolla on muutosviesti. Piakkoin ilmestyvä, painetun Tietoarkisto-lehden uusi numero valottaa tietoarkistojen eurooppalaisen yhteistyön syvenemistä. Lisäksi se esittelee muita yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteenalojen eurooppalaisia tutkimusinfrastruktuureja, joiden kehittäminen on kuulunut jo tovin tutkimuksen kehittämisen painoaloihin EU:ssa. Kiitos jälleen kerran Helena Laaksoselle lehden kokoamisesta.

Valmistautuminen eurooppalaiseen CESSDA-yhteistyöhön on tarjonnut tietoarkistolle väylän myös kansallisten palvelujen laajentamiseen ja vahvistamiseen. Tämä alkaa näkyä erityisesti vuodesta 2014 alkaen, kun jo käynnissä olleet, Suomen Akatemian rahoittamat kehittämishankkeet tuottavat näkyviä muutoksia palveluihimme.

Ensi vuoden alussa tietoarkiston tallentamien aineistojen tilaus- ja toimitusjärjestelmä muuttuu sähköiseksi, jolloin rekisteröityneet käyttäjät saavat data-aineistot käyttöönsä suoraan verkosta. Yliopisto- ja ammattikorkeakoulukäyttäjät voivat käyttää aineistopalvelujamme oppilaitoksensa käyttäjätunnuksella. Aineistojen tilaus- ja toimitusjärjestelmän uudistus on ollut erittäin mittava työkokonaisuus, josta ovat vastanneet osana Tietoarkisto 2015 -hanketta yksikön kaksi toiminnallista osastoa, aineistopalvelut ja tekniset palvelut. Vastuullisille kuuluu iso kiitos urakasta.

Peruspalvelumme ovat avoimesti ja maksutta käytössänne. Tämä on edelleen ydinviestimme. Muutosviestimme on palveluiltaan vahvistuva ja laajeneva tietoarkisto.

Sami Borg
johtaja
etunimi.sukunimi [at] uta.fi

Kaksi viestiä

Yliopistojen ulkoinen tiedeviestintä tuntuu muuttuvan etupainotteiseksi elvistelyksi. Liian paljon keskitytään esittelemään aikomuksia ja saadun tutkimusrahoituksen määrää. No – mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Tietoarkistokin sai juuri mittavan rahoituksen Suomen Akatemialta toimintojensa vahvistamiseen. Kuinka ollakaan, omakin uutisointimme muisti mainita muhkean rahasumman.

Yksikkömme kaltaiselle tuki-infrastruktuurille ei tarjoudu liian usein mahdollisuuksia kertoa toiminnastaan laajalle yleisölle. Viestintämme on enimmäkseen kansallisen ja kansainvälisen tutkimusyhteisön sisäistä. Sen pääkohteita ovat yliopistot, tutkimusorganisaatiot ja muut tutkimusaineistoja keräävät, teettävät ja käyttävät tahot. Palvelujemme pääkäyttäjäryhmiä ovat tutkijat, opettajat ja opiskelijat.

Ydinviestimme kaikille on palvelujemme maksuton käyttömahdollisuus ja niiden hyödyllisyys tutkimusaineistojen elinkaaren hallinnan ja aktiivisen, avoimen käytön kannalta. Meille voi ja kannattaa arkistoida tutkimusaineistonsa, koska sitä kautta se dokumentoidaan kansainvälisen kuvailukäytännön mukaan. Aineistolle annetaan aineistoviite, tutkimusdata julkaistaan ja siihen voidaan viitata. Julkaistu aineisto on tuottajalleen tieteellinen meriitti. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ja keskeisten tiederahoittajien nykysuosituksen mukaan julkaistujen tutkimusdatojen aineistoviitteet liitetään tutkimuksen harjoittajan ansioluetteloon muiden julkaisujen tavoin.

Tutkimusaineistoihin viittaamista tietoarkisto tukee kääntämällä tarvittaessa aineiston kuvailun englanniksi. Näin aineisto voidaan liittää kansainvälisiin tutkimusaineistotietokantoihin. Kvantitatiivisten tutkimusaineistojen osalta kielenkäännökset kattavat data-aineiston muuttujakuvauksineen.

