Opiskelijoiden työelämäyhteistyön monet muodot

Opiskelijoidenkaan osalta yliopistot tai yliopistokeskukset eivät ole irrallaan yhteiskunnasta. Radikaalien työelämämuutosten ja erinäisten nykyisten uudistuneiden yhteiskunnan lainalaisuuksien vuoksi opiskelijoiden työelämäyhteistyön tulisi olla kiinteä osa tiedeyhteisöjen toimintaa. Työelämäyhteistyön avulla opiskelija voi perehtyä työelämään sekä yleisellä tasolla että omien työelämäintressien ja -taitojen näkökulmasta. Työelämäyhteistyöllä voi olla monia muotoja. Työharjoittelu julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin työpaikoissa on mielestäni työelämäyhteistyön keskiössä. Oman kokemukseni mukaan työharjoitteluun ovat kypsiä niin kandi- kuin maisterivaiheen opiskelijat; tosin käytännössä ainakin Tampereen yliopistossa vasta maisterivaiheen opiskelijat voivat saada harjoittelupaikan.

Työharjoittelu voi toimia monella tavoin ensimmäisenä etappina oman työelämän asiantuntijuuden edistäjänä. Opiskelijoiden saaman hyödyn lisäksi harjoittelusta – opiskelijoiden tuomasta asiantuntijuudesta ja luovista ideoista – voivat hyötyä vastavuoroisuusperiaatteella myös työnantajat. Siitä voivat hyötyä myös harjoitteluun lähettävä organisaatio: tiedekunta, yliopistokeskus tms. Opiskelija voi valmistuttuaan työllistyä harjoittelupaikkaansa. Entä voisiko yrityksessä harjoittelussa ollut ryhtyä myöhemmin itse yrittäjäksi? Työharjoittelua tulisi kehittää jatkuvasi eri tavoin. Olisiko esimerkiksi tarvetta järjestelmälle, jossa yliopistokeskuksen kahdesta eri yksiköstä – esimerkiksi yhteiskuntatieteistä ja tekniikan alalta – opiskelijat lähtisivät harjoitteluun työparina. Työnantajalle ja yliopistokeskukselle siitä voisi olla tuplahyöty: työnantaja voisi saada laaja-alaista osaamista, ja yliopistokeskuksen harjoittelijat voisivat laajentaa omaa työelämäperspektiiviään toisiltaan oppien. Yliopiston yksikön harjoitteluyhdyshenkilö voisi resurssien mukaan olla kiinteässä yhteydessä harjoittelupaikkaan, ja/tai työpaikan edustajat voisivat tavata oppiaineen edustajia ja opettajia tiedeyhteisössä. Kun itse työskentelin Tampereen yliopiston Porin yksikössä harjoittelun yhdyshenkilönä, vierailin monessa työpaikassa harjoittelun aikana. Tämä edisti mielestäni omalta osaltaan työelämäyhteistyötä. Joka tapauksessa työelämä on nykyisin niin monisärmäinen, että opiskelijoiden tulee ehdottomasti tutustua siihen käytännössä ja oppia ymmärtämään sen toimintalogiikkaa.

Vanhustenhuollon ongelmat ovat arkea tänä päivänä. Esimerkiksi Porin yliopistokeskuksen Tampereen yliopiston yksiköllä on tähän ongelmaan asiantuntijuutta niin alan opettajilla kuin opiskelijoillakin. Tarjolla on sellaista vanhustenhuollon asiantuntijuutta, jota työelämä julkisen ja yksityisen sektorin osalta juuri nyt tarvitsee. Entäpä esimerkiksi eettinen yrittäjyys, eikö tähänkin löytyisi asiantuntijuutta koko yliopistokeskuksen tasolla. Tulee vain kehittää yhteistyön muotoja, joissa tätä asiantuntijuutta voidaan viedä käytäntöön. Spesiaalikysymyksissä auttamisen lisäksi tiedeyksiköillä on valmiuksia ymmärtää ja selittää ongelmia laaja-alaisesti. Jos tiedeyhteisöltä löytyy jokin työelämää hyödyttävä innovaatio tai ongelman ratkaisu, voi työnantajan olettaa omivan tällaisen hyödykkeen mielellään – ja maakunnista Satakunnassakin kehittämisen kohteita riittää. Tiedeyhteisön tulee kuitenkin olla aktiivinen työelämään päin, sieltä luulisi löytyvän osaamiselle vastakaikua.

Löydän esimerkin kentän kiinnostuksesta yliopistojen/korkeakoulujen osaamiseen niinkin kaukaa kuin 1980-luvulta. Osallistuin nuorena maisterina kehittäjyystapaamiseen Oulussa, jossa paikalla oli

eri yliopistoja ja korkeakouluja, kaupungin edustajia sekä alueen työnantajia. Tilaisuuden isännät saivat kuvan opinahjojen toiminnoista. Itse olin tuohon aikaan kiinnostunut tulevaisuuden tutkimuksesta, ja siinä erityisesti skenaarioista. Esittelin tilaisuudessa skenaariotekniikkaa yleisesti ja sen sovellutuksia erityisesti Oulun kaupungin edustajille; skenaarioista heillä ei ollut aiempaa kokemusta. Kaupungin edustajat imivät ahnaasti skenaariotietoa; tuntui siltä, että sitä haluttiin hyödyntää käytännössä Oulun seudulla. Tilannetta voisi ehkä verrata kiinalaisten vierailuun jossakin tuotantolaitoksessa: heillähän on ollut tapana kirjoittaa suurella innolla kaikki heidän mielestään tärkeä muistiin. En tiedä, hyödynsikö Oulun kaupunki jatkossa suunnittelutyössään skenaariotekniikkaa, mutta Ouluun kehittyi aikanaan vankka tieto-taito osaaminen. Oulusta ryhdyttiin rakentamaan Pohjolan piilaaksoa. Tässä kehitystyössä olivat mukana kaupunki, yliopistot ja tutkimuslaitokset. Joka tapauksessa uskon, että yliopistojen ja korkeakoulujen innokas mukana olo tuossakin tilaisuudessa antoi virikettä Oulun seudun kehitystyöhön yhdessä oppilaitosten kanssa. Porin alueen yliopistokeskuksen eri yksiköillä on kullakin jokin erikoisalue tai –taito, mikä voi hyödyttää alueen työelämää. Täytyy vain löytää sopiva foorumi, jossa tietoja taitoja esitellään.

Porin yliopistokeskuksen Tampereen yliopiston yksikön työurani aikana huomasin, että Satakunnassa ollaan vastaanottavaisia yliopistokeskuksen osaamiselle – tietoa tiedeyhteisöjen osaamisesta kentällä on vain liian vähän. Vastaavasti opiskelijat eivät tiedä riittävästi alueen työelämästä. Näytti kuitenkin siltä, että moni opiskelija jäisi Satakuntaan, jos vain työtä sieltä löytyisi. Opiskelijoille ovat tärkeitä niin yksityisen, julkisen kuin kolmannenkin sektorin työpaikat.

Nykyinen työelämä kaipaa toisaalta laaja-alaista asiantuntijuutta, yhtäältä erilaista spesifistä tieto-taitoa. Jos esimerkiksi Porin yliopistokeskuksella on hihassaan jokin yrityksille tai julkiselle sektorille hyödyllinen tieto-taito tai idea, ottavat ne varmaan mielellään nämä vastaan. Tulee vain osata viedä tiedot ja taidot kentälle. Tässä ovat apuna ICT- ja digitekniikka (esim. erilaiset keskustelufoorumit) eri muodoissaan, mutta vanhan koulukunnan edustajana suosisin ensisijaisesti face to face –periaatetta. Työnantajien, opettajien ja opiskelijoiden yhteiset tapaamiset (seminaarit, opetustilanteet, ideoinnin workshopit, deliberatiivisen osallisuuden muodot, demokraattinen dialogi jne.) tuottavat mielestäni parhaan tuloksen. Näiden tulisi kuitenkin tapahtua jatkumona. Yliopistoyhteisöjen päätehtävät ovat tutkimus, opetus ja yhteiskunnallinen vuorovaikutus – työelämäyhteistyön tulee mahtua näiden sisään.

Kirjoittaja:

Ossi Eskelinen, YTT

Seminaari: Muisti ja arki – viestejä tieteen, työn ja asiakastarpeiden kentiltä 21.3.2019

Muisti ja arki -seminaari 21.3.2019

Ilmoittaudu 7.3.19 mennessä, linkki: https://www.lyyti.fi/reg/muisti-ja-arki-seminaari

Muisti ja arki – viestejä tieteen, työn ja asiakastarpeiden kentiltä

Aika: 21.3.2019 klo 11.30 – 16.15
Paikka: Porin yliopistokeskus, auditorio 126 (Pohjoisranta 11 A, 28100 Pori)

Muistisairauteen sairastuu Suomessa joka vuosi noin 14 500 henkilöä. Parhaiten sairauksia ehkäistään terveellisillä elintavoilla. Tarvetta onkin tuotteille ja palveluille, jotka edistävät aivoterveyttä ja tukevat erityisesti riskiryhmiin kuuluvien päivittäistä hyvinvointia.

Muisti ja arki –seminaarissa lähestytään muistisairauksien ehkäisyä useista näkökulmista ja ideoidaan ratkaisuja arjen elinympäristöistä kerätyn aineiston avulla. Ääneen pääsevät niin tutkijat, sote-alan ammattilaiset, yhdistykset ja yrittäjät kuin kokemusasiantuntijatkin.

Sosiaali- ja terveysalalla työskentelevät ammattilaiset, kolmannen sektorin toimijat sekä hyvinvoinnista ja terveydestä kiinnostuneet tutkijat, kehittäjät ja eri alojen opiskelijat ovat lämpimästi tervetulleita osallistumaan tilaisuuteen. Työpajoissa syntyneitä ideoita on mahdollista kehittää edelleen kevään 2019 aikana.

Seminaarin järjestävät yhteistyössä Tampereen yliopiston (yhteiskuntatieteet, Pori) ASTe- ja Kampus-Sote –hankkeet, Porin perusturva sekä Prizztech Oy.

Lisätiedot:
Eveliina Kaukkila, Tampereen yliopisto
Projektipäällikkö, ASTe-hanke
eveliina.kaukkila@tuni.fi
050 318 2136

Tunnelmia Satarekry-messuilta 23.1.19

Keskiviikkoaamu, 23. tammikuuta. Puuvillan kauppakeskuksessa käy tavallista suurempi kuhina. Käytävillä sermit pystytetään vieri viereen ja esitteet pinotaan siististi – jokainen haluaa, että oma piste näyttää kutsuvalta ja saa kävijät pysähtymään. On aika potkaista käyntiin tämän vuoden Satarekry-messut, yksi Porin ja samalla koko Satakunnan suurimmista rekrytointitapahtumista. ASTe-hanke oli tänä vuonna mukana messuilla Porin yliopistokeskuksen kautta muun muassa pitämässä puheenvuoron opiskelija-asiantuntijuudesta.

Satarekry-messut 23.1.19

Akateeminen asiantuntijuus aiheena Satarekry-messuilla 23.1.19

Porin Nuorkauppakamarin vuosittain järjestämä Satarekry-tapahtuma kokoaa eri alojen yrityksiä, julkisen sektorin organisaatioita ja koulutuksen järjestäjiä esittelemään tarjolla olevia mahdollisuuksia, kuten kesätyöpaikkoja tai kevään yhteishaussa mukana olevia tutkinto-ohjelmia. Messujen tavoitteena on tapahtuman verkkosivujen mukaan lisätä tietoutta Satakunnasta positiivisena työmarkkina-alueena, sijoittautumispaikkana sekä osaamisen ja mahdollisuuksien alueena. Pyrkimyksenä on tavoittaa uransa eri vaiheessa olevia työnhakijoita ja opiskelijoita.

 

Tunnelmia Satarekry-messuilta 23.1.19

Työntekijän näkökulmasta messuissa keskeistä on työpaikkatarjonnan kartoittaminen, verkostojen rakentaminen ja mahdollisesti etumatkalle pinkaiseminen rekrytointiprosessissa esittäytymällä ja jäämällä mieleen. Tavatonta ei ole messujen kautta työllistyminenkään – allekirjoittaneellakin on kokemus kesätyöpaikan nappaamisesta juuri tällaisen tapahtuman yhteydessä. Usein rekrytointitilaisuudet tarjoavat mahdollisuuksia myös työllistymisen edellytysten kehittämiseen koulutusten ja ohjauksen avulla. Työnantaja taas pääsee esittelemään organisaatioitaan konkreettisemmin ja vuorovaikutteisemmin kuin verkkosivujen ja työnhakuilmoitusten välityksellä on mahdollista, ja parhaassa tapauksessa kohtaamaan tulevia työntekijöitä.

Jokainen lienee kuullut kerrottavan, kuinka ennen vanhaan töitä sai kävelemällä reippaasti sisään työpaikalle ja esittelemällä itsensä. Nykyisin sähköinen lomakepohja on työpaikoilla yleinen käytäntö ja reippaasti sisään marssiva työnhakija saattaa joutua tyytymään kehotukseen täyttää hakemus netissä ja odotella soittoa. Lisäksi sopivien työntekijöiden etsiminen ja valikoiminen on voitu ulkoistaa yritykselle, jossa tehdään esimerkiksi suorarekrytointeja.

Vuorovaikutuksen tarve ei kuitenkaan ole kadonnut, mistä todisteena ovat erilaisten työntekijöiden ja työnantajien kohtaamisia mahdollistavat tapahtumat. Satakunnassa järjestetään tammi-helmikuun taitteessa ainakin Rauman UraStartti 7.2. ja TE-palvelujen KesäRekry Porissa 6.2.

Paitsi työ, myös työn hakeminen on vuosien saatossa muuttunut. Kuvassa Kalatalouden tutkimustoimiston virkailijoita työnsä äärellä 1900-luvun alkupuolella. Kuva: O. Jonasson/Museoviraston kuvakokoelmat/Kansatieteen kuvakokoelma.

Valmistautumalla hyvin voi rekrytointitapahtumia hyödyntää työnhakuun tai vaikkapa valmistumisen jälkeisen työelämään siirtymisen tukena. Tampereen yliopistossa järjestettävä Yrityspäivät-tapahtuma julkaisee vuosittain lehden, josta löytyy muun muassa yleispäteviä vinkkejä työnhakuun ja urahallintaan. Niitä seuraten voidaan rakentaa polku onnistuneelle messupäivälle.

On syytä varmistaa etukäteen, että osaamisen tiivistävä ansioluettelo on huolellisesti valmisteltu ja sisältää ajantasaiset tiedot. Varsinkin asiantuntijatehtävissä LinkedIn on tärkeä kanava omasta osaamisesta ja kiinnostuksen kohteista viestimiseen. Siellä kannattaakin ottaa seurantaan messuilla mukana olevia yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin organisaatioita sekä tutustua niihin muita kanavia pitkin. Perehtymisen yhteydessä ei ole pahitteeksi pohtia, mitä voisit konkreettisesti tarjota työpaikalle. Generalististen alojen asiantuntijoille tämä ei ole ihan helppo nakki, mutta referenssejä voi hakea esimerkiksi aiemmista työtehtävistä tai opintojen aikaisista työelämäprojekteista. Etukäteen on hyvä myös miettiä kysymyksiä työstä tai työpaikasta sekä tulostaa mukaan kopioita CV:stä sekä työ- ja opiskelutodistuksista.

Rekrytointitapahtumaan osallistuminen on yksi väylä erottautua työnhakijana.

Nyt tarvitaan rohkeutta! Paikan päällä on aika esittäytyä ständillä oleville työpaikan edustajille, kysellä ja osoittaa olevansa kiinnostunut. Pisteille voi jättää tulostetun CV:n ja jos ohjeena on täyttää sähköinen lomake, kannattaa mainita tapaamisesta. Messujen jälkeen organisaatioon kannattaa vielä soittaa.

 

Rekrytointimessuilla onnistuminen ei ole kiinni ainoastaan työnhakijasta, vaan myös siitä, tunnistavatko työnantajat mahdollisuuden ja osaavatko hyödyntää tilaisuutta. Parasta on, että työpaikasta on saatavilla runsaasti tietoa ja paikalla on oikeasti rekrytoinneista vastaavia ihmisiä. Avoin mielikään ei ole pahitteeksi, sillä työnhakumessut voivat mahdollistaa yllättäviäkin kohtaamisia, jotka myöhemmin osoittautuvat hedelmällisiksi. Erityisesti Satarekry, Puuvillan kauppakeskuksessa järjestettävä tapahtuma, on Satakunnan yrityksille, yhdistyksille ja julkisen sektorin työpaikoille erinomainen mahdollisuus tavoittaa toista tuhatta viereisessä Porin yliopistokeskuksessa opiskelevaa akateemista asiantuntijaa ja tutustua heidän osaamiseensa.

Kirjoittaja:

Vilma Wiro, ASTe-hankkeen projektikoordinaattori

Yritysyhteistyössä pienelläkin on paikkansa

Virpi Suutarin ohjaama dokumentti Yrittäjä (2018) seuraa kahden suomalaisen yrittäjän taivalta. Samalla se paljastaa kaksi täysin erilaista maailmaa: globaalin kasvuyrityksen seikkailun sekä yrittäjäperheen arkisen aherruksen. Dokumenttielokuva konkretisoi hienosti sen, mikä tiedotusvälineissä ja keskustelussa tuntuu joskus jäävän huomiotta: ei ole yhtä tapaa olla yrittäjä.

ASTe-hankkeessa kiinnostaa, millaisia osaamis- ja yhteistyötarpeita on sosiaali- ja terveysalan yrityksillä ja palveluja tuottavilla yhdistyksillä.

Valtaosan sijaan on syytä puhua valtavasta osasta, kun pohditaan pienten ja keskisuurten (eli korkeintaan 50 henkilöä työllistävien) yritysten merkitystä Suomen yritysten kokonaismäärässä. Pieniä ja keskisuuria yrityksiä voidaan pitää yhtenä yhteiskunnan tukipilarina ja niillä on suuri merkitys erityisesti paikallisen hyvinvoinnin, elinvoiman ja työllisyyden takaajina.

Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen rehtorineuvostot sekä Suomen Yrittäjät -etujärjestö selvittivät vastikään (2018) yhteistyön nykytilannetta ja edellytyksiä korkeakoulujen ja mikro- ja pk-yritysten välillä. Selvityksen mukaan noin 50 % tämän kokoluokan yrittäjistä on tehnyt yhteistyötä yliopiston tai ammattikorkeakoulun kanssa. Toteutuessaan yhteistyötä pidetään hyödyllisenä: se edistää alueellista vetovoimaa ja kilpailukykyä välittämättä yrittäjille tietoa ja osaamista sekä työvoimaa. Pienissä ja keskisuurissa yrityksissä yhteistyölle nähdään tulevaisuudessa tarvetta, mutta kuten aina, kehitettävääkin on.

Yhteistyö yritysten ja yliopiston välillä koetaan monin tavoin hyödylliseksi.

Sosiaali- ja terveysalalla eletään muutoksen aikaa – rakenteita kasataan uuteen uskoon, työn tekemiset tavat muuttuvat ja palveluja tarvitsevien ihmisten elämäntilanteen ja terveyden ongelmat muodostavat pahimmillaan niin syviä sokkeloita, ettei ulospääsyä tunnu löytyvän. Osaamiselle ja tiedolle syntyy uusia tarpeita, joihin on kyettävä vastaamaan. Tampereen yliopiston Porin yksikön raportissa (2017) uudistuvaa sote-kenttää tarkasteltiin neljän pääteeman – palvelujärjestelmän, arvioinnin ja seurannan, työntekijän ja asiakkaan – näkökulmista. Uusina kehitettävinä osaamistarpeina Satakunnan sote-alan toimijat mainitsivat muun muassa liiketoimintaosaamisen, tuotteistamisen, markkinoinnin ja kilpailutuksen, yrittäjämäisen asenteen ja yhteistyötaidot.

Sosiaali- ja terveysalan pienet ja keskisuuret yritykset ovat uuden edessä ja tarvitsevat tuekseen asiantuntemusta, joka ottaa huomioon sekä yksittäisen yrityksen lähtökohdat, että toimialan vaatimukset. Olisikin tärkeää huomioida, etteivät esimerkiksi hoivayrittäjät tai kolmannen sektorin voittoa tavoittelemattomat palvelutuottajat jää huomioimatta – he saattavat olla juuri niitä, jotka eniten tarvitsevat ulkopuolista tukea, koulutusta ja ratkaisuja. ASTe-hankkeessa haluttaisiin olla luomassa toimintakulttuuria, jossa myös pienemmällä on paikkansa.

Lisätiedot:

Dokumenttiprojekti Yrittäjä YLE Areenassa vielä parin kuukauden ajan

Selvitys: Pk-yritysten näkemyksiä korkeakouluyhteistyöstä ja sen vaikuttavuudesta

Kirjoittaja:

Vilma Wiro, projektikoordinaattori, ASTe-hanke

Tohtorinturhimus ja pelosta pölyttyvät taidot

Blogikirjoitus on osa Sata asiantuntijaa Satakunnasta -sarjaa, jossa maakunnan yliopistokoulutetut ja -opiskelijat jakavat ajatuksiaan ja kokemuksiaan opintoihin, työelämään ja niiden väliseen suhteeseen liittyen.

Kun väittelin tohtoriksi, uravalmentajat kielsivät laittamasta titteliäni ansioluetteloon. Se pelottaa työnantajia. Maijakin sai heti töitä, kun piilotti T-koodit ainesosaluettelosta. Vinkki on varmasti toimiva, mutta toivottavasti työnantaja ei huomaa kysyä, mitä olen tehnyt viimeiset kuusi vuotta.

 Valmentajien neuvot perustuvat todelliseen ongelmaan. Tohtoria ei haluta töihin, jos ei ymmärretä, mitä tohtoroituminen tarkoittaa. Minun kohdallani se tarkoittaa sitä, että olen itsenäisesti suunnitellut, tuottanut ja toteuttanut tutkimushankkeen. Olen lukenut paljon tutkimuskirjallisuutta. Olen kerännyt, järjestellyt, rajannut, analysoinut ja tulkinnut aineistoa. Olen kirjoittanut sen varsinaisen 300-sivuisen väitöskirjan kokonaisuuden lisäksi useamman artikkelin ja pari yhdistyshistoriikkia. Lisäksi olen muun muassa opettanut, luennoinut, kouluttautunut, toimittanut tekstejä, hakenut rahoitusta, selvittänyt, budjetoinut, raportoinut, verkottunut, viestinyt ja popularisoinut.

 Tohtori osaa paljon muutakin kuin tutkimuksen teon.

Kaikkia seuraavista tarvitsin filosofian tohtoriksi valmistumiseen:

  •  projektinhallintataidot
  • ongelmanratkaisutaidot
  • vuorovaikutustaidot
  • markkinointitaidot
  • viestintätaidot
  • ilmaisutaidot
  • pikalukutaito
  • tietotekniset taidot (toimistosovellukset, kymmensormijärjestelmä, taittotyö)
  • tiedonhankintataidot
  • kielitaidot
  • pedagogiset taidot

Ajattelun taitoja tarvitaan alalla kuin alalla.

  •  kyky verkottua
  • kyky ottaa vastaan ohjeita ja noudattaa sääntöjä
  • kyky hyödyntää kritiikkiä
  • kyky ajatella analyyttisesti
  • kyky hallita suuria kokonaisuuksia
  • kyky erottaa oleellinen tieto
  • kyky omaksua suuri määrä tietoa pienessä ajassa
  • kyky soveltaa uutta tietoa
  • kyky huomioida ja hioa yksityiskohtia
  • kyky hakea rahoitusta
  • kyky pukea ajatukset sanoiksi
  • kyky ja halu sitoutua
  • kyky ja halu oppia ja kehittyä
  • paineensietokyky
  • eläytymiskyky (jota vastaväittäjäni kuvasi ”poikkeukselliseksi” ja ohjaajani ”suorastaan intuitiiviseksi”)

Väitöskirjan kirjoittaminen edellyttää monipuolista osaamista ja asiantuntemusta.

  •  rohkeus
  • luovuus
  • itseohjautuvuus
  • sisäinen motivaatio
  • sitkeys
  • joustavuus
  • ahkeruus
  • eettisyys
  •  substanssin, teoriakentän ja metodologian hallinta

 Puhun omasta puolestani, koska sen tunnen parhaiten. Vastaavan myllytyksen ovat läpäisseet myös kollegani, joilla kaikilla on erityistaitoja ja hiottua lahjakkuutta. Tehdessäni tutkimustani kulttuurin rahoituksen vaikuttavuudesta, kuulin monen tohtorin tarinan. En ole vielä tavannut yhtäkään, joka ei olisi oppinut tutkintonsa aikana taitavammaksi.

Tohtorin tutkintoa ei voi suorittaa ilman, että on rohkea, päämäärätietoinen, sisukas ja ahkera. Ehkä se on pelottavaa. Mutta ne ovat myös hyvän ja kehityskelpoisen työntekijän piirteitä. Ehkäpä työnantaja, joka on myös itse tarpeeksi rohkea ja päämäärätietoinen arvostaakseen tohtoria, myös ansaitsee hänet.

 Nimim. Satakuntalaisen nöyrä tohtori Suvi Heikkilä

Kirjoituksen takana on FT Suvi Heikkilä, Turun yliopiston kulttuurintuotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman projektiasiantuntija. Suvi väitteli tohtoriksi Turun yliopistosta vuonna 2017. Väitöskirja Koettu vaikuttavuus. Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahaston toiminta apurahansaajien kertomana käsittelee kulttuurisäätöiden vaikuttavuutta.

 

Asiantuntijuuden asialla

Satakunnassa päin ei ole tapana pröystäillä – ei, vaikka siihen olisi aihetta. Porin yliopistokeskus on kolmen akateemisen organisaation – Tampereen yliopiston, Turun yliopiston ja Aalto-yliopiston – muodostama kokonaisuus, jossa hyörii aktiivisesti toista tuhatta alastaan innostunutta opiskelijaa.

ASTe-hankkeen lähtökohtana on, että Porin yliopistokeskuksen opiskelijoilla ja muilla Satakunnan alueen akateemisesti koulutetuilla henkilöillä on tietoja ja taitoja, jotka voivat taipua alueen asukkaiden ja yhteisöjen hyvinvointia sekä elinvoimaisuutta edistäviksi voimavaroiksi. Niiden kanavoiminen käytäntöön edellyttää kuitenkin keskeisten toimijoiden jakamaa ymmärrystä siitä, mitä Porin yliopistokeskuksen opiskelijoiden asiantuntijuus on. Tampereen yliopiston Porin yksikön (2017) raportin perusteella kuva siitä, mitä Porin yliopistokeskuksella tapahtuu, ei ainakaan sosiaali- ja terveysalan toimijoille ollut kovin selkeä.

Voisiko Porin yliopistokeskuksen akateemisen asiantuntijuuden tunnistaminen olla yksi avain kestävän hyvinvoinnin rakentamiseen Satakunnassa?

ASTe-hankkeessa on kaivauduttu siihen, mistä Porin yliopistokeskuksen opiskelijoiden asiantuntemus muodostuu. Työtä on kutsuttu asiantuntijuuden profiloinniksi ja tulosta asiantuntijaprofiiliksi. Tavoitteena on tuottaa työkalu, joka tukee opiskelijoiden kasvua asiantuntijaksi ja helpottaa hankitun osaamisen tunnistamista. Asiantuntijaprofiilissa on kyse yleiskuvauksesta ja onkin tarpeen korostaa, että Porin yliopistokeskuksen opiskelijoiden vaihtelevat kiinnostuksen kohteet ja kurssivalinnat sekä usein vuosien mittainen työ- ja opiskeluhistoria rakentavat elämänpoluista yksilöllisiä.

Asiantuntijaprofiilia voi hyödyntää työnhaussa, mutta myös esimerkiksi tavoitteiden määrittelyssä ja itsearvioinnissa. Yrityksille, julkisen sektorin organisaatioille sekä järjestöille ja yhdistyksille profiili konkretisoi ja tiivistää maakuntaan keskittyneen asiantuntijapotentiaalin.

Porin yliopistokeskuksen opiskelijat ovat opiskelemansa alan asiantuntijoita. Suurin osa opiskelijoista suorittaa ylempää korkeakoulututkintoa (maisteri tai diplomi-insinööri) eli on tutkinnon syventävässä vaiheessa. He ovat myös elinikäisiä oppijoita ja ikähaarukka on laaja. Monella on taustallaan aikaisempi korkeakoulututkinto tai yliopisto-opintoja. Opintojen jatkaminen kertoo halusta kehittyä ja haastaa itseä. Jatkuvan oppimisen luontaisena seurauksena on, että opiskelijat pitävät yllä tiiviitä suhteita työelämään. Heillä on usein vuosien kokemus työelämästä ja monet työskentelevät myös opintojen aikana. Ennen kaikkea yliopisto-opiskelijat Porissa ovat motivoituneita ja päteviä sekä tuntevat osaamisensa.

Mitä yliopistokeskuksen opiskelijat sitten osaavat? He kykenevät ymmärtämään suuria yhteiskunnallisia muutoksia, kuten ilmastonmuutosta, digitalisaatiota ja globalisaatiota. Tietoa karttuu myös kulttuurin ja fyysisen ympäristön muutoksista ja merkityksestä. Vastuullisuuteen ja etiikkaan sekä hyvinvointiin ja osallisuuteen liittyvät teemat ja kysymykset ovat niin ikään opinnoissa esillä. Opiskelijat tietävät, miten työorganisaatioita ja työhyvinvointia voidaan kehittää tai liiketoimintaa johtaa ja vauhdittaa tuloksekkaasti. Heissä on valmiutta ratkaista haastavia tekniikan ja johtamisen alan kysymyksiä sekä suunnitella tarpeisiin vastaavia palveluja. Myös opiskelijoiden työelämätaidot, kuten yhteistyön tekeminen ja verkostot, kielitaito ja itseohjautuvuus ovat kehittyneet korkealle tasolle.

Poikkitieteellinen yhteistyö mahdollistaa jaetun asiantuntijuuden.

Opiskelijat voivat mainiosti toimia yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, johtamiseen, tutkimukseen ja opettamiseen sekä palvelujen ja kulttuurielämysten tuottamiseen liittyvissä tehtävissä. Heitä löytyy yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin asiantuntija-, johtamis- ja kehittämistehtäviin esimerkiksi markkinointiin ja viestintään, hr-puolelle, vaativaan asiakastyöhön sekä uusien tuotteiden ja palvelujen innovointiin. Moni yliopistokeskuksen tutkinto-ohjelma tarjoaa laajat valmiudet erilaisiin tehtäviin. Astetta konkreettisemman kuvan asiantuntijuuden skaalasta saa tutustumalla valmistuneisiin pro gradu- ja diplomitöihin – moni niistä käsittelee tavalla tai toisella paikallisia asioita tai ilmiöitä.

1600- tai 1800 -luvulla sama henkilö saattoi työkseen puuhastella vaikkapa filosofian, kielitieteen, matematiikan, historian, tekniikan innovaatioiden ja teologian parissa. Nykyisin työnjako on hienojakoisempaa ja koulutusorganisaatioiden tutkinto-ohjelmat sisällöltään rajatumpia. Maailmassa ilmiöt ja niihin liittyvät syy-seuraussuhteet kuitenkin ovat edelleen monimutkaisia. Niiden ratkaisemiseen tarvitaan erilaisia näkökulmia ja monipuolisesti tietoja ja taitoja: käytäntöä ja teoriaa, humanismia ja tekniikkaa, liiketoiminnallista ja yhteiskunnallista ajattelua. Asiantuntijuutta onkin alettu ajatella enemmän jonkin yhteisön tai ryhmän yhteisenä ominaisuutena kuin yksittäisen ihmisen piirteenä. Tuskin yhdenkään opiskelijan ansioluettelo kattaa koko asiantuntijaprofiilin sisällön, mutta poikkitieteellisen yhteistyön avulla hyvinvoinnin edistämiseen tarjoutuu mitä mielenkiintoisempia mahdollisuuksia. Tähän katukuvaan tiiviisti kiinnittyneellä yliopistokeskuksella on erinomaiset mahdollisuudet!

Vilma Wiro, Projektikoordinaattori, ASTe – Akateeminen asiantuntijuus Satakunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen tueksi (ESR)

Asteita

Ulkona on kylmä. Lämpötila lähenee kahtakymmentä pakkasastetta. Kenkien mukana sisälle kulkeutunut lumi sulaa pieniksi lammikoiksi oven eteen. Katon rajassa raottuvista kaihtimista siivilöityvät kevättalven ärhäkät auringonsäteet kuin muistuttaen vuoden kulusta kohti kevättä ja päättyvää lukuvuotta. Keskustelemme graduseminaarin loppumisesta ja tuskailemme tutkielmien saattamista valmiiksi ilman tapaamisten rytmiä. Olo on turhautunut. Miksi kiirehtiä valmistumaan, kun sen jälkeinen elämä ei vielä ole lainkaan hahmottunut?

Yksi meistä on lähdössä kuukausien etsinnän jälkeen töihin Pirkanmaalle tehtävään, joka edes sivuaa oman alan tehtäviä. Toinen on päättänyt jatkaa opintojaan lähitieteen alalta Varsinais-Suomessa. Kolmannella on työ tutusti Porissa, mikä tosin ei vastaa koulutusta. Minulla taas ei ole ensimmäistäkään näkymää siitä, mitä tapahtuu tutkintotodistuksen saapumisen jälkeen – ei, vaikka tulen saamaan laillistetun sosiaalityöntekijän pätevyyden.

Yhteistuumin päätämme ottaa ohjat omiin käsiimme ja avartaa näkymiämme työllistymiseen. Perinteisten työnhakureittien sijaan kutsuimme opiskeluaikana etäiseksi jääneen työelämäsektorin, järjestö- ja yhdistyspuolen, vieraaksemme yliopistokeskukselle. Näin syntyi Kolmas sektori yhteiskunnassamme –seminaari. Näin myöhemmin ajatellen, samalla otettiin ensimmäinen askel kohti ASTe –hanketta.

Syksyllä 2017 järjestettiin POSOK-hankkeen puitteissa opiskelija-innovaatioseminaari, jossa opiskelijat, kolmannen ja yksityisen sektorin toimijat sekä akateemiset asiantuntijat kohtasivat.

Olen ajamassa Satakunnan laitamilta kohti Poria. Loska lentää ja vaatii keskittymistä olla luisumatta tiellä syntyneihin uriin. Talvi on vaihtunut toiseksi; gradu on valmis ja olen löytänyt itseni sekä sosiaalityöntekijän että eri puolille maakuntaa vievän yliopiston tutkimusavustajan työstä. Olen juuri ollut haastattelemassa kahta sote-palveluita tuottavan tahon – järjestön ja yrityksen – edustajaa. Käyn mielessäni läpi äskeisiä keskusteluja sekä aiempia ajatusten vaihtoja sote-palveluita tuottavien toimijoiden sekä yliopisto-opiskelijoiden yhteistyöstä:

Törmään toistuvasti kahteen asiaan. Porin yliopistokeskuksen tutkinto-ohjelmia ei tunneta, eikä osata ajatella, millaista yhteistyötä opiskelijoiden kanssa voitaisiin tehdä. Sosiaali- ja terveysalan toimintaympäristö on muutoksessa, eikä kukaan uskalla kuvitella, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. En voi olla pohtimatta, miten paljon poikkitieteellistä asiantuntijuutta yliopistokeskuksemme voisi palveluita tuottaville sote-toimijoille tarjota. Valmiiden toimintamallien ja yhteistyökanavien puuttuessa kysymys kuuluu: miten?

Myös ASTe-hankkeessa haetaan uusia ratkaisuja yhdessä innovoinnin ja toisin tekemisen sekä kokeilemisen kautta.

Kaksi talvea on kulunut. Istumme ASTe –hankkeen projektikoordinaattorin Vilman kanssa työhuoneessamme, eikä innostunut ideointi ota katketakseen. Olemme keskustelleet vasta käynnistyneen hankkeen tavoitteista sekä yhteistyön mahdollisuuksista eri toimijoiden kanssa. Projektia kuvaa rohkeus kokeilla ja tehdä toisin toimintamalleja ja rakenteita kehittäen. Olemme tavanneet mielenkiintoisia asiantuntijoita muun muassa Aalto yliopistosta, Turun yliopiston kauppakorkeakoulusta, Porin yliopistokeskuksen koordinaatioyksiköstä, opiskelijajärjestö Pointerista, Prizztechistä, Satakuntaliitosta, Sosiaalialan osaamiskeskus Pikassoksesta, Porin perusturvakeskuksesta sekä järjestö- ja yritystoimijoita eri puolilta Satakuntaa. Lisäksi olemme suunnitelleet tulevaa yhteistyötä muun muassa Kampus-Sote –hankkeen (EAKR) kanssa.

On ollut ilo huomata, miten ajankohtaisen ja kaikkia koskettavan asian äärelle olemme löytäneet! Olemme alusta saakka linjanneet, miten hankkeessa pyrimme toteuttamaan toisin tekemisen ja kokeilun filosofiaa olemassa olevia toimintamalleja ja rakenteita kehittäen. En voisi olla iloisempi havaitessani saavamme tälle myönteistä vastakaikua!

Toivotan jokaisen Porin yliopistokeskuksen opiskelijan, satakuntalaisen yliopistokoulutetun työttömän työnhakijan, yliopistokeskuksen työelämäyhteyksistä vastaavan opetus- ja ohjaushenkilökunnan, sote-kentällä toimivat yritykset ja kolmannen sektorin toimijat sekä ihan kaikki asiasta kiinnostuneet lämpimästi tervetulleeksi mukaan ASTe-hankkeen toimintaan!  Tuskin maltan odottaa, mitä tuleva vuosi ASTe –hankkeen myötä tuo tullessaan ja millaisten mietteiden äärestä itseni seuraavana talvena löydän!

Eveliina Kaukkila, Projektipäällikkö, ASTe – Akateeminen asiantuntijuus Satakunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen tueksi (ESR)

Mielipidekirjoitus Satakunnan Kansa 5.1.2019

Julkaistu Satakunnan Kansa -sanomalehdessä 5.1.2019.

Ratkaisuja Porin yliopistokeskuksen opiskelijoiden työllistymiseen                 

Porin opiskelijayhdistys Pointer ry:n väistyvä puheenjohtaja Aleksi Olander nosti vuoden vaihteessa (SK 31.12.2018) esiin tärkeän kysymyksen yliopistokoulutettujen työllistymisestä Satakunnassa. Porin yliopistokeskuksessa koulutetaan maistereita ja diplomi-insinöörejä, mutta suuri osa hakeutuu töihin kasvukeskuksiin.

Ratkaisuksi tarvitaan kaksisuuntaista liikettä. Työelämässä ei kaikilla aloilla ole tarpeeksi tietoa Porin yliopistokeskuksen opiskelijoiden asiantuntijuudesta. Toisaalta opiskelijoille on tärkeää näyttää, millaisia työskentelemisen mahdollisuuksia akateemisesti koulutetuilla on Satakunnassa.

Useilla aloilla vaikuttaa olevan tarve muutoksille. Sote-ala on kärkipäässä. Täytyy osata monenlaista, tehdä yhteistyötä ja toteuttaa uudistuksia. Ongelmat, joita palveluilla yritetään ratkaista, ovat monimutkaisia. Tarvitaan ymmärrystä eri tieteenaloilta ja kykyä ylittää itsestäänselvyydet – akateemista asiantuntijuutta ja ennakkoluulotonta poikkitieteellisyyttä.

Tampereen yliopistossa (yhteiskuntatieteet, Pori) haaste on huomioitu ja siihen halutaan tarttua. ASTe-hanke (ESR, 2018 – 2020) tuo yhteen Porin yliopistokeskuksen eri tutkinto-ohjelmien opiskelijat ja alueen työttömät korkeasti koulutetut työnhakijat sekä työelämän. Toimintaympäristö rajautuu satakuntalaisiin sosiaali- ja terveysalan toimijoihin yksityisellä ja kolmannella sektorilla. Korostamme, että hankkeen tulokset ovat myös muiden alojen hyödynnettävissä.

ASTe-hankkeessa ratkotaan ongelmia, luodaan uutta, tunnistetaan haasteita ja kehitetään tapoja työelämän ja Porin yliopistokeskuksen opiskelijoiden oikea-aikaiseksi kohtaamiseksi. Samalla kasvaa eri tahojen tietämys toisistaan ja ihmiset verkostoituvat. Seuraukset ovat positiivisia opiskelijoiden, elinvoiman ja uusien hyvinvointia tukevien palveluiden näkökulmasta, unohtamatta ihmisten ja yhteisöjen hyvinvointia. Lisää tietoa hankkeesta löytyy osoitteesta blogs.uta.fi/aste/.

Porin yliopistokeskuksessa on reilusti toista tuhatta alansa uusinta tietoa hallitsevaa asiantuntijaa. On tärkeää, että heille muodostuu uusia reittejä soveltaa oppimaansa opintojen aikana Satakunnassa. Opiskelijoiden kanssa yhteistyötä tekemällä ala kuin ala pärjää paremmin muuttuvassa toimintaympäristössä. Tartu mahdollisuuteen!

Kirjoittajat

  • YTM Eveliina Kaukkila, projektipäällikkö
  • YTK Vilma Wiro, projektikoordinaattori

ASTe – Akateeminen asiantuntijuus Satakunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen tueksi (ESR)

 Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Pori