Tohtorinturhimus ja pelosta pölyttyvät taidot

Blogikirjoitus on osa Sata asiantuntijaa Satakunnasta -sarjaa, jossa maakunnan yliopistokoulutetut ja -opiskelijat jakavat ajatuksiaan ja kokemuksiaan opintoihin, työelämään ja niiden väliseen suhteeseen liittyen.

Kun väittelin tohtoriksi, uravalmentajat kielsivät laittamasta titteliäni ansioluetteloon. Se pelottaa työnantajia. Maijakin sai heti töitä, kun piilotti T-koodit ainesosaluettelosta. Vinkki on varmasti toimiva, mutta toivottavasti työnantaja ei huomaa kysyä, mitä olen tehnyt viimeiset kuusi vuotta.

 Valmentajien neuvot perustuvat todelliseen ongelmaan. Tohtoria ei haluta töihin, jos ei ymmärretä, mitä tohtoroituminen tarkoittaa. Minun kohdallani se tarkoittaa sitä, että olen itsenäisesti suunnitellut, tuottanut ja toteuttanut tutkimushankkeen. Olen lukenut paljon tutkimuskirjallisuutta. Olen kerännyt, järjestellyt, rajannut, analysoinut ja tulkinnut aineistoa. Olen kirjoittanut sen varsinaisen 300-sivuisen väitöskirjan kokonaisuuden lisäksi useamman artikkelin ja pari yhdistyshistoriikkia. Lisäksi olen muun muassa opettanut, luennoinut, kouluttautunut, toimittanut tekstejä, hakenut rahoitusta, selvittänyt, budjetoinut, raportoinut, verkottunut, viestinyt ja popularisoinut.

 Tohtori osaa paljon muutakin kuin tutkimuksen teon.

Kaikkia seuraavista tarvitsin filosofian tohtoriksi valmistumiseen:

  •  projektinhallintataidot
  • ongelmanratkaisutaidot
  • vuorovaikutustaidot
  • markkinointitaidot
  • viestintätaidot
  • ilmaisutaidot
  • pikalukutaito
  • tietotekniset taidot (toimistosovellukset, kymmensormijärjestelmä, taittotyö)
  • tiedonhankintataidot
  • kielitaidot
  • pedagogiset taidot

Ajattelun taitoja tarvitaan alalla kuin alalla.

  •  kyky verkottua
  • kyky ottaa vastaan ohjeita ja noudattaa sääntöjä
  • kyky hyödyntää kritiikkiä
  • kyky ajatella analyyttisesti
  • kyky hallita suuria kokonaisuuksia
  • kyky erottaa oleellinen tieto
  • kyky omaksua suuri määrä tietoa pienessä ajassa
  • kyky soveltaa uutta tietoa
  • kyky huomioida ja hioa yksityiskohtia
  • kyky hakea rahoitusta
  • kyky pukea ajatukset sanoiksi
  • kyky ja halu sitoutua
  • kyky ja halu oppia ja kehittyä
  • paineensietokyky
  • eläytymiskyky (jota vastaväittäjäni kuvasi ”poikkeukselliseksi” ja ohjaajani ”suorastaan intuitiiviseksi”)

Väitöskirjan kirjoittaminen edellyttää monipuolista osaamista ja asiantuntemusta.

  •  rohkeus
  • luovuus
  • itseohjautuvuus
  • sisäinen motivaatio
  • sitkeys
  • joustavuus
  • ahkeruus
  • eettisyys
  •  substanssin, teoriakentän ja metodologian hallinta

 Puhun omasta puolestani, koska sen tunnen parhaiten. Vastaavan myllytyksen ovat läpäisseet myös kollegani, joilla kaikilla on erityistaitoja ja hiottua lahjakkuutta. Tehdessäni tutkimustani kulttuurin rahoituksen vaikuttavuudesta, kuulin monen tohtorin tarinan. En ole vielä tavannut yhtäkään, joka ei olisi oppinut tutkintonsa aikana taitavammaksi.

Tohtorin tutkintoa ei voi suorittaa ilman, että on rohkea, päämäärätietoinen, sisukas ja ahkera. Ehkä se on pelottavaa. Mutta ne ovat myös hyvän ja kehityskelpoisen työntekijän piirteitä. Ehkäpä työnantaja, joka on myös itse tarpeeksi rohkea ja päämäärätietoinen arvostaakseen tohtoria, myös ansaitsee hänet.

 Nimim. Satakuntalaisen nöyrä tohtori Suvi Heikkilä

Kirjoituksen takana on FT Suvi Heikkilä, Turun yliopiston kulttuurintuotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman projektiasiantuntija. Suvi väitteli tohtoriksi Turun yliopistosta vuonna 2017. Väitöskirja Koettu vaikuttavuus. Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahaston toiminta apurahansaajien kertomana käsittelee kulttuurisäätöiden vaikuttavuutta.

 

Asiantuntijuuden asialla

Satakunnassa päin ei ole tapana pröystäillä – ei, vaikka siihen olisi aihetta. Porin yliopistokeskus on kolmen akateemisen organisaation – Tampereen yliopiston, Turun yliopiston ja Aalto-yliopiston – muodostama kokonaisuus, jossa hyörii aktiivisesti toista tuhatta alastaan innostunutta opiskelijaa.

ASTe-hankkeen lähtökohtana on, että Porin yliopistokeskuksen opiskelijoilla ja muilla Satakunnan alueen akateemisesti koulutetuilla henkilöillä on tietoja ja taitoja, jotka voivat taipua alueen asukkaiden ja yhteisöjen hyvinvointia sekä elinvoimaisuutta edistäviksi voimavaroiksi. Niiden kanavoiminen käytäntöön edellyttää kuitenkin keskeisten toimijoiden jakamaa ymmärrystä siitä, mitä Porin yliopistokeskuksen opiskelijoiden asiantuntijuus on. Tampereen yliopiston Porin yksikön (2017) raportin perusteella kuva siitä, mitä Porin yliopistokeskuksella tapahtuu, ei ainakaan sosiaali- ja terveysalan toimijoille ollut kovin selkeä.

Voisiko Porin yliopistokeskuksen akateemisen asiantuntijuuden tunnistaminen olla yksi avain kestävän hyvinvoinnin rakentamiseen Satakunnassa?

ASTe-hankkeessa on kaivauduttu siihen, mistä Porin yliopistokeskuksen opiskelijoiden asiantuntemus muodostuu. Työtä on kutsuttu asiantuntijuuden profiloinniksi ja tulosta asiantuntijaprofiiliksi. Tavoitteena on tuottaa työkalu, joka tukee opiskelijoiden kasvua asiantuntijaksi ja helpottaa hankitun osaamisen tunnistamista. Asiantuntijaprofiilissa on kyse yleiskuvauksesta ja onkin tarpeen korostaa, että Porin yliopistokeskuksen opiskelijoiden vaihtelevat kiinnostuksen kohteet ja kurssivalinnat sekä usein vuosien mittainen työ- ja opiskeluhistoria rakentavat elämänpoluista yksilöllisiä.

Asiantuntijaprofiilia voi hyödyntää työnhaussa, mutta myös esimerkiksi tavoitteiden määrittelyssä ja itsearvioinnissa. Yrityksille, julkisen sektorin organisaatioille sekä järjestöille ja yhdistyksille profiili konkretisoi ja tiivistää maakuntaan keskittyneen asiantuntijapotentiaalin.

Porin yliopistokeskuksen opiskelijat ovat opiskelemansa alan asiantuntijoita. Suurin osa opiskelijoista suorittaa ylempää korkeakoulututkintoa (maisteri tai diplomi-insinööri) eli on tutkinnon syventävässä vaiheessa. He ovat myös elinikäisiä oppijoita ja ikähaarukka on laaja. Monella on taustallaan aikaisempi korkeakoulututkinto tai yliopisto-opintoja. Opintojen jatkaminen kertoo halusta kehittyä ja haastaa itseä. Jatkuvan oppimisen luontaisena seurauksena on, että opiskelijat pitävät yllä tiiviitä suhteita työelämään. Heillä on usein vuosien kokemus työelämästä ja monet työskentelevät myös opintojen aikana. Ennen kaikkea yliopisto-opiskelijat Porissa ovat motivoituneita ja päteviä sekä tuntevat osaamisensa.

Mitä yliopistokeskuksen opiskelijat sitten osaavat? He kykenevät ymmärtämään suuria yhteiskunnallisia muutoksia, kuten ilmastonmuutosta, digitalisaatiota ja globalisaatiota. Tietoa karttuu myös kulttuurin ja fyysisen ympäristön muutoksista ja merkityksestä. Vastuullisuuteen ja etiikkaan sekä hyvinvointiin ja osallisuuteen liittyvät teemat ja kysymykset ovat niin ikään opinnoissa esillä. Opiskelijat tietävät, miten työorganisaatioita ja työhyvinvointia voidaan kehittää tai liiketoimintaa johtaa ja vauhdittaa tuloksekkaasti. Heissä on valmiutta ratkaista haastavia tekniikan ja johtamisen alan kysymyksiä sekä suunnitella tarpeisiin vastaavia palveluja. Myös opiskelijoiden työelämätaidot, kuten yhteistyön tekeminen ja verkostot, kielitaito ja itseohjautuvuus ovat kehittyneet korkealle tasolle.

Poikkitieteellinen yhteistyö mahdollistaa jaetun asiantuntijuuden.

Opiskelijat voivat mainiosti toimia yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, johtamiseen, tutkimukseen ja opettamiseen sekä palvelujen ja kulttuurielämysten tuottamiseen liittyvissä tehtävissä. Heitä löytyy yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin asiantuntija-, johtamis- ja kehittämistehtäviin esimerkiksi markkinointiin ja viestintään, hr-puolelle, vaativaan asiakastyöhön sekä uusien tuotteiden ja palvelujen innovointiin. Moni yliopistokeskuksen tutkinto-ohjelma tarjoaa laajat valmiudet erilaisiin tehtäviin. Astetta konkreettisemman kuvan asiantuntijuuden skaalasta saa tutustumalla valmistuneisiin pro gradu- ja diplomitöihin – moni niistä käsittelee tavalla tai toisella paikallisia asioita tai ilmiöitä.

1600- tai 1800 -luvulla sama henkilö saattoi työkseen puuhastella vaikkapa filosofian, kielitieteen, matematiikan, historian, tekniikan innovaatioiden ja teologian parissa. Nykyisin työnjako on hienojakoisempaa ja koulutusorganisaatioiden tutkinto-ohjelmat sisällöltään rajatumpia. Maailmassa ilmiöt ja niihin liittyvät syy-seuraussuhteet kuitenkin ovat edelleen monimutkaisia. Niiden ratkaisemiseen tarvitaan erilaisia näkökulmia ja monipuolisesti tietoja ja taitoja: käytäntöä ja teoriaa, humanismia ja tekniikkaa, liiketoiminnallista ja yhteiskunnallista ajattelua. Asiantuntijuutta onkin alettu ajatella enemmän jonkin yhteisön tai ryhmän yhteisenä ominaisuutena kuin yksittäisen ihmisen piirteenä. Tuskin yhdenkään opiskelijan ansioluettelo kattaa koko asiantuntijaprofiilin sisällön, mutta poikkitieteellisen yhteistyön avulla hyvinvoinnin edistämiseen tarjoutuu mitä mielenkiintoisempia mahdollisuuksia. Tähän katukuvaan tiiviisti kiinnittyneellä yliopistokeskuksella on erinomaiset mahdollisuudet!

Vilma Wiro, Projektikoordinaattori, ASTe – Akateeminen asiantuntijuus Satakunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen tueksi (ESR)

Asteita

Ulkona on kylmä. Lämpötila lähenee kahtakymmentä pakkasastetta. Kenkien mukana sisälle kulkeutunut lumi sulaa pieniksi lammikoiksi oven eteen. Katon rajassa raottuvista kaihtimista siivilöityvät kevättalven ärhäkät auringonsäteet kuin muistuttaen vuoden kulusta kohti kevättä ja päättyvää lukuvuotta. Keskustelemme graduseminaarin loppumisesta ja tuskailemme tutkielmien saattamista valmiiksi ilman tapaamisten rytmiä. Olo on turhautunut. Miksi kiirehtiä valmistumaan, kun sen jälkeinen elämä ei vielä ole lainkaan hahmottunut?

Yksi meistä on lähdössä kuukausien etsinnän jälkeen töihin Pirkanmaalle tehtävään, joka edes sivuaa oman alan tehtäviä. Toinen on päättänyt jatkaa opintojaan lähitieteen alalta Varsinais-Suomessa. Kolmannella on työ tutusti Porissa, mikä tosin ei vastaa koulutusta. Minulla taas ei ole ensimmäistäkään näkymää siitä, mitä tapahtuu tutkintotodistuksen saapumisen jälkeen – ei, vaikka tulen saamaan laillistetun sosiaalityöntekijän pätevyyden.

Yhteistuumin päätämme ottaa ohjat omiin käsiimme ja avartaa näkymiämme työllistymiseen. Perinteisten työnhakureittien sijaan kutsuimme opiskeluaikana etäiseksi jääneen työelämäsektorin, järjestö- ja yhdistyspuolen, vieraaksemme yliopistokeskukselle. Näin syntyi Kolmas sektori yhteiskunnassamme –seminaari. Näin myöhemmin ajatellen, samalla otettiin ensimmäinen askel kohti ASTe –hanketta.

Syksyllä 2017 järjestettiin POSOK-hankkeen puitteissa opiskelija-innovaatioseminaari, jossa opiskelijat, kolmannen ja yksityisen sektorin toimijat sekä akateemiset asiantuntijat kohtasivat.

Olen ajamassa Satakunnan laitamilta kohti Poria. Loska lentää ja vaatii keskittymistä olla luisumatta tiellä syntyneihin uriin. Talvi on vaihtunut toiseksi; gradu on valmis ja olen löytänyt itseni sekä sosiaalityöntekijän että eri puolille maakuntaa vievän yliopiston tutkimusavustajan työstä. Olen juuri ollut haastattelemassa kahta sote-palveluita tuottavan tahon – järjestön ja yrityksen – edustajaa. Käyn mielessäni läpi äskeisiä keskusteluja sekä aiempia ajatusten vaihtoja sote-palveluita tuottavien toimijoiden sekä yliopisto-opiskelijoiden yhteistyöstä:

Törmään toistuvasti kahteen asiaan. Porin yliopistokeskuksen tutkinto-ohjelmia ei tunneta, eikä osata ajatella, millaista yhteistyötä opiskelijoiden kanssa voitaisiin tehdä. Sosiaali- ja terveysalan toimintaympäristö on muutoksessa, eikä kukaan uskalla kuvitella, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. En voi olla pohtimatta, miten paljon poikkitieteellistä asiantuntijuutta yliopistokeskuksemme voisi palveluita tuottaville sote-toimijoille tarjota. Valmiiden toimintamallien ja yhteistyökanavien puuttuessa kysymys kuuluu: miten?

Myös ASTe-hankkeessa haetaan uusia ratkaisuja yhdessä innovoinnin ja toisin tekemisen sekä kokeilemisen kautta.

Kaksi talvea on kulunut. Istumme ASTe –hankkeen projektikoordinaattorin Vilman kanssa työhuoneessamme, eikä innostunut ideointi ota katketakseen. Olemme keskustelleet vasta käynnistyneen hankkeen tavoitteista sekä yhteistyön mahdollisuuksista eri toimijoiden kanssa. Projektia kuvaa rohkeus kokeilla ja tehdä toisin toimintamalleja ja rakenteita kehittäen. Olemme tavanneet mielenkiintoisia asiantuntijoita muun muassa Aalto yliopistosta, Turun yliopiston kauppakorkeakoulusta, Porin yliopistokeskuksen koordinaatioyksiköstä, opiskelijajärjestö Pointerista, Prizztechistä, Satakuntaliitosta, Sosiaalialan osaamiskeskus Pikassoksesta, Porin perusturvakeskuksesta sekä järjestö- ja yritystoimijoita eri puolilta Satakuntaa. Lisäksi olemme suunnitelleet tulevaa yhteistyötä muun muassa Kampus-Sote –hankkeen (EAKR) kanssa.

On ollut ilo huomata, miten ajankohtaisen ja kaikkia koskettavan asian äärelle olemme löytäneet! Olemme alusta saakka linjanneet, miten hankkeessa pyrimme toteuttamaan toisin tekemisen ja kokeilun filosofiaa olemassa olevia toimintamalleja ja rakenteita kehittäen. En voisi olla iloisempi havaitessani saavamme tälle myönteistä vastakaikua!

Toivotan jokaisen Porin yliopistokeskuksen opiskelijan, satakuntalaisen yliopistokoulutetun työttömän työnhakijan, yliopistokeskuksen työelämäyhteyksistä vastaavan opetus- ja ohjaushenkilökunnan, sote-kentällä toimivat yritykset ja kolmannen sektorin toimijat sekä ihan kaikki asiasta kiinnostuneet lämpimästi tervetulleeksi mukaan ASTe-hankkeen toimintaan!  Tuskin maltan odottaa, mitä tuleva vuosi ASTe –hankkeen myötä tuo tullessaan ja millaisten mietteiden äärestä itseni seuraavana talvena löydän!

Eveliina Kaukkila, Projektipäällikkö, ASTe – Akateeminen asiantuntijuus Satakunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen tueksi (ESR)

Mielipidekirjoitus Satakunnan Kansa 5.1.2019

Julkaistu Satakunnan Kansa -sanomalehdessä 5.1.2019.

Ratkaisuja Porin yliopistokeskuksen opiskelijoiden työllistymiseen                 

Porin opiskelijayhdistys Pointer ry:n väistyvä puheenjohtaja Aleksi Olander nosti vuoden vaihteessa (SK 31.12.2018) esiin tärkeän kysymyksen yliopistokoulutettujen työllistymisestä Satakunnassa. Porin yliopistokeskuksessa koulutetaan maistereita ja diplomi-insinöörejä, mutta suuri osa hakeutuu töihin kasvukeskuksiin.

Ratkaisuksi tarvitaan kaksisuuntaista liikettä. Työelämässä ei kaikilla aloilla ole tarpeeksi tietoa Porin yliopistokeskuksen opiskelijoiden asiantuntijuudesta. Toisaalta opiskelijoille on tärkeää näyttää, millaisia työskentelemisen mahdollisuuksia akateemisesti koulutetuilla on Satakunnassa.

Useilla aloilla vaikuttaa olevan tarve muutoksille. Sote-ala on kärkipäässä. Täytyy osata monenlaista, tehdä yhteistyötä ja toteuttaa uudistuksia. Ongelmat, joita palveluilla yritetään ratkaista, ovat monimutkaisia. Tarvitaan ymmärrystä eri tieteenaloilta ja kykyä ylittää itsestäänselvyydet – akateemista asiantuntijuutta ja ennakkoluulotonta poikkitieteellisyyttä.

Tampereen yliopistossa (yhteiskuntatieteet, Pori) haaste on huomioitu ja siihen halutaan tarttua. ASTe-hanke (ESR, 2018 – 2020) tuo yhteen Porin yliopistokeskuksen eri tutkinto-ohjelmien opiskelijat ja alueen työttömät korkeasti koulutetut työnhakijat sekä työelämän. Toimintaympäristö rajautuu satakuntalaisiin sosiaali- ja terveysalan toimijoihin yksityisellä ja kolmannella sektorilla. Korostamme, että hankkeen tulokset ovat myös muiden alojen hyödynnettävissä.

ASTe-hankkeessa ratkotaan ongelmia, luodaan uutta, tunnistetaan haasteita ja kehitetään tapoja työelämän ja Porin yliopistokeskuksen opiskelijoiden oikea-aikaiseksi kohtaamiseksi. Samalla kasvaa eri tahojen tietämys toisistaan ja ihmiset verkostoituvat. Seuraukset ovat positiivisia opiskelijoiden, elinvoiman ja uusien hyvinvointia tukevien palveluiden näkökulmasta, unohtamatta ihmisten ja yhteisöjen hyvinvointia. Lisää tietoa hankkeesta löytyy osoitteesta blogs.uta.fi/aste/.

Porin yliopistokeskuksessa on reilusti toista tuhatta alansa uusinta tietoa hallitsevaa asiantuntijaa. On tärkeää, että heille muodostuu uusia reittejä soveltaa oppimaansa opintojen aikana Satakunnassa. Opiskelijoiden kanssa yhteistyötä tekemällä ala kuin ala pärjää paremmin muuttuvassa toimintaympäristössä. Tartu mahdollisuuteen!

Kirjoittajat

  • YTM Eveliina Kaukkila, projektipäällikkö
  • YTK Vilma Wiro, projektikoordinaattori

ASTe – Akateeminen asiantuntijuus Satakunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen tueksi (ESR)

 Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Pori