Tutkimusaineistojen jatkokäyttäjille tarjoamme monipuolisia ja muitakin kuin yhteiskuntatieteitä tukevia palveluja. Aineistosivujen ohella verkkosivujemme keskeisiä sisältöjä ovat Tutkimusaineistojen tiedonhallinnan käsikirja ja Menetelmäopetuksen tietovaranto. Ne ovat laaja-alaisia oppaita tutkimusaineistojen keruuseen ja analyysivaiheen hallintaan sekä tutkimusaineistojen käyttöön. Muistutettakoon, että Suomen Akatemia edellyttää kaikilla tieteenaloilla rahoituksen hakijoilta aineistohallinnan suunnittelua osana tutkimussuunnitelmaa.

Ydinviestin ohella tietoarkistolla on muutosviesti. Piakkoin ilmestyvä, painetun Tietoarkisto-lehden uusi numero valottaa tietoarkistojen eurooppalaisen yhteistyön syvenemistä. Lisäksi se esittelee muita yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteenalojen eurooppalaisia tutkimusinfrastruktuureja, joiden kehittäminen on kuulunut jo tovin tutkimuksen kehittämisen painoaloihin EU:ssa. Kiitos jälleen kerran Helena Laaksoselle lehden kokoamisesta.

Valmistautuminen eurooppalaiseen CESSDA-yhteistyöhön on tarjonnut tietoarkistolle väylän myös kansallisten palvelujen laajentamiseen ja vahvistamiseen. Tämä alkaa näkyä erityisesti vuodesta 2014 alkaen, kun jo käynnissä olleet, Suomen Akatemian rahoittamat kehittämishankkeet tuottavat näkyviä muutoksia palveluihimme.

Ensi vuoden alussa tietoarkiston tallentamien aineistojen tilaus- ja toimitusjärjestelmä muuttuu sähköiseksi, jolloin rekisteröityneet käyttäjät saavat data-aineistot käyttöönsä suoraan verkosta. Yliopisto- ja ammattikorkeakoulukäyttäjät voivat käyttää aineistopalvelujamme oppilaitoksensa käyttäjätunnuksella. Aineistojen tilaus- ja toimitusjärjestelmän uudistus on ollut erittäin mittava työkokonaisuus, josta ovat vastanneet osana Tietoarkisto 2015 -hanketta yksikön kaksi toiminnallista osastoa, aineistopalvelut ja tekniset palvelut. Vastuullisille kuuluu iso kiitos urakasta.

Peruspalvelumme ovat avoimesti ja maksutta käytössänne. Tämä on edelleen ydinviestimme. Muutosviestimme on palveluiltaan vahvistuva ja laajeneva tietoarkisto.

Sami Borg
johtaja
etunimi.sukunimi [at] uta.fi

Saitko viestin tietoarkiston aineistonhankkijoilta?

Saitko tietoarkistosta sähköpostia, jolla suostuttelemme sinua arkistoimaan aineistosi? Tietoarkistosta on lähtenyt tänä vuonna yli 250 samansisältöistä viestiä tutkijoille, joilla saattaa olla arkistoitavaa arvokasta tutkimusaineistoa. Mitään spämmiä viestit eivät ole, vaikka yhdenmukainen sisältö saattaa sen vaikutelman antaa – niille jotka ovat saaneet jo useamman hankintakirjeen. Käymme läpi kaikki tietokannassamme niin sanotulla hankintalistalla olevat aineistot muutaman kerran vuodessa ja lähetämme viestit massapostituksena arviomme mukaan hankittaviksi soveltuvista aineistoista.

Vastauksia saamme vaihtelevasti. Jotkut ottavat viestin vakavasti, toiset luultavasti deletoivat pyynnön asiaa paljon miettimättä. Hankinnan massaposteja on lähetetty tietoarkistosta noin viisi vuotta. Jotakin muutosta tuntuu reaktioissa tapahtuneen. Aiempaa useammin vastaus on myönteinen. Tutkija kysyy vain, miten edetään. Yhä useammin vastaus on jotakin seuraavanlaista: ”Teette hienoa työtä ja tutkimusaineistojen arkistointi on tärkeää, mutta valitettavasti en voi antaa aineistoani arkistoon, koska olen aiheen arkaluontoisuuden vuoksi luvannut tutkittavilleni, että aineistoa ei käytetä muuhun tarkoitukseen.” Jotkut pitävät arkistointia suorastaan arveluttavana.

Joskus jaksan ymmärtää, toisinaan ihmettelen. Pari kummallisinta arkaluonteista aineistoa, joita emme saaneet arkistoon ovat – aiheita hieman karkeistaen – erään lemmikkieläimen omistajien haastattelujen litteraatiot ja erään niin sanotun tosi-TV-sarjan osallistujien haastattelujen litteraatiot. Mitä tulenarkaa on eläimen omistamisessa? Mitä tosi-TV-sarjan osallistujat ovat jättäneet paljastamatta? Jännittävää! Jäänee ikuiseksi arvoitukseksi.

Onneksi nykyään saamme arkistoon sensitiivisiäkin tietoja sisältäviä aineistoja ja aineistoja, joita kerätessään tutkijat eivät ole tulleet ajatelleeksi, että joku muu voisi hyötyä aineistosta. Tutkijat luottavat siihen, että aineisto pysyy tallessa ja käyttökunnossa tietoarkistossa ja että tutkittavien tietoja käsitellään samojen tutkimuseettisten periaatteiden mukaisesti kuin alkuperäistutkimuksessakin.

Varovaisen positiivisen muutoksen taustalla lienee Suomen Akatemian ja muiden rahoittajien lisääntynyt kiinnostus rahoittamiensa hankkeiden aineistoja kohtaan. Rahoittajat ovat alkaneet vaatia aineistonhallintasuunnitelmia rahoituksen hakijoilta useissa muissakin maissa, ei pelkästään Suomessa. Samoin toimii myös Ruotsin Vetenskapsrådet.

Tietoarkistoissa muutokset ovat kasvattaneet tietopalvelun työmäärää – mikä on myönteistä. Mitä useammalle tutkijalle saamme kertoa, miten tutkimusdata tulee kerätä ja käsitellä ja miten tutkittaville pitää kertoa aineiston käyttötarkoituksesta, sitä useampi arvokas aineisto tulee (vähän) helpommin arkistoon, kun hanke päättyy. Mielellämme korostamme, että aineiston arkistoiminen on myös yksi tieteellinen meriitti muiden joukossa.

Uusimman Tietoarkisto-lehden teema on terveyden tutkimuksen aineistot. Lehdestä voit lukea muutamia esimerkkejä arkistoiduista aineistoista, jotka sisältävät sensitiivistä tietoa. Juuri siksi ne on kannattanut arkistoida.

Helena Laaksonen
informaatikko
etunimi.sukunimi@uta.fi

Saitko viestin tietoarkiston aineistonhankkijoilta?

Saitko tietoarkistosta sähköpostia, jolla suostuttelemme sinua arkistoimaan aineistosi? Tietoarkistosta on lähtenyt tänä vuonna yli 250 samansisältöistä viestiä tutkijoille, joilla saattaa olla arkistoitavaa arvokasta tutkimusaineistoa. Mitään spämmiä viestit eivät ole, vaikka yhdenmukainen sisältö saattaa sen vaikutelman antaa – niille jotka ovat saaneet jo useamman hankintakirjeen. Käymme läpi kaikki tietokannassamme niin sanotulla hankintalistalla olevat aineistot muutaman kerran vuodessa ja lähetämme viestit massapostituksena arviomme mukaan hankittaviksi soveltuvista aineistoista.

Vastauksia saamme vaihtelevasti. Jotkut ottavat viestin vakavasti, toiset luultavasti deletoivat pyynnön asiaa paljon miettimättä. Hankinnan massaposteja on lähetetty tietoarkistosta noin viisi vuotta. Jotakin muutosta tuntuu reaktioissa tapahtuneen. Aiempaa useammin vastaus on myönteinen. Tutkija kysyy vain, miten edetään. Yhä useammin vastaus on jotakin seuraavanlaista: ”Teette hienoa työtä ja tutkimusaineistojen arkistointi on tärkeää, mutta valitettavasti en voi antaa aineistoani arkistoon, koska olen aiheen arkaluontoisuuden vuoksi luvannut tutkittavilleni, että aineistoa ei käytetä muuhun tarkoitukseen.” Jotkut pitävät arkistointia suorastaan arveluttavana.

Joskus jaksan ymmärtää, toisinaan ihmettelen. Pari kummallisinta arkaluonteista aineistoa, joita emme saaneet arkistoon ovat – aiheita hieman karkeistaen – erään lemmikkieläimen omistajien haastattelujen litteraatiot ja erään niin sanotun tosi-TV-sarjan osallistujien haastattelujen litteraatiot. Mitä tulenarkaa on eläimen omistamisessa? Mitä tosi-TV-sarjan osallistujat ovat jättäneet paljastamatta? Jännittävää! Jäänee ikuiseksi arvoitukseksi.

Onneksi nykyään saamme arkistoon sensitiivisiäkin tietoja sisältäviä aineistoja ja aineistoja, joita kerätessään tutkijat eivät ole tulleet ajatelleeksi, että joku muu voisi hyötyä aineistosta. Tutkijat luottavat siihen, että aineisto pysyy tallessa ja käyttökunnossa tietoarkistossa ja että tutkittavien tietoja käsitellään samojen tutkimuseettisten periaatteiden mukaisesti kuin alkuperäistutkimuksessakin.

Varovaisen positiivisen muutoksen taustalla lienee Suomen Akatemian ja muiden rahoittajien lisääntynyt kiinnostus rahoittamiensa hankkeiden aineistoja kohtaan. Rahoittajat ovat alkaneet vaatia aineistonhallintasuunnitelmia rahoituksen hakijoilta useissa muissakin maissa, ei pelkästään Suomessa. Samoin toimii myös Ruotsin Vetenskapsrådet.

Tietoarkistoissa muutokset ovat kasvattaneet tietopalvelun työmäärää – mikä on myönteistä. Mitä useammalle tutkijalle saamme kertoa, miten tutkimusdata tulee kerätä ja käsitellä ja miten tutkittaville pitää kertoa aineiston käyttötarkoituksesta, sitä useampi arvokas aineisto tulee (vähän) helpommin arkistoon, kun hanke päättyy. Mielellämme korostamme, että aineiston arkistoiminen on myös yksi tieteellinen meriitti muiden joukossa.

Uusimman Tietoarkisto-lehden teema on terveyden tutkimuksen aineistot. Lehdestä voit lukea muutamia esimerkkejä arkistoiduista aineistoista, jotka sisältävät sensitiivistä tietoa. Juuri siksi ne on kannattanut arkistoida.

Helena Laaksonen
informaatikko
etunimi.sukunimi@uta.fi

Tutkimusdata meriittinä

Opetus- ja kulttuuriministeriö julkisti pari viikkoa sitten tiekarttaraportin tutkimuksen sähköisten tietoaineistojen hyödyntämisestä. Siihen on koottu poikkihallinnollisen selvityshankkeen keskeiset ehdotukset alan hyvistä käytännöistä ja tietoaineistojen avoimuutta edistävistä toimenpiteistä. Aiemmin hanke oli tuottanut samaa aihepiiriä käsittelevän taustaraportin, joka luovutettiin opetusministerille vuosi sitten.

Tiekartta on laaja-alainen ja se tarjoaa hyviä polkuja ja myös konkreettisia toimenpide-ehdotuksia tutkimusdatan avoimelle saatavuudelle. Työ edellyttää laaja-alaista yhteistyötä aineistojen tuottajien ja välittäjien kesken sekä lisärahoitusta infrastruktuurien rakentamiseksi. Yksi perusongelma on. Tutkimusdatan pitkäaikaissäilytystä ja käytön avoimuutta tukevat rakenteet, välineet ja käytännöt puuttuvat edelleen lähes tyystin useilta tutkimusaloilta.

Rakenteet ovat pysyväksi tarkoitettuja organisaatioita tai järjestelyjä, joiden erityisvastuulla on tutkimusdatan elinkaaresta huolehtiminen. Välineet ovat esimerkiksi kuvailustandardeja, tietokantoja ja muita datan käytön tietoteknisiä sovelluksia, joiden avulla tutkijat löytävät ja saavat käyttöönsä haluamansa tutkimusaineistot. Käytännöt ovat puolestaan tutkimusyhteisön omaksumia toimintatapoja ja sääntöjä, tutkimuskulttuuria, joka koskee tutkimusaineistojen tekijyyttä ja avoimeen käyttöön saattamista.

Tiekartta nostaa aivan oikein yhdeksi keskeiseksi kansallisen datapolitiikan haasteeksi tutkimusaineistoihin liittyvät tieteelliset meriitit. Tältä osin tiekartta muun muassa toteaa (s. 29), että ”tutkijoiden meritoituminen tietoaineistojen tuottamisesta ja jakamisesta tulee ohjeistaa yhtenäisesti”. Vastuu olisi etenkin tutkimusrahoittajilla, kuten Suomen Akatemialla ja Tekesillä.

Olen itse meritoitumisen yleisestä merkityksestä samaa mieltä, mutta ohjeistamalla asia tuskin ratkeaa. Vastuu käytäntöjen muuttumisesta on myös tutkimusyhteisöllä ja laajasti kaikilla tutkimusta rahoittavilla tahoilla, kuten tutkimusinfrastruktuurirahoituksesta päävastuullisilla ministeriöillä. Tutkimusaineistoihin liittyvä meritoituminen on erinomainen esimerkki osoittamaan alan nykyisiä pullonkauloja.

Kyllä – tutkimusdatan tuottajien pitäisi saattaa datansa tutkimusyhteisön avoimeen käyttöön viimeistään hankkeittensa päätyttyä. Tämä ei välttämättä onnistu sormea napsauttamalla, vaikka tahtoa riittäisikin. Aineiston koonneen ryhmän tulee ensin kyetä sopimaan, kenen nimet ja missä järjestyksessä julkaistavaan aineistoon merkitään tekijöiksi ja kuka tai ketkä vastaavat aineiston jatkokäyttökuntoon saattamisesta.

Datan asianmukainen julkaiseminen puolestaan edellyttää datan kuvailun ja viittaustietojen vaatimia standardeja, jollaisia on valmiina vain harvoilla aloilla. Lisäksi datan julkaiseminen edellyttää sekä aineiston että sen keränneen hankkeen perustietojen kuvailua ja aina jonkin verran myös tutkimusaineiston muokkausta. Tämä vaatii aikaa ja työtä, joka ei läheskään kaikilla aloilla ole siirrettävissä olemassa olevan data-arkiston kontolle.

Lisäksi sekä tutkimusaineiston pitkäaikaissäilytys että sen jatkokäyttö muodostavat omat kokonaisuutensa meriitin muodostumisessa. Julkaistut datat saavat hyvää lisänäkyvyyttä avoimissa aineistotietokannoissa. Esimerkiksi Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto kääntää suomenkielisten aineistojen kuvailut englanniksi ja sijoittaa ne sitten avoimiin, kansainvälisiin datatietokantoihin. Näin ulkomaiset tutkijat pääsevät käyttämään suomalaisia tutkimusaineistoja, joista heillä ei muutoin olisi tietoa.

Luovuttaessaan arkistoituja data-aineistoja jatkokäyttöön tietoarkisto antaa niille viittaustiedon ja -ohjeet, joita jatkokäyttäjän tulee noudattaa. Tätä kautta aineistot ja niiden tekijät tulevat viitatuiksi tavanomaisin tieteellisin referenssein. Runsaassa jatkokäytössä olevat tutkimusaineistot ovat merkittävä meriitti alkuperäisille kokoajille, koska silloin toisten kokoama data on laajasti hyödyllistä tiedeyhteisölle.

Asianmukaisin standardein kuvailtu ja julkaistu tutkimusaineisto on tekijöilleen tieteellinen meriitti, jonka voi ilmoittaa ansioluettelossa. Tiedeyhteisön yhteiseen ja avoimeen käyttöön avatut datat mahdollistavat tieteen itsensäkorjaavuutta ja lisäävät sen yleistä luotettavuutta. Siksi nyt valmistuneen tiekartan toimenpide-ehdotukset pitää ottaa vakavasti.

Sami Borg
johtaja
etunimi.sukunimi [at] uta.fi