Laulaminen kehollisena kokemuksena

English intro: In the previous research of voice, singing has been approached as an acoustic, auditive, and physiological phenomenon. But what kind of bodily experiences the act of singing produces? In the experience of a singer, the inner-body sensations may be as essential as the singing voice. In her post-doc study, researcher of singing, singer, and vocal coach Anne Tarvainen examines the aesthetic body awareness of deaf, tone-deaf, and vocally disordered amateur singers. In this blog post, she writes about the body awareness and proprioception in singing.

Anne Tarvainen on Tampereen yliopistossa toimiva post doc -tutkija, joka työskentelee Koneen Säätiön rahoituksella. Hän on lauluntutkija, laulaja ja äänikouluttaja. Hänen tutkimuksensa käsittelee kuurojen, laulutaidottomien ja ääniongelmaisten laulunharrastajien esteettistä kehotietoisuutta.

 

Laulamiseen liittyvä tutkimus on kartoittanut lauluääntä akustisena, auditiivisena ja fysiologisena ilmiönä. Mutta millaista kehollista kokemusta laulaminen tuottaa? Laulajan kokemuksessa kehon sisäiset aistimukset voivat olla yhtä merkittävä laulamista ohjaava tekijä kuin lauluäänikin.

Proprioseptio ja interoseptio

Laulamiseen toimintana liittyy lukuisia kehotietoisuuden aistimuksia. Esimerkiksi hengittämisen ja äänentuoton liikkeet tuntuvat kehon sisäosissa, äänen värähtely on aistittavissa kehon onteloissa ja kudoksissa, ja laulamiseen liittyvät affektit tuntuvat kehossa.

Kehon sisäiseen aistimiseen liittyviä aistialueita voidaan tarkastella proprioseption ja interoseption käsitteiden avulla. Nämä käsitteet ovat peräisin 1900-luvun alun neurofysiologiasta (Sherrington 1906: 129–131). Proprioseptisten aistien avulla tunnemme muun muassa kehon sisätilan, asennot, liikkeet ja lihasten jännittyneisyyden (Gallagher & Cole 1998). Interoseptio puolestaan pitää sisällään sisäelimien toiminnan aistimisen, esimerkiksi sydämenlyönnit, hengityksen, kylläisyyden tunteen ja autonomisen hermoston aktiivisuudesta kumpuavat affektiiviset kokemukset (Mehlin ym. 2009). Usein proprioseptio-käsitettä käytetään viittaamaan kehon sisäosien aistimiseen kokonaisuudessaan.

Proprioseptio ja interoseptio tuottavat koko ajan informaatiota kehon sisäosien toiminnasta, mutta tulemme näistä seikoista vain harvoin tietoisiksi. Suurimman osan ajasta huomiomme on suuntautunut muihin asioihin kuten muistelemiseen, suunnittelemiseen ja muuhun ajattelemiseen (Kelmola 2005, 78, 85–86). Laulamisessakin huomio voi suuntautua esimerkiksi laulun sanoihin, ympäristön tapahtumiin tai oman äänen kuuntelemiseen.

Kehotietoisuutta voi harjoittaa

Jotkut ovat kehotietoisuudeltaan herkempiä kuin toiset. Kehotietoisuus kehittyy myös harjoittamisen myötä. Esimerkiksi laulajat, tanssijat ja urheilijat saattavat olla kehittyneempiä aistimaan proprioseptisesti ja interoseptisesti, koska heidän toimintansa vaatii hyvää kokemuksellista kontaktia omaan kehoon. Äänentutkija Johan Sundberg on todennut, että kehittyneet laulajat luottavat siihen, miltä ääni tuntuu heidän kehoissaan. Aloittelijat sen sijaan saattavat enemmän pyrkiä kuuntelemaan omaa ääntään ikään kuin ulkoapäin. (Sundberg 1987/1980, 160.)

Myös epämukavuuden ja kivun tuntemukset voivat herättää kehotietoisuuden. Laulaessa esimerkiksi esiintymisjännitys, epäonnistuminen halutunlaisten äänten tuottamisessa tai vaikeus ilmaista tunteita lauluäänellä voivat olla tällaisia tekijöitä. Myös ääniongelmat ja äänen väsyminen voivat viedä huomion kehoon.

Soomaestetiikan kehittäjä Richard Shusterman painottaa, että kehotietoisuutta kehittämällä voidaan ehkäistä ja korjata virheellisiä ja haitallisia kehollisia tapoja (ks. esim. Shusterman 2012, 3, 18). Laulamisessa tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että laulaja oppii tuntemaan oman kehonsa niin, että hän huomaa epämukavuuden ja väsymyksen merkit jo ennen kuin vääränlainen tai liian pitkään jatkunut äänellinen rasitus yltyy kivuksi tai kudosvaurioksi saakka. Myös haitallisista äänentuoton tavoista voi mahdollisesti oppia pois tunnistamalla ne ensin kehossa ja sen jälkeen tietoisesti harjoittamalla toimintaa toisenlaiseksi.

Auditiivisen ja proprioseptisen kokemuksen suhde

Laulajan kokemuksessa auditiivista kokemusta lauluäänestä ja proprioseptista kokemusta kehon toiminnasta ei voi välttämättä täysin erottaa toisistaan. Proprioseptio on tärkeä osa kuuntelemista. Kärjistäen voisi sanoa, että musiikillisessa toiminnassa proprioseptio on jopa olennaisempi aistialue kuin kuulo. Esimerkiksi täysin kuurot pystyvät musisoimaan oman kehollisen kokemuksensa avulla. Sen sijaan on väitetty, että ilman proprioseptiota musiikillinen toiminta ei olisi mahdollista (Alcantara 2013, 37).

Laulajan kehollisen kokemuksen suhde ulospäin kuultavaan lauluääneen on mielenkiintoinen, sillä ne harvoin vastaavat yksi yhteen toisiaan. Laulaja saattaa esimerkiksi kokea laulaessaan vahvoja tunteita, mutta ne eivät välttämättä välity lauluääneen. Myös äänen sointi tai laulamisen nyanssit saattavat tuntua laulajasta erilaiselta, kuin miltä ne kuulostavat ulospäin.

Kuurojen, laulutaidottomien ja ääniongelmaisten laulajien laulamisessa tämä kuilu kehollisen kokemuksen ja ulos kuuluvan lauluäänen välillä voi olla suurikin. Tästä herääkin mielenkiintoinen kysymys: voiko laulaminen olla esteettistä toimintaa, jos ääni ei täytä kulttuurimme lauluäänelle asetettuja esteettisiä vaatimuksia? Perinteisestihän laulamisen esteettinen arvo on juuri siinä, miltä ääni kuulostaa ja miten taidokkaasti sillä pystyy laulamaan.

Kulttuurisen musiikintutkimuksen, uusmaterialismin, fenomenologian ja uuden tieteidenvälisen voice studies -tutkimuksen piirissä on viime vuosina alettu painottaa musiikin rikasta sensorisuutta, joka käsittää kuulon lisäksi myös muut aistialueet. Näissä konteksteissa myös laulamista on alettu tarkastella muistakin kuin akustisista ja auditiivisista lähtökohdista käsin. Näin myös laulamiseen liittyvät esteettiset arvostukset voivat tulla uudelleen arvioinnin kohteeksi.

Mielestäni laulamiskokemus voi olla esteettinen riippumatta siitä, millainen tuotettu ääni on. Proprioseptiset laulamiseen liittyvät aistimukset voivat olla luonteeltaan esteettisiä (Tarvainen 2016, 2018). Koska laulaminen on vahvasti sosiaalista ja kulttuurista toimintaa, meidän tulisi pohtia myös sitä, miten laulamisesta esteettisenä toimintana voisi tulla myös esteetöntä toimintaa — sellaista, että se olisi sosiaalisesti hyväksyttävää meistä kenelle tahansa.

Lähteet

Alcantara, Pedro de. 2013. Indirect Procedures: A Musician’s Guide to the Alexander Technique. 2. painos. Oxford: Oxford University Press.

Gallagher, Shaun & Jonathan Cole. 1998. ”Body Image and Body Schema in a Deafferented Subject”. Body and Flesh: A Philosophical Reader. Toim. Donn Welton, 131–148. Massachusetts: Blackwell Publishers.

Klemola, Timo. 2005. Taidon Filosofia — Filosofin Taito. Tampere: Tampere University Press.

Mehling, Wolf E., Viranjini Gopisetty, Jennifer Daubenmier, Cynthia J. Price, Frederick M. Hecht ja Anita Stewart. 2009. “Body Awareness: Construct and Self-Report Measures.” PLoS ONE 4 (5).

Sherrington, Charles S. 1906. The Integrative Action of the Nervous System. New Haven: Yale University Press. https://liberationchiropractic.com/wp-content/uploads/research/1906Sherrington-IntegrativeAction.pdf. (Luettu 10.8.2016.)

Shusterman, Richard. 2012. Thinking through the Body: Essays in Somaesthetics. Cambridge: Cambridge University Press.

Sundberg, Johan. 1987/1980. The Science of the Singing Voice. Illinois: Northern Illinois University Press.

Tarvainen, Anne. 2016. “Vokaalinen soomaestetiikka: Kehotietoisuuden esteettiset mahdollisuudet ihmisen äänenkäytössä ja kuuntelemisessa.” Etnomusikologian vuosikirja 28: 1–39. http://etnomusikologia.journal.fi/article/view/60239/21141.

Tarvainen, Anne. 2018. “Singing, Listening, Proprioceiving: Some Reflections on Vocal Somaesthetics.” Aesthetic Experience and Somaesthetics, toim. Richard Shusterman, 120–142. Leiden & Boston: Brill.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *