Aluksi kuultiin tauko

Säveltäjä sähkökaapissa. Kuva : Heikki Uimonen.

FT Heikki Uimonen on Tampereen ja Itä-Suomen yliopistojen dosentti. Hän toimii tutkijana Sensory Transformations and Transgenerational Environmental Relationships in Europe 1950–2020 -hankkeessa.

 

Saksan Halberstadtissa esitetään säveltäjä John Cagen urkuteosta Organ²/ASLSP (As SLow aS Possible). Sävellyksen kesto on 639 vuotta. Ensimmäisenä esitettiin seitsemäntoista kuukauden mittainen tauko. Sen jälkeen oli vuorossa ensimmäinen sointu, joka kesti viisi kuukautta.

Esitys alkoi säveltäjän 89. syntymäpäivänä syyskuun 5. vuonna 2001 ja päättyy siis vuonna 2640. Halberstadt sijoittuu länsimaisen musiikin historiaan myös toisella tapaa, sillä kaupungissa rakennettiin ensimmäiset kaksitoistakoskettimiset urut. Kun Cagen konsertin ajatellusta alkamisvuodesta 2000 vähennetään urkujen käyttöönoton vuosi 1361 päästään tuohon esityksen kestoon, 639 vuoteen.

ASLSP on vaikuttava sävelteos. Sen suunnittelun ja toteutuksen yksityiskohtaisuus rinnastettuna ikuisuudelta tuntuvaan kestoon hymyilyttää. Teoksen jatkuvuuden ja loppuunsaattamisen takaamiseksi on huolehdittava lukemattomista pikkuseikoista ja suuremmistakin käytännön haasteita, joita konventionaalisemman musiikin esittäjä tai tapahtumajärjestäjä harvemmin kohtaa. Itse soitin koostuu urkupilleistä, joihin ilmaa puhaltavat salin toiselta puolen valtavat, sähkötoimiset palkeet. Sähkökatkoksen varalta niitä on mahdollista käyttää myös lihasvoimin.

Urku ja sen palje. Kuva: Heikki Uimonen

Tilan näennäisen muuttumaton sointi on älyllistä mielihyvää ruokkiva, mutta samalla tavattoman harras, hauras ja hiljaisella tavalla oudon hyväntuulinen ja rauhoittava. On vapauttavaa tietää, että sointu vaihtuu tulevaisuudessakin, kun tällä hetkellä teosta kuuntelevaa musiikinystävää ei enää ole.

Cagen teoksilla on tapana erota tavanomaisemmista sävellyksistä. Niiden yhtenä funktiona on haastaa kuulijaansa pohtimaan musiikin olemusta. Ontologisesti ja epistemologisesti arvioituna musiikki on aina kaikkia muuta, kuin korvinkuultava ja soiva todellisuus. Musiikki on reunaehtoja: lakiteknisiä lauseita tekijänoikeuksista, soittolistalle valittu tietyn mittainen ja kuuloinen kappale, konfirmaatiossa sen svengaavan nuorisopastorin kitaralla säestämä laulu. Kaikkia näitä määrittävät yhteisön tai musiikkikulttuurin julkilausutut tai lausumattomat säännöt siitä, mitä musiikin sallitaan tai mitä sen ei sallita olla. Tässä katsantokannassa kaikki musiikin ilmenemismuodot ovat tasa-arvoisia.

Todellisuus on toinen. Kaikkina aikoina on siis kysyttävä, mitä musiikki on. On kysyttävä myös miksi, mitä varten ja kenen ehdoilla musiikki soi tietyssä ajassa ja paikassa, ehkä myös mitä musiikki on tulevaisuudessa. Lukuisat uusina pitämämme musiikin käyttötavat ovat olleet olemassa yhtä kauan, kuin mitä musiikkia on ylipäänsä ollut mahdollista tallentaa ja toistaa. Kuuntelu on sidoksissa teknologisiin keksintöihin ja sovelluksiin, mutta ennen muuta siihen, millaisia käyttötapoja musiikinkuuntelijat kehittävät soveltamalla uutta teknologiaa omiin ja toistensa tarpeisiin. Digitaaliseksi nimetyn aikakautemme innovaatioiden merkitys todentuu vasta historiankirjoituksessa: viimeisin laite tai sovellus on musiikkikulttuurisessa tai taiteenhistoriallisessa tarkastelussa harvoin se kaikista merkittävin.

Diskografia:
ASLSP (2001–2640) URL: https://www.aslsp.org/de/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *