Tutkijaesittelyssä Tiina Syrjä

Tiina Syrjä. Kuva: Raisa Taurinka

English intro: Continuing with introductions of the members of the Sound Research network, this interview presents Tiina Syrjä, University Lecturer in Voice and Speech, Degree Programme of Theatre Arts, University of Tampere. She specializes in voice, vocal techniques, speech articulation and playback theatre. 

Kuka olet ja mitä teet?

Tiina Syrjä, Tampereen yliopiston teatterityön tutkinto-ohjelmassa eli Nätyllä työskentelevä näyttelijäntaiteen yliopistonlehtori, erikoisalueenani ääni ja puhetekniikka. Opetan näyttelijäopiskelijoille äänenkäyttöä, puhetekniikkaa, tekstin käsittelyä sekä tarinateatteria. Lisäksi opetan Alexander-tekniikkaa ja joogaa, jotka kietoutuvat osaksi ääniopetustani.

Miten kiinnostuit äänen tutkimisesta?

Nätyllä on ollut pitkä yhteistyösuhde vokologian oppiaineeseen, entiseen puheopin laitokseen. Nätyn opiskelijat ovat saaneet tietoa oman äänensä kehittymisestä akustisten äänen analysointimenetelmien avulla ja samalla olemme tuottaneet vokologialle tutkimusaineistoa, kun (yhtä vuosikurssia lukuunottamatta) kaikki näyttelijäkurssit ovat käyneet antamassa ääninäytteitä. Äänen muuttuminen voi olla vaivihkaista ja hidasta, mutta äänen analysointi on tuonut opiskelijoille konkreettisen ja visuaalisen tavan hahmottaa ääntään sisäisen kokemuksen rinnalle.

Toisenlainen äänentutkimus avautui minulle väitöskirjan teon yhteydessä, jolloin aloin pohtia äänen merkitystä näyttelijän keholliselle läsnäolokokemukselle.

Mikä ääneen liittyvä kysymys sinulla on ollut viimeaikoina työn alla?

Minua pohdituttaa, mitä tekijöitä liittyy siihen, että etenkin naisen käheää ääntä pidetään seksikkäänä. Äänessä kuuluu kielen ja suun liikkeet, kehon väsymys ja limakalvojen hankaus, ja siksi ääni on aina väistämättömän ruumiillinen ja sitä kautta eroottinenkin. Mielessäni kuitenkin se, että laulaja (tai musiikkiteollisuus) ylläpitää käheää, rikkinäistä ääntä senkin uhalla, että se voi olla sairas ja vaarallisten elintapojen aiheuttama sekä mahdollisesti ilmaisultaan kapea, liittyy naisen kehon typistämisen pitkään historiaan.

Mitkä ovat korvaamattomimmat työkalusi (tai menetelmäsi)?

Oma kehoni: korvani, silmäni ja käteni, joiden avulla kuuntelen ja tutkin eläytyvästi ääntä ja kehonkäyttöä.

Mikä on mielestäsi kiinnostavin äänen tutkimiseen liittyvä ongelmakenttä tällä hetkellä ja miksi?

Nyt kiinnostaa etenkin hiljaisuus, se, mikä jää sanomatta! Koska teemme etäläsnäolotutkimusta Coventryn yliopiston teatterikoulutuksen kanssa, minua kiinnostaa tällä hetkellä se, miten opiskelijat tuntuvat saavuttavan yhteisen tilan ja intiimiyden kokemuksen erityisesti hiljaisuudessa, ei niinkään puhuessaan. Hiljattain Jyväskylän yliopistossa on tutkittu pariskuntien vuorovaikutusta parisuhdeterapiassa ja todettu hiljaisuuden ja pehmeän puheen yhdistävä merkitys. Pysähtyminen sanattoman ja ruumiillisen vuorovaikutuksen äärelle auttaa havaitsemaan, mihin suuntaan tilanne on etenemässä.

Mihin tutkimuksiin / kirjoituksiin palaat aika ajoin?

Poststrukturalistisiin, psykoanalyyttisiin teorioihin osittain linkittyviin teoretisointeihin (esim. Barthes, Kristeva, Irigaray, Cixous) palaan usein. Niissä kiehtoo se, että ääni kuvaillaan toisaalta viskeraalisena ja lihallisena, toisaalta ääni koetaan ”oseaanisena”, syleilyynsä joka puolelta kietovana kokemuksena, joka yhdistää ulkoisen ja sisäisen. Äänihän tulee kehon sisätiloista ja siksi se kääntää kuuluviin jotain salattua, piiloteltua tietoa ihmisen sisäisestä todellisuudesta. Ja samaan aikaan ääni vaeltaa kehon ulkopuolella ja saavuttaa toisten ruumiit. Tämä on näyttelijän ja katsojan/kuulijan kohtaamisessa olennaista. Susanna Välimäen väitöskirja Subject Strategies in Music: A Psychoanalytic Approach to Musical Signification (2005), on ollut minulle inspiroiva johdatus tähän maailmaan. Adriana Cavareron For more than one voice. Toward a Philosophy of Vocal Expression (2005) ja Mladen Dolarin A Voice and Nothing More (2006) ovat tärkeitä teoksia, jotka ovat nostaneet äänen sanan varjosta filosofisen tarkastelun keskiöön ja joihin palailen aika ajoin.

Onko jokin oman tutkimusalasi ulkopuolinen tutkimus inspiroinut sinua työssäsi?

Koska koen ihmisen äänen liikkeenä, niin kyllä esimerkiksi tanssin ja liikkeen tutkimuksessa on paljon innostavaa. Esimerkiksi Timo Klemolan kehofilosofisiin kirjoituksiin palaan usein. Ihailen hänen konstailematonta, vaivatonta tapaansa kirjoittaa kehon kokemuksista. Suomen kielen ja kirjallisuustieteen puolelta tietysti vaikkapa runouteen tai murteisiin liittyvä tutkimus hyödyttää työtäni.

Jokeri: minkä äänilähteen ottaisit mukaan autiolle saarelle?

Esimerkiksi näyttelijä Jeremy Ironsin. Hän voisi lukea minulle kirjoja ääneen. Aloittaisimme Evelyn Vaughin Brideshead Revisited -kirjasta.

 

Tutkijaesittelyssä Leena Rantala

English intro: Continuing with introductions of the members of the Sound Research network, this interview presents Leena Rantala, university lecturer of logopedics at the University of Tampere. She is working with the anatomy and physiology for speech, language, and hearing, her especially being speech ergonomics.

Leena Rantala

Kuka olet ja mitä teet?

Olen Leena Rantala, logopedian oppiaineen yliopistonlehtori. Olen myös Oulun yliopiston dosentti.

Miten kiinnostuit äänen tutkimisesta?

Kun työskentelin nuorena opettajana Oulun yliopistossa, tapasin sikäläisen foniatrin, joka teki äänitutkimusta. Kun hän kertoi hankkeistaan, kiinnostuin aiheesta. Koska samaan aikaan mietin myös väitöstyön aihetta, oli luontevaa pyytää foniatria ohjaajakseni. Tuolloin puheääni ei itse asiassa ollut logopedian alalla suurin kiinnostuksen kohteeni, mutta tutkimuksen käynnistyttyä mielenkiintoni aihetta kohti kasvoi. Tällä hetkellä koen, että puheääni on aihe, jossa on loputtomasti kiinnostavia asioita – sekä arjessa että tutkimuksellisesti.

Mikä ääneen liittyvä kysymys sinulla on ollut viime aikoina työn alla?

Suurin hankkeeni on riskitekijöiden yhteydet puheääneen eli ääniergonomia. Aineisto on jo melko hyvin analysoitu ja raportoitu; viimeisin artikkelini puheasentojen vaikutuksesta ääneen hyväksyttiin juuri lehteen. Toinen aihe, jota olen hiukan aloitellut, on sukupuoltaan korjaavien ihmisten äänenkäyttöön liittyvät haasteet. Lisäksi olen mukana ensi syksynä aloitettavassa hankkeessa, jossa arvioidaan, miten erilaiset menetelmät vaikuttavat Parkinsonin taudista kärsivien ihmisten ääneen (taudin vuoksi näiden ihmisten äänen voimakkuus alenee ja ylipäätään puhe motoriikka muuttuu kankeaksi ja liikeradat pieneksi). Tässä hankkeessa on mukana muitakin tämän äänentutkimusverkoston ihmisiä. Kliiniseen työhön liittyvä hanke on lasten ääniergonomisen tietoisuuden kehittäminen; tässä ovat mukana ruotsalainen ja islantilainen tutkija. Lisäksi vokologian ja TAYS:n foniatrisen klinikan kanssa on koko ajan kehitteillä jotakin kiinnostavaa.

Mitkä ovat korvaamattomimmat työkalusi (tai menetelmäsi)?

Korvaamaton työkalu on audiotallennin (suosikki tällä hetkellä äänikortti Focuserite). Hyvä työkalu on myös ruotsalaisten kehittämä ääniakkumulaattori, joka tallentaa ja analysoi puhujan ääntä pitkäaikaisesti. Harmi, että laitteen valmistus ja tekninen tuki juuri lopetettu. Äänen akustisessa analyysissa käytän Praat-analyysiohjelmaa. Erityisen ihastunut olen Praatista kliinisen työn tukena. Työkalujani ovat myös erilaiset kyselyt. Viimeisimmäksi mutta ei vähäisimmäksi: korvaa ei mikään korvaa – kuten tämän alan ihmiset ovat asian kiteyttäneet.

Mikä on mielestäsi kiinnostavin äänen tutkimiseen liittyvä ongelmakenttä tällä hetkellä ja miksi?

Tämä ei ole ehkä ongelma vaan pikemmin toive: toivoisin, että teknologia kehittäisi jonkinlaisen applikaation kännykkään, joka antaisi välittömästi palautetta puhujan äänenlaadusta, korkeudesta ja voimakkuudesta. Tämä auttaisi puhujia tuottamaan ääntään taloudellisesti (esim. opettajat); toisia puhujia appsi taas ohjaisi käyttämään tilanteeseen sopivaa äänen voimakkuutta (liian voimakasta ääntä käyttävät, kuten heikkokuuloiset, kuuroutuneet; liian hiljaista ääntä käyttävät, kuten Parkinsonin tautia sairastavat).

Mihin tutkimuksiin / kirjoituksiin palaat aika ajoin?

Palaan tutkimukseni perustaan: mitä puheäänelle tapahtuu, kun sitä käytetään ja se kuormittuu. Aika ajoin pyrin myös kartoittamaan tutkimushistoriaa: miten kauan puheääntä on tästä näkökulmasta tutkittu ja miten tieto on karttunut ja onko tehty asian suhteen jotakin. Tulos on vähän lamaannuttava: asiaan on havahduttu melko myöhään, tutkimuksia on lähinnä viimeisen 20 vuoden ajalta, ja ainakaan Suomessa tutkimustieto ei tahdo siirtyä arkielämään.

Onko jokin oman tutkimusalasi ulkopuolinen tutkimus inspiroinut sinua työssäsi?

Ääniympäristö ja tilan akustiikka ovat kiehtovia: miten voimakkaasti ihminen reagoi tiedostamattaan siihen, minkälaiset äänen ympäröivät häntä. Olin suorastaan hämmentynyt, kun vierailin Pudasjärvellä olevassa hirsikoulussa (yhtenäiskoulu ja lukio): ääniympäristö oli mitä lempein siitäkin huolimatta, että oli aivan tavallinen koulupäivä. Ja huom. eikö yliopiston ravintoloiden ääniympäristöille voisi tehdä jotakin? Ääniympäristö kiinnostaa senkin vuoksi, että se liittyy ääniergonomiaan läheisesti: ääniergonomisesti hyvä ympäristö tarkoittaa myös hyvää kuunteluympäristöä. Myös se on kiinnostavaa, miten aistien toiminta muuttuu: iän myötä huomaan herkistyneeni entistä enemmän äänille – sekä ympäristön äänille ja puheäänille: ihastun niihin tai – toisena ääripäänä – koen ne jopa raastaviksi.

Jokeri: minkä äänilähteen ottaisit mukaan autiolle saarelle?

Pehmeällä, soljuvalla äänellä luetun äänikirjan.

Tutkijaesittelyssä Anne-Maria Laukkanen

 

Anne-Maria Laukkanen labrahommissa.

The Sound Research Network blog introduces its members. The first researcher given the word is professor Anne-Maria Laukkanen from The Speech and Voice Research Laboratory at University of Tampere. The lab studies speech and singing from the points of view of cultural variation, background factors and prevention of voice problems, and voice training methods. The laboratory holds an extensive recording archive including thousands of speech and singing samples, recorded in their own studio. 

Kuka olet ja mitä teet?

Olen Anne-Maria Laukkanen ja olen toiminut Tampereen yliopistossa puhetekniikan ja vokologian professorina vuodesta 2001 alkaen. Työskentelen Puheen ja äänen tutkimuksen laboratoriossa, joka on perustettu vuonna 1967. Koulutukseltani olen foneetikko ja puhetekniikan ja äänenkäytön opettaja.

Miten kiinnostuit äänen tutkimisesta? 

Kiinnostukseni äänen tutkimukseen syntyi viime kädessä omien klassisen laulun opintojeni myötä. Halusin tietää, mikä saa ihmisäänen soimaan niin upeasti, niin laajalla sävelkorkeusalueella, ja niin valtavalla kantokyvyllä kuin mitä oopperalaulun taitajilla. Halusin saada selville, mitä minä itse teen väärin, kun lauluni ei ottanut sujuakseen. Niinikään halusin ymmärtää, miksi tehdään erilaisia ääniharjoituksia – mitä niiden avulla pitäisi tapahtua ja mistä syystä.

Mikä ääneen liittyvä kysymys sinulla on ollut viime aikoina työn alla?

Angela Georghiu laulaa

Tuoreessa julkaisussa jatko-opiskelijamme mezzosopraano Maarit Auran kanssa selvitimme laulajan ilmeen fysiologista merkitystä äänentuotolle (ks kuva). Työn alla on myös toisen jatko-opiskelijamme pop-jazz laulupedagogi Tero Ikävalkon kanssa tutkimus, jossa verrataan ääntöväyläasetusta klassisessa laulussa, karjankutsulaulussa (kulning) ja viihdemusiikissa käytetyssä ns. belttauksessa.Tällä hetkellä kirjoitan tuloksia kokeesta, jossa pyrimme estimoimaan erääseen suosittuun äänen harjoittamis- ja terapiamenetelmään, ns. vesivastusterapiaan, liittyvää kuormitusta. Tässä menetelmässä äännetään putken kautta veteen, joka tarjoaa ilmavirtausvastusta, ja veden pulputus saa ääntöväylän ilmanpaineen vaihtelemaan tuottaen eräänlaisen hierontaa muistuttavan tuntemuksen.

Mitkä ovat korvaamattomimmat työkalusi  (tai menetelmäsi)?

Tavallisimmat työvälineeni ovat läppäri ja pari akustista äänianalyysiohjelmaa. Korvaamaton työvälineeni on kuuloaisti.

Mikä on mielestäsi kiinnostavin äänen tutkimiseen liittyvä ongelmakenttä tällä hetkellä ja miksi?

Äänen mahdollisimman suuri tehokkuus (kuuluvuus, variaatiolaajuus, ilmaisevuus) yhdistettynä mahdollisimman suureen taloudellisuuteen (eli äänihuuliin kohdistuvan kudosrasituksen minimoiminen ja siten ääniongelmien ennaltaehkäisy) ovat keskeiset tavoitteet kaikessa äänen harjoittamisessa. – Niiden yhdistäminen niin puheessa kuin laulussa ja tavat määrittää taloudellisuutta kiinnostavat minua erityisesti. Taloudellisuuden mittaaminen eli viime kädessä äänihuuliin kohdistuvan törmäyspaineen mittaaminen on elävällä ihmisellä hyvin hankalaa ja epäluotettavaa, joten tarvitaan keinoja, joilla törmäyspainetta voitaisiin epäsuorasti arvioida. Avuksi tarvitaan myös sekä fysikaalisia malleja että tietokonemallinnusta ihmisäänen tuotosta.

Mihin tutkimuksiin / kirjoituksiin palaat aika ajoin?

Hyvin usein palaan puheen tutkimuksen raamattuun, Gunnar Fantin opukseen Acoustic theory of speech production.

Onko jokin oman tutkimusalasi ulkopuolinen tutkimus inspiroinut sinua työssäsi?

Varmasti monikin vuosien varrella, mutta oheisessa kuvassa näkyy kestosuosikkini. Pidän tätä oheista kuvaa laboratoriomme seinällä. Se inspiroi ja huvittaa. Jos tuntuu, että ihmisten kanssa tehtävät eksperimentit ovat hankalia eikä kaikki suinkaan aina niin sanotusti mene putkeen, niin tätä kuvaa katsoessa asettuvat mittasuhteet kohdalleen eli helppoahan se on tutkia ihmisten puhetta ja laulua verrattuna vaikkapa tympanometrian tekemiseen sammakoille.

 

 

 

Jokeri: minkä äänilähteen ottaisit mukaan autiolle saarelle?

Ilman muuta ihmisäänen – valtavan määrän upeaa laulumusiikkia laidasta laitaan heavy metallista oopperaan.