Tutkijaesittelyssä Tiina Syrjä

Tiina Syrjä. Kuva: Raisa Taurinka

English intro: Continuing with introductions of the members of the Sound Research network, this interview presents Tiina Syrjä, University Lecturer in Voice and Speech, Degree Programme of Theatre Arts, University of Tampere. She specializes in voice, vocal techniques, speech articulation and playback theatre. 

Kuka olet ja mitä teet?

Tiina Syrjä, Tampereen yliopiston teatterityön tutkinto-ohjelmassa eli Nätyllä työskentelevä näyttelijäntaiteen yliopistonlehtori, erikoisalueenani ääni ja puhetekniikka. Opetan näyttelijäopiskelijoille äänenkäyttöä, puhetekniikkaa, tekstin käsittelyä sekä tarinateatteria. Lisäksi opetan Alexander-tekniikkaa ja joogaa, jotka kietoutuvat osaksi ääniopetustani.

Miten kiinnostuit äänen tutkimisesta?

Nätyllä on ollut pitkä yhteistyösuhde vokologian oppiaineeseen, entiseen puheopin laitokseen. Nätyn opiskelijat ovat saaneet tietoa oman äänensä kehittymisestä akustisten äänen analysointimenetelmien avulla ja samalla olemme tuottaneet vokologialle tutkimusaineistoa, kun (yhtä vuosikurssia lukuunottamatta) kaikki näyttelijäkurssit ovat käyneet antamassa ääninäytteitä. Äänen muuttuminen voi olla vaivihkaista ja hidasta, mutta äänen analysointi on tuonut opiskelijoille konkreettisen ja visuaalisen tavan hahmottaa ääntään sisäisen kokemuksen rinnalle.

Toisenlainen äänentutkimus avautui minulle väitöskirjan teon yhteydessä, jolloin aloin pohtia äänen merkitystä näyttelijän keholliselle läsnäolokokemukselle.

Mikä ääneen liittyvä kysymys sinulla on ollut viimeaikoina työn alla?

Minua pohdituttaa, mitä tekijöitä liittyy siihen, että etenkin naisen käheää ääntä pidetään seksikkäänä. Äänessä kuuluu kielen ja suun liikkeet, kehon väsymys ja limakalvojen hankaus, ja siksi ääni on aina väistämättömän ruumiillinen ja sitä kautta eroottinenkin. Mielessäni kuitenkin se, että laulaja (tai musiikkiteollisuus) ylläpitää käheää, rikkinäistä ääntä senkin uhalla, että se voi olla sairas ja vaarallisten elintapojen aiheuttama sekä mahdollisesti ilmaisultaan kapea, liittyy naisen kehon typistämisen pitkään historiaan.

Mitkä ovat korvaamattomimmat työkalusi (tai menetelmäsi)?

Oma kehoni: korvani, silmäni ja käteni, joiden avulla kuuntelen ja tutkin eläytyvästi ääntä ja kehonkäyttöä.

Mikä on mielestäsi kiinnostavin äänen tutkimiseen liittyvä ongelmakenttä tällä hetkellä ja miksi?

Nyt kiinnostaa etenkin hiljaisuus, se, mikä jää sanomatta! Koska teemme etäläsnäolotutkimusta Coventryn yliopiston teatterikoulutuksen kanssa, minua kiinnostaa tällä hetkellä se, miten opiskelijat tuntuvat saavuttavan yhteisen tilan ja intiimiyden kokemuksen erityisesti hiljaisuudessa, ei niinkään puhuessaan. Hiljattain Jyväskylän yliopistossa on tutkittu pariskuntien vuorovaikutusta parisuhdeterapiassa ja todettu hiljaisuuden ja pehmeän puheen yhdistävä merkitys. Pysähtyminen sanattoman ja ruumiillisen vuorovaikutuksen äärelle auttaa havaitsemaan, mihin suuntaan tilanne on etenemässä.

Mihin tutkimuksiin / kirjoituksiin palaat aika ajoin?

Poststrukturalistisiin, psykoanalyyttisiin teorioihin osittain linkittyviin teoretisointeihin (esim. Barthes, Kristeva, Irigaray, Cixous) palaan usein. Niissä kiehtoo se, että ääni kuvaillaan toisaalta viskeraalisena ja lihallisena, toisaalta ääni koetaan ”oseaanisena”, syleilyynsä joka puolelta kietovana kokemuksena, joka yhdistää ulkoisen ja sisäisen. Äänihän tulee kehon sisätiloista ja siksi se kääntää kuuluviin jotain salattua, piiloteltua tietoa ihmisen sisäisestä todellisuudesta. Ja samaan aikaan ääni vaeltaa kehon ulkopuolella ja saavuttaa toisten ruumiit. Tämä on näyttelijän ja katsojan/kuulijan kohtaamisessa olennaista. Susanna Välimäen väitöskirja Subject Strategies in Music: A Psychoanalytic Approach to Musical Signification (2005), on ollut minulle inspiroiva johdatus tähän maailmaan. Adriana Cavareron For more than one voice. Toward a Philosophy of Vocal Expression (2005) ja Mladen Dolarin A Voice and Nothing More (2006) ovat tärkeitä teoksia, jotka ovat nostaneet äänen sanan varjosta filosofisen tarkastelun keskiöön ja joihin palailen aika ajoin.

Onko jokin oman tutkimusalasi ulkopuolinen tutkimus inspiroinut sinua työssäsi?

Koska koen ihmisen äänen liikkeenä, niin kyllä esimerkiksi tanssin ja liikkeen tutkimuksessa on paljon innostavaa. Esimerkiksi Timo Klemolan kehofilosofisiin kirjoituksiin palaan usein. Ihailen hänen konstailematonta, vaivatonta tapaansa kirjoittaa kehon kokemuksista. Suomen kielen ja kirjallisuustieteen puolelta tietysti vaikkapa runouteen tai murteisiin liittyvä tutkimus hyödyttää työtäni.

Jokeri: minkä äänilähteen ottaisit mukaan autiolle saarelle?

Esimerkiksi näyttelijä Jeremy Ironsin. Hän voisi lukea minulle kirjoja ääneen. Aloittaisimme Evelyn Vaughin Brideshead Revisited -kirjasta.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *