Kevätseminaari 2018

Aika: pe 4.5.2018

Paikka: Mediapolis, KINO-auditorio (Tohlopinranta 31, Tampere)

Alustava ohjelma

12:00 Alkusanat ja verkoston kuulumiset
12:15 Nelly Penttilä & Tarja Rautiainen-Keskustalo: Tutkimuksesta hyödynnettävyyteen – Parkinson-potilaiden äänen ja kommunikointikyvyn soveltava kuntoutustutkimus
12:45 Anna-Eveliina Hänninen: Journalismin äänellinen murros
(13:15 Kahvipaussi)
13:30 Olli-Taavetti Kankkunen: Kuuntelukasvatus perusopetuksessa
14:00 Ari Koivumäki: Äänitehostearkisto Diiva; Meri Kytö: Kuuntelukartta
14:30 Verkoston tulevan toiminnan suunnittelua

Lopuksi kierros TAMKin ainutlaatuisessa av-kioskissa (sähkölaitteiden lainaamossa).

 

Tutkijaesittelyssä Leena Rantala

English intro: Continuing with introductions of the members of the Sound Research network, this interview presents Leena Rantala, university lecturer of logopedics at the University of Tampere. She is working with the anatomy and physiology for speech, language, and hearing, her especially being speech ergonomics.

Leena Rantala

Kuka olet ja mitä teet?

Olen Leena Rantala, logopedian oppiaineen yliopistonlehtori. Olen myös Oulun yliopiston dosentti.

Miten kiinnostuit äänen tutkimisesta?

Kun työskentelin nuorena opettajana Oulun yliopistossa, tapasin sikäläisen foniatrin, joka teki äänitutkimusta. Kun hän kertoi hankkeistaan, kiinnostuin aiheesta. Koska samaan aikaan mietin myös väitöstyön aihetta, oli luontevaa pyytää foniatria ohjaajakseni. Tuolloin puheääni ei itse asiassa ollut logopedian alalla suurin kiinnostuksen kohteeni, mutta tutkimuksen käynnistyttyä mielenkiintoni aihetta kohti kasvoi. Tällä hetkellä koen, että puheääni on aihe, jossa on loputtomasti kiinnostavia asioita – sekä arjessa että tutkimuksellisesti.

Mikä ääneen liittyvä kysymys sinulla on ollut viime aikoina työn alla?

Suurin hankkeeni on riskitekijöiden yhteydet puheääneen eli ääniergonomia. Aineisto on jo melko hyvin analysoitu ja raportoitu; viimeisin artikkelini puheasentojen vaikutuksesta ääneen hyväksyttiin juuri lehteen. Toinen aihe, jota olen hiukan aloitellut, on sukupuoltaan korjaavien ihmisten äänenkäyttöön liittyvät haasteet. Lisäksi olen mukana ensi syksynä aloitettavassa hankkeessa, jossa arvioidaan, miten erilaiset menetelmät vaikuttavat Parkinsonin taudista kärsivien ihmisten ääneen (taudin vuoksi näiden ihmisten äänen voimakkuus alenee ja ylipäätään puhe motoriikka muuttuu kankeaksi ja liikeradat pieneksi). Tässä hankkeessa on mukana muitakin tämän äänentutkimusverkoston ihmisiä. Kliiniseen työhön liittyvä hanke on lasten ääniergonomisen tietoisuuden kehittäminen; tässä ovat mukana ruotsalainen ja islantilainen tutkija. Lisäksi vokologian ja TAYS:n foniatrisen klinikan kanssa on koko ajan kehitteillä jotakin kiinnostavaa.

Mitkä ovat korvaamattomimmat työkalusi (tai menetelmäsi)?

Korvaamaton työkalu on audiotallennin (suosikki tällä hetkellä äänikortti Focuserite). Hyvä työkalu on myös ruotsalaisten kehittämä ääniakkumulaattori, joka tallentaa ja analysoi puhujan ääntä pitkäaikaisesti. Harmi, että laitteen valmistus ja tekninen tuki juuri lopetettu. Äänen akustisessa analyysissa käytän Praat-analyysiohjelmaa. Erityisen ihastunut olen Praatista kliinisen työn tukena. Työkalujani ovat myös erilaiset kyselyt. Viimeisimmäksi mutta ei vähäisimmäksi: korvaa ei mikään korvaa – kuten tämän alan ihmiset ovat asian kiteyttäneet.

Mikä on mielestäsi kiinnostavin äänen tutkimiseen liittyvä ongelmakenttä tällä hetkellä ja miksi?

Tämä ei ole ehkä ongelma vaan pikemmin toive: toivoisin, että teknologia kehittäisi jonkinlaisen applikaation kännykkään, joka antaisi välittömästi palautetta puhujan äänenlaadusta, korkeudesta ja voimakkuudesta. Tämä auttaisi puhujia tuottamaan ääntään taloudellisesti (esim. opettajat); toisia puhujia appsi taas ohjaisi käyttämään tilanteeseen sopivaa äänen voimakkuutta (liian voimakasta ääntä käyttävät, kuten heikkokuuloiset, kuuroutuneet; liian hiljaista ääntä käyttävät, kuten Parkinsonin tautia sairastavat).

Mihin tutkimuksiin / kirjoituksiin palaat aika ajoin?

Palaan tutkimukseni perustaan: mitä puheäänelle tapahtuu, kun sitä käytetään ja se kuormittuu. Aika ajoin pyrin myös kartoittamaan tutkimushistoriaa: miten kauan puheääntä on tästä näkökulmasta tutkittu ja miten tieto on karttunut ja onko tehty asian suhteen jotakin. Tulos on vähän lamaannuttava: asiaan on havahduttu melko myöhään, tutkimuksia on lähinnä viimeisen 20 vuoden ajalta, ja ainakaan Suomessa tutkimustieto ei tahdo siirtyä arkielämään.

Onko jokin oman tutkimusalasi ulkopuolinen tutkimus inspiroinut sinua työssäsi?

Ääniympäristö ja tilan akustiikka ovat kiehtovia: miten voimakkaasti ihminen reagoi tiedostamattaan siihen, minkälaiset äänen ympäröivät häntä. Olin suorastaan hämmentynyt, kun vierailin Pudasjärvellä olevassa hirsikoulussa (yhtenäiskoulu ja lukio): ääniympäristö oli mitä lempein siitäkin huolimatta, että oli aivan tavallinen koulupäivä. Ja huom. eikö yliopiston ravintoloiden ääniympäristöille voisi tehdä jotakin? Ääniympäristö kiinnostaa senkin vuoksi, että se liittyy ääniergonomiaan läheisesti: ääniergonomisesti hyvä ympäristö tarkoittaa myös hyvää kuunteluympäristöä. Myös se on kiinnostavaa, miten aistien toiminta muuttuu: iän myötä huomaan herkistyneeni entistä enemmän äänille – sekä ympäristön äänille ja puheäänille: ihastun niihin tai – toisena ääripäänä – koen ne jopa raastaviksi.

Jokeri: minkä äänilähteen ottaisit mukaan autiolle saarelle?

Pehmeällä, soljuvalla äänellä luetun äänikirjan.

Tutkijaesittelyssä Anne-Maria Laukkanen

 

Anne-Maria Laukkanen labrahommissa.

The Sound Research Network blog introduces its members. The first researcher given the word is professor Anne-Maria Laukkanen from The Speech and Voice Research Laboratory at University of Tampere. The lab studies speech and singing from the points of view of cultural variation, background factors and prevention of voice problems, and voice training methods. The laboratory holds an extensive recording archive including thousands of speech and singing samples, recorded in their own studio. 

Kuka olet ja mitä teet?

Olen Anne-Maria Laukkanen ja olen toiminut Tampereen yliopistossa puhetekniikan ja vokologian professorina vuodesta 2001 alkaen. Työskentelen Puheen ja äänen tutkimuksen laboratoriossa, joka on perustettu vuonna 1967. Koulutukseltani olen foneetikko ja puhetekniikan ja äänenkäytön opettaja.

Miten kiinnostuit äänen tutkimisesta? 

Kiinnostukseni äänen tutkimukseen syntyi viime kädessä omien klassisen laulun opintojeni myötä. Halusin tietää, mikä saa ihmisäänen soimaan niin upeasti, niin laajalla sävelkorkeusalueella, ja niin valtavalla kantokyvyllä kuin mitä oopperalaulun taitajilla. Halusin saada selville, mitä minä itse teen väärin, kun lauluni ei ottanut sujuakseen. Niinikään halusin ymmärtää, miksi tehdään erilaisia ääniharjoituksia – mitä niiden avulla pitäisi tapahtua ja mistä syystä.

Mikä ääneen liittyvä kysymys sinulla on ollut viime aikoina työn alla?

Angela Georghiu laulaa

Tuoreessa julkaisussa jatko-opiskelijamme mezzosopraano Maarit Auran kanssa selvitimme laulajan ilmeen fysiologista merkitystä äänentuotolle (ks kuva). Työn alla on myös toisen jatko-opiskelijamme pop-jazz laulupedagogi Tero Ikävalkon kanssa tutkimus, jossa verrataan ääntöväyläasetusta klassisessa laulussa, karjankutsulaulussa (kulning) ja viihdemusiikissa käytetyssä ns. belttauksessa.Tällä hetkellä kirjoitan tuloksia kokeesta, jossa pyrimme estimoimaan erääseen suosittuun äänen harjoittamis- ja terapiamenetelmään, ns. vesivastusterapiaan, liittyvää kuormitusta. Tässä menetelmässä äännetään putken kautta veteen, joka tarjoaa ilmavirtausvastusta, ja veden pulputus saa ääntöväylän ilmanpaineen vaihtelemaan tuottaen eräänlaisen hierontaa muistuttavan tuntemuksen.

Mitkä ovat korvaamattomimmat työkalusi  (tai menetelmäsi)?

Tavallisimmat työvälineeni ovat läppäri ja pari akustista äänianalyysiohjelmaa. Korvaamaton työvälineeni on kuuloaisti.

Mikä on mielestäsi kiinnostavin äänen tutkimiseen liittyvä ongelmakenttä tällä hetkellä ja miksi?

Äänen mahdollisimman suuri tehokkuus (kuuluvuus, variaatiolaajuus, ilmaisevuus) yhdistettynä mahdollisimman suureen taloudellisuuteen (eli äänihuuliin kohdistuvan kudosrasituksen minimoiminen ja siten ääniongelmien ennaltaehkäisy) ovat keskeiset tavoitteet kaikessa äänen harjoittamisessa. – Niiden yhdistäminen niin puheessa kuin laulussa ja tavat määrittää taloudellisuutta kiinnostavat minua erityisesti. Taloudellisuuden mittaaminen eli viime kädessä äänihuuliin kohdistuvan törmäyspaineen mittaaminen on elävällä ihmisellä hyvin hankalaa ja epäluotettavaa, joten tarvitaan keinoja, joilla törmäyspainetta voitaisiin epäsuorasti arvioida. Avuksi tarvitaan myös sekä fysikaalisia malleja että tietokonemallinnusta ihmisäänen tuotosta.

Mihin tutkimuksiin / kirjoituksiin palaat aika ajoin?

Hyvin usein palaan puheen tutkimuksen raamattuun, Gunnar Fantin opukseen Acoustic theory of speech production.

Onko jokin oman tutkimusalasi ulkopuolinen tutkimus inspiroinut sinua työssäsi?

Varmasti monikin vuosien varrella, mutta oheisessa kuvassa näkyy kestosuosikkini. Pidän tätä oheista kuvaa laboratoriomme seinällä. Se inspiroi ja huvittaa. Jos tuntuu, että ihmisten kanssa tehtävät eksperimentit ovat hankalia eikä kaikki suinkaan aina niin sanotusti mene putkeen, niin tätä kuvaa katsoessa asettuvat mittasuhteet kohdalleen eli helppoahan se on tutkia ihmisten puhetta ja laulua verrattuna vaikkapa tympanometrian tekemiseen sammakoille.

 

 

 

Jokeri: minkä äänilähteen ottaisit mukaan autiolle saarelle?

Ilman muuta ihmisäänen – valtavan määrän upeaa laulumusiikkia laidasta laitaan heavy metallista oopperaan.

Vocal emotion perceptions on infant-directed singing

Photo: janeb13, Pixabay

Kaisa Perko works as a postdoctoral researcher in work and organizational psychology at the University of Tampere and is interested in research on emotions and interaction in all areas of life. She defended her doctoral thesis on leadership and employee well-being in 2017.

Human voice shows a wide range of emotional qualities that other individuals can decode. These vocal capabilities are utilized by artists and actors, as well as by all of us in everyday life, as we sing and talk and listen other people talking and singing. When hearing the voice of a familiar person, we immediately know something about the person’s emotional state without the person describing it in any word.

As have been done maybe for thousands of years, many people help their child to sleep by singing a soothing lullaby that invites the sleep to take over. In scientific studies, infant-directed singing is suggested to aid the child’s emotional regulation and support the developing relationship between the caregiver and the child. It should be acknowledged, though, that there is some unclarity about the additional value of singing as compared to happy-sounding talk or seeing happy faces. In any case, infants are interested to follow emotionally engaging presentations.

In recent years, the soothing and healing effects of music and parental singing have been investigated also in rather clinical environment, among hospitalized newborns in intensive care units. In this environment, building a safe relationship between the parents and the newborn deserves special attention. The results have been at least encouraging as physiological indicators showed that maternal singing indeed helped to stabilize the neonatal condition.

If the parents themselves suffer from difficult circumstances that disturb their emotional life, does this affect emotional features in their vocal presentations to the child? As a psychology researcher interested in emotions, I have had an opportunity to examine this question in Raija-Leena Punamäki’s research project on war-afflicted families and their newborns in the Gaza Strip area. In connection to other data gathering, women in the Gaza Strip were asked to sing to a lullaby or a children’s song to their infant. The women had been pregnant during the 2014 war in Gaza and at the time of singing their infants were 6-7 months old. Additionally, the mothers filled in psychological questionnaires on post-traumatic stress symptoms and postnal depression.

We were interested in the emotional messages in the singing voice of these women. This emotional reading task was performed with the help of a group of unfamiliar adults with the same cultural background as the singing mothers, and additionally a group of adults from a different culture. Psychology students from Gaza and from Finland listened to the short (30 s) song excerpts of the mothers, and gave their ratings on the extent to which the voice expressed fear, joy, sadness, anger, tension, playfulness, and love (tenderness). Specifically, we examined the extent to which emotions in the singing voice, as perceived by the student raters, relate to mental health of the mothers.

Although this endeavour was rather explorative, we were surprised by the results. The students’ ratings of vocal emotions were indeed related to maternal mental health, and even seemed to prospectively predict maternal psychological symptoms one year later. Interestingly, concerning the Finnish students’ emotion perceptions, particularly anger and tension were associated with maternal depression, and sadness with post-traumatic stress symptoms. In contrast, concerning Gazean students’ ratings, the strongest relationships to maternal symptoms were found with a lack of joy and a lack of love. Thus, the students from the same culture as the singing mothers seemed to be more sensitive to the lack of positive emotions, while the students from the different culture were best able to recognize negative emotions.

The results can be understood in the light of the meta-analytic findings demonstrating that in cross-cultural vocal emotion perceptions, there is an advantage for the perceivers that come from the same culture as the presenters of the vocal material. Whereas vocally expressed negative emotions, such as anger and sadness, are well-recognized across cultures, it seems that perceiving vocal happiness is more difficult for members of a different culture than the presenters. Interestingly, facial happiness is particularly well-recognized across cultures, so there seems to be differences in the facial and vocal cross-cultural emotion recognition.

In a recent article authored by Michael Kraus in the American Psychologist I found a concept of empathic accuracy, defined as the ability to judge the emotions, thoughts and feelings of other individuals. The results from a series of five studies suggest that voice-only communication enhances empathic accuracy. In other words, people might be better able to recognize emotions of another individual based on the other’s voice as compared to the other’s facial expressions or even a combination of voice and face. Although it is too early to draw firm conclusions on the order of face and voice in emotion recognition, I find it very interesting to explore how people make judgements about others and how empathically accurate their judgements are. In all, the role of voice is an intriguing one especially in our culture that puts a strong emphasis on the visual elements.

 

The first blog post

Radio drama script.

[SCENE 1: INT, OFFICE, MORNING]

Characters:
K: Konstantinos Drossos, post-doctoral researcher at Tampere University of Technology, signal processing, blog editor
M: Meri Kytö, post-doctoral researcher at University of Tampere, music studies, blog editor

[SFX: b/g dry office ambiance, ventilation hum, occasional tapping of keyboard]

M WALKS TO K’s OFFICE DOOR.

[SFX: knocking on door]

M: Kostas, do you have a minute? We should talk about the blog, the Sound Research Network blog? We should write something together to introduce it, get it going.

K: Hi Meri, yes sure… OK. We should talk about the purpose of the blog first?

[SFX: (pause in dialogue) ventilation hum]

M: Yeah, it would be good to go through what we want to accomplish. [pause] My main thoughts are, that if we are – and I guess we are – to keep the Network up and running we’d need the blog to be the hub of the network, like a more grassroots level, peer-to-peer, research and discussion oriented forum that even students could relate to. To introduce our Network members and what they are up to.

K: I imagine that we need to be not focused only on the technical aspects but, on the same time, not focused only on the cognitive or philosophical aspects. [pause] I guess that we want to bridge the gap of all the different views on sound and promote interdisciplinary approaches. Right?

M: Yes… it should definitely be accessible to all network members, written in a way that it addresses all members? Or at least tries to be understandable and if possible, topical in the region. Current events, research, topics, happenings, discussions, people… Every post should somehow, in some level, recognize the fact that it is a multidisciplinary forum that is trying to attract new people and new perspectives.

[SFX: people passing the office, footsteps]

K: Yeah. I’d propose that it would be good to have interviews from relevant fields not directly associated with audio research, but the interview would highlight the connection of that field with research on audio. For example, machine learning, psychology, biology… These interviews could be with people from outside Finland, in order to provide more sight to what is been done abroad.

M: Sure, discussing with current research would be good. A blog is a quick and easy tool for that, yeah. There isn’t many forums in Finland that do this, at least not as broad in disciplines as our Network.

[SFX: sipping coffee (paper cup)]

K: Also, I think that we must also include dissemination of scientific results. For example, we could ask from the people of the Network to inform the blog about their new publications so we can share them? In the long term, the blog could be a platform to openly share research data and/or results. But this is for the long term…

[SFX: writing on keyboard, sipping coffee (paper cup)]

M: And the format of each post could vary according to the writer. If someone would like to post a video or a podcast that would be ok, right? An interview format would be good every now and then. I have a few ideas.

K: Me too… So, what would you like to do for our first post?

[FADE OUT B/G]

****Join the Sound Research Network! The network is intended for the researchers, teachers and students at TAMK, UTA and TUT who work in the different fields of sound (e.g., music, vocology, signals, acoustics, listening, composing, urban planning, media, soundscape and sound technology etc.). Check out the upcoming events. The network has an e-list. If you want to join it send a message to the moderator: meri.kyto (a) staff.uta.fi****