Tutkijaesittelyssä Leena Rantala

English intro: Continuing with introductions of the members of the Sound Research network, this interview presents Leena Rantala, university lecturer of logopedics at the University of Tampere. She is working with the anatomy and physiology for speech, language, and hearing, her especially being speech ergonomics.

Leena Rantala

Kuka olet ja mitä teet?

Olen Leena Rantala, logopedian oppiaineen yliopistonlehtori. Olen myös Oulun yliopiston dosentti.

Miten kiinnostuit äänen tutkimisesta?

Kun työskentelin nuorena opettajana Oulun yliopistossa, tapasin sikäläisen foniatrin, joka teki äänitutkimusta. Kun hän kertoi hankkeistaan, kiinnostuin aiheesta. Koska samaan aikaan mietin myös väitöstyön aihetta, oli luontevaa pyytää foniatria ohjaajakseni. Tuolloin puheääni ei itse asiassa ollut logopedian alalla suurin kiinnostuksen kohteeni, mutta tutkimuksen käynnistyttyä mielenkiintoni aihetta kohti kasvoi. Tällä hetkellä koen, että puheääni on aihe, jossa on loputtomasti kiinnostavia asioita – sekä arjessa että tutkimuksellisesti.

Mikä ääneen liittyvä kysymys sinulla on ollut viime aikoina työn alla?

Suurin hankkeeni on riskitekijöiden yhteydet puheääneen eli ääniergonomia. Aineisto on jo melko hyvin analysoitu ja raportoitu; viimeisin artikkelini puheasentojen vaikutuksesta ääneen hyväksyttiin juuri lehteen. Toinen aihe, jota olen hiukan aloitellut, on sukupuoltaan korjaavien ihmisten äänenkäyttöön liittyvät haasteet. Lisäksi olen mukana ensi syksynä aloitettavassa hankkeessa, jossa arvioidaan, miten erilaiset menetelmät vaikuttavat Parkinsonin taudista kärsivien ihmisten ääneen (taudin vuoksi näiden ihmisten äänen voimakkuus alenee ja ylipäätään puhe motoriikka muuttuu kankeaksi ja liikeradat pieneksi). Tässä hankkeessa on mukana muitakin tämän äänentutkimusverkoston ihmisiä. Kliiniseen työhön liittyvä hanke on lasten ääniergonomisen tietoisuuden kehittäminen; tässä ovat mukana ruotsalainen ja islantilainen tutkija. Lisäksi vokologian ja TAYS:n foniatrisen klinikan kanssa on koko ajan kehitteillä jotakin kiinnostavaa.

Mitkä ovat korvaamattomimmat työkalusi (tai menetelmäsi)?

Korvaamaton työkalu on audiotallennin (suosikki tällä hetkellä äänikortti Focuserite). Hyvä työkalu on myös ruotsalaisten kehittämä ääniakkumulaattori, joka tallentaa ja analysoi puhujan ääntä pitkäaikaisesti. Harmi, että laitteen valmistus ja tekninen tuki juuri lopetettu. Äänen akustisessa analyysissa käytän Praat-analyysiohjelmaa. Erityisen ihastunut olen Praatista kliinisen työn tukena. Työkalujani ovat myös erilaiset kyselyt. Viimeisimmäksi mutta ei vähäisimmäksi: korvaa ei mikään korvaa – kuten tämän alan ihmiset ovat asian kiteyttäneet.

Mikä on mielestäsi kiinnostavin äänen tutkimiseen liittyvä ongelmakenttä tällä hetkellä ja miksi?

Tämä ei ole ehkä ongelma vaan pikemmin toive: toivoisin, että teknologia kehittäisi jonkinlaisen applikaation kännykkään, joka antaisi välittömästi palautetta puhujan äänenlaadusta, korkeudesta ja voimakkuudesta. Tämä auttaisi puhujia tuottamaan ääntään taloudellisesti (esim. opettajat); toisia puhujia appsi taas ohjaisi käyttämään tilanteeseen sopivaa äänen voimakkuutta (liian voimakasta ääntä käyttävät, kuten heikkokuuloiset, kuuroutuneet; liian hiljaista ääntä käyttävät, kuten Parkinsonin tautia sairastavat).

Mihin tutkimuksiin / kirjoituksiin palaat aika ajoin?

Palaan tutkimukseni perustaan: mitä puheäänelle tapahtuu, kun sitä käytetään ja se kuormittuu. Aika ajoin pyrin myös kartoittamaan tutkimushistoriaa: miten kauan puheääntä on tästä näkökulmasta tutkittu ja miten tieto on karttunut ja onko tehty asian suhteen jotakin. Tulos on vähän lamaannuttava: asiaan on havahduttu melko myöhään, tutkimuksia on lähinnä viimeisen 20 vuoden ajalta, ja ainakaan Suomessa tutkimustieto ei tahdo siirtyä arkielämään.

Onko jokin oman tutkimusalasi ulkopuolinen tutkimus inspiroinut sinua työssäsi?

Ääniympäristö ja tilan akustiikka ovat kiehtovia: miten voimakkaasti ihminen reagoi tiedostamattaan siihen, minkälaiset äänen ympäröivät häntä. Olin suorastaan hämmentynyt, kun vierailin Pudasjärvellä olevassa hirsikoulussa (yhtenäiskoulu ja lukio): ääniympäristö oli mitä lempein siitäkin huolimatta, että oli aivan tavallinen koulupäivä. Ja huom. eikö yliopiston ravintoloiden ääniympäristöille voisi tehdä jotakin? Ääniympäristö kiinnostaa senkin vuoksi, että se liittyy ääniergonomiaan läheisesti: ääniergonomisesti hyvä ympäristö tarkoittaa myös hyvää kuunteluympäristöä. Myös se on kiinnostavaa, miten aistien toiminta muuttuu: iän myötä huomaan herkistyneeni entistä enemmän äänille – sekä ympäristön äänille ja puheäänille: ihastun niihin tai – toisena ääripäänä – koen ne jopa raastaviksi.

Jokeri: minkä äänilähteen ottaisit mukaan autiolle saarelle?

Pehmeällä, soljuvalla äänellä luetun äänikirjan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *