Vilkasta keskustelua äänestä: raportti Kevätseminaarista

Seminaarin hiljaiset tarkkailijat Kino-auditoriossa. Kuva: Anne Tarvainen.

Anna Eveliina Hänninen (Tay) tekee mediatutkimuksen alaan kuuluvaa väitöskirjaa musiikin ja äänen käytöstä journalismissa.

 

 

Äänentutkimuksen verkosto kokoontui kevätseminaarin merkeissä Mediapoliksessa 4.5.2018. Ohjelmassa oli esitelmiä, verkoston toiminnan suunnittelua sekä kierros TAMKin AV-kioskissa ja äänitystiloissa. Paikalla oli toistakymmentä äänestä innostunutta.

Ensimmäisessä esitelmässä Nelly Penttilä ja Tarja Rautiainen-Keskustalo esittelivät soveltavaa kuntoutustutkimusta, jossa selvitetään yhteislaulun vaikutusta Parkinson-potilaiden ääneen ja kommunikointikykyyn. Kuuluva ääni -hankkeessa on mukana useita tieteenaloja Tampereen yliopistosta, lauluryhmien ohjaaja tulee TAMKista ja TTY:ssa tullaan myöhemmässä vaiheessa suunnittelemaan sovellus Parkinson-potilaiden kotiharjoittelun avuksi. Todellinen Tampere3-hanke siis! Keskustelua syntyi niin tällaisen monialaisen hankkeen rahoitusmahdollisuuksista kuin siitä, kuinka käytännössä äänenkäyttökykynsä jo osittain menettäneet Parkinson-potilaat uskaltavat ja kykenevät yhteislauluun.

Toisen esitelmävuoron piti allekirjoittanut journalismin äänellisestä murroksesta. Toin esiin journalismin yleisiä muutoslinjoja ja pohdin niiden vaikutusta siihen, miltä journalismi kuulostaa nyt. Esimerkkivideot mm. New York Timesin Snapchatista ja Le Monden internetisivuilta herättivät keskustelua. Mitä musiikilla onkaan journalismin kanssa tekemistä, miksi sitä on lisätty? Esitelmä oli minulle hyvä ajatusharjoitus siitä laajasta kokonaisuudesta, johon väitöskirjassani olen perehtymässä tarkemmin. Kiitos siis kutsusta seminaariin.

Kahvitauon jälkeen Olli-Taavetti Kankkunen esitteli käsitteellisen jäsennyksen perusopetuksen kuuntelukasvatukseen. Hänen tuore väitöskirjansa on suunnattu musiikkikasvattajille ja opettajille kuuntelukasvatuksen avuksi. Kun nykyään perusopetuksessa kuunteleminen liittyy lähes ainoastaan musiikin kuuntelemiseen, Kankkusen jäsennyksessä korostetaan myös äänimaiseman ja puheen kuuntelemisen opettamista. Kun puheenaiheena on kuuntelemisen yhteiskuntaan vaikuttava merkitys, myös keskustelu on sen mukaisen aktiivista. Kommentoitavaa riitti niin Truaxin kommunikaatioteorian soveltamisesta kuin siitä, kenen vastuulla kuuntelukasvatus koulussa on tai pitäisi olla.

TAMKin mediatuotannon yliopettaja Ari Koivumäki kertoi perustietoja äänitehosteista äänisuunnittelussa ja esitteli äänikirjasto Diivan. Diiva on digitaalinen äänikirjasto, jonka valikoimaa saa hyödyntää tutkimuksessa ja opetuksessa. Jos kaipaat äänimaisemaa järven rannalta tai vaikka hevosen laukkaa, Diivasta löytyy. Tampere3-väki voi hyödyntää Diivaa opetuksessa ja tutkimuksessa, ja tunnukset saa pyytämällä Koivumäeltä.

Meri Kytö esitteli Suomen akustisen ekologisen seuran Kuuntelukartta-projektia, jonne tutkijat ja toisinaan laajempikin yleisö saa lähettää äänittämiään äänimaisemia. Kuuntelimme yhdessä Turun kirjastotalon aulan äänimaisemaa, jota oli tallennettu ennen ja jälkeen oven vaihtamisen. Olipa suuri muutos vanhan narisevan oven ja uuden välillä! Kuuntelukartta löytyy osoitteesta kartta.aanimaisemat.fi.

Lopuksi kiersimme Ari Koivumäen johdolla Mediapoliksen TAMKin tiloissa. Opiskelijoilla on käytössään Yleisradiolta käytöstä jääneitä studiotiloja. Ihastelimme seinien paksuutta ja täyttä hiljaisuutta! Mielenkiintoista oli nähdä myös foley-studio välineineen. AV-kioski oli myös vaikuttava näky korkeine hyllyineen!

Keskustelu oli vilkasta, ja jokaisen esitelmän jälkeen olisikin voinut vaihtaa ajatuksia pidempäänkin kuin kymmenen minuuttia. Verkoston tulevaa toimintaa suunniteltaessa pohdittiin studia generalian ja monitieteisten seminaarien järjestämistä. Erityisesti opiskelijoita toivottiin lisää mukaan. Itse olin ensimmäistä kertaa mukana verkoston toiminnassa. Oli mukava nähdä muita äänestä kiinnostuneita, vaihtaa kuulumisia ja oppia uutta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